Aikamoinen puutarha

Luultavasti yli analysoin ja mietin taas liikaa mutta jos kerran K (oletettavasti) pelkäsi olla kahden kesken B koska ei tiennyt mitä tapahtuu.. niin meinaako se siis sitä että jotain oli käyny jo viisuissa ja siksi oletti että "sama tapahtuu taas" jos he jäävät kahden kesken? Vai että viisuissa nimenomaan ei käynyt mitään, mutta pelkäsi että nyt ehkä käykin?

 

Luultavasti yli analysoin ja mietin taas liikaa mutta jos kerran K (oletettavasti) pelkäsi olla kahden kesken B koska ei tiennyt mitä tapahtuu.. niin meinaako se siis sitä että jotain oli käyny jo viisuissa ja siksi oletti että "sama tapahtuu taas" jos he jäävät kahden kesken? Vai että viisuissa nimenomaan ei käynyt mitään, mutta pelkäsi että nyt ehkä käykin?

Veikkaan jälkimmäistä.

 

Luultavasti yli analysoin ja mietin taas liikaa mutta jos kerran K (oletettavasti) pelkäsi olla kahden kesken B koska ei tiennyt mitä tapahtuu.. niin meinaako se siis sitä että jotain oli käyny jo viisuissa ja siksi oletti että "sama tapahtuu taas" jos he jäävät kahden kesken? Vai että viisuissa nimenomaan ei käynyt mitään, mutta pelkäsi että nyt ehkä käykin?

epäilen myös jäkimäistä sitä mitä viisuissa tapahtui niiten välillä ei saa tapahtuneeksi enään

 

Tuli tosta tarot luennasta vaan sellanen ajatus mieleen, että senköhän takia K ei palannut sieltä hevonkuusen keikalta niin nopeasti kuin olisi ollut mahdollista? Koska pelasi aikaa eikä tiennyt mitä tehdä?

mietin että oli varmaan Jlle paljon olla Bn kanssa siellä lavalla lähekkäin ja niin ettei se ollu niin vitsivitsiä se touhu, ei ollu mitään hihi we kiss under flag -meininkiä vaan vakavissaan pelailua ja koskettelua. Aivan kuten B niin varmaan myös J on vaan mennyt fiilispohjalla siellä lavalla, ja koska Bn kanssa oleminen tulee niin luonnollisesti ja helposti niin J on vaan mennyt mukana huomaamatta. Koko ilta on ollut varmaan iso juttu, ylipäätään Tava ja sit B pitkästä aikaa, vähän vielä viiniä ja jotenkin tuntuivat molemmat avoimilta sen illan aikana. Voi olla että lähti karkuun ja säikähti omaa reaktiotaan? Toivottavasti tästä saa jotenkin selvää ett mitä ajan takaa

Tarotlukijalle muuten pst: joku twitterissä kertoi kysyneensä Jokereiden syntymäaikoja (kellonajat) tavatessaan nämä ja oli saanut 4/5 pojista ajat! Ei ole jakanut näitä vielä enkä tiedä onko B näiden neljän joukossa mutta ilmoittelen jos nään sitä siellä! Jos innostut tekemään joskus uudelleen Bn karttoja tai jotain.

 

Luultavasti yli analysoin ja mietin taas liikaa mutta jos kerran K (oletettavasti) pelkäsi olla kahden kesken B koska ei tiennyt mitä tapahtuu.. niin meinaako se siis sitä että jotain oli käyny jo viisuissa ja siksi oletti että "sama tapahtuu taas" jos he jäävät kahden kesken? Vai että viisuissa nimenomaan ei käynyt mitään, mutta pelkäsi että nyt ehkä käykin?

Ehkä jälkimmäinen on todennäkösempi mut kyllähän sekin sit meinaa että jotain on "ollu ilmassa" ja molemmat on tienny sen. Kun eihän nyt kukaan turhan takia jännittäisi tollasta "entäs jos en pysty hillitsemää itteäni" tilannetta.

 

Tällainen pieni ficci juhannukseksi, vähän nolottaa, anteeksi ja kiitos. Tämä on fiktiivinen tarina, ei totta:

Oli hiostavan kuuma. Bojan heräsi siihen, että pussilakana oli takertunut jalkoihin ja hän itse oli kietoutuneena johonkin, joka hohkasi lämpöä kamiinan lailla. Jalat potkivat itsensä vapaiksi. Mielellä kesti hetken aikaa kerätä sirpaleisia ajatuksia. Mökki, iloinen porukka, yö joka ei laskeutunut pimeäksi koskaan, Jere.

Hetkinen, Jere. Nyt ajatukset tulivat kuulaammiksi. Jere saattamassa häntä mökin aittaan metsäpolkua pitkin, hoipertelevat askeleet, sananjalat kutittamassa sääriä. Jeren suojaava ote vyötäisillä. Kompastuminen aitan porstuassa, naurunremakka. Jere auttamassa hänet vieraspetiin ja kellahtamassa vierelle ketarat oikoselleen kuin kissanpentu.

”Five minutes here. Then I go and let you sleep, yes” Jere oli mutissut humalatilan ja väsymyksen takaa.

Bojan oli katsellut Jeren ripsien räpsyvän kiinni. Väsymys oli tunkeutunut kehoon voimalla. Se tuntui samalta kuin noustessa syvältä vedestä takaisin maalle, vaan nyt väsymys voimistui askel askeleelta.

”It’s okay, Jere. You can… you can sleep here. If you want to”, Bojan oli kuiskannut.

“Five minutes.”

Bojan oli huokaissut. Jos hänellä olisi viisi minuuttia, hän haluaisi pitää tuon hetken Jeren lähellään. Varovasti hän oli laskenut päänsä Jeren tatuoidulle rinnalle, ja vielä verkkaammin kietonut kätensä tämän vartalolle. Silmät olivat lupsuneet kiinni, ja suojaava uni peittänyt lopultakin kesäyön valon.

Siihen kesäyön kuumuuteen Bojan oli sitten herännyt. Aitan seinäkello raksutti aamuviittä, mutta sitä Bojan ei huomannut. Hänen katseensa oli Jeressä. Bojan liikutti epäröiden kättään, kuin se olisi lintu joka vasta pelokkaasti kokeilisi ensimmäistä lentoaan, mutta jota samanaikaisesti käskisi jokin alkukantainen voima. Tuossa olivat vatsan arvet, tuossa napa, hengitykseen tahtiin kohoileva vatsakumpu, tuossa solisluut. Bojan nosti hellästi kätensä Jeren niskalle ja samassa muisto Jeren kädestä puristamassa hänen niskaansa, satojen ihmisten edessä, nousi mielen sopukoista. Bojan tunsi hurmeen kohoavan poskilleen.

Hänen pitäisi lopettaa tämä hulluus. Herättää Jere ja käskeä painumaan mökkiin. Hän tiesi haluavansa asioita, joita Jere ei voinut antaa.

Mutta silti, silti, Bojan toivoi. Jere sai hänessä aikaan tunteita, joita hän ei ollut ennen kokenut. Bojan oli samaan aikaan rikki ja voimakas, eksyksissä ja turvassa. Pohjattoman surullinen ja niin onnellinen. Ei hänellä ollut enää keinoja, millä tämän kaiken voisi sammuttaa. Jossakin vaiheessa kulotkin kasvoivat niin rajuiksi, ettei niille voinut enää mitään muuta kuin katsoa vierestä.

Bojan tarkasteli Jeren kasvoja. Mies näytti levolliselta ja jotenkin nuoremmalta. Tuossa olivat silmäkulmien rypyt, ja Bojan piti niistä, koska niissä nauru oli ollut. Tuossa olivat huulet, joiden kosketuksen vasten omiaan Bojan oli tuntenut unissa. Äkkiä hänen halunsa nousi syvältä, ja huokaus karkasi Bojanin huulilta. Ilmavirta kosketti Jeren huulia kuin aavistus suudelmasta ja unensa keskeltä Jere liikahti.

Bojan jähmettyi.

Jere räpsytteli silmänsä auki, keräili hetken ajatusten lankakerää ja huomasi sitten Bojanin kasvot.

”Hei.” Jeren ääni oli unesta rosoinen.

Kiihkon puna Bojanin poskilla vaihtui häpeän ruskoon, ”Sorry, I didn’t mean to wake you up.”

Jere tarkkaili häntä hetken ja Bojan yritti tulkita hänen kasvojaan. Jeren kulmakarvojen välissä oleva ryppy oikeni ja lempeä hymy nousi huulille. Mies nosti kätensä ja Bojan hätkähti.

”Hei, hei” Jere rauhoitteli nyt hiljaa kuin säikähtänyttä eläintä. Sitten sormet kampasivat Bojanin kasvoille valahtaneen kiehkuran tämän korvan taakse. Bojan suli kosketukseen ja tunsi kyynelten kirveltävän. Hitto, miten voi niin lempeä kosketus sattuakin niin kovin. Hän yritti piilottaa katseensa petivaatteisiin, mutta Jere tarttui häntä leuasta, nosti katseen takaisin määrätietoisesti ja hellästi. Tummat, kyynelistä vettyneet silmät palasivat kevätmyrskyn harmaisiin.

Kumpainenkaan ei ollut aiemmin tuntenut olevansa niin alasti. Tässä oli kaikki: pelot, halut, epävarmuudet. Vaikka heillä olisikin ollut sama yhteinen kieli, ei näitä tunteita olisi voinut tuottaa sanoiksi. Silti kumpikin ymmärsi.

Peti narahti, kun Jere liikahti katsekontaktia rikkomatta. Bojan kääntyi selälleen ja otti Jeren painon vastaan. Kädet etsiytyivät hiuksille, jalat juurtuivat toisiin.

”Can I?” Jere kysyi.

”Yeah”, Bojan kuiskasi, mutta vastaus oli enemmän uikahdus kuin sanoja.

Hän tunsi Jeren huulet kaulakuopassaan, ja hänen sydämensä lyönnit rummuttivat Jeren huulia vasten. Bojan ojensi päätään ja antoi tilaa. Kädet silittivät lyhyeksi leikattuja niskavilloja ja siirtyivät tukistamaan hiuksia. Jere lipoi häntä nyt kuin peto juomapaikan vettä. Alavartalossaan kumpikin tunsi kiihkon kasvavan, ja Jere painoi kehoaan tiukemmin toista miestä vasten.

Jeren huulet jatkoivat matkaansa Bojanin kaulalle, korvalehdelle, leukaperiin. Bojan huoahti ja nuoli huuliaan. Nyt se tapahtui.

Ulkona kesäyön aurinko valaisi tienoon. Aitan hämyssä miehet eivät pelänneet maailmaa.

Niin kaunis tarina, kiitos

 

Kiitos tosi ihanasta fikistä, sinä tuntematon

Jere pyyhki hikeään pyyhkeeseen takahuoneessa ja hörppi vettä pullosta, Rankka juhannuskeikka oli takana, yleisö oli ollut ihan villinä ja heitellyt lavalle pehmoleluja, koruja ja rintaliivejä.. Manageri ja tyttöystävä olivat lähteneet etukäteen hotellille. Jere oli ihan yksinään, istahti penkille ja lepuutti hikistä päätään käsiensä välissä. Olo tuntui tyhjältä. Ihan loppu. Loppu.

Vanhempi nainen lakaisi lavan takahuonetta harjalla ja rikkalapiolla, keräili tyhjiä tölkkejä ja hyräili matalalla äänellä Olavi Virtaa. Nainen tarttui tyhjään pulloon Jeren kädessä ja katsoi Jereä silmiin.

"Haluatko yhteiskuvan ?" Jere kysyi irvistäen. "En minä tarvitse, olenhan minä sun kuvia katsellut ja itse en enää kuvissa loista... mutta jos kuuntelisit hetken?"

"Mitäs sulle oikein kuuluu poika? Pärjäiletkö? Paljon olet Suomen kansalle antanut..Eihän tässä jäniksen selässä olla.." nainen jutteli rauhallisella äänellä.

Jere kuunteli ikäneitoa toisella korvalla. Kaikenlaista sitä.. Hän ei kyllä siivoojalle avautuisi. Helvetti. "Täytyy tästä.." Jere aloitti.

"Pysähdy nyt hyvä mies hetkeksi ja kuuntele sydämesi ääntä. Ihmisen elämä on vain pieni henkäys ja nuoruus menee ohi yhtä nopeasti kuin valkovuokkojen kukinta toukokuussa..Ihmisen aika on niin pieni ja ohikiitävä, elämä antaa yhtenä hetkenä paljon ja vie heti seuraavaksi, huomisesta ei kukaan tiedä.. Ja äkkiä on elämän ilta, hiillos on sammunut, nuoruuden ruusut ovat lakastuneet ja vain muistot ovat jääneet.." täti höpisi.

"Tosirakkaus tulee eteen vain kerran elämässä. Sielut kohtaavat, tunnistavat toiseensa ikuisuuden takaa ja kietoutuvat yhteen ja palavat yhdessä liekkinä. Aulikkikin siitä on kirjoittanut, miten avaruus huutaa ja tähdet kirkuvat ohimon läpi ja kuinka merien yllä savuavat sydämet.

Mietipä tarkkaan. Itsellesihän sinä sen kumppanin otat, et perheellesi, imagollesi tai levy-yhtiöllesi. Et ole kenellekään mitään velkaa..

Rakkaus on pelottavaa, mutta ethän sinä ole arkalasta kotoisin? Seiso omilla jaloillasi ja lennä omilla siivilläsi, kyllä ne kantavat. Tee itse omat päätöksesi ja kanna oma ristisi. Ei saa olla lastuna laineilla muiden riepoteltavana, pitää olla itse oman onnensa seppä..

..vaikka mikä minä olen tässä neuvomaan, oli minullakin nuoruudessa semmoinen Arvo jonka päästin menemään, eikä päivääkään ole kulunut etten häntä miettisi.. Usko pois että tämänkin tummuneen hiekkajaalan purjeet ovat joskus olleet vitivalkoiset ja toivon tuulta täynnä."

Kaihoisa haitari soitti kesäillan valssia jossain kauempana. Nainen pysähtyi kuuntelemaan, laski harjan kädestään, kääntyi kannoillaan ja katosi ovesta.

Ulkona oli juhannus, kauneimman kukkimisen aika, purppuranväriset metsäkurjenpolvet niiasivat hennosti kesätuulessa. Puna-apilat ja hiirenvirnat olivat kauneimmillaan. Juhannusruusu tuoksui huumaavasti.

"Oi lennä, lennä pääskynen tuo riemu rintaan ihmisten. Ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellein"

Jere katsoi valkoisia kumppupilviä.Entä jos hän kuitenkin soittaisi Bojanille? Haluaisiko Bojan hänet vielä, vai oliko jo liian myöhäistä?

Kaukaa järven selän takaa kuului kesän viimeisen käen kukunta kuin elämän rajallisuudesta kukkuen.

Leila

 

Ihana kesäinen ficci täällä, kiitos siitä!

Mä kyl epäilen, että joitakin rajoja rikottiin viisujen aikana, ja siksi B:n Suomen-reissulla K piti etäisyyttä ja esiliinoja mukanaan. Viisuistakin oli jo muutama viikko kulunut, joten olisiko pelkästään ilmiselvä kemia näiden kahden välillä voinut olla syynä etäisyyden ottoon?

 

Kiitos tosi ihanasta fikistä, sinä tuntematon

Jere pyyhki hikeään pyyhkeeseen takahuoneessa ja hörppi vettä pullosta, Rankka juhannuskeikka oli takana, yleisö oli ollut ihan villinä ja heitellyt lavalle pehmoleluja, koruja ja rintaliivejä.. Manageri ja tyttöystävä olivat lähteneet etukäteen hotellille. Jere oli ihan yksinään, istahti penkille ja lepuutti hikistä päätään käsiensä välissä. Olo tuntui tyhjältä. Ihan loppu. Loppu.

Vanhempi nainen lakaisi lavan takahuonetta harjalla ja rikkalapiolla, keräili tyhjiä tölkkejä ja hyräili matalalla äänellä Olavi Virtaa. Nainen tarttui tyhjään pulloon Jeren kädessä ja katsoi Jereä silmiin.

"Haluatko yhteiskuvan ?" Jere kysyi irvistäen. "En minä tarvitse, olenhan minä sun kuvia katsellut ja itse en enää kuvissa loista... mutta jos kuuntelisit hetken?"

"Mitäs sulle oikein kuuluu poika? Pärjäiletkö? Paljon olet Suomen kansalle antanut..Eihän tässä jäniksen selässä olla.." nainen jutteli rauhallisella äänellä.

Jere kuunteli ikäneitoa toisella korvalla. Kaikenlaista sitä.. Hän ei kyllä siivoojalle avautuisi. Helvetti. "Täytyy tästä.." Jere aloitti.

"Pysähdy nyt hyvä mies hetkeksi ja kuuntele sydämesi ääntä. Ihmisen elämä on vain pieni henkäys ja nuoruus menee ohi yhtä nopeasti kuin valkovuokkojen kukinta toukokuussa..Ihmisen aika on niin pieni ja ohikiitävä, elämä antaa yhtenä hetkenä paljon ja vie heti seuraavaksi, huomisesta ei kukaan tiedä.. Ja äkkiä on elämän ilta, hiillos on sammunut, nuoruuden ruusut ovat lakastuneet ja vain muistot ovat jääneet.." täti höpisi.

"Tosirakkaus tulee eteen vain kerran elämässä. Sielut kohtaavat, tunnistavat toiseensa ikuisuuden takaa ja kietoutuvat yhteen ja palavat yhdessä liekkinä. Aulikkikin siitä on kirjoittanut, miten avaruus huutaa ja tähdet kirkuvat ohimon läpi ja kuinka merien yllä savuavat sydämet.

Mietipä tarkkaan. Itsellesihän sinä sen kumppanin otat, et perheellesi, imagollesi tai levy-yhtiöllesi. Et ole kenellekään mitään velkaa..

Rakkaus on pelottavaa, mutta ethän sinä ole arkalasta kotoisin? Seiso omilla jaloillasi ja lennä omilla siivilläsi, kyllä ne kantavat. Tee itse omat päätöksesi ja kanna oma ristisi. Ei saa olla lastuna laineilla muiden riepoteltavana, pitää olla itse oman onnensa seppä..

..vaikka mikä minä olen tässä neuvomaan, oli minullakin nuoruudessa semmoinen Arvo jonka päästin menemään, eikä päivääkään ole kulunut etten häntä miettisi.. Usko pois että tämänkin tummuneen hiekkajaalan purjeet ovat joskus olleet vitivalkoiset ja toivon tuulta täynnä."

Kaihoisa haitari soitti kesäillan valssia jossain kauempana. Nainen pysähtyi kuuntelemaan, laski harjan kädestään, kääntyi kannoillaan ja katosi ovesta.

Ulkona oli juhannus, kauneimman kukkimisen aika, purppuranväriset metsäkurjenpolvet niiasivat hennosti kesätuulessa. Puna-apilat ja hiirenvirnat olivat kauneimmillaan. Juhannusruusu tuoksui huumaavasti.

"Oi lennä, lennä pääskynen tuo riemu rintaan ihmisten. Ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellein"

Jere katsoi valkoisia kumppupilviä.Entä jos hän kuitenkin soittaisi Bojanille? Haluaisiko Bojan hänet vielä, vai oliko jo liian myöhäistä?

Kaukaa järven selän takaa kuului kesän viimeisen käen kukunta kuin elämän rajallisuudesta kukkuen.

Leila

Kiitos Leila. Ja ihanaa juhannusta sinulle ja sille maatiaislajikkeellesi

 

Ihana kesäinen ficci täällä, kiitos siitä!

Mä kyl epäilen, että joitakin rajoja rikottiin viisujen aikana, ja siksi B:n Suomen-reissulla K piti etäisyyttä ja esiliinoja mukanaan. Viisuistakin oli jo muutama viikko kulunut, joten olisiko pelkästään ilmiselvä kemia näiden kahden välillä voinut olla syynä etäisyyden ottoon?

se voi olla niillä oli viisujen aikana tai on kemiaa välillä ja pelkäs jos menee yli rajojen kyllä niistä näki kemiaa oli ei faneja se haittanut yhtään musta fanit oli ennemän suvaitsevia XD

 

Onpa outo tunne, en koskaan vietä juhannusta tai koe yhtään mitään koko juhlaan liittyvää, koska minulla ei ole perhettä tai muutakaan seuraa, niin paha sitä olisi viettää. Mutta nyt olen lukenut täällä ficcejä ja sen AO3:n juhannusficin ja kirjoittamassa päätäpahkaa omaa (joka ei kyllä tänä jussina vielä valmistu, siitä tulee varmaan yli 6000 sanaa...), niin melkein kuin olisi juhannusseuraa ja viettäisi jotakin.

 

Epäilen myös että jotain fyysistä noiden välillä on viisujen aikana tapahtunut. Varmasti. Mutta mikä tapahtuu loverpoolissa jää loverpooliin..

 

Kiitos tosi ihanasta fikistä, sinä tuntematon

Jere pyyhki hikeään pyyhkeeseen takahuoneessa ja hörppi vettä pullosta, Rankka juhannuskeikka oli takana, yleisö oli ollut ihan villinä ja heitellyt lavalle pehmoleluja, koruja ja rintaliivejä.. Manageri ja tyttöystävä olivat lähteneet etukäteen hotellille. Jere oli ihan yksinään, istahti penkille ja lepuutti hikistä päätään käsiensä välissä. Olo tuntui tyhjältä. Ihan loppu. Loppu.

Vanhempi nainen lakaisi lavan takahuonetta harjalla ja rikkalapiolla, keräili tyhjiä tölkkejä ja hyräili matalalla äänellä Olavi Virtaa. Nainen tarttui tyhjään pulloon Jeren kädessä ja katsoi Jereä silmiin.

"Haluatko yhteiskuvan ?" Jere kysyi irvistäen. "En minä tarvitse, olenhan minä sun kuvia katsellut ja itse en enää kuvissa loista... mutta jos kuuntelisit hetken?"

"Mitäs sulle oikein kuuluu poika? Pärjäiletkö? Paljon olet Suomen kansalle antanut..Eihän tässä jäniksen selässä olla.." nainen jutteli rauhallisella äänellä.

Jere kuunteli ikäneitoa toisella korvalla. Kaikenlaista sitä.. Hän ei kyllä siivoojalle avautuisi. Helvetti. "Täytyy tästä.." Jere aloitti.

"Pysähdy nyt hyvä mies hetkeksi ja kuuntele sydämesi ääntä. Ihmisen elämä on vain pieni henkäys ja nuoruus menee ohi yhtä nopeasti kuin valkovuokkojen kukinta toukokuussa..Ihmisen aika on niin pieni ja ohikiitävä, elämä antaa yhtenä hetkenä paljon ja vie heti seuraavaksi, huomisesta ei kukaan tiedä.. Ja äkkiä on elämän ilta, hiillos on sammunut, nuoruuden ruusut ovat lakastuneet ja vain muistot ovat jääneet.." täti höpisi.

"Tosirakkaus tulee eteen vain kerran elämässä. Sielut kohtaavat, tunnistavat toiseensa ikuisuuden takaa ja kietoutuvat yhteen ja palavat yhdessä liekkinä. Aulikkikin siitä on kirjoittanut, miten avaruus huutaa ja tähdet kirkuvat ohimon läpi ja kuinka merien yllä savuavat sydämet.

Mietipä tarkkaan. Itsellesihän sinä sen kumppanin otat, et perheellesi, imagollesi tai levy-yhtiöllesi. Et ole kenellekään mitään velkaa..

Rakkaus on pelottavaa, mutta ethän sinä ole arkalasta kotoisin? Seiso omilla jaloillasi ja lennä omilla siivilläsi, kyllä ne kantavat. Tee itse omat päätöksesi ja kanna oma ristisi. Ei saa olla lastuna laineilla muiden riepoteltavana, pitää olla itse oman onnensa seppä..

..vaikka mikä minä olen tässä neuvomaan, oli minullakin nuoruudessa semmoinen Arvo jonka päästin menemään, eikä päivääkään ole kulunut etten häntä miettisi.. Usko pois että tämänkin tummuneen hiekkajaalan purjeet ovat joskus olleet vitivalkoiset ja toivon tuulta täynnä."

Kaihoisa haitari soitti kesäillan valssia jossain kauempana. Nainen pysähtyi kuuntelemaan, laski harjan kädestään, kääntyi kannoillaan ja katosi ovesta.

Ulkona oli juhannus, kauneimman kukkimisen aika, purppuranväriset metsäkurjenpolvet niiasivat hennosti kesätuulessa. Puna-apilat ja hiirenvirnat olivat kauneimmillaan. Juhannusruusu tuoksui huumaavasti.

"Oi lennä, lennä pääskynen tuo riemu rintaan ihmisten. Ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellein"

Jere katsoi valkoisia kumppupilviä.Entä jos hän kuitenkin soittaisi Bojanille? Haluaisiko Bojan hänet vielä, vai oliko jo liian myöhäistä?

Kaukaa järven selän takaa kuului kesän viimeisen käen kukunta kuin elämän rajallisuudesta kukkuen.

Leila

kiitos leila ficcistä odotan innolla jatkoa :3

 

Epäilen myös että jotain fyysistä noiden välillä on viisujen aikana tapahtunut. Varmasti. Mutta mikä tapahtuu loverpoolissa jää loverpooliin..

jotekin siellä tapahtunut on muuttanut mut enne tiiä mitä

 

Kiitos teille kommenteista tuohon minun aitta-ficciin, jännitti niin kovin julkaista sitä<3 Ja ihana Leila, olipa taas niin hienoa kerrontaa! Rakastan!<3 Innolla odotan kaikkien ficcejä ja tämän tarinan seuraavia käänteitä muutenkin. Hyvää juhannusta kaikille!

 

Aiemmin mainitussa AO3:sta löytyvässä juhannusficissä päästään aika hotteihin saunatunnelmiin t ja D/s-ihmiset saattavat tykätä noista vihtomisjutuista. https://archiveofourown.org/works/48045289/

No nyt sanon minäkin. Tässä oli myös hauskuutta mukana.

 

Epäilen myös että jotain fyysistä noiden välillä on viisujen aikana tapahtunut. Varmasti. Mutta mikä tapahtuu loverpoolissa jää loverpooliin..

voisko joku kirjoittaa tästä ees lyhkäsen ficin.🥹 Ihania nuo teidän tarinat <3

 

Ai niin ja hyvä oli myös tuo tänne laitettu aitta-ficci.

 

Mitenköhän tapahtu, kun jere menee sloveniaan syksyllä

 

Voi ihana Leila!

 

Mitenköhän tapahtu, kun jere menee sloveniaan syksyllä

Kun tai jos menee, niin kiinnostava kysymys on, meneekö yksin. Jos tyttöystävä on mukana, reissun voi minusta yhtä hyvin jättää tekemättä. Mietin tuota pelkoa sitä kohtaan, että jotain tapahtuisi noiden kahden välillä. Johtuuko pelko siis siitä, että silloin J pettäisi tyttöystävää, mikä muu syy voi olla siihen, että mitään ei saa tapahtua. Sekö, että Jere ei itse voisi hyväksyä jälkeenpäin, tilanne muuttuisi liian hämmentäväksi.

 

Kiitos teille kommenteista tuohon minun aitta-ficciin, jännitti niin kovin julkaista sitä<3 Ja ihana Leila, olipa taas niin hienoa kerrontaa! Rakastan!<3 Innolla odotan kaikkien ficcejä ja tämän tarinan seuraavia käänteitä muutenkin. Hyvää juhannusta kaikille!

Vasta nyt kommentoin, ihana tarina. Se vei kesäyön tunnelmaan ja tapahtumapaikaksi kuvittelin yhden vanhan tutun aita, johon tuskin palaan koskaan. Jatka ihmeessä kirjoittelua. Kiitos ja hyvää juhannusta!

 

Kiitos tosi ihanasta fikistä, sinä tuntematon

Jere pyyhki hikeään pyyhkeeseen takahuoneessa ja hörppi vettä pullosta, Rankka juhannuskeikka oli takana, yleisö oli ollut ihan villinä ja heitellyt lavalle pehmoleluja, koruja ja rintaliivejä.. Manageri ja tyttöystävä olivat lähteneet etukäteen hotellille. Jere oli ihan yksinään, istahti penkille ja lepuutti hikistä päätään käsiensä välissä. Olo tuntui tyhjältä. Ihan loppu. Loppu.

Vanhempi nainen lakaisi lavan takahuonetta harjalla ja rikkalapiolla, keräili tyhjiä tölkkejä ja hyräili matalalla äänellä Olavi Virtaa. Nainen tarttui tyhjään pulloon Jeren kädessä ja katsoi Jereä silmiin.

"Haluatko yhteiskuvan ?" Jere kysyi irvistäen. "En minä tarvitse, olenhan minä sun kuvia katsellut ja itse en enää kuvissa loista... mutta jos kuuntelisit hetken?"

"Mitäs sulle oikein kuuluu poika? Pärjäiletkö? Paljon olet Suomen kansalle antanut..Eihän tässä jäniksen selässä olla.." nainen jutteli rauhallisella äänellä.

Jere kuunteli ikäneitoa toisella korvalla. Kaikenlaista sitä.. Hän ei kyllä siivoojalle avautuisi. Helvetti. "Täytyy tästä.." Jere aloitti.

"Pysähdy nyt hyvä mies hetkeksi ja kuuntele sydämesi ääntä. Ihmisen elämä on vain pieni henkäys ja nuoruus menee ohi yhtä nopeasti kuin valkovuokkojen kukinta toukokuussa..Ihmisen aika on niin pieni ja ohikiitävä, elämä antaa yhtenä hetkenä paljon ja vie heti seuraavaksi, huomisesta ei kukaan tiedä.. Ja äkkiä on elämän ilta, hiillos on sammunut, nuoruuden ruusut ovat lakastuneet ja vain muistot ovat jääneet.." täti höpisi.

"Tosirakkaus tulee eteen vain kerran elämässä. Sielut kohtaavat, tunnistavat toiseensa ikuisuuden takaa ja kietoutuvat yhteen ja palavat yhdessä liekkinä. Aulikkikin siitä on kirjoittanut, miten avaruus huutaa ja tähdet kirkuvat ohimon läpi ja kuinka merien yllä savuavat sydämet.

Mietipä tarkkaan. Itsellesihän sinä sen kumppanin otat, et perheellesi, imagollesi tai levy-yhtiöllesi. Et ole kenellekään mitään velkaa..

Rakkaus on pelottavaa, mutta ethän sinä ole arkalasta kotoisin? Seiso omilla jaloillasi ja lennä omilla siivilläsi, kyllä ne kantavat. Tee itse omat päätöksesi ja kanna oma ristisi. Ei saa olla lastuna laineilla muiden riepoteltavana, pitää olla itse oman onnensa seppä..

..vaikka mikä minä olen tässä neuvomaan, oli minullakin nuoruudessa semmoinen Arvo jonka päästin menemään, eikä päivääkään ole kulunut etten häntä miettisi.. Usko pois että tämänkin tummuneen hiekkajaalan purjeet ovat joskus olleet vitivalkoiset ja toivon tuulta täynnä."

Kaihoisa haitari soitti kesäillan valssia jossain kauempana. Nainen pysähtyi kuuntelemaan, laski harjan kädestään, kääntyi kannoillaan ja katosi ovesta.

Ulkona oli juhannus, kauneimman kukkimisen aika, purppuranväriset metsäkurjenpolvet niiasivat hennosti kesätuulessa. Puna-apilat ja hiirenvirnat olivat kauneimmillaan. Juhannusruusu tuoksui huumaavasti.

"Oi lennä, lennä pääskynen tuo riemu rintaan ihmisten. Ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellein"

Jere katsoi valkoisia kumppupilviä.Entä jos hän kuitenkin soittaisi Bojanille? Haluaisiko Bojan hänet vielä, vai oliko jo liian myöhäistä?

Kaukaa järven selän takaa kuului kesän viimeisen käen kukunta kuin elämän rajallisuudesta kukkuen.

Leila

Oi ihana Leila! Tämä meni jonnekin tosi syvälle. Nyt itken. Kiitos!

 

Aiemmin mainitussa AO3:sta löytyvässä juhannusficissä päästään aika hotteihin saunatunnelmiin t ja D/s-ihmiset saattavat tykätä noista vihtomisjutuista. https://archiveofourown.org/works/48045289/

No huh. Ootan innolla kolmatta osaa.

 

Kiitos aitta-ficistä, ihanaa juhannustoivoa, ja himoa.. ja Leila Leila... itken. Miksi tämä saaga kuiskii omaa syvintä sisintä ja kaipuuta niin kovasti esiin...

T. Öinen ficcaaja