Syyskuiset 2023

Ja ajatukset kyllä seilaa, välillä on aivan ihanaa jos tulisi vauva ja välillä sitä ajattelee että en jaksa enää valvoa yhtään ja isommatkin alkaa olla jo tosi omatoimisia jaajaa..


Silti tiiän että sydän pikkusen särkyy jos se mytyn sydän ei ens viikolla sykikkään, johan me mielellään ne tänne otettaisi.

-R

 

Eilis iltana taas kovaa särkyä munasarjoissa, joka yltyi kohdun aaltomaiseksi kramppailuksi. Ehkä viitisen kertaa tuli vajaan minuutin kramppi joka sai minut kaksin kerroin. Helpotti kun vatsaa hieroi. Aaltoileva kramppailu kesti parisenkymmentä minuuttia.
Mitään vuotoja ei ole ollut.

Onko tämmöiset normaaleja tuntemuksia, vai merkkejä keskenmenosta?

 

Eilis iltana taas kovaa särkyä munasarjoissa, joka yltyi kohdun aaltomaiseksi kramppailuksi. Ehkä viitisen kertaa tuli vajaan minuutin kramppi joka sai minut kaksin kerroin. Helpotti kun vatsaa hieroi. Aaltoileva kramppailu kesti parisenkymmentä minuuttia.
Mitään vuotoja ei ole ollut.

Onko tämmöiset normaaleja tuntemuksia, vai merkkejä keskenmenosta?

Käsittääkseni voi olla normaalia kun ei vuotoa. Mulla kaksi kkm, joista kumpikaan ei oireillut mitenkään, vasta ultrasta nähtiin, että sikiö oli kuollut jokunen viikko aiemmin. Näistä ei valitettavasti voi koskaan tietää.

 

Käsittääkseni voi olla normaalia kun ei vuotoa. Mulla kaksi kkm, joista kumpikaan ei oireillut mitenkään, vasta ultrasta nähtiin, että sikiö oli kuollut jokunen viikko aiemmin. Näistä ei valitettavasti voi koskaan tietää.

Kiitos Jännityksellä seuraillaan. Maanantaina kaikki oli ainakin kunnossa ultrassa, täytyy siis vain odotella seuraavaa ultraa

 

Eilis iltana taas kovaa särkyä munasarjoissa, joka yltyi kohdun aaltomaiseksi kramppailuksi. Ehkä viitisen kertaa tuli vajaan minuutin kramppi joka sai minut kaksin kerroin. Helpotti kun vatsaa hieroi. Aaltoileva kramppailu kesti parisenkymmentä minuuttia.
Mitään vuotoja ei ole ollut.

Onko tämmöiset normaaleja tuntemuksia, vai merkkejä keskenmenosta?

Sanoisin kanssa normaaliksi, mulla tuulimunassa oli edellisenä iltana selkä kipeä, kun taas tässä kkm ei mitään mistä olisi voinut päätellä mitään.
Tässä raskaudessa välillä särkenyt alamahaan ja kivut säteillyt reisiin ja ei ainakaan vielä (pitää koputtaa puuta) ne ei oo mitään tarkoittanut.

Pahaolo ja väsymys on tänäiltana vahvasti läsnä...

-R

 

Minusta tuntuu et oon lihonnut vaikka raskauden ei vielä pitäisi vaikutakkaan siihen. En siis ole ylipainoinen enkä alipainoinenkaan, mutta sellasta pientä pyöreyttä on ollut ennestäänkin. Nyt tuntuu et selluliitin määrä se vaan kasvaa.. mitä ihmettä!?

 

@jempppis laitoin sulle viestiä face-ryhmään liittyen. Vähän jännittää kun mulla ei ole yhtä paljon oireita, mutta kai niitä ehtii.

 

Tää on hassua ettei mulla ole pahoinvointia..maksimissaan viitenä päivänä on ollu todella lievää etomista. Nälkä tulee 2-3tunnin välein, syön aina heti ku nälkä ilmoittelee, sillä ainaski saan ehkäistyä pahoinvointia.. muutenki oon aika hyvä vointinen. Mulla alkanu ressaamaan radi. Mulla aina ollu se, mut en oo tarvinnu lääkkeitä eikä paljoa syömisiä miettiä. Koskaan ei oo arvot noussut ja vauvat ollut n. 3.5kilosia. Jotenki nyt pelkään, että joudunko nyt aloittamaan lääkityksen tai mitä jos tämä vauva onki syntyissään päälle 4.5kilonen. Oon syöny nyt karkkia ja herkkua, mut huono omatunto siitä ja syyllistän jo nyt ittiää siitä ku syön. Sellanen olo että täytyy liikkua koko ajan ettei sokerit nouse. En kyllä liiku, ku en pysty vaatii siis järjestelyjä jotta pystyn niin en sitte edes jaksa yrittää.
Välillä mullaki ahistaa koko raskaus, haluaisin keskenmenon. Sitte välillä aattelen miten olis niin ihanaa ku imetys onnistuis ja polikliininen synnytys ja onhan ne vauvat ihania jne. Ahdistus johtuu pelosta. Jaksanko, pystynkö enää. Ja just tuo radipelko.
Tänään 8+5

 

Miten ton radin kanssa, oon kuitenkin +35 v. Onko se jotenkin tohon ikään suhteessa? Oon normipainossa ja ruokavalio on mulla mielestäni enemmän terveellinen kuin epäterveellinen, mutta pohdituttaa silti. Mun sisaruksilla on lapsia 6 ja isoin heistä on syntynyt 2,8 kiloisena, vaikka oli radivauva. Eli ei kai välttämättä korreloi. Varmaan ekalla neuvolakerralla käydään tämäkin läpi.

 

Miten ton radin kanssa, oon kuitenkin +35 v. Onko se jotenkin tohon ikään suhteessa? Oon normipainossa ja ruokavalio on mulla mielestäni enemmän terveellinen kuin epäterveellinen, mutta pohdituttaa silti. Mun sisaruksilla on lapsia 6 ja isoin heistä on syntynyt 2,8 kiloisena, vaikka oli radivauva. Eli ei kai välttämättä korreloi. Varmaan ekalla neuvolakerralla käydään tämäkin läpi.

Mitä tämä radi tarkoittaa? Itsekin olen 37-vuotias ja ensisynnyttäjä, mutta neuvolassa sanottiin, että iän puolesta aivan normaali raskauden seuranta.

Vai tarkoitetaanko tuolla sokerirasitusta? Itse johonkin sellaiseen joudun, sillä mulla vahva sukurasite diabeteksen osalta.
Mitään ruokavalioita en kyllä tätä silmälläpitäen ole muuttanut, kun ei ole oireita. Juuri vetädin puolikkaan pullapitkon maattuani päivän melkolailla liikkumatta

 

Multa hävisi muutama päivä sitten kaikki loputkin oireet.. Taas ollaan paniikissa.

 

Mitä tämä radi tarkoittaa? Itsekin olen 37-vuotias ja ensisynnyttäjä, mutta neuvolassa sanottiin, että iän puolesta aivan normaali raskauden seuranta.

Vai tarkoitetaanko tuolla sokerirasitusta? Itse johonkin sellaiseen joudun, sillä mulla vahva sukurasite diabeteksen osalta.
Mitään ruokavalioita en kyllä tätä silmälläpitäen ole muuttanut, kun ei ole oireita. Juuri vetädin puolikkaan pullapitkon maattuani päivän melkolailla liikkumatta

Ra(skausajan)di(abetes), useampi kaveri tähän tarkasteluun on joutunut, mutta ehkä seulontaan kaikenikäisiltä. Kiva, että toi ikä on otettu neuvolassa hyvin, me oltiin lapsettomuuspolilla hyvin tietoisia heidän puolesta, että kyseessä geriatrinen raskaus

 

Multa hävisi muutama päivä sitten kaikki loputkin oireet.. Taas ollaan paniikissa.

Oh no! Mulla vähän sama huoli, kun nälkä hellitti (tulin myös kipeäksi), eikä rinnat ollut yhtä herkät. Vähän kaikkea outoa jomotusta kokoajan alavatsalla, mutta koitan luottaa, että on vaan luonnollista kohdun kasvua. Eikö? Paniikkinappula on kyllä aika herkässä. Tsemppiä sinne kanssa!

 

Miten ton radin kanssa, oon kuitenkin +35 v. Onko se jotenkin tohon ikään suhteessa? Oon normipainossa ja ruokavalio on mulla mielestäni enemmän terveellinen kuin epäterveellinen, mutta pohdituttaa silti. Mun sisaruksilla on lapsia 6 ja isoin heistä on syntynyt 2,8 kiloisena, vaikka oli radivauva. Eli ei kai välttämättä korreloi. Varmaan ekalla neuvolakerralla käydään tämäkin läpi.

En kyllä tiedä altistaako ikä. Minua radi ei sinänsä pelota, mutta pettymys toki on jos se tulisi eikä saisi polikliinistä synnytystä tai lysyä.

On koko ajan iltaisin niin huono olo, että epäilen jo ettei tämä raskaus tai vauva voi edes olla mahdollinen koska muista ei oo ollut huonoa oloa. Viikko kontrolliultraan.

-R

 

Radiin vaikutta ikä kyllä, ja sukurasite. Molemmat syitä, joist voi joutua sokerirasitukseen. En muista kuinka nuori (ja normaalipainoinen) pitää olla, ettei joutuisi. Itse olen hoikka, ei sukurasitetta diabetekselle ja sain esikoisen alle 30v ja silti piti sokerirasitus käydä. Joten lähes kaikki sinne kyllä joutuu, jo toki hyvä niin, tärkeä seuloa niin äidin kuin vauvankin hyvinvoinnin takia!
Täällä olo vain pahenee päivä päivältä. Kerranvain olen oksentanut, mutta olen aivan houreinen, siis ihan kuin olisi krapulassa tai kuumetta koko ajan. Ajatus ei juokse ja ahdistaa kun niin heikko, oksettava ja ns sairas olo koko ajan. Pakko syödä pari h välein, ettei olo ennestään pahene, mutta mitään ei tee mieli ja kaikki kuvottaa. Jugurtti ainoa mikä ilman pahempaa oksetusta menee alas. Töissä olen sinnitellyt, mutta iltaisin vain itken tätä oloani. Joka ilta olen uupuneempi ja huonovointisempi. Onko täällä muut hakeneet saikkua? Ajattelin huomisen vielä töissä sinnitellä ja viikonlopun aikana miettiä mitä teen ensi viikon kanssa. Jotenkin tuntuu että töihin pitäisi mennä kun en oksenna, mutta oma jaksaminen alkaa tämän kokonaisvaltaisen kamalan olon myötä kyllä olla aikalailla tapissa pikku hiljaa, en tiedä kauanko tätä enää jaksan tuntuu että esikoisesta oli jopa helpompaa. Oksentelin, mutta ei kyllä ollut näin kokonaisvaltaisesti huono olo KOKO AJAN,öisinkin.

 

Multa hävisi muutama päivä sitten kaikki loputkin oireet.. Taas ollaan paniikissa.

Ääh pidetään peukkuja!!! Toisaalta ei taida näissä hommissa se oireettomuus tarkoittaa sen enempää kun ne oireetkaan.
-R

 

Radiin vaikutta ikä kyllä, ja sukurasite. Molemmat syitä, joist voi joutua sokerirasitukseen. En muista kuinka nuori (ja normaalipainoinen) pitää olla, ettei joutuisi. Itse olen hoikka, ei sukurasitetta diabetekselle ja sain esikoisen alle 30v ja silti piti sokerirasitus käydä. Joten lähes kaikki sinne kyllä joutuu, jo toki hyvä niin, tärkeä seuloa niin äidin kuin vauvankin hyvinvoinnin takia!
Täällä olo vain pahenee päivä päivältä. Kerranvain olen oksentanut, mutta olen aivan houreinen, siis ihan kuin olisi krapulassa tai kuumetta koko ajan. Ajatus ei juokse ja ahdistaa kun niin heikko, oksettava ja ns sairas olo koko ajan. Pakko syödä pari h välein, ettei olo ennestään pahene, mutta mitään ei tee mieli ja kaikki kuvottaa. Jugurtti ainoa mikä ilman pahempaa oksetusta menee alas. Töissä olen sinnitellyt, mutta iltaisin vain itken tätä oloani. Joka ilta olen uupuneempi ja huonovointisempi. Onko täällä muut hakeneet saikkua? Ajattelin huomisen vielä töissä sinnitellä ja viikonlopun aikana miettiä mitä teen ensi viikon kanssa. Jotenkin tuntuu että töihin pitäisi mennä kun en oksenna, mutta oma jaksaminen alkaa tämän kokonaisvaltaisen kamalan olon myötä kyllä olla aikalailla tapissa pikku hiljaa, en tiedä kauanko tätä enää jaksan tuntuu että esikoisesta oli jopa helpompaa. Oksentelin, mutta ei kyllä ollut näin kokonaisvaltaisesti huono olo KOKO AJAN,öisinkin.

Ehdottomasti lepäämään kotiin!!
Täälläpäin oli ennen että normaalipaino, alle 25v tai ei vahvaa sukurasitetta niin ei tarvinnut mennä sokerirasitukseen.

Edellisestä kävin sen ekan kiekan kun th ymmärti sukurasitteen väärin (ei siis koska jos isovanhemmilla ilmeisesti) ja ikää oli reilu 25, mutta totesi sitten ettei olisi kyllä tarvinnut edes käydä ja sitä toista ei tehty.

-R

 

Eikös sokerirasitukseen joudu kaikki jotka on yli 25v tai bmi yli sen jonkun rajan ja sitten jos on sukurasitteet tai paljon ylipainoa? Niin "pääsee" sokerirasitukseen jo tässä raskauden alkupuolella, viikosta 12 eteenpäin. Muuten se rasitus taisi olla lähempänä puolta väliä raskautta
Ite sain jo lähetteen että pitää käydä sokerirasituksessa 12-16 viikolla, mulla on ollu kahdessa edellisessä raskaudessa radi ja tossa viimesessä oli tosi vähästä kiinni ettei aloitettu insuliinia. Kaikki lapset on ollu kuitenkin sopivan kokoisia, esikoinen isoin (3,6kg) vaikka ei silloin radia ollutkaan vähän kyllä jälkeenpäin mietin olisiko herkemmin pitänyt se insuliini ottaa koska kätilö juoksi useampaan kertaan synnärillä laittamaan sokerigeelejä kun tippui verensokerin ihan liian alas

 

Mä sain esikoisen kun olin 35v, bmi 24, äidillä radia ollut. Siltikään rasitusta ei tehty missään vaiheessa. Tuttavani olisamaan aikaan raskaana, pari vuotta vanhempi ja paljon hoikempi, tehtiin rasitus kahdesti.

 

-R mikä on lysy? Mulla on tiedossa jo aiempien leikkauksien takia keisarinleikkaus ainoana vaihtoehtona, niin en osaa oikein harmitella sitä vaihtoehtojen puuttuessa.

Haluan tietty lapsen (ja itseni parasta), mutta mulla suurin pelko liittyy siihen testaamiseen. Oon ollut aina todella valikoiva, mitä tulee ruokiin ja jos maku tai koostumus on "väärä" en pysty nielemään vaan jää joko pyörimään suussa tai oksennan. Mietityttää, että miten saisin sen alas ilman temppuilua. Jouduin aikanaan ostamaan kolme reseptiä kolerarokotetta, kun se otetaan juoden ja oksensin kaks ekaa kertaa. Tuli vähän kalliiksi se.

 

@hemuliina90 eiköhän työnkin kannalta oo parempi, että keräät voimia, niin ei tuu tehtyä virheitä vahingossa. Kuulostaa hurjalta! Toivottavasti helpotus on luvassa ekan kolmanneksen jälkeen.

 

-R mikä on lysy? Mulla on tiedossa jo aiempien leikkauksien takia keisarinleikkaus ainoana vaihtoehtona, niin en osaa oikein harmitella sitä vaihtoehtojen puuttuessa.

Haluan tietty lapsen (ja itseni parasta), mutta mulla suurin pelko liittyy siihen testaamiseen. Oon ollut aina todella valikoiva, mitä tulee ruokiin ja jos maku tai koostumus on "väärä" en pysty nielemään vaan jää joko pyörimään suussa tai oksennan. Mietityttää, että miten saisin sen alas ilman temppuilua. Jouduin aikanaan ostamaan kolme reseptiä kolerarokotetta, kun se otetaan juoden ja oksensin kaks ekaa kertaa. Tuli vähän kalliiksi se.

Lyhyt jälkihoitoinen synnytys. Meillä oli tää toiveena kuopuksesta koronan takia kun osastot suljettu. Tyyppi syntyi klo 23 jälkeen illalla joten sillon ei päästy suoraan kotiin, vaan aamulla klo 10 saatiin lupa lähteä. esikoinen oli hoidossa sukulaisilla joten saatiin miehen kanssa kotona pesiä se hetki vauvan kanssa jota oltaisi jouduttu olemaan sairaalassa, se oli ihanaa varsinkin kun ne sairaalat on itelle aika ahdistavia paikkoja eikä puoliso saanut tullla sinne.
Tämä nytkin toiveena jos saataisi a. Se vauva b. Ei komplikaatioita ja c. Isommat lapset ekaksi vuorokaudeksi hoitoon.

 

Mistään mitään tiedä, kun tosiaan ensimmäinen raskaus kyseessä
Eli varmaan sitten juurikin noin, että jos sukurasite, kuten itselläni, niin sitten aiemmin kuin muuten

En siis ole todellakaan asiantuntija, kaikki raskauteen liittyvät asiat aivan tuntemattomia itselleni. Neuvolassa käydessä vain sanoi, että 37 v ikä ei tuo mitään erikoisseurantaa, että se on sitten vasta jos ollaan vielä lähempänä 40v.

Sanoi myös, että sokerirasitusta katotaan vasta sitten kun ensimmäinen kolmannes ohi, viikkoja en nyt muista, mille viikolle sitä mietti.

Hyvähän se toki näitä on seuloa, oli ikää tai ei

Mutta jos on sukurasite, muttei ylipainoa niin pitääkö siis muuttaa ruokailutottumuksia jo ennen sokerirasitusta diabetes ystävällisemmäksi? Tästä ei nimittäin mitään maininnut.

 

Ei tarvi tehä mitään ruokavalio muutoksia vielä, niin kauaa ku ei oo radiabä todettu. Ei siitä ressiä kannattais ottaa kenenkään, mut mua se ressaa.

Haaveileeko useampi polikliinisestä synnytyksestä tai varhaisesta kotiutumisesta ? Minä haaveilen.

 

Ei tarvi tehä mitään ruokavalio muutoksia vielä, niin kauaa ku ei oo radiabä todettu. Ei siitä ressiä kannattais ottaa kenenkään, mut mua se ressaa.

Haaveileeko useampi polikliinisestä synnytyksestä tai varhaisesta kotiutumisesta ? Minä haaveilen.

Mä haaveilen siitä ettei tarvis synnyttää ollenkaan! Jos olis vaan raskaana ja skippaisi sen itse synnytyksen ja sitten lapsi olisi tupsahtanut maailmaan.
@Sipiriina mä taas huolestun kun ei oo mitään jomotusta! On tää kyllä, ei voi kun matkustaa ja toivoa parasta.