vierailija
Pitkä liityo takana ylä- ja alamäkineen. En väitö olevani täydellinen, monta asiaa voisi tehdö toisin, mutta parhaani olen yrittänyt.
Suhdetta on rasittanut puolison maahanmuuttajuus, työn löytämisen haasteet, oman paikan löytäminen jne. On kuitenkin porskutettu kohta 25 vuotta, saatu kolme lasta jne.
Kärsin huonosta itsetunnosta ja jotenkin huomaamatta jossain vaiheessa olen alkanut vältellä miehen hermostumista/suuttumista.On sanonut minulle todella pahojaja satuttavia asioita. Tunteet ovat vuosien saatossa laimenneet todella paljon.
Olen itse esihenkilöasemassa työssä, tällä hetkellä tuntuu, että kaikki on minun harteillani. Mies on pienyrittäjä, hoitaa työnsö jotenkin, käy treenaamassa ja katsoo jalkapalloa. Minusta tuntuu, etten saa koskaan olla väsynyt, kotona hoidan siivouksen ja pyykit, kaikki lasten asiat. Käy viikolla kaupassa ja tekee ruokaa, minulle ladataan kauheat odotukset viikonloppuun.
Nyt huomaan, että jo hänen läsnäolonsa ärsyttää minua. Toivon koko ajan, että menisi johonkin tai vähintään olisi hiljaa. Yritän välttää riitelyä, mutta olen tosi hernostunut hänen seurassaan. Jollain oudolla tavalla pelkään häntä. Olen ihan loppu, ihan kuin olisin koko ajan ylikierroksilla. Haluaisin vain saada olla rauhassa. Kaikki tuntuu jotenkin epäreilulle. Lasten kanssa olen mielelläni.
Ero tuntuu kauhealle ajatukselle. Pelkään myös, miten hankala se olisi. Joskus toivon, että mieheni löytäisi toisen naisen.
Kohtalotovereita?
Suhdetta on rasittanut puolison maahanmuuttajuus, työn löytämisen haasteet, oman paikan löytäminen jne. On kuitenkin porskutettu kohta 25 vuotta, saatu kolme lasta jne.
Kärsin huonosta itsetunnosta ja jotenkin huomaamatta jossain vaiheessa olen alkanut vältellä miehen hermostumista/suuttumista.On sanonut minulle todella pahojaja satuttavia asioita. Tunteet ovat vuosien saatossa laimenneet todella paljon.
Olen itse esihenkilöasemassa työssä, tällä hetkellä tuntuu, että kaikki on minun harteillani. Mies on pienyrittäjä, hoitaa työnsö jotenkin, käy treenaamassa ja katsoo jalkapalloa. Minusta tuntuu, etten saa koskaan olla väsynyt, kotona hoidan siivouksen ja pyykit, kaikki lasten asiat. Käy viikolla kaupassa ja tekee ruokaa, minulle ladataan kauheat odotukset viikonloppuun.
Nyt huomaan, että jo hänen läsnäolonsa ärsyttää minua. Toivon koko ajan, että menisi johonkin tai vähintään olisi hiljaa. Yritän välttää riitelyä, mutta olen tosi hernostunut hänen seurassaan. Jollain oudolla tavalla pelkään häntä. Olen ihan loppu, ihan kuin olisin koko ajan ylikierroksilla. Haluaisin vain saada olla rauhassa. Kaikki tuntuu jotenkin epäreilulle. Lasten kanssa olen mielelläni.
Ero tuntuu kauhealle ajatukselle. Pelkään myös, miten hankala se olisi. Joskus toivon, että mieheni löytäisi toisen naisen.
Kohtalotovereita?