vierailija
Olen epäonnistunut elämässä ylipäänsä.
Ala-asteella olin se syrjitty tyyppi, jota ei haluttu mukaan ja joka välitunti hengailin yksin. Yläasteella edelleen olin se porukasta ulkopuolelle jäänyt hiljainen ja arka tyyppi. Työelämässäkään en suhteita työkavereihin ole onnistunut luomaan ja varmaan seläntakana puhutaan (näin olen kuullut ettei minusta pidetä). Kavereita ei ole, ei yhtään. Ainoat läheiset ihmiset ovat lapseni, vanhemmat ja sisarukset. Ne siis joiden on vähän pakko sietää mua sukulaisuuden vuoksi.
Nyt lasten kasvaessa saan kuulla sitä viikottain kuinka paska äiti olen. Viimeksi tänään. Nyt ottaa jotenkin niin lujaa sisimpään ja mietin että mitä tää tälläinen elämä oikeastaan on. Ekaa kertaa kunnolla mietin itsemurhaa, mutta samalla tiedän ettei musta ole sellaiseen. Luuseri kun olen.
Ala-asteella olin se syrjitty tyyppi, jota ei haluttu mukaan ja joka välitunti hengailin yksin. Yläasteella edelleen olin se porukasta ulkopuolelle jäänyt hiljainen ja arka tyyppi. Työelämässäkään en suhteita työkavereihin ole onnistunut luomaan ja varmaan seläntakana puhutaan (näin olen kuullut ettei minusta pidetä). Kavereita ei ole, ei yhtään. Ainoat läheiset ihmiset ovat lapseni, vanhemmat ja sisarukset. Ne siis joiden on vähän pakko sietää mua sukulaisuuden vuoksi.
Nyt lasten kasvaessa saan kuulla sitä viikottain kuinka paska äiti olen. Viimeksi tänään. Nyt ottaa jotenkin niin lujaa sisimpään ja mietin että mitä tää tälläinen elämä oikeastaan on. Ekaa kertaa kunnolla mietin itsemurhaa, mutta samalla tiedän ettei musta ole sellaiseen. Luuseri kun olen.