Minusta on tullut katkera vanha akka

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ei olisi nuorempana tullut mieleenkään että siitä elämäniloisesta muista välittävästä tytöstä tulee joku päivä vanha katkera vihainen akka. Mutta elämä on kohdellut huonosti. Vielä nyt 40v olen huonossa parisuhteessa, mies on jotain mitä en välillä edes käsitä. Välillä enkeli välillä piru.

Luulin joskus että koska olen epäitsekäs muita ajatteleva parisuhteessa rakastava ja hellyydestä pitävä että tottahan toki kavereita löytyy, mies arvostaa ja löytyy mies joka pitää sihdetta yhtä tärkeänä kuin minä ja seisoo rinnallani.

Väärin,väärin. väärin.
kukaan ei välitä. Olen vitun vihainen koko elämälle
 
  • Surullinen
Reactions: Lispetti
Ei olisi nuorempana tullut mieleenkään että siitä elämäniloisesta muista välittävästä tytöstä tulee joku päivä vanha katkera vihainen akka. Mutta elämä on kohdellut huonosti. Vielä nyt 40v olen huonossa parisuhteessa, mies on jotain mitä en välillä edes käsitä. Välillä enkeli välillä piru.

Luulin joskus että koska olen epäitsekäs muita ajatteleva parisuhteessa rakastava ja hellyydestä pitävä että tottahan toki kavereita löytyy, mies arvostaa ja löytyy mies joka pitää sihdetta yhtä tärkeänä kuin minä ja seisoo rinnallani.

Väärin,väärin. väärin.
kukaan ei välitä. Olen vitun vihainen koko elämälle

et kai kuvittele että saisit tältä palstalta jotain myötätuntoa?


JSSAP on ainoa neuvo minkä täältä saa
 
Itsellenikin on käynyt joskus niin että olen jäänyt taka-alalle tarpeineni ihan oman toimintani kautta.
Siinä tosiaan saattaa käydä niin, että kuvittelee epäitsekkään käytöksen poikivan hyvää ilman mitään ”vastakauppa-asetusta” ja sitten käykin niin, että muut alkavat käyttää sitä hyväkseen. Tämä on itseasiassa melko luonnollinen asia. Sinusta ja palvelualttuidestasi tulee tapa ja itsestäänselvyys.

Terve itsekkyys on tärkeää!❤️💪
 
et kai kuvittele että saisit tältä palstalta jotain myötätuntoa?


JSSAP on ainoa neuvo minkä täältä saa

En, en kuvittele mitään enää, tiedän kyllä että paskaa tulee niskaan ihan sama mitä tai miten tekee.
ainoastaan asiat voi saada huonommaksi, paremmaksi ei millään. En odota elämältä enää muutakuin lisää paskaa.

Joskus ennen ajattelin katkerista vanhoista euroista että muuttais vähän asennetta niin kyllä elämä muuttuisi paremmaksi. Nyt tiedän että ei sillä oo merkitystä, joidenkin on vaan tarkoitus kärsiä täällä pallolla ja thats it. nyt säälin heitä ja olen pahoillani tuomitsemisesta
 
  • Surullinen
Reactions: Lispetti
Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Se, että huomioi elämässään toisia ei tarkoita sitä, että itsensä huomioiminen pitäisi lopettaa. Samassa suhteessa soisi noiden kahden olevan ja se puolestaan tarkoittaa sitä, että ymmärtää myös arvostaa itseään ja pyytää palveluksia, itsensä näkemistä muilta. Parhaiten se onnistuu puhumalla, ajatustenlukijoiksi meistä ei ole. Ja kyllä, toisinaan se vaatii myös jaloillaan äänestämistä ja tiukan radikaaleja ratkaisuja. Kuitenkin - oman elämäsi pääroolissa olet sinä itse.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Ei olisi nuorempana tullut mieleenkään että siitä elämäniloisesta muista välittävästä tytöstä tulee joku päivä vanha katkera vihainen akka. Mutta elämä on kohdellut huonosti. Vielä nyt 40v olen huonossa parisuhteessa, mies on jotain mitä en välillä edes käsitä. Välillä enkeli välillä piru.

Luulin joskus että koska olen epäitsekäs muita ajatteleva parisuhteessa rakastava ja hellyydestä pitävä että tottahan toki kavereita löytyy, mies arvostaa ja löytyy mies joka pitää sihdetta yhtä tärkeänä kuin minä ja seisoo rinnallani.

Väärin,väärin. väärin.
kukaan ei välitä. Olen vitun vihainen koko elämälle
Sinulla on selkeästi keski-iänkriisi. Tätäkö elämältäni halusin, näinkö haluan elää loppuelämäni, voisiko vielä joku asia muuttua....... Mitä minä voisin tehdä elämälleni niin, että se tekisi minut tyytyväiseksi ja kokisin itseni onnelliseksi?
Kuuluu ihmisen psykologiaan yhtenä osana vanhenemista.
 
Se että saa ihmiset jäämään vierelleen, on niiiin monesta asiasta kiinni. :unsure:

Nuorena kuvittelin että epäitsekkyys ja toisen kuunteleminen riittää, jossain neuvottiin oikein "ihmiset tykkäävät semmoisesta jolle saa kertoa itsestään."
Pah, ei se ole automaatio. Ihmiset tykkäävät sellaisesta kuuntelijasta joka muutenkin on puoleensavetävä, eli muutkin asiat on kunnossa. Vaikka Repe katuojasta olisi hyvä kuuntelija, ei se kaveria saa, ainakaan taviksista.

Epäitsekäs täytyy olla, mutta ihmiset katsovat LISÄKSI montaa muutakin asiaa: keskustelutaito, tilannetaju (älyttömän tärkeä), toisen tyyli. Huumorikin on tärkeä.

Ihmiset kysyvät mielessään: haluanko tutustua tuon elämään? Jos ei toisen elämä ja persoona kiinnosta, menevät ohi.
 
Mut ajattele. Sulla on toiset nelkyt vuotta elettävänä. Ehkä enemmänkin.

Ja voit aloittaa tänään.

Mieti miksi olet tuossa tilnteessa ja mikä tilanteessa v.ituttaa ja sit muutat sen.


Siksi koska näin se on vaan tarkoitettu, näin se on aina mennyt riippumatta siitä miten minä toimin niin aina sataa paskaa niskaan ihmiset on kusipäitä.

Isä on aikoinaan ahdistellut seksuaalisesti koko lapsuuden ja nuoruuden. Äiti on pitänyt 9lapsen lapsikatraasta 2 suosikkina, 2 musta lampaana. Voitte arvata että minä olin se toinen mustalammas. Autoin nuorempien lasten hoidossa ja kotitöissä sainko kiitosta? en. Sensijaan olin syntipukki.
Samaa jatkaa edelleen, ulottaa sen lapsenlapsiinkin. Mun on inhokkeja siskon tärkeitä. Pari vuotta välissä oli kivaa kun en päästänyt itseä rakastuu vaan pidin hauskaa. Sitten tulin raskaaksi rakastuin. Mies jätti kun olin puolessa välin raskautta. Eikä ole 18v lapsensa eteen mitään tehnyt.

Veli kuristi.
Sisarukset ei ole ikinä olleet tasa-arvoisia minua kohtaan jos tulee erimielisyyksiä jonkun kanssa, niin automaattisesti minä olen syyllinen ja sen toisen sanoja uskotaan mun sanoja ei, minähän valehtelen aina ja kukaan muu ei. Kukaan muu ei tee väärää, aina minä.

Vaikka olisi miehen kanssa riitaa ja riita alkanut koska mies toimii välinpitämättömästi, veljeni ja setäni on hänen puolella, tietämättä ollenkaan mikä juttu edes on, eikä niitä edes kiinnosta.

Itse en kuitenkaan tiennyt edes että sisarukset on isän toimesta aivopesty ettei kukaan vahingossakaan tue minua jos yritän tehdä rikosilmoituksen hyväksikäytöstä, tein silti . Olin siis välissä 10v naimisissa enkä tekemisissä kovin paljon lapsuuden perheen kanssa sinä aikana. Tottakai saatiin erityislapsi ja ennestään oli jo yksi sellainen. Joten elämä meni arjesta selviytymiseen. Kunnes ex päätti jättäö 10v jälkeen perheensä ja hylkäsi kaikki. Ei oo vuosiin näkynyt, eikä selitystä tullut. päätin että elän yksin. Mutta sitten tapasin nykyisen miehen joka kuulemani mukaan on kiltti mies. Ihastuin rakastuin. Haluttiin lapsi , raskausajan mies oli unelma mies. sittemmin välillä sama ihana mies välillä kylmä välinpitämätön etäinen ilkeä. Ja mietin että mihin se ihminen hävisi?

Tämä mies mm on naureskellut minun kustannuksella veljeni ja setäni kanssa selkäni takana ja hänen mielestään se on ihan ok. Jos kerron että välinpitämättömyys tuntuu pahalta, pesee hån kätensä velvollisuuksista ja jää sänkyyn makaa. Huorittelee, ämmittelee. haukkuu huonoksi äidiksi. Kertoo kuinka paska olen. Ja olen itse sen aiheuttanut koska olen kehdannut hänelle antaa kritiikkiä.
Puolustaa aina sitä henkilöä joka toimii väärin minua kohtaan. Aina. Paitsi jos se toinen on nainen sitten se on tyypillinen ämmä. Mut miehiä puolustaa. Jopa veljeä joka kuristi minua.

Jos halusin elämässä rakkautta, välittämistä ja pari hyvää luotettavaa ystävää niin luulin ettei oo paljon pyydetty. Väärässä olin. En todellakaan edes yritä enää. Lopputulos on kuitenkin jotain muuta

Kaveri ns. puukotti selkään , luotin häneen, ei olisi kannattanut. Ei oo tällä hetkellä ehkä kuin 1 luotettava ihminen elämässä. Näiden omien nuorten ihmisten lisäksi. en usko enää hyvään, en rakkauteen, en ystävyyteen, en mihinkään.

Kun viimeinen lapsi aikuistuu, sen jälkeen en tule välittämään ikinä yhdestäkään ihmisestä, eikä kukaan tuu pääsee mun lähelle
 
  • Surullinen
Reactions: Echo ja Lispetti
Sinulla on selkeästi keski-iänkriisi. Tätäkö elämältäni halusin, näinkö haluan elää loppuelämäni, voisiko vielä joku asia muuttua....... Mitä minä voisin tehdä elämälleni niin, että se tekisi minut tyytyväiseksi ja kokisin itseni onnelliseksi?
Kuuluu ihmisen psykologiaan yhtenä osana vanhenemista.


Ei ole vaan vitusti paskaa elämäni varrella ja nyt loppu usko!
 
Ei ole vaan vitusti paskaa elämäni varrella ja nyt loppu usko!
Päästä irti menneisyyden asioista ja fokusoi katseesi tähän päivään ja tulevaisuuteen. Sinä ja vain sinä itse voit tehdä asialle jotain. Jos sinua ahdistaa vanhempasi ja sisaruksesi niin tee irtiotto tai pesäero. Lähde elämään omaa elämääsi ja seiso omilla jaloillasi.
Minut on raiskattu 16 vuotiaana ja olin myös sukumme mustalammas. Elin 20 vuotta alistetussa avioliitossa johtuen puolison kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Otin oman elämäni omiin käsiini ja näytin suvulle, että täältä pesee. Erosin, muutin toiselle paikkakunnalle ja lähdin opiskelemaan. Valmistuin uuteen ammattiin 47 vuotiaana, löysin rakastavan puolison.... Kaikki on mahdollista myös sinulle jos haluat todella muuttaa suuntaa elämällesi.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja Lispetti
Siksi koska näin se on vaan tarkoitettu, näin se on aina mennyt riippumatta siitä miten minä toimin niin aina sataa paskaa niskaan ihmiset on kusipäitä.

Isä on aikoinaan ahdistellut seksuaalisesti koko lapsuuden ja nuoruuden. Äiti on pitänyt 9lapsen lapsikatraasta 2 suosikkina, 2 musta lampaana. Voitte arvata että minä olin se toinen mustalammas. Autoin nuorempien lasten hoidossa ja kotitöissä sainko kiitosta? en. Sensijaan olin syntipukki.
Samaa jatkaa edelleen, ulottaa sen lapsenlapsiinkin. Mun on inhokkeja siskon tärkeitä. Pari vuotta välissä oli kivaa kun en päästänyt itseä rakastuu vaan pidin hauskaa. Sitten tulin raskaaksi rakastuin. Mies jätti kun olin puolessa välin raskautta. Eikä ole 18v lapsensa eteen mitään tehnyt.

Veli kuristi.
Sisarukset ei ole ikinä olleet tasa-arvoisia minua kohtaan jos tulee erimielisyyksiä jonkun kanssa, niin automaattisesti minä olen syyllinen ja sen toisen sanoja uskotaan mun sanoja ei, minähän valehtelen aina ja kukaan muu ei. Kukaan muu ei tee väärää, aina minä.

Vaikka olisi miehen kanssa riitaa ja riita alkanut koska mies toimii välinpitämättömästi, veljeni ja setäni on hänen puolella, tietämättä ollenkaan mikä juttu edes on, eikä niitä edes kiinnosta.

Itse en kuitenkaan tiennyt edes että sisarukset on isän toimesta aivopesty ettei kukaan vahingossakaan tue minua jos yritän tehdä rikosilmoituksen hyväksikäytöstä, tein silti . Olin siis välissä 10v naimisissa enkä tekemisissä kovin paljon lapsuuden perheen kanssa sinä aikana. Tottakai saatiin erityislapsi ja ennestään oli jo yksi sellainen. Joten elämä meni arjesta selviytymiseen. Kunnes ex päätti jättäö 10v jälkeen perheensä ja hylkäsi kaikki. Ei oo vuosiin näkynyt, eikä selitystä tullut. päätin että elän yksin. Mutta sitten tapasin nykyisen miehen joka kuulemani mukaan on kiltti mies. Ihastuin rakastuin. Haluttiin lapsi , raskausajan mies oli unelma mies. sittemmin välillä sama ihana mies välillä kylmä välinpitämätön etäinen ilkeä. Ja mietin että mihin se ihminen hävisi?

Tämä mies mm on naureskellut minun kustannuksella veljeni ja setäni kanssa selkäni takana ja hänen mielestään se on ihan ok. Jos kerron että välinpitämättömyys tuntuu pahalta, pesee hån kätensä velvollisuuksista ja jää sänkyyn makaa. Huorittelee, ämmittelee. haukkuu huonoksi äidiksi. Kertoo kuinka paska olen. Ja olen itse sen aiheuttanut koska olen kehdannut hänelle antaa kritiikkiä.
Puolustaa aina sitä henkilöä joka toimii väärin minua kohtaan. Aina. Paitsi jos se toinen on nainen sitten se on tyypillinen ämmä. Mut miehiä puolustaa. Jopa veljeä joka kuristi minua.

Jos halusin elämässä rakkautta, välittämistä ja pari hyvää luotettavaa ystävää niin luulin ettei oo paljon pyydetty. Väärässä olin. En todellakaan edes yritä enää. Lopputulos on kuitenkin jotain muuta

Kaveri ns. puukotti selkään , luotin häneen, ei olisi kannattanut. Ei oo tällä hetkellä ehkä kuin 1 luotettava ihminen elämässä. Näiden omien nuorten ihmisten lisäksi. en usko enää hyvään, en rakkauteen, en ystävyyteen, en mihinkään.

Kun viimeinen lapsi aikuistuu, sen jälkeen en tule välittämään ikinä yhdestäkään ihmisestä, eikä kukaan tuu pääsee mun lähelle
On sinua koeteltu voi elämän kevät!:(

Oletko käynyt ihan ammattilaisella purkamassa tätä?
Usein meidän (jotka eivät ole kokeneet ns. normaalia turvallista lapsuutta) käytösmalleihin tulee epäedullisia vivahteita/tapoja joilla saattaa olla tekemistä itselle epäedulliseen käytökseen.
 
Siksi koska näin se on vaan tarkoitettu, näin se on aina mennyt riippumatta siitä miten minä toimin niin aina sataa paskaa niskaan ihmiset on kusipäitä.

Isä on aikoinaan ahdistellut seksuaalisesti koko lapsuuden ja nuoruuden. Äiti on pitänyt 9lapsen lapsikatraasta 2 suosikkina, 2 musta lampaana. Voitte arvata että minä olin se toinen mustalammas. Autoin nuorempien lasten hoidossa ja kotitöissä sainko kiitosta? en. Sensijaan olin syntipukki.
Samaa jatkaa edelleen, ulottaa sen lapsenlapsiinkin. Mun on inhokkeja siskon tärkeitä. Pari vuotta välissä oli kivaa kun en päästänyt itseä rakastuu vaan pidin hauskaa. Sitten tulin raskaaksi rakastuin. Mies jätti kun olin puolessa välin raskautta. Eikä ole 18v lapsensa eteen mitään tehnyt.

Veli kuristi.
Sisarukset ei ole ikinä olleet tasa-arvoisia minua kohtaan jos tulee erimielisyyksiä jonkun kanssa, niin automaattisesti minä olen syyllinen ja sen toisen sanoja uskotaan mun sanoja ei, minähän valehtelen aina ja kukaan muu ei. Kukaan muu ei tee väärää, aina minä.

Vaikka olisi miehen kanssa riitaa ja riita alkanut koska mies toimii välinpitämättömästi, veljeni ja setäni on hänen puolella, tietämättä ollenkaan mikä juttu edes on, eikä niitä edes kiinnosta.

Itse en kuitenkaan tiennyt edes että sisarukset on isän toimesta aivopesty ettei kukaan vahingossakaan tue minua jos yritän tehdä rikosilmoituksen hyväksikäytöstä, tein silti . Olin siis välissä 10v naimisissa enkä tekemisissä kovin paljon lapsuuden perheen kanssa sinä aikana. Tottakai saatiin erityislapsi ja ennestään oli jo yksi sellainen. Joten elämä meni arjesta selviytymiseen. Kunnes ex päätti jättäö 10v jälkeen perheensä ja hylkäsi kaikki. Ei oo vuosiin näkynyt, eikä selitystä tullut. päätin että elän yksin. Mutta sitten tapasin nykyisen miehen joka kuulemani mukaan on kiltti mies. Ihastuin rakastuin. Haluttiin lapsi , raskausajan mies oli unelma mies. sittemmin välillä sama ihana mies välillä kylmä välinpitämätön etäinen ilkeä. Ja mietin että mihin se ihminen hävisi?

Tämä mies mm on naureskellut minun kustannuksella veljeni ja setäni kanssa selkäni takana ja hänen mielestään se on ihan ok. Jos kerron että välinpitämättömyys tuntuu pahalta, pesee hån kätensä velvollisuuksista ja jää sänkyyn makaa. Huorittelee, ämmittelee. haukkuu huonoksi äidiksi. Kertoo kuinka paska olen. Ja olen itse sen aiheuttanut koska olen kehdannut hänelle antaa kritiikkiä.
Puolustaa aina sitä henkilöä joka toimii väärin minua kohtaan. Aina. Paitsi jos se toinen on nainen sitten se on tyypillinen ämmä. Mut miehiä puolustaa. Jopa veljeä joka kuristi minua.

Jos halusin elämässä rakkautta, välittämistä ja pari hyvää luotettavaa ystävää niin luulin ettei oo paljon pyydetty. Väärässä olin. En todellakaan edes yritä enää. Lopputulos on kuitenkin jotain muuta

Kaveri ns. puukotti selkään , luotin häneen, ei olisi kannattanut. Ei oo tällä hetkellä ehkä kuin 1 luotettava ihminen elämässä. Näiden omien nuorten ihmisten lisäksi. en usko enää hyvään, en rakkauteen, en ystävyyteen, en mihinkään.

Kun viimeinen lapsi aikuistuu, sen jälkeen en tule välittämään ikinä yhdestäkään ihmisestä, eikä kukaan tuu pääsee mun lähelle


Mä ottaisin tossa tilanteessa (siis lapsen aikuistuttua) koiran. Tai kanoja. Tai vaikka aasin ja muuttaisin korpeen. Pakkoko on ihmiseten seurassa elää ellei niistä oo kuin harmia.
 
ÄÄlä jauha niistä ammattilaisista, ne on salakavalia harpyijoita
No näitäkin valitettavasti on.

Tiedä vaikka kävisi tsägä ja löytyisi joku jonka kanssa kemiat kohtaa ja asiaa voisi lähteä purkamaan ja selvittelemään.

Puhuminen yleensä jeesaa ja ammattilainen osaa auttaa jos kyseessä esim. omanarvon tunteeseen viittaavaa häiriötä tms.

Suomalainen on luonteeltaan niin sinnikäs että ei kovin mielellään ota/hae apua, vaikka joskus olisi viisainta nostaa hanskat pystyyn ja antaa muiden tarttua rattiin/auttaa välillä, tai edes joskus.
 
Pois suomalainen kaiken psykologisointi. Ei vika ole aina itsessä, vaan voi olla myös ympäristössä ja seura voi todellakin olla huonoa.

Luonnevikaiset ihmiset tykkää kiusata juuri kilttejä ja aina hymyileviä onnellisia ihmisiä. Kiltteys jotenki ärsyttää heitä.
Mutta eihän ympäristön haitallinen seura pois sulje sitä että pitää pystyä eheytymään tästä ympäristön paskasta.

Vaikka muutat pois kaiken huonon keskeltä niin joskus ne ongelmat seuraavat perässä käytöksen tai muun mukana esim. seuraavaan suhteeseen…
 
Suomalaiset miehet ei menesty naissuhteissa, koska ovat huonosti kasvatettu. Pitivät äitiään piikana, joka teki kaiken eikä vaadi mitään heiltä, kaikki käytös hyväksyttiin, kehittyi kaikesta keuliva egoisti, kyyninen ja kylmä mies, ehkä narsistikin.

Mutta hei, täytyy pelata samoilla säännöillä, kullia vaan ja sit vaihtoon.
 
Siksi koska näin se on vaan tarkoitettu, näin se on aina mennyt riippumatta siitä miten minä toimin niin aina sataa paskaa niskaan ihmiset on kusipäitä.

Isä on aikoinaan ahdistellut seksuaalisesti koko lapsuuden ja nuoruuden. Äiti on pitänyt 9lapsen lapsikatraasta 2 suosikkina, 2 musta lampaana. Voitte arvata että minä olin se toinen mustalammas. Autoin nuorempien lasten hoidossa ja kotitöissä sainko kiitosta? en. Sensijaan olin syntipukki.
Samaa jatkaa edelleen, ulottaa sen lapsenlapsiinkin. Mun on inhokkeja siskon tärkeitä. Pari vuotta välissä oli kivaa kun en päästänyt itseä rakastuu vaan pidin hauskaa. Sitten tulin raskaaksi rakastuin. Mies jätti kun olin puolessa välin raskautta. Eikä ole 18v lapsensa eteen mitään tehnyt.

Veli kuristi.
Sisarukset ei ole ikinä olleet tasa-arvoisia minua kohtaan jos tulee erimielisyyksiä jonkun kanssa, niin automaattisesti minä olen syyllinen ja sen toisen sanoja uskotaan mun sanoja ei, minähän valehtelen aina ja kukaan muu ei. Kukaan muu ei tee väärää, aina minä.

Vaikka olisi miehen kanssa riitaa ja riita alkanut koska mies toimii välinpitämättömästi, veljeni ja setäni on hänen puolella, tietämättä ollenkaan mikä juttu edes on, eikä niitä edes kiinnosta.

Itse en kuitenkaan tiennyt edes että sisarukset on isän toimesta aivopesty ettei kukaan vahingossakaan tue minua jos yritän tehdä rikosilmoituksen hyväksikäytöstä, tein silti . Olin siis välissä 10v naimisissa enkä tekemisissä kovin paljon lapsuuden perheen kanssa sinä aikana. Tottakai saatiin erityislapsi ja ennestään oli jo yksi sellainen. Joten elämä meni arjesta selviytymiseen. Kunnes ex päätti jättäö 10v jälkeen perheensä ja hylkäsi kaikki. Ei oo vuosiin näkynyt, eikä selitystä tullut. päätin että elän yksin. Mutta sitten tapasin nykyisen miehen joka kuulemani mukaan on kiltti mies. Ihastuin rakastuin. Haluttiin lapsi , raskausajan mies oli unelma mies. sittemmin välillä sama ihana mies välillä kylmä välinpitämätön etäinen ilkeä. Ja mietin että mihin se ihminen hävisi?

Tämä mies mm on naureskellut minun kustannuksella veljeni ja setäni kanssa selkäni takana ja hänen mielestään se on ihan ok. Jos kerron että välinpitämättömyys tuntuu pahalta, pesee hån kätensä velvollisuuksista ja jää sänkyyn makaa. Huorittelee, ämmittelee. haukkuu huonoksi äidiksi. Kertoo kuinka paska olen. Ja olen itse sen aiheuttanut koska olen kehdannut hänelle antaa kritiikkiä.
Puolustaa aina sitä henkilöä joka toimii väärin minua kohtaan. Aina. Paitsi jos se toinen on nainen sitten se on tyypillinen ämmä. Mut miehiä puolustaa. Jopa veljeä joka kuristi minua.

Jos halusin elämässä rakkautta, välittämistä ja pari hyvää luotettavaa ystävää niin luulin ettei oo paljon pyydetty. Väärässä olin. En todellakaan edes yritä enää. Lopputulos on kuitenkin jotain muuta

Kaveri ns. puukotti selkään , luotin häneen, ei olisi kannattanut. Ei oo tällä hetkellä ehkä kuin 1 luotettava ihminen elämässä. Näiden omien nuorten ihmisten lisäksi. en usko enää hyvään, en rakkauteen, en ystävyyteen, en mihinkään.

Kun viimeinen lapsi aikuistuu, sen jälkeen en tule välittämään ikinä yhdestäkään ihmisestä, eikä kukaan tuu pääsee mun lähelle
Oot ainakin perheen puolelta ollu sairaassa porukassa. Kaikki ihmiset ei kuitenkaan ole samanlaisia, vaan suurin osa on tavallisia pulliaisia...
 
Ei ole vaan vitusti paskaa elämäni varrella ja nyt loppu usko!
Mä olin yksin yksinäinen... onnen kerjäläinen, kurjuuden kuningas. T.Nurmio laulaa.
Jatkuvasti toisten halveksunnan kohteena varmasti jättää jälkensä. Suomalainen mies voi olla lisäksi vielä ns. kaikesta loukkaantuja, joka johtaa naisvihaan. Sitten kannattaa muistaa, että jos parisuhteessa elävä mies onkin sateenkaari-suuntautunut, niin sillon se saattaa olla naisvihaaja ja todella ilkeä naiselle, naiseutta ja naisvartaloa halveksiva.
 

Yhteistyössä