Mä katselen papukaijoja. Laiskottaa.
Tosta tulikin mieleen se ikäloppu juttu siitä Stalinin papukaijasta.
Siis tuolla Joe-enollahan oli työhuoneessan papukaija, jonka se oli opettanut sanomaan, että kapitalismi haisee, joka kerta kun hän astui sisään.
No, jenkkien vastavakoilu oli kerran uittanut sen tilalle omansa, joka rääkäisi, että kommunismi on mätä.
Kun siis Stalin taas kerran tuli huoneeseensa, kiljaisi papukaija tuon totuuden julki. S mulkoili sitä hiukan aikaa pahasti, mutta unohti sitten koko jutun. Seuraavan päivänä, kun juttu toistui, S tempasi lintua kurkusta kiinni ja heitti sen jääkaappiin.
Seuraavana aamuna hänen raottaessaan ovea niiskutti ja köhi papukaia taas, että kommunimi on mätä. S löi oven kiinni kiukkuisesti ja unohti taas koko linnun ja sen oudot tavat.
Seuraavana aamuna kun S taas avasi jääkaapin oven, lintu pudota mätkähti lattialle, missä se hyvän aikaa köhi ja niiskutti ja rääkäisi viimein kuin henkensä hädässä että kapitalismi haisee.
S siitä ällistelemään, että mikäs nyt on... lintu niiskutti ja köhi edelleen ja sai lopulta kiljaistua että Siperia opettaa.