kaksosraskaus ahdistaa!

kyllä se siitä iloks muuttuu =)

ja ei tää kaksosvauva-arki välttämättä oo mitenkään kauheeta, päinvastoin!!!! vähän edellyttää suunnittelua ja rutiinien ylläpitämistä, niin hyvin menee. Me ainakin on pärjätty oikeen hyvin, vaikka tuli vaikka mitä keskosuutta ja muuta mutkaa välillä

Ja loistavaa kun jokainen tosiaan saa täällä päästellä höyryjä, siitä ne omatkin ajatukset selkiytyy. Itsekin muistan nähneeni raskausaikana unia joissa toinen lapsi aina hävisi tai unohtui jonnekin kaappiin moneksi päivää tms....

jaksuja kaikille

 

Minullekin oli todellinen järkytys, kun kuulin, että kaksoset on tulossa. Olin myös ajatellut itseäni lähinnä citymammana ja työnpuolesta asiat oli paremmin kuin koskaan.

Saatuani tietää kaksosista, menin tietysti lukemaan netistä kaikkea mahdollista ja itkin vuolaasti sen jälkeen. Sain semmoisen kuvan, että kaksosten äiti on lähinnä imetyskone ja vanhemmat koko ajan aivan äärirajoilla.

Olen nyt viikolla 20 ja ehtinyt sopeutua ajatukseen kaksosista. Nyt huolena on enemmänkin se, että entä jos toiselle tapahtuu jotain ja näenkin painajaisia kuolleesta vauvasta aika ajoin.

Asun ulkomailla ja kun luulin saavani vain yhden vauvan, olin jo melkein päättänyt synnyttää sen täällä (työpaikka on täällä). Päätös muuttaa takaisin Suomeen syntyi kuitenkin melkein heti, kun kaksosista kuulin ja nyt olen todella onnellinen, että olemme muuttamassa takaisin Suomeen.

Hieman hirvittää esim. tuleva rahanmeno, kun tuntuu, että autosta alkaen kaikki pitää olla suurempaa. Kaikki muukin jaksaminen mietityttää, mutta olen huomannut, että mitä vähemmän asioita märehdin ja tulevaisuutta kauhukuvilla pilaan sitä onnellisempi olen raskausaikana. Mitään en kuitenkaan enää tässä vaiheessa voi muuttaa, enkä haluaisikaan, joten ei voi muuta kuin toivoa parasta ja viedä odotusajan kunnialla loppuun.

 

Onpas hyvää keskustelua tunteista joita tieto kaksosten odottamisesta herättää. Oli pakko osallistua ja kertoa meidän tilanteesta. Itsellä ikää kohta 27 vuotta ja ensimmäiset 24 vuotta olin ehdottomasti sitä mieltä että minä en lapsia halua, ikinä! No oikean miehen kohdattuani hyvin pian tuli fiilis että mitäs jos kuitenkin yksi että on joku joka katsoo munkin perään vanhainkodissa! No muutaman kuukauden jälkeen se plussa tuli. Ja varhaisultra.. Vitsailin ultraavalle lääkärille että mun säkällä siellä on kaksi (mulla tädit ja sedät kaksosia) koska suvusta niitä löytyy. Lääkäri totesi ultratessaan että ei täällä ole kuin yksi ja minä huokasin. No jatkoi vielä hetken ultraamista ja siellä alkoikin taustalla häilyä jotain! Niin kuin arvaatte niin toinenhan siellä oli. Itse itkua väänsin miehelle (joka itki onnesta..) ja mietin mitä tästä tulee, mitä mun kropalle tapahtuu ja onko kaikki sosiaalinen elämä tässä nyt vuosiksi?! No raskausaika oli henkisesti erittäin hankalaa ja itkin paljon. Onneksi se oli loppuun asti fyysisesti aika helppo. Mutta eihän toi viime kesä ollut mikään kivoin helteiden takia viimeisillään olevalle..
No tuli heinäkuun puoli väli ja oltiin lähdössä ostamaan puutarhakalusteita, viikkoja silloin 37+2. Aamulla neuvola ja käynnin piti olla läpi huuto juttu ja siitä shoppailemaan. No raskausmyrkytys sieltä paljastui ja siitä sairaalaan ja seuraavana aamuna käynnistys. 5 tuntia ja molemmat pojat ulkona. Omasta mielestäni helppo ja nopea synnytys. Ei jäänyt ollenkaan huonoa makua siitä!

Nyt pojat on kohta 5kk vanhoja ja tää on ollut niin paljon helpompaa kun mä olisin ikinä kuvitellut! Pojat on perinyt mun unenlahjat ja nukkuivat ekat täydet yöt molemmat jo alle 2kuisina. Tällä hetkellä öisin syödään kerran tai kaksi ja aina syötön jälkeen unet jatkuu heti. Eli nukkuvat n.21-08 kahdella pikaisellä syötöllä. Pojat ovat koko ajan syöneet pulloa joten mies syöttää aina toisen. Sitten takas sänkyyn ja unet jatkuu. Heti alusta asti ollaan liikuttu paljon, ei olla yhtään jämähdetty kotiin. Käyn poikien kanssa myös yksin kahvilla ja kaupungilla ostoksilla. Kyllä se omaa säätämistä välillä vaatii mutta noi on koitettu laittaa niin samaan rytmiin että kahvittelun yritän ajoittaa vaikka päikkäri aikaan. Ja kyllä kylillä parit itkukohtaukset jaksaa sillä kun ihmiset tulevat ihastelemaan kaksosia! Ei tää aina helppoa ole mutta on nää ainakin olleet niin helppoja tyyppejä että vaikeat hetket kestää hyvin! Ja pojat on hetki sitten oppineet nauramaan vähän ääneen, kaksi tyyppiä nauraa kun vähän hööpötät niitä, siistiä!
Vähän tää meni ehkä ohi aiheen mutta ajattelin vaan kertoa meidän kokemuksen että näinkin voi käydä! Loppu raskaudessa mulle sanottiin että nuku nyt kun vielä voit..ei sen mahan kanssa voinut nukkua! Poikien syntymän jälkeen mä levänneempi olen! Eli suurin osa siitä kauheudesta mitä päässäni kuvittelin on onneksi meidän kohdalla jäänyt toteutumatta!!
Mutta onnea kaikille odotukseen ja niiden kaksosriiviöiden kanssa eloon!

 

Komppaan elinaxxia ! Raskausaikana mulla oli kaikenlaisia kauhukuvia jatkuvasta kaaoksesta ja kroonisesta väsymyksestä. Ei kaksoselämä ole kaaosta kaikilla. Meillä on mennyt aika rauhallisesti ja tytöt alkoivat 3 kk iässä nukkumaan täysiä öitä. Kyllähän nuo itkee aika ajoin yhtäaikaa kun ei palvelu pelaa just heti, mutta ei sille mitään voi. Pitää vaan pään kylmänä ja muistaa että ei se vauva itkuun pyörry.

Nyt tytöt on kohta 8 kk ja höpöttelevät kovasti toisilleen ja osaavat jo väitellä lelusta

 

Mun oli nyt ihan pakko vastata ja kertoa että siitä todellakin selviää!!!!
Meillä oli ennestään 5- ja 2- vuotiaat tytöt, kun selvisi että odotamme kaksosia. Pari viikkoa sitä kulki pienessä sumussa ja mietti miten selviää neljästä alle kouluikäisestä lapsesta...

Meidän kaksoset syntyivät huhtikuussa (rv 37+6) 2010, eli tytöt ovat nyt melkein 9kk.
Ja kaikki on mennyt paljon ajateltua paremmin, tytöt ovat olleet helppoja lapsia Yösyöttö rumpaa kesti vain 12 viikoa, jonka jälkeen he ovat nukkuneet yönsä hyvin melkein joka yö.

Mielestäni kaksosten kanssa erityisen tärkeää on, että heidät opettaa samaan rytmiin niin pääsee itse helpommalla, kaikki on itsestä ja omasta asenteesta kiinni!!! Kyllä kaikesta voi hankalaa ja kamalaa tehdä, jos vain haluaa...mutta ei se kannata

Kun itsellä oli jo kaksi lasta ennestää ja nyt on saanut niin läheltä seurata kaksosten maailmaa, en vaihtaisi sitä ikinä pois, se on suuri rikkaus!! Nyt tytöt jo viihtyvät hyvin yhdessä lattialla ja he ovat erottamattomat.
Tottakai ymmärrän ahdistuksen, koin sitä hetken itsekin, mutta kaikki muuttuu kun saat lapset syliisi, usko pois!!! Tsemppiä odotukseen, kohta jo ymmärrät mikä lahja sinulle on annettu

Senni

 

Meille tuli luomuna ei-idenntiset kaksoset. Itselleni shokki oli aikamoinen, mutta miehen puolelta asia oli heti ok. Nyt kun pojat ovat jo 7 kk (syntyivat täysiaikaisina ja -kokoisina) en vilpittömästi nää asiaa kuin siunauksena. En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta jos haluat tulla tsekkaamaan kaksosarkea, niin olet tervetullut. Asumme Turun lähistöllä.