Mut ajattele. Sulla on toiset nelkyt vuotta elettävänä. Ehkä enemmänkin.
Ja voit aloittaa tänään.
Mieti miksi olet tuossa tilnteessa ja mikä tilanteessa v.ituttaa ja sit muutat sen.
Siksi koska näin se on vaan tarkoitettu, näin se on aina mennyt riippumatta siitä miten minä toimin niin aina sataa paskaa niskaan ihmiset on kusipäitä.
Isä on aikoinaan ahdistellut seksuaalisesti koko lapsuuden ja nuoruuden. Äiti on pitänyt 9lapsen lapsikatraasta 2 suosikkina, 2 musta lampaana. Voitte arvata että minä olin se toinen mustalammas. Autoin nuorempien lasten hoidossa ja kotitöissä sainko kiitosta? en. Sensijaan olin syntipukki.
Samaa jatkaa edelleen, ulottaa sen lapsenlapsiinkin. Mun on inhokkeja siskon tärkeitä. Pari vuotta välissä oli kivaa kun en päästänyt itseä rakastuu vaan pidin hauskaa. Sitten tulin raskaaksi rakastuin. Mies jätti kun olin puolessa välin raskautta. Eikä ole 18v lapsensa eteen mitään tehnyt.
Veli kuristi.
Sisarukset ei ole ikinä olleet tasa-arvoisia minua kohtaan jos tulee erimielisyyksiä jonkun kanssa, niin automaattisesti minä olen syyllinen ja sen toisen sanoja uskotaan mun sanoja ei, minähän valehtelen aina ja kukaan muu ei. Kukaan muu ei tee väärää, aina minä.
Vaikka olisi miehen kanssa riitaa ja riita alkanut koska mies toimii välinpitämättömästi, veljeni ja setäni on hänen puolella, tietämättä ollenkaan mikä juttu edes on, eikä niitä edes kiinnosta.
Itse en kuitenkaan tiennyt edes että sisarukset on isän toimesta aivopesty ettei kukaan vahingossakaan tue minua jos yritän tehdä rikosilmoituksen hyväksikäytöstä, tein silti . Olin siis välissä 10v naimisissa enkä tekemisissä kovin paljon lapsuuden perheen kanssa sinä aikana. Tottakai saatiin erityislapsi ja ennestään oli jo yksi sellainen. Joten elämä meni arjesta selviytymiseen. Kunnes ex päätti jättäö 10v jälkeen perheensä ja hylkäsi kaikki. Ei oo vuosiin näkynyt, eikä selitystä tullut. päätin että elän yksin. Mutta sitten tapasin nykyisen miehen joka kuulemani mukaan on kiltti mies. Ihastuin rakastuin. Haluttiin lapsi , raskausajan mies oli unelma mies. sittemmin välillä sama ihana mies välillä kylmä välinpitämätön etäinen ilkeä. Ja mietin että mihin se ihminen hävisi?
Tämä mies mm on naureskellut minun kustannuksella veljeni ja setäni kanssa selkäni takana ja hänen mielestään se on ihan ok. Jos kerron että välinpitämättömyys tuntuu pahalta, pesee hån kätensä velvollisuuksista ja jää sänkyyn makaa. Huorittelee, ämmittelee. haukkuu huonoksi äidiksi. Kertoo kuinka paska olen. Ja olen itse sen aiheuttanut koska olen kehdannut hänelle antaa kritiikkiä.
Puolustaa aina sitä henkilöä joka toimii väärin minua kohtaan. Aina. Paitsi jos se toinen on nainen sitten se on tyypillinen ämmä. Mut miehiä puolustaa. Jopa veljeä joka kuristi minua.
Jos halusin elämässä rakkautta, välittämistä ja pari hyvää luotettavaa ystävää niin luulin ettei oo paljon pyydetty. Väärässä olin. En todellakaan edes yritä enää. Lopputulos on kuitenkin jotain muuta
Kaveri ns. puukotti selkään , luotin häneen, ei olisi kannattanut. Ei oo tällä hetkellä ehkä kuin 1 luotettava ihminen elämässä. Näiden omien nuorten ihmisten lisäksi. en usko enää hyvään, en rakkauteen, en ystävyyteen, en mihinkään.
Kun viimeinen lapsi aikuistuu, sen jälkeen en tule välittämään ikinä yhdestäkään ihmisestä, eikä kukaan tuu pääsee mun lähelle
