Mutta entä jos nyt olenkin raskaana? Milloin tekisin testin. En ole testaillut, koska negatestin näkeminen on musertavampaa, kuin uuden kierron alkaminen.Toivon niin että olisit
Jospa yrittää odottaa vielä vaikka 2 päivää ja testaat sitten?Toivottavasti olisi se iloisempi vaihtoehto.
mutta on kyllä piinaavaa jos kierrot venyy yritysaikana. Viimeistään sillon alkaa kyllä mielikuvitus laukkaamaan, ja no, eipä ihmekkään toivotaan että asia kuitenkin pian ratkeaa!
Samaa mieltä, että negatestin näkeminen on niin tylyä
Minä just näin sen tiistaina. Se on kumma, kun menkat ei vielä oo alkanu.. Heti se nostaa pientä toivoa kuitenkin. Vaikka esim. tuttua yöhikoilua ollut ainakin viime ja toissa yönä
Muistelin erityisesti niitä ihania potkuja. Joista tiesi, että siellä ollaan elossa ja voimissaan
Niin kivempihan (tai helpompi) se olis siitä pidemmästä työsuhteesta jäädä äitiyslomalle, mutta lopulta kuitenkin sinänsä ihan sama kun sijainen kuitenkin tarvjtaan, oli sitten uusi tai vanha työ.
Olen siivonnut kotia tänään, mikä lie kevätkärpänen tai pesimisvimma iski. Aiempiin yrityskiertoihin peilaten nyt on tooooosi oireetonta, ei nippailuja, ei särkyjä,ei kolotuksia. Nada.On myös välillä hankaluuksia. Mutta yritän kovasti päästä siitä ajattelusta eroon, juurikin sen takia, että mitä jos ei koskaan tärpääkään? Ja on ihan ”turhaan” lykännyt asoita? Itsellä ikää kohta 34 vuotta ja huomaan että tässä alkaa ajattelemaan asioista eritavalla kun aikaisemmin. Huomasin kans yhden mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen ja ajattelin kyllä hakea sitä.
Työnantaja siinä tosin pysyisi samana, joten olisi silleen helpompi, kun kaikki etuudet ym. säilyisi. Ainoastaan esihenkilöt, työtehtävät ja tiimi muuttuisivat täysin. 
Nyt pärähti plussa testiin eli loppukierroksi piinailemaan. Tänään ja huomenna täytyy vielä yrittää talletella
Mäkin oon suunnitellut, että tehdään toinen lapsi vielä kun olen hoitovapaalla, ettei tarvitse välissä töihin
Eli tavallaan suunnitelmia on, mutta ei ihan tähän lähitulevaisuuteen. Aika näyttää miten käy.Kyllä itsekin sorrun ajattelemaan näin! Olin alkuun aivan varma, että meille syntyy toinen ennen kuin palaan hoitovapaalta töihin. No ei ehdi enää. Olen myös miettinyt alan vaihtoa, mutta en halua tehdä sitä ennen kuin toinen lapsi syntyy. Ehtiihän sen uuden ammatin opiskella sitten kun lapsia ei enää ehdi tehdä. Mielummin itse teen näin päin, mutta kadehdin vähän teitä ketkä osaatte ottaa rennommin ja huolettomammin tän asian
Vaihtelevasti tulee elettyä joko ihan vain tässä hetkessä tai sitten välillä joissain asioissa ei uskalla tehdä suunnitelmia kun pohtii, että mitä jos mitä jos.
Vähän sama logiikka siinä kun ostaa ovistestejä jo valmiiksi kaappiin ja toivoo että oli turha ostos
ei välttämättä sekään itsestäänselvää
Silloin kun olin vasta positiivisen testin tehnyt siitä tuulimunaraskaudesta, niin en sanonut työhaastattelussa asiasta mitään. En ollut silloin asiasta kertonut vielä kenellekään muulle kuin miehelle tietysti ja siskolleni. Mielestäni ei siinä vaiheessa tarvitse puhua mitään. Jos raskaus olisi ollut pidemmällä, niin en ole varma olisinko silloinkaan asiasta maininnut.
