Aikamoinen puutarha

Jatketaan siis samalla linjalla niin eivät pesiydy tänne. Ehkä saavat jotain perverssiä mielihyvää alapeukkujen määrästä

Aivan varmasti saavat ja yleensäkin siitä, että jotain spesiaalia on tapahtunut ja palstalla on paljon väkeä. Vaikkei juuri heitä alapeukuttamassa. Kaikkein paras hetki on iskeä, kun tulee palstalle dopamiinilaskut jonkun kuhinan jälkeen. Silloin saavat hyödyllisiä idiootteja mukaan. Se sykli on niin selkeä kun viettää palstalla (ihan liikaa) aikaa.

 

Joo! Mä koitan nyt keksiä nicciä. Olen se joka eilen kirjoitti AV:lla vastauksena jonkun kysymykseen tiivistelmän puppy tilanteista, mitä itse peilaan niistä. Jatkoin sitä pari viestiä, kun sitä materiaa vaan alkoi tulvia kun päästin mielessäni sen kanavan valloilleen Kirjoiteltiin vielä yöllä täällä ja aamullakin Mainitsin AV:lla nuo peilisolut ja peilaamisen, miksi se mun käsityksessä humahtaa päähän ja on kuin kollektiivinen alitajunta. Sit tuosta vrt. fight ja flight kirjoittelin, elävänä olemisesta oon kirjoitellut paljon. Olen joskus lainaillut joitakin psykodynaamisista teorioita tänne, kuten K:n heitot teemoilla jotka kutsuu häntä, mutta tietoinen mieli on vielä suojien takana.

Ja siis, aivan upeasti ihanasti peilisolut ajatus täällä kehittyi ja lähti täällä elämään puppypeilisoluna. Kiitos siitä, ollaan yhdessä enemmän kun resonoidaan! En ole siis og- puppypeilisolu mutta AP peilisolu AV:ta Silloin baby Vallilassa heruttelin niitä K ja B dialogeja, se on jäänyt omaan mieleen mieleen ficcimatskuna. Et baby oottelee Vallilassa pilkupäissään ja sitten Daddy lopulta viimeinen saapuu: "Good puppy, Bojan, you wait, very good very good. No come here Bojan, come with me now, we go formulalakanat" - Tuosta olisi kiva kirjoittaa ficci joskus, tuo jotenkin niin latausta ja toivoa täynnä oleva hetki.

Joo, ja olen käyttänyt usein allekirjoitusta

Ihana tuntea teitä kaikkia! Kiitos kun olette olleet ja olette siellä. Arvostan tosi paljon tätä keskustelua ja puutarhalaivaa

Ja se nicci. Mä on nyt sitten vaikka se eilen käyttämäni *puppy analyytikko*, vaikka siis olen enemmän tunteella kuin analysoimalla elävä. Mut tuo dynamiikka ja Bojanin rohkeus heittäytyä auki noin yhtä aikaa antautuvana, leikkisänä, haavoittuvana, rohkeana, on mun shippi filtterin itselle koskettavin ja kouraisevin osa.

 

Niin ja rehellisesti sanottuna mä myös oletin tota luentaa tehdessä että tällaisen kysymyksen kohdalla Jeren korteissa voisi tulla vaikka rakastavaisten kortti tai kuppien 2, mikä olisi meinannu että hän on varattu / rakastaa toista. Mutta mitään tollastakaan ei tullut mikä oli hieman yllättävää. Yleensä jos varatulle ihmiselle ei tule mitään tollasia kortteja niin se tarkoittaa että tunteet tätä uutta ihmistä kohtaan on vähintään yhtä vahvoja.

Meinasin just kysyä että eikö gf ole luennoissa mitään vai jätätkö henkilön tietoisesti pois koko luennasta koska kysymys koskee K&B mutta jännä kyllä jos hän ei kerran mitenkään tule esille tavallaanhan se voisi olla meillekin helpotus jos olisi tullut selkeä K rakastaa toista viesti mutta nyt tää on vaan entistä kimurantimman oloista

 

Tykkään yleensä olla netissä omalla tai tunnistettavalla nimellä, mutta nyt on ollut helpottavaa kun ei ole tarvinnut nikkiä lainkaan. Vaikka olisi ollut mikä salanimi käytössä, olen kirjoittanut niin paljon juttuja, joista minut olisi helppo tunnistaa jos ne kaikki olisivat samalta tunnukselta. Mutta nyt niitä juttuja uskaltaa varovasti viljellä, kun ei pysty erottamaan. Ja on toki harmillista, että kukaan täällä ei myöskään tunne minua yhtenä kokonaisena ihmisenä. T: Ficciä kirjoittava varattuun ihastunut.

 

Tämä on kyllä hyvinkin järkeenkäypä teoria. Kuka oikeasti uskaltaisi? Ja K on muutenkin ollut semmoisessa pöllytyksessä viime aikoina, että ei varmasti ole ehtinyt edes ajattelemaan mitään syvällistä ainakaan yksin omassa rauhassaan.

Tunnen tässä kyllä syvää empatiaa K:ta kohtaan. Melkoinen elämäntilanne. Mietin että mitenköhän sekaisin itse olisin. Kaikesta. Uskon että B hyvin tunneälykkäänä ihmisenä osaa lukea tilannetta ja antaa aikaa. Etenkin kun on itse elänyt julkisuudessa jo pidempään ja joutunut käsittelemään sitä puolta asiasta. Ja nyt kun tätä mietin, voisi tulla pahaa jälkeä jos ruusut tässä antaisivat periksi tunteilleen ja suinpäin syöksyisivät suhteeseen. K:n olisi hyvä löytää ensin oma tasapaino muutoksessa ja julkisuuden puristuksessa ennen muita yksityiselämän mullistuksia.

 

Tunnen tässä kyllä syvää empatiaa K:ta kohtaan. Melkoinen elämäntilanne. Mietin että mitenköhän sekaisin itse olisin. Kaikesta. Uskon että B hyvin tunneälykkäänä ihmisenä osaa lukea tilannetta ja antaa aikaa. Etenkin kun on itse elänyt julkisuudessa jo pidempään ja joutunut käsittelemään sitä puolta asiasta. Ja nyt kun tätä mietin, voisi tulla pahaa jälkeä jos ruusut tässä antaisivat periksi tunteilleen ja suinpäin syöksyisivät suhteeseen. K:n olisi hyvä löytää ensin oma tasapaino muutoksessa ja julkisuuden puristuksessa ennen muita yksityiselämän mullistuksia.

Totta, melkoiset mullistukset K:n elämässä nyt. Toivon mukaan K ja B ovat voineet keskustella tilanteestaan (mikä ikinä se sitten oikeasti onkaan) avoimesti, jotta kumpikin tietää, missä mennään eikä ole vääriä odotuksia.

 

Luulen, että siirryn tähän ketjuun kokonaan. Ei haittaa vaikka meno täällä olisi verkkaisempaa, jää sitten muullekin elämälle enemmän aikaa. Tässä ketjussa on jotenkin parempi fiilis, kuin av:n puolella. Täällä vallitsee tietynlainen harmonia. Ehkäpä tähän ketjuun ovat intoutuneet kirjoittamaan vanhat puutarhurit. Ainakin ketjun kertomuksissa on sen verran syvyyttä, joten siksi uskon asian olevan näin.

Täällä moni on intoutunut kertomaan elämästään tai lähinnä parisuhteestaan ja huomaan, että moni on samassa tilanteessa. Itse saan elää uudelleen vastarakastumisen tunteen B&K:n kautta. Se on niin hullua, ettei sitä kehtaa edes omalle lähipiirille kertoa. Ihanaa, että joku täällä ymmärtää.

Kiitos Leilalle tarinasta, se on ihan sopiva minulle. Mitään rajumpaa en edes kaipaa. Olen muuten se ateisti ja hyvin ns. tiede keskeinen ihminen. Siksi olen yllättynyt siitä, että luen täällä Tarot tulkintoja. Tämä on ihan uusi kokemus minulle, itseasiassa se on täysin uudenlainen maailma. Huomaan, että nuo Tarot tulkinnat ovat rauhoittaneet monen mieltä ja luonut seesteisyyttä tähän ketjuun. Toivottavasti niiden tulkitsija jaksaa vielä tehdä uusia tulkintoja, niille on selvästi tilausta. T: alkuperäinen Arvo En tosin ole Arvoa nähnytkään. Kaikkea tämä hullutus on saanut ihmisen tekemään.

kiva kuulla jos mun tarotit on tuonu seesteisyyttä ketjuun Ja joo, voin kyllä jatkossakin tehdä luentoja (mulla saattaa välillä vähän kestää vastata tai tehdä niitä, en ole ihan niin aktiivinen kävijä täällä kuin super puutarhurit) mutta jos toivotte luentaa niin laittakaa mieluusti joku tietty kysymys. Mä henkilökohtaisesti en tykkää tehdä sellaisia ”yleisluentoja”, niitä on tosi vaikea yrittää tulkita.

Olen kohta lähdössä juhannus sukuloimaan, mutta tosiaan vastailen sen mukaan kun ehdin jos teillä on jotain kysyttävää hyvää jussia kaikille

 

Ymmärrän kyllä K:ta. Taitaisi useimmalta jäädä tuollainen suhteeseen heittäytyminen, ihan tällaiselta tavalliselta tallaajaltakin. Nythän pelissä on lähes koko elämä - perhe, tyttöystävä, ystävät, yleisö, koko ura. Jo yksistään soppari Warnerin kanssa varmasti rajoittaa, he ovat tehneet sopimuksen tietynlaisen artistin kanssa ja siihen ikävä kyllä kuuluu myös se tietty imago. Bojanin kohdalla mietin, että olisiko hänkään ollut kuitenkaan valmis sellaiseen julkisuuteen, mitä tuosta suhteesta olisi seurannut. Mutta jos olisivatkin olleet tavallisia tallaajia niin varmasti tästä suhde olisi syntynyt

 

Vai pidetään täällä puutarha kekkereitä ilman minua?! T: viisugay

 

Ymmärrän kyllä K:ta. Taitaisi useimmalta jäädä tuollainen suhteeseen heittäytyminen, ihan tällaiselta tavalliselta tallaajaltakin. Nythän pelissä on lähes koko elämä - perhe, tyttöystävä, ystävät, yleisö, koko ura. Jo yksistään soppari Warnerin kanssa varmasti rajoittaa, he ovat tehneet sopimuksen tietynlaisen artistin kanssa ja siihen ikävä kyllä kuuluu myös se tietty imago. Bojanin kohdalla mietin, että olisiko hänkään ollut kuitenkaan valmis sellaiseen julkisuuteen, mitä tuosta suhteesta olisi seurannut. Mutta jos olisivatkin olleet tavallisia tallaajia niin varmasti tästä suhde olisi syntynyt

Itse en usko että levy-yhtiö sanelee sopimuksissa tai muutenkaan henkilökohtaista elämää tai artistin imagoa tuossa mielessä. Tai ainakaan tovottavasti tuollaista ei tapahdu.

 

Aiemmin mainitussa AO3:sta löytyvässä juhannusficissä päästään aika hotteihin saunatunnelmiin t ja D/s-ihmiset saattavat tykätä noista vihtomisjutuista. https://archiveofourown.org/works/48045289/

 

Tällainen pieni ficci juhannukseksi, vähän nolottaa, anteeksi ja kiitos. Tämä on fiktiivinen tarina, ei totta:

Oli hiostavan kuuma. Bojan heräsi siihen, että pussilakana oli takertunut jalkoihin ja hän itse oli kietoutuneena johonkin, joka hohkasi lämpöä kamiinan lailla. Jalat potkivat itsensä vapaiksi. Mielellä kesti hetken aikaa kerätä sirpaleisia ajatuksia. Mökki, iloinen porukka, yö joka ei laskeutunut pimeäksi koskaan, Jere.

Hetkinen, Jere. Nyt ajatukset tulivat kuulaammiksi. Jere saattamassa häntä mökin aittaan metsäpolkua pitkin, hoipertelevat askeleet, sananjalat kutittamassa sääriä. Jeren suojaava ote vyötäisillä. Kompastuminen aitan porstuassa, naurunremakka. Jere auttamassa hänet vieraspetiin ja kellahtamassa vierelle ketarat oikoselleen kuin kissanpentu.

”Five minutes here. Then I go and let you sleep, yes” Jere oli mutissut humalatilan ja väsymyksen takaa.

Bojan oli katsellut Jeren ripsien räpsyvän kiinni. Väsymys oli tunkeutunut kehoon voimalla. Se tuntui samalta kuin noustessa syvältä vedestä takaisin maalle, vaan nyt väsymys voimistui askel askeleelta.

”It’s okay, Jere. You can… you can sleep here. If you want to”, Bojan oli kuiskannut.

“Five minutes.”

Bojan oli huokaissut. Jos hänellä olisi viisi minuuttia, hän haluaisi pitää tuon hetken Jeren lähellään. Varovasti hän oli laskenut päänsä Jeren tatuoidulle rinnalle, ja vielä verkkaammin kietonut kätensä tämän vartalolle. Silmät olivat lupsuneet kiinni, ja suojaava uni peittänyt lopultakin kesäyön valon.

Siihen kesäyön kuumuuteen Bojan oli sitten herännyt. Aitan seinäkello raksutti aamuviittä, mutta sitä Bojan ei huomannut. Hänen katseensa oli Jeressä. Bojan liikutti epäröiden kättään, kuin se olisi lintu joka vasta pelokkaasti kokeilisi ensimmäistä lentoaan, mutta jota samanaikaisesti käskisi jokin alkukantainen voima. Tuossa olivat vatsan arvet, tuossa napa, hengitykseen tahtiin kohoileva vatsakumpu, tuossa solisluut. Bojan nosti hellästi kätensä Jeren niskalle ja samassa muisto Jeren kädestä puristamassa hänen niskaansa, satojen ihmisten edessä, nousi mielen sopukoista. Bojan tunsi hurmeen kohoavan poskilleen.

Hänen pitäisi lopettaa tämä hulluus. Herättää Jere ja käskeä painumaan mökkiin. Hän tiesi haluavansa asioita, joita Jere ei voinut antaa.

Mutta silti, silti, Bojan toivoi. Jere sai hänessä aikaan tunteita, joita hän ei ollut ennen kokenut. Bojan oli samaan aikaan rikki ja voimakas, eksyksissä ja turvassa. Pohjattoman surullinen ja niin onnellinen. Ei hänellä ollut enää keinoja, millä tämän kaiken voisi sammuttaa. Jossakin vaiheessa kulotkin kasvoivat niin rajuiksi, ettei niille voinut enää mitään muuta kuin katsoa vierestä.

Bojan tarkasteli Jeren kasvoja. Mies näytti levolliselta ja jotenkin nuoremmalta. Tuossa olivat silmäkulmien rypyt, ja Bojan piti niistä, koska niissä nauru oli ollut. Tuossa olivat huulet, joiden kosketuksen vasten omiaan Bojan oli tuntenut unissa. Äkkiä hänen halunsa nousi syvältä, ja huokaus karkasi Bojanin huulilta. Ilmavirta kosketti Jeren huulia kuin aavistus suudelmasta ja unensa keskeltä Jere liikahti.

Bojan jähmettyi.

Jere räpsytteli silmänsä auki, keräili hetken ajatusten lankakerää ja huomasi sitten Bojanin kasvot.

”Hei.” Jeren ääni oli unesta rosoinen.

Kiihkon puna Bojanin poskilla vaihtui häpeän ruskoon, ”Sorry, I didn’t mean to wake you up.”

Jere tarkkaili häntä hetken ja Bojan yritti tulkita hänen kasvojaan. Jeren kulmakarvojen välissä oleva ryppy oikeni ja lempeä hymy nousi huulille. Mies nosti kätensä ja Bojan hätkähti.

”Hei, hei” Jere rauhoitteli nyt hiljaa kuin säikähtänyttä eläintä. Sitten sormet kampasivat Bojanin kasvoille valahtaneen kiehkuran tämän korvan taakse. Bojan suli kosketukseen ja tunsi kyynelten kirveltävän. Hitto, miten voi niin lempeä kosketus sattuakin niin kovin. Hän yritti piilottaa katseensa petivaatteisiin, mutta Jere tarttui häntä leuasta, nosti katseen takaisin määrätietoisesti ja hellästi. Tummat, kyynelistä vettyneet silmät palasivat kevätmyrskyn harmaisiin.

Kumpainenkaan ei ollut aiemmin tuntenut olevansa niin alasti. Tässä oli kaikki: pelot, halut, epävarmuudet. Vaikka heillä olisikin ollut sama yhteinen kieli, ei näitä tunteita olisi voinut tuottaa sanoiksi. Silti kumpikin ymmärsi.

Peti narahti, kun Jere liikahti katsekontaktia rikkomatta. Bojan kääntyi selälleen ja otti Jeren painon vastaan. Kädet etsiytyivät hiuksille, jalat juurtuivat toisiin.

”Can I?” Jere kysyi.

”Yeah”, Bojan kuiskasi, mutta vastaus oli enemmän uikahdus kuin sanoja.

Hän tunsi Jeren huulet kaulakuopassaan, ja hänen sydämensä lyönnit rummuttivat Jeren huulia vasten. Bojan ojensi päätään ja antoi tilaa. Kädet silittivät lyhyeksi leikattuja niskavilloja ja siirtyivät tukistamaan hiuksia. Jere lipoi häntä nyt kuin peto juomapaikan vettä. Alavartalossaan kumpikin tunsi kiihkon kasvavan, ja Jere painoi kehoaan tiukemmin toista miestä vasten.

Jeren huulet jatkoivat matkaansa Bojanin kaulalle, korvalehdelle, leukaperiin. Bojan huoahti ja nuoli huuliaan. Nyt se tapahtui.

Ulkona kesäyön aurinko valaisi tienoon. Aitan hämyssä miehet eivät pelänneet maailmaa.

 

Aiemmin mainitussa AO3:sta löytyvässä juhannusficissä päästään aika hotteihin saunatunnelmiin t ja D/s-ihmiset saattavat tykätä noista vihtomisjutuista. https://archiveofourown.org/works/48045289/

No huh

 

Tällainen pieni ficci juhannukseksi, vähän nolottaa, anteeksi ja kiitos. Tämä on fiktiivinen tarina, ei totta:

Oli hiostavan kuuma. Bojan heräsi siihen, että pussilakana oli takertunut jalkoihin ja hän itse oli kietoutuneena johonkin, joka hohkasi lämpöä kamiinan lailla. Jalat potkivat itsensä vapaiksi. Mielellä kesti hetken aikaa kerätä sirpaleisia ajatuksia. Mökki, iloinen porukka, yö joka ei laskeutunut pimeäksi koskaan, Jere.

Hetkinen, Jere. Nyt ajatukset tulivat kuulaammiksi. Jere saattamassa häntä mökin aittaan metsäpolkua pitkin, hoipertelevat askeleet, sananjalat kutittamassa sääriä. Jeren suojaava ote vyötäisillä. Kompastuminen aitan porstuassa, naurunremakka. Jere auttamassa hänet vieraspetiin ja kellahtamassa vierelle ketarat oikoselleen kuin kissanpentu.

”Five minutes here. Then I go and let you sleep, yes” Jere oli mutissut humalatilan ja väsymyksen takaa.

Bojan oli katsellut Jeren ripsien räpsyvän kiinni. Väsymys oli tunkeutunut kehoon voimalla. Se tuntui samalta kuin noustessa syvältä vedestä takaisin maalle, vaan nyt väsymys voimistui askel askeleelta.

”It’s okay, Jere. You can… you can sleep here. If you want to”, Bojan oli kuiskannut.

“Five minutes.”

Bojan oli huokaissut. Jos hänellä olisi viisi minuuttia, hän haluaisi pitää tuon hetken Jeren lähellään. Varovasti hän oli laskenut päänsä Jeren tatuoidulle rinnalle, ja vielä verkkaammin kietonut kätensä tämän vartalolle. Silmät olivat lupsuneet kiinni, ja suojaava uni peittänyt lopultakin kesäyön valon.

Siihen kesäyön kuumuuteen Bojan oli sitten herännyt. Aitan seinäkello raksutti aamuviittä, mutta sitä Bojan ei huomannut. Hänen katseensa oli Jeressä. Bojan liikutti epäröiden kättään, kuin se olisi lintu joka vasta pelokkaasti kokeilisi ensimmäistä lentoaan, mutta jota samanaikaisesti käskisi jokin alkukantainen voima. Tuossa olivat vatsan arvet, tuossa napa, hengitykseen tahtiin kohoileva vatsakumpu, tuossa solisluut. Bojan nosti hellästi kätensä Jeren niskalle ja samassa muisto Jeren kädestä puristamassa hänen niskaansa, satojen ihmisten edessä, nousi mielen sopukoista. Bojan tunsi hurmeen kohoavan poskilleen.

Hänen pitäisi lopettaa tämä hulluus. Herättää Jere ja käskeä painumaan mökkiin. Hän tiesi haluavansa asioita, joita Jere ei voinut antaa.

Mutta silti, silti, Bojan toivoi. Jere sai hänessä aikaan tunteita, joita hän ei ollut ennen kokenut. Bojan oli samaan aikaan rikki ja voimakas, eksyksissä ja turvassa. Pohjattoman surullinen ja niin onnellinen. Ei hänellä ollut enää keinoja, millä tämän kaiken voisi sammuttaa. Jossakin vaiheessa kulotkin kasvoivat niin rajuiksi, ettei niille voinut enää mitään muuta kuin katsoa vierestä.

Bojan tarkasteli Jeren kasvoja. Mies näytti levolliselta ja jotenkin nuoremmalta. Tuossa olivat silmäkulmien rypyt, ja Bojan piti niistä, koska niissä nauru oli ollut. Tuossa olivat huulet, joiden kosketuksen vasten omiaan Bojan oli tuntenut unissa. Äkkiä hänen halunsa nousi syvältä, ja huokaus karkasi Bojanin huulilta. Ilmavirta kosketti Jeren huulia kuin aavistus suudelmasta ja unensa keskeltä Jere liikahti.

Bojan jähmettyi.

Jere räpsytteli silmänsä auki, keräili hetken ajatusten lankakerää ja huomasi sitten Bojanin kasvot.

”Hei.” Jeren ääni oli unesta rosoinen.

Kiihkon puna Bojanin poskilla vaihtui häpeän ruskoon, ”Sorry, I didn’t mean to wake you up.”

Jere tarkkaili häntä hetken ja Bojan yritti tulkita hänen kasvojaan. Jeren kulmakarvojen välissä oleva ryppy oikeni ja lempeä hymy nousi huulille. Mies nosti kätensä ja Bojan hätkähti.

”Hei, hei” Jere rauhoitteli nyt hiljaa kuin säikähtänyttä eläintä. Sitten sormet kampasivat Bojanin kasvoille valahtaneen kiehkuran tämän korvan taakse. Bojan suli kosketukseen ja tunsi kyynelten kirveltävän. Hitto, miten voi niin lempeä kosketus sattuakin niin kovin. Hän yritti piilottaa katseensa petivaatteisiin, mutta Jere tarttui häntä leuasta, nosti katseen takaisin määrätietoisesti ja hellästi. Tummat, kyynelistä vettyneet silmät palasivat kevätmyrskyn harmaisiin.

Kumpainenkaan ei ollut aiemmin tuntenut olevansa niin alasti. Tässä oli kaikki: pelot, halut, epävarmuudet. Vaikka heillä olisikin ollut sama yhteinen kieli, ei näitä tunteita olisi voinut tuottaa sanoiksi. Silti kumpikin ymmärsi.

Peti narahti, kun Jere liikahti katsekontaktia rikkomatta. Bojan kääntyi selälleen ja otti Jeren painon vastaan. Kädet etsiytyivät hiuksille, jalat juurtuivat toisiin.

”Can I?” Jere kysyi.

”Yeah”, Bojan kuiskasi, mutta vastaus oli enemmän uikahdus kuin sanoja.

Hän tunsi Jeren huulet kaulakuopassaan, ja hänen sydämensä lyönnit rummuttivat Jeren huulia vasten. Bojan ojensi päätään ja antoi tilaa. Kädet silittivät lyhyeksi leikattuja niskavilloja ja siirtyivät tukistamaan hiuksia. Jere lipoi häntä nyt kuin peto juomapaikan vettä. Alavartalossaan kumpikin tunsi kiihkon kasvavan, ja Jere painoi kehoaan tiukemmin toista miestä vasten.

Jeren huulet jatkoivat matkaansa Bojanin kaulalle, korvalehdelle, leukaperiin. Bojan huoahti ja nuoli huuliaan. Nyt se tapahtui.

Ulkona kesäyön aurinko valaisi tienoon. Aitan hämyssä miehet eivät pelänneet maailmaa.

Ihana

 

Tällainen pieni ficci juhannukseksi, vähän nolottaa, anteeksi ja kiitos. Tämä on fiktiivinen tarina, ei totta:

Oli hiostavan kuuma. Bojan heräsi siihen, että pussilakana oli takertunut jalkoihin ja hän itse oli kietoutuneena johonkin, joka hohkasi lämpöä kamiinan lailla. Jalat potkivat itsensä vapaiksi. Mielellä kesti hetken aikaa kerätä sirpaleisia ajatuksia. Mökki, iloinen porukka, yö joka ei laskeutunut pimeäksi koskaan, Jere.

Hetkinen, Jere. Nyt ajatukset tulivat kuulaammiksi. Jere saattamassa häntä mökin aittaan metsäpolkua pitkin, hoipertelevat askeleet, sananjalat kutittamassa sääriä. Jeren suojaava ote vyötäisillä. Kompastuminen aitan porstuassa, naurunremakka. Jere auttamassa hänet vieraspetiin ja kellahtamassa vierelle ketarat oikoselleen kuin kissanpentu.

”Five minutes here. Then I go and let you sleep, yes” Jere oli mutissut humalatilan ja väsymyksen takaa.

Bojan oli katsellut Jeren ripsien räpsyvän kiinni. Väsymys oli tunkeutunut kehoon voimalla. Se tuntui samalta kuin noustessa syvältä vedestä takaisin maalle, vaan nyt väsymys voimistui askel askeleelta.

”It’s okay, Jere. You can… you can sleep here. If you want to”, Bojan oli kuiskannut.

“Five minutes.”

Bojan oli huokaissut. Jos hänellä olisi viisi minuuttia, hän haluaisi pitää tuon hetken Jeren lähellään. Varovasti hän oli laskenut päänsä Jeren tatuoidulle rinnalle, ja vielä verkkaammin kietonut kätensä tämän vartalolle. Silmät olivat lupsuneet kiinni, ja suojaava uni peittänyt lopultakin kesäyön valon.

Siihen kesäyön kuumuuteen Bojan oli sitten herännyt. Aitan seinäkello raksutti aamuviittä, mutta sitä Bojan ei huomannut. Hänen katseensa oli Jeressä. Bojan liikutti epäröiden kättään, kuin se olisi lintu joka vasta pelokkaasti kokeilisi ensimmäistä lentoaan, mutta jota samanaikaisesti käskisi jokin alkukantainen voima. Tuossa olivat vatsan arvet, tuossa napa, hengitykseen tahtiin kohoileva vatsakumpu, tuossa solisluut. Bojan nosti hellästi kätensä Jeren niskalle ja samassa muisto Jeren kädestä puristamassa hänen niskaansa, satojen ihmisten edessä, nousi mielen sopukoista. Bojan tunsi hurmeen kohoavan poskilleen.

Hänen pitäisi lopettaa tämä hulluus. Herättää Jere ja käskeä painumaan mökkiin. Hän tiesi haluavansa asioita, joita Jere ei voinut antaa.

Mutta silti, silti, Bojan toivoi. Jere sai hänessä aikaan tunteita, joita hän ei ollut ennen kokenut. Bojan oli samaan aikaan rikki ja voimakas, eksyksissä ja turvassa. Pohjattoman surullinen ja niin onnellinen. Ei hänellä ollut enää keinoja, millä tämän kaiken voisi sammuttaa. Jossakin vaiheessa kulotkin kasvoivat niin rajuiksi, ettei niille voinut enää mitään muuta kuin katsoa vierestä.

Bojan tarkasteli Jeren kasvoja. Mies näytti levolliselta ja jotenkin nuoremmalta. Tuossa olivat silmäkulmien rypyt, ja Bojan piti niistä, koska niissä nauru oli ollut. Tuossa olivat huulet, joiden kosketuksen vasten omiaan Bojan oli tuntenut unissa. Äkkiä hänen halunsa nousi syvältä, ja huokaus karkasi Bojanin huulilta. Ilmavirta kosketti Jeren huulia kuin aavistus suudelmasta ja unensa keskeltä Jere liikahti.

Bojan jähmettyi.

Jere räpsytteli silmänsä auki, keräili hetken ajatusten lankakerää ja huomasi sitten Bojanin kasvot.

”Hei.” Jeren ääni oli unesta rosoinen.

Kiihkon puna Bojanin poskilla vaihtui häpeän ruskoon, ”Sorry, I didn’t mean to wake you up.”

Jere tarkkaili häntä hetken ja Bojan yritti tulkita hänen kasvojaan. Jeren kulmakarvojen välissä oleva ryppy oikeni ja lempeä hymy nousi huulille. Mies nosti kätensä ja Bojan hätkähti.

”Hei, hei” Jere rauhoitteli nyt hiljaa kuin säikähtänyttä eläintä. Sitten sormet kampasivat Bojanin kasvoille valahtaneen kiehkuran tämän korvan taakse. Bojan suli kosketukseen ja tunsi kyynelten kirveltävän. Hitto, miten voi niin lempeä kosketus sattuakin niin kovin. Hän yritti piilottaa katseensa petivaatteisiin, mutta Jere tarttui häntä leuasta, nosti katseen takaisin määrätietoisesti ja hellästi. Tummat, kyynelistä vettyneet silmät palasivat kevätmyrskyn harmaisiin.

Kumpainenkaan ei ollut aiemmin tuntenut olevansa niin alasti. Tässä oli kaikki: pelot, halut, epävarmuudet. Vaikka heillä olisikin ollut sama yhteinen kieli, ei näitä tunteita olisi voinut tuottaa sanoiksi. Silti kumpikin ymmärsi.

Peti narahti, kun Jere liikahti katsekontaktia rikkomatta. Bojan kääntyi selälleen ja otti Jeren painon vastaan. Kädet etsiytyivät hiuksille, jalat juurtuivat toisiin.

”Can I?” Jere kysyi.

”Yeah”, Bojan kuiskasi, mutta vastaus oli enemmän uikahdus kuin sanoja.

Hän tunsi Jeren huulet kaulakuopassaan, ja hänen sydämensä lyönnit rummuttivat Jeren huulia vasten. Bojan ojensi päätään ja antoi tilaa. Kädet silittivät lyhyeksi leikattuja niskavilloja ja siirtyivät tukistamaan hiuksia. Jere lipoi häntä nyt kuin peto juomapaikan vettä. Alavartalossaan kumpikin tunsi kiihkon kasvavan, ja Jere painoi kehoaan tiukemmin toista miestä vasten.

Jeren huulet jatkoivat matkaansa Bojanin kaulalle, korvalehdelle, leukaperiin. Bojan huoahti ja nuoli huuliaan. Nyt se tapahtui.

Ulkona kesäyön aurinko valaisi tienoon. Aitan hämyssä miehet eivät pelänneet maailmaa.

<3 kiitos tästä <3

 

Tuli tosta tarot luennasta vaan sellanen ajatus mieleen, että senköhän takia K ei palannut sieltä hevonkuusen keikalta niin nopeasti kuin olisi ollut mahdollista? Koska pelasi aikaa eikä tiennyt mitä tehdä?

 

Tuli tosta tarot luennasta vaan sellanen ajatus mieleen, että senköhän takia K ei palannut sieltä hevonkuusen keikalta niin nopeasti kuin olisi ollut mahdollista? Koska pelasi aikaa eikä tiennyt mitä tehdä?

Ja jos lähipiiristä on tullut jo ennen Bojanin Suomen reissua negaa, niin takuulla sitä on tullut myös Tavastian jälkeen. Ehkä siihenkin on mennyt aikaa/energiaa.

 

A

Tällainen pieni ficci juhannukseksi, vähän nolottaa, anteeksi ja kiitos. Tämä on fiktiivinen tarina, ei totta:

Oli hiostavan kuuma. Bojan heräsi siihen, että pussilakana oli takertunut jalkoihin ja hän itse oli kietoutuneena johonkin, joka hohkasi lämpöä kamiinan lailla. Jalat potkivat itsensä vapaiksi. Mielellä kesti hetken aikaa kerätä sirpaleisia ajatuksia. Mökki, iloinen porukka, yö joka ei laskeutunut pimeäksi koskaan, Jere.

Hetkinen, Jere. Nyt ajatukset tulivat kuulaammiksi. Jere saattamassa häntä mökin aittaan metsäpolkua pitkin, hoipertelevat askeleet, sananjalat kutittamassa sääriä. Jeren suojaava ote vyötäisillä. Kompastuminen aitan porstuassa, naurunremakka. Jere auttamassa hänet vieraspetiin ja kellahtamassa vierelle ketarat oikoselleen kuin kissanpentu.

”Five minutes here. Then I go and let you sleep, yes” Jere oli mutissut humalatilan ja väsymyksen takaa.

Bojan oli katsellut Jeren ripsien räpsyvän kiinni. Väsymys oli tunkeutunut kehoon voimalla. Se tuntui samalta kuin noustessa syvältä vedestä takaisin maalle, vaan nyt väsymys voimistui askel askeleelta.

”It’s okay, Jere. You can… you can sleep here. If you want to”, Bojan oli kuiskannut.

“Five minutes.”

Bojan oli huokaissut. Jos hänellä olisi viisi minuuttia, hän haluaisi pitää tuon hetken Jeren lähellään. Varovasti hän oli laskenut päänsä Jeren tatuoidulle rinnalle, ja vielä verkkaammin kietonut kätensä tämän vartalolle. Silmät olivat lupsuneet kiinni, ja suojaava uni peittänyt lopultakin kesäyön valon.

Siihen kesäyön kuumuuteen Bojan oli sitten herännyt. Aitan seinäkello raksutti aamuviittä, mutta sitä Bojan ei huomannut. Hänen katseensa oli Jeressä. Bojan liikutti epäröiden kättään, kuin se olisi lintu joka vasta pelokkaasti kokeilisi ensimmäistä lentoaan, mutta jota samanaikaisesti käskisi jokin alkukantainen voima. Tuossa olivat vatsan arvet, tuossa napa, hengitykseen tahtiin kohoileva vatsakumpu, tuossa solisluut. Bojan nosti hellästi kätensä Jeren niskalle ja samassa muisto Jeren kädestä puristamassa hänen niskaansa, satojen ihmisten edessä, nousi mielen sopukoista. Bojan tunsi hurmeen kohoavan poskilleen.

Hänen pitäisi lopettaa tämä hulluus. Herättää Jere ja käskeä painumaan mökkiin. Hän tiesi haluavansa asioita, joita Jere ei voinut antaa.

Mutta silti, silti, Bojan toivoi. Jere sai hänessä aikaan tunteita, joita hän ei ollut ennen kokenut. Bojan oli samaan aikaan rikki ja voimakas, eksyksissä ja turvassa. Pohjattoman surullinen ja niin onnellinen. Ei hänellä ollut enää keinoja, millä tämän kaiken voisi sammuttaa. Jossakin vaiheessa kulotkin kasvoivat niin rajuiksi, ettei niille voinut enää mitään muuta kuin katsoa vierestä.

Bojan tarkasteli Jeren kasvoja. Mies näytti levolliselta ja jotenkin nuoremmalta. Tuossa olivat silmäkulmien rypyt, ja Bojan piti niistä, koska niissä nauru oli ollut. Tuossa olivat huulet, joiden kosketuksen vasten omiaan Bojan oli tuntenut unissa. Äkkiä hänen halunsa nousi syvältä, ja huokaus karkasi Bojanin huulilta. Ilmavirta kosketti Jeren huulia kuin aavistus suudelmasta ja unensa keskeltä Jere liikahti.

Bojan jähmettyi.

Jere räpsytteli silmänsä auki, keräili hetken ajatusten lankakerää ja huomasi sitten Bojanin kasvot.

”Hei.” Jeren ääni oli unesta rosoinen.

Kiihkon puna Bojanin poskilla vaihtui häpeän ruskoon, ”Sorry, I didn’t mean to wake you up.”

Jere tarkkaili häntä hetken ja Bojan yritti tulkita hänen kasvojaan. Jeren kulmakarvojen välissä oleva ryppy oikeni ja lempeä hymy nousi huulille. Mies nosti kätensä ja Bojan hätkähti.

”Hei, hei” Jere rauhoitteli nyt hiljaa kuin säikähtänyttä eläintä. Sitten sormet kampasivat Bojanin kasvoille valahtaneen kiehkuran tämän korvan taakse. Bojan suli kosketukseen ja tunsi kyynelten kirveltävän. Hitto, miten voi niin lempeä kosketus sattuakin niin kovin. Hän yritti piilottaa katseensa petivaatteisiin, mutta Jere tarttui häntä leuasta, nosti katseen takaisin määrätietoisesti ja hellästi. Tummat, kyynelistä vettyneet silmät palasivat kevätmyrskyn harmaisiin.

Kumpainenkaan ei ollut aiemmin tuntenut olevansa niin alasti. Tässä oli kaikki: pelot, halut, epävarmuudet. Vaikka heillä olisikin ollut sama yhteinen kieli, ei näitä tunteita olisi voinut tuottaa sanoiksi. Silti kumpikin ymmärsi.

Peti narahti, kun Jere liikahti katsekontaktia rikkomatta. Bojan kääntyi selälleen ja otti Jeren painon vastaan. Kädet etsiytyivät hiuksille, jalat juurtuivat toisiin.

”Can I?” Jere kysyi.

”Yeah”, Bojan kuiskasi, mutta vastaus oli enemmän uikahdus kuin sanoja.

Hän tunsi Jeren huulet kaulakuopassaan, ja hänen sydämensä lyönnit rummuttivat Jeren huulia vasten. Bojan ojensi päätään ja antoi tilaa. Kädet silittivät lyhyeksi leikattuja niskavilloja ja siirtyivät tukistamaan hiuksia. Jere lipoi häntä nyt kuin peto juomapaikan vettä. Alavartalossaan kumpikin tunsi kiihkon kasvavan, ja Jere painoi kehoaan tiukemmin toista miestä vasten.

Jeren huulet jatkoivat matkaansa Bojanin kaulalle, korvalehdelle, leukaperiin. Bojan huoahti ja nuoli huuliaan. Nyt se tapahtui.

Ulkona kesäyön aurinko valaisi tienoon. Aitan hämyssä miehet eivät pelänneet maailmaa.

Oi miten ihana tarina, hetken kuvaus, kohtaaminen ja kosketukset, kesäyö Kiitos kun jaoit meidän kanssa täällä

Noinhan juuri tuon pitäisi mennä, että universumi toimii kuten on tarkoitettu ja tähtiin kirjoitettu Ja silti ei tarvitsisi olla joko tai valintatilannetta minun mielestä. Jere on niin monitahoinen niinkuin me kaikki omalla tavallamme, että moni asia, hetki, kohtaaminen voi olla totta samaan aikaan. ajattelen myös vähän naivisti, että rakastaminen ei ole keneltäkään pois vaan vain enemmän rakkautta

Ps tarkistussana koira

 

Tällainen pieni ficci juhannukseksi, vähän nolottaa, anteeksi ja kiitos. Tämä on fiktiivinen tarina, ei totta:

Oli hiostavan kuuma. Bojan heräsi siihen, että pussilakana oli takertunut jalkoihin ja hän itse oli kietoutuneena johonkin, joka hohkasi lämpöä kamiinan lailla. Jalat potkivat itsensä vapaiksi. Mielellä kesti hetken aikaa kerätä sirpaleisia ajatuksia. Mökki, iloinen porukka, yö joka ei laskeutunut pimeäksi koskaan, Jere.

Hetkinen, Jere. Nyt ajatukset tulivat kuulaammiksi. Jere saattamassa häntä mökin aittaan metsäpolkua pitkin, hoipertelevat askeleet, sananjalat kutittamassa sääriä. Jeren suojaava ote vyötäisillä. Kompastuminen aitan porstuassa, naurunremakka. Jere auttamassa hänet vieraspetiin ja kellahtamassa vierelle ketarat oikoselleen kuin kissanpentu.

”Five minutes here. Then I go and let you sleep, yes” Jere oli mutissut humalatilan ja väsymyksen takaa.

Bojan oli katsellut Jeren ripsien räpsyvän kiinni. Väsymys oli tunkeutunut kehoon voimalla. Se tuntui samalta kuin noustessa syvältä vedestä takaisin maalle, vaan nyt väsymys voimistui askel askeleelta.

”It’s okay, Jere. You can… you can sleep here. If you want to”, Bojan oli kuiskannut.

“Five minutes.”

Bojan oli huokaissut. Jos hänellä olisi viisi minuuttia, hän haluaisi pitää tuon hetken Jeren lähellään. Varovasti hän oli laskenut päänsä Jeren tatuoidulle rinnalle, ja vielä verkkaammin kietonut kätensä tämän vartalolle. Silmät olivat lupsuneet kiinni, ja suojaava uni peittänyt lopultakin kesäyön valon.

Siihen kesäyön kuumuuteen Bojan oli sitten herännyt. Aitan seinäkello raksutti aamuviittä, mutta sitä Bojan ei huomannut. Hänen katseensa oli Jeressä. Bojan liikutti epäröiden kättään, kuin se olisi lintu joka vasta pelokkaasti kokeilisi ensimmäistä lentoaan, mutta jota samanaikaisesti käskisi jokin alkukantainen voima. Tuossa olivat vatsan arvet, tuossa napa, hengitykseen tahtiin kohoileva vatsakumpu, tuossa solisluut. Bojan nosti hellästi kätensä Jeren niskalle ja samassa muisto Jeren kädestä puristamassa hänen niskaansa, satojen ihmisten edessä, nousi mielen sopukoista. Bojan tunsi hurmeen kohoavan poskilleen.

Hänen pitäisi lopettaa tämä hulluus. Herättää Jere ja käskeä painumaan mökkiin. Hän tiesi haluavansa asioita, joita Jere ei voinut antaa.

Mutta silti, silti, Bojan toivoi. Jere sai hänessä aikaan tunteita, joita hän ei ollut ennen kokenut. Bojan oli samaan aikaan rikki ja voimakas, eksyksissä ja turvassa. Pohjattoman surullinen ja niin onnellinen. Ei hänellä ollut enää keinoja, millä tämän kaiken voisi sammuttaa. Jossakin vaiheessa kulotkin kasvoivat niin rajuiksi, ettei niille voinut enää mitään muuta kuin katsoa vierestä.

Bojan tarkasteli Jeren kasvoja. Mies näytti levolliselta ja jotenkin nuoremmalta. Tuossa olivat silmäkulmien rypyt, ja Bojan piti niistä, koska niissä nauru oli ollut. Tuossa olivat huulet, joiden kosketuksen vasten omiaan Bojan oli tuntenut unissa. Äkkiä hänen halunsa nousi syvältä, ja huokaus karkasi Bojanin huulilta. Ilmavirta kosketti Jeren huulia kuin aavistus suudelmasta ja unensa keskeltä Jere liikahti.

Bojan jähmettyi.

Jere räpsytteli silmänsä auki, keräili hetken ajatusten lankakerää ja huomasi sitten Bojanin kasvot.

”Hei.” Jeren ääni oli unesta rosoinen.

Kiihkon puna Bojanin poskilla vaihtui häpeän ruskoon, ”Sorry, I didn’t mean to wake you up.”

Jere tarkkaili häntä hetken ja Bojan yritti tulkita hänen kasvojaan. Jeren kulmakarvojen välissä oleva ryppy oikeni ja lempeä hymy nousi huulille. Mies nosti kätensä ja Bojan hätkähti.

”Hei, hei” Jere rauhoitteli nyt hiljaa kuin säikähtänyttä eläintä. Sitten sormet kampasivat Bojanin kasvoille valahtaneen kiehkuran tämän korvan taakse. Bojan suli kosketukseen ja tunsi kyynelten kirveltävän. Hitto, miten voi niin lempeä kosketus sattuakin niin kovin. Hän yritti piilottaa katseensa petivaatteisiin, mutta Jere tarttui häntä leuasta, nosti katseen takaisin määrätietoisesti ja hellästi. Tummat, kyynelistä vettyneet silmät palasivat kevätmyrskyn harmaisiin.

Kumpainenkaan ei ollut aiemmin tuntenut olevansa niin alasti. Tässä oli kaikki: pelot, halut, epävarmuudet. Vaikka heillä olisikin ollut sama yhteinen kieli, ei näitä tunteita olisi voinut tuottaa sanoiksi. Silti kumpikin ymmärsi.

Peti narahti, kun Jere liikahti katsekontaktia rikkomatta. Bojan kääntyi selälleen ja otti Jeren painon vastaan. Kädet etsiytyivät hiuksille, jalat juurtuivat toisiin.

”Can I?” Jere kysyi.

”Yeah”, Bojan kuiskasi, mutta vastaus oli enemmän uikahdus kuin sanoja.

Hän tunsi Jeren huulet kaulakuopassaan, ja hänen sydämensä lyönnit rummuttivat Jeren huulia vasten. Bojan ojensi päätään ja antoi tilaa. Kädet silittivät lyhyeksi leikattuja niskavilloja ja siirtyivät tukistamaan hiuksia. Jere lipoi häntä nyt kuin peto juomapaikan vettä. Alavartalossaan kumpikin tunsi kiihkon kasvavan, ja Jere painoi kehoaan tiukemmin toista miestä vasten.

Jeren huulet jatkoivat matkaansa Bojanin kaulalle, korvalehdelle, leukaperiin. Bojan huoahti ja nuoli huuliaan. Nyt se tapahtui.

Ulkona kesäyön aurinko valaisi tienoon. Aitan hämyssä miehet eivät pelänneet maailmaa.

Kiitos, oli kauniisti kirjoitettu!

 

Ja jos lähipiiristä on tullut jo ennen Bojanin Suomen reissua negaa, niin takuulla sitä on tullut myös Tavastian jälkeen. Ehkä siihenkin on mennyt aikaa/energiaa.

niin mut ei lähipiiri sitä päätä miillähän oli jo alusta asti kemiaa välillään ei sitä lähipiiri päätä kenen kanssa on kenen kanssa ei vanhaa on turha sit vanhuudenkodis miettii mitä ois tehnyt toisin :/

 

Taidan minäkin siirtyä tänne, kun toinen palsta on täynnä ihme nillitystä vähän joka asiasta. Ja kuten joku sanoi, kiva että täällä on verkkaisempi tahti

Ihana lukea teidän tarinoita ja pohdintoja omasta elämästä. Tämä K&B-juttu on saanut omankin luovuuden virtaamaan. Kaivoin päiväkirjan esiin ekaa kertaa neljään vuoteen! Sisäinen runotyttöni on ollut heitteillä, mutta pitää pitää hänestä parempaa huolta vastaisuudessa. Ficcien kirjoittaminen houkuttelisi myös.

 

niin mut ei lähipiiri sitä päätä miillähän oli jo alusta asti kemiaa välillään ei sitä lähipiiri päätä kenen kanssa on kenen kanssa ei vanhaa on turha sit vanhuudenkodis miettii mitä ois tehnyt toisin :/

Ei, mut onhan tuo nyt aikamoinen tilanne navigoitavaksi siinä kaikkien keskellä, varsinkin jos ei oikein vielä uskalla myöntää edes itselleen mitä on tapahtumassa.

 

Onkohan käärijällä tunteita bojanin kohtaa

 

Ei, mut onhan tuo nyt aikamoinen tilanne navigoitavaksi siinä kaikkien keskellä, varsinkin jos ei oikein vielä uskalla myöntää edes itselleen mitä on tapahtumassa.

onhan se totta puhut :/

 

Onkohan käärijällä tunteita bojanin kohtaa

ehkäpä ei se muuten ikävöis sen perään :/