vierailija
Työpaikka kiusaaminen ja sen hinta
On mennyt noin kaksi viikkoa siitä, kun minut irtisanottiin huhupuheiden ja mustamaalaamisen takia. Tunnen olevani velkaa tarinani, jotta kukaan ei joudu samaan tilanteeseen. En kuitenkaan kirjoita tätä kiusatulle. Tämä kirjoitus on tarkoitettu kiusaajalle, joka ei ehkä edes tiedä olevansa kiusaaja. Aloitin työt pienessä 10 lapsen ryhmässä. Hain kyseiseen päiväkotiin töihin, koska päiväkoti oli pieni ja mukavan kotoinen. Olin jo haastattelu tilanteessa varma, että tämä tulee olemaan se unelma työpaikka missä minun ei tarvitse pelätä. Kaksi viikkoa siitä kun olin tehnyt töitä paikassa sain ensimmäisen kerran epämääräisen alentavan kommentin toisen ryhmän aikuiselta. En halunnut ajatella mitään asiasta ja päätin antaa Asian olla, koska halusin niin kovasti tämän paikan olevan se oikea paikka. Puolustelin tilannetta sillä, että ´´joka työpaikassa on se yksi ilkeä ihminen´´ Pidin itseäni heikkona ja emotionaalisena. Ajan kuluessa aloin saamaan lisää kommentteja, mutta nyt sain niitä muiltakin työntekijöiltä. Pari kertaa johtaja halusi jutella minulle, ja kun tulin ulos johtajan huoneesta 3 työntekijää olivat sen takana. Sain kuulla tarinoita, joita oli väännelty ja käännelty, koska olen herkkä ihminen en halunnut puolustautua. Hoitajat kertoivat tarinoita niinkuin ´´oli unohtanut lapsen tai ei ollut hakenut jääpussia kaatuneelle lapselle. Törkeitä syytöksiä joista ihan henki salpaantui. Ensimmäisessä tilanteessa, olin todellisuudessa mennyt ulos pihaan muiden hoitajien kanssa ja niinkuin kuka tahansa hoitaja kysyin ´´missä kyseinen lapsi on´´ lapsi ei ollut kadonnut, kysyin missä puolella pihaa lapsi on. Toisessa tilanteessa, lapsi oli kaatunut otin lapsen syliini ja istuin lapsen kanssa kauan lattialla pitäen jääpussia tämän päällä. Molemmista tilanteista oli muovattu törkeä valhe. Jokainen huomautus tuli 2 viikon päästä tapahtuneesta. Työntekijät olivat leimanneet minut ongelmaksi, vaikka en koskaan ollut ongelma. Aloin olemaan ektra varovainen, tuntui kuin kävelisi ohuella jäällä koko ajan. Seuraava huomautus tuli taas äkkiä. Johtaja halusi puhua minulle ja tunsin taas sen pelon sen ´´mitä he ovat nyt keksineet´´ Tällä kertaa hyökkäys osui persoonaani. Olen sosiaalinen ja kovasti vuorovaikutuksessa, mutta ääneni ja olemukseni on aina ollut rauhallinen ja hiljainen. Minulle sanottiin ´´sinulla on huono vuorovaikutus´´ ja tämä kummastutti minua, koska kaikki jotka tuntee minut tietää, että tämä on valhe. Keräsin rohkeutta ja kysyin ´´antaisitko esimerkin tilanteesta jossa minulla on ollut huonot vuorovaikutus taidot. Vastaus suorastaan ällötti minua. Johtaja vastasi ´´no kuulen muiden hoitajien äänet huoneeseeni, mutta sinun ääntä en kuule huoneeseeni ja muut hoitajat sanoivat niin ja näin´´ olin avian järkyttynyt, mutta päätin, etten yritä enää edes vastata mitään. Jos tuo ei ollut jo ihan naurettava selitys seuraava oli vielä kamalampi. Johtaja kysyi ´´onko sinulla muisti ongelmia´´ jähmetyin. En tiennyt miten enää edes suodattaa niitä juttuja. Olen 22 vuotias nuori nainen jolla on aina ollut hyvä muisti. Minut tunnetaan tuteellisena työntekijänä. Pidin listaa epämääräisistä kommenteista ja niitä alkoi olemaan niin suuri määrä, etten kerinnyt aina edes listaamaan niitä. Noin 3 kuukautta meni ja yhtenä päivänä olin tauolla, kun pomo istui viereeni ja sanoi ´´olemme istuneet tässä aijemminkin samasta syystä´´ sillä sekunnilla tiesin, että minusta on kehitelty lisää juttuja. Johtaja käytti sen ajan taas kertomalla minulle miten olin tehnyt sitä ja tätä, ja tämä ja tuo ihminen oli sanonut näin ja noin. Sanoin suoraan, etten muista mitään tämän listaamista huolista, mutta tiesin koko ajan ettei mikään niistä väitteistä ollut totta. Oli melkein huvittavaa kuunella itsestään asioita joita ei yksinkertaisesti tapahtunut. Tarinoita oli muuteltu niin, etten vahingossakaan voi puolustaa itseäni. Johtaja oli sata varma, että mina olin ogelma ja tiesin, ettei minulla ole mahdollisuutta voittaa tätä. Päätin, että pelaan mukana, sanoin johtajalle, että ehkä pääni ei ole ollut ihan oikeassa paikassa ja rikkouduin kyyneliin. Itkin, mutta en sitä, että omassa henkilökohtaisessa elämässä olisi ollut ogelmia niinkuin johtaja luuli. Itkin, koska tajusin olevani täysin rikki. Kuukausia kestänyt mustamaalaaminen ja juoruilu oli vihdoinkin rikkonut minut. Johtajan ei olisi mielestäni tarvinnut sanoa enää mitään. Olin jo päättänyt lähteä paikasta ennenkuin johtaja irtisanoi minut. Pahinta oli, että minut irtisanottiin ryhmä tilassa muiden aikuisten kuulo etäisyydessä ei toimistossa. Viimeiseksi sain kuulla miten en ole turvallinen aikuinen. Tiesin, että tämä ei ollut vielä tässä. Minun alamäki on vasta alkamassa. Olin traumatisoitunut ja tästä henkisesti selviäminen tulisi olemaan elämäni vaikein taival. Johtaja oli kauan tuntenut työ yhteisön ja luotti heidän sanaansa 100% tiesin, että mitä tahansa he sanovat on johtajan totuus. En voinut edes kieltää niitä asioita, koska johtaja väitti heti vastaan. Osa minusta tunsi empatiaa. Tiesin mitä oli oikeasti tapahtunut, tiesin koko ajan totuuden väitteisiin ja valitsin pysyä hiljaa. Johtaja, joka pitää kyseisiä ihmisiä ystävinä ei edes pystyisi edes käsittämään, että samat ihmiset valehtelevat tälle. Hyvä työ kaveri ei valehtele. Johtaja halusi kyseenalaistaa minun luotettavuutta, mutta koko ajan tämän vieressä on ihmiset, jotka valehtelivat tälle useaan kertaan.
Toipuminen
Ensimmäinen aamu päästyäni kyseisestä työpaikasta olin avian rikki. Tajusin traumani laajuuden, hyvä kun pääsin sängystä ylös. Itkin kokonaisen yön ja itkuisuus jatkui vielä 3 päivää myöhemmin. Itsevarmuuteni oli tuhottu. Tuntui, kuin minulta olisi viety arvoni ja revitty se positiivinen onnellinen ihminen, joka olin ennenkuin menin työpaikkaan. Minulta meni vähän aikaa tajuta, että minua oli henkisesti pahoinpidelty. Maailmani oli rikki ja olin haavoittunut, niin paljon, etten tiennyt voiko haavoja parantaa. Minua oli nöyryytetty ja valhein satutettu. Yöinä näin painajaisia työpaikasta ja ihmisistä, herätessäni itkeminen jatkui. Kipu ei ole yhä lakannut, muistelen sanoja ja kommentteja joita minusta sanottiin. Käyn läpi päiviä kun en pysty liikkumaan tai nousemaan sängystä. Päiviä kun en halua olla täällä. Ihmis pelkoni on kasvanut. Pelkään välillä vain postin jakajaa. Kärsin ahdistuksesta, joka välillä saa minut vain itkemään paniikissa. Toisen ihmisen näkeminen on kivuliasta ja pelottavaa, vain julkisessa liikenteessä oleminen saa minut itkuiseksi. Olen jatkuvan henkisen kivun alla ja kipu ei tunnu lakkaavan edes nukkuessa. En pääse pakoon tätä tunnetta, tätä järkyttävää pelon ja paniikin yhdistelmää. Maailmani on nyt harmaa ja tuntuu, etten saa millään kiinni siitä elämää rakastavasta ihmisestä, joka olin se aina hymyn omaava ihmien, jolla ei ollut mitään ongelmia on poissa. Värit ja lämpöiset tunteet ovat kadonneet kokonaan. Oliko toisen ihmisen elämän tuhoaminen egosi arvoista?
Kiusaaja.. oliko tämä sen kaiken arvoista? Nukutko nyt hyvin? Tiedän, ettet voi myöntää olevasi väärässä, koska silloin joutusit kohtaamaan syntisi ja se ei ole helppoa. Tiedä, että sinä pilasit toisen ihmisen elämän. Sinä veit toiselta ihmiseltä kaiken, ei koska olet voittaja, vain koska olet ilkeä ihminen, joku muistaa sinut julmana, olet jonkun suurin painajainen, jonkun kovin kipu. Sinä olit aina se tumma pilvi ja demoni työpaikassa. Demonit elää syömällä valoisia, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä. Ja muille jotka lähdette työpaikka juoruihin mukaan, te olette osallisia aiheutuneisiin tuhoihin.
Nyt Kerron miltä kiusaaminen voi näyttää
1 Ei anna tilaa työ kaverille ideoida
2 Päättää pienimmästäkin asiasta antamatta muille ääntä arjessa
3 Jos työ kaveri sanoo ´´nyt lähdetään sisään´´ ja sinä vastaat (ei vielä ollaan ulkona) se on TAAS sinä yrittämässä konttrolloida toimintaa.
4 Menet ja kuuntelet ja vastaat myöntävästi kun toisesta ihmisestä puhutaan työpaikalla ilman tämän omaa läsnä oloa tai mahdollisuutta puolustaa omaa kantaa.
5 Valitset olla mukana kun toisesta ihmisestä puhutaan, koska pelkäät, että joudut itse uhriksi jos et pääse juoru tiimiin mukaan.
6 Tiuskit tai kohtelet työ kaveria tylyllä asenteella.
7. käyttäydyt kuin olisit parempi hoitaja tai ansaitset olla enemmän talossa
8. kilpailet työ kavereiden kanssa ja haluat aina että asiat tehdään SINUN tavalla.
Voitko vain olla decent ihminen? Miten vaikeaa on vain olla ystävällinen?
On mennyt noin kaksi viikkoa siitä, kun minut irtisanottiin huhupuheiden ja mustamaalaamisen takia. Tunnen olevani velkaa tarinani, jotta kukaan ei joudu samaan tilanteeseen. En kuitenkaan kirjoita tätä kiusatulle. Tämä kirjoitus on tarkoitettu kiusaajalle, joka ei ehkä edes tiedä olevansa kiusaaja. Aloitin työt pienessä 10 lapsen ryhmässä. Hain kyseiseen päiväkotiin töihin, koska päiväkoti oli pieni ja mukavan kotoinen. Olin jo haastattelu tilanteessa varma, että tämä tulee olemaan se unelma työpaikka missä minun ei tarvitse pelätä. Kaksi viikkoa siitä kun olin tehnyt töitä paikassa sain ensimmäisen kerran epämääräisen alentavan kommentin toisen ryhmän aikuiselta. En halunnut ajatella mitään asiasta ja päätin antaa Asian olla, koska halusin niin kovasti tämän paikan olevan se oikea paikka. Puolustelin tilannetta sillä, että ´´joka työpaikassa on se yksi ilkeä ihminen´´ Pidin itseäni heikkona ja emotionaalisena. Ajan kuluessa aloin saamaan lisää kommentteja, mutta nyt sain niitä muiltakin työntekijöiltä. Pari kertaa johtaja halusi jutella minulle, ja kun tulin ulos johtajan huoneesta 3 työntekijää olivat sen takana. Sain kuulla tarinoita, joita oli väännelty ja käännelty, koska olen herkkä ihminen en halunnut puolustautua. Hoitajat kertoivat tarinoita niinkuin ´´oli unohtanut lapsen tai ei ollut hakenut jääpussia kaatuneelle lapselle. Törkeitä syytöksiä joista ihan henki salpaantui. Ensimmäisessä tilanteessa, olin todellisuudessa mennyt ulos pihaan muiden hoitajien kanssa ja niinkuin kuka tahansa hoitaja kysyin ´´missä kyseinen lapsi on´´ lapsi ei ollut kadonnut, kysyin missä puolella pihaa lapsi on. Toisessa tilanteessa, lapsi oli kaatunut otin lapsen syliini ja istuin lapsen kanssa kauan lattialla pitäen jääpussia tämän päällä. Molemmista tilanteista oli muovattu törkeä valhe. Jokainen huomautus tuli 2 viikon päästä tapahtuneesta. Työntekijät olivat leimanneet minut ongelmaksi, vaikka en koskaan ollut ongelma. Aloin olemaan ektra varovainen, tuntui kuin kävelisi ohuella jäällä koko ajan. Seuraava huomautus tuli taas äkkiä. Johtaja halusi puhua minulle ja tunsin taas sen pelon sen ´´mitä he ovat nyt keksineet´´ Tällä kertaa hyökkäys osui persoonaani. Olen sosiaalinen ja kovasti vuorovaikutuksessa, mutta ääneni ja olemukseni on aina ollut rauhallinen ja hiljainen. Minulle sanottiin ´´sinulla on huono vuorovaikutus´´ ja tämä kummastutti minua, koska kaikki jotka tuntee minut tietää, että tämä on valhe. Keräsin rohkeutta ja kysyin ´´antaisitko esimerkin tilanteesta jossa minulla on ollut huonot vuorovaikutus taidot. Vastaus suorastaan ällötti minua. Johtaja vastasi ´´no kuulen muiden hoitajien äänet huoneeseeni, mutta sinun ääntä en kuule huoneeseeni ja muut hoitajat sanoivat niin ja näin´´ olin avian järkyttynyt, mutta päätin, etten yritä enää edes vastata mitään. Jos tuo ei ollut jo ihan naurettava selitys seuraava oli vielä kamalampi. Johtaja kysyi ´´onko sinulla muisti ongelmia´´ jähmetyin. En tiennyt miten enää edes suodattaa niitä juttuja. Olen 22 vuotias nuori nainen jolla on aina ollut hyvä muisti. Minut tunnetaan tuteellisena työntekijänä. Pidin listaa epämääräisistä kommenteista ja niitä alkoi olemaan niin suuri määrä, etten kerinnyt aina edes listaamaan niitä. Noin 3 kuukautta meni ja yhtenä päivänä olin tauolla, kun pomo istui viereeni ja sanoi ´´olemme istuneet tässä aijemminkin samasta syystä´´ sillä sekunnilla tiesin, että minusta on kehitelty lisää juttuja. Johtaja käytti sen ajan taas kertomalla minulle miten olin tehnyt sitä ja tätä, ja tämä ja tuo ihminen oli sanonut näin ja noin. Sanoin suoraan, etten muista mitään tämän listaamista huolista, mutta tiesin koko ajan ettei mikään niistä väitteistä ollut totta. Oli melkein huvittavaa kuunella itsestään asioita joita ei yksinkertaisesti tapahtunut. Tarinoita oli muuteltu niin, etten vahingossakaan voi puolustaa itseäni. Johtaja oli sata varma, että mina olin ogelma ja tiesin, ettei minulla ole mahdollisuutta voittaa tätä. Päätin, että pelaan mukana, sanoin johtajalle, että ehkä pääni ei ole ollut ihan oikeassa paikassa ja rikkouduin kyyneliin. Itkin, mutta en sitä, että omassa henkilökohtaisessa elämässä olisi ollut ogelmia niinkuin johtaja luuli. Itkin, koska tajusin olevani täysin rikki. Kuukausia kestänyt mustamaalaaminen ja juoruilu oli vihdoinkin rikkonut minut. Johtajan ei olisi mielestäni tarvinnut sanoa enää mitään. Olin jo päättänyt lähteä paikasta ennenkuin johtaja irtisanoi minut. Pahinta oli, että minut irtisanottiin ryhmä tilassa muiden aikuisten kuulo etäisyydessä ei toimistossa. Viimeiseksi sain kuulla miten en ole turvallinen aikuinen. Tiesin, että tämä ei ollut vielä tässä. Minun alamäki on vasta alkamassa. Olin traumatisoitunut ja tästä henkisesti selviäminen tulisi olemaan elämäni vaikein taival. Johtaja oli kauan tuntenut työ yhteisön ja luotti heidän sanaansa 100% tiesin, että mitä tahansa he sanovat on johtajan totuus. En voinut edes kieltää niitä asioita, koska johtaja väitti heti vastaan. Osa minusta tunsi empatiaa. Tiesin mitä oli oikeasti tapahtunut, tiesin koko ajan totuuden väitteisiin ja valitsin pysyä hiljaa. Johtaja, joka pitää kyseisiä ihmisiä ystävinä ei edes pystyisi edes käsittämään, että samat ihmiset valehtelevat tälle. Hyvä työ kaveri ei valehtele. Johtaja halusi kyseenalaistaa minun luotettavuutta, mutta koko ajan tämän vieressä on ihmiset, jotka valehtelivat tälle useaan kertaan.
Toipuminen
Ensimmäinen aamu päästyäni kyseisestä työpaikasta olin avian rikki. Tajusin traumani laajuuden, hyvä kun pääsin sängystä ylös. Itkin kokonaisen yön ja itkuisuus jatkui vielä 3 päivää myöhemmin. Itsevarmuuteni oli tuhottu. Tuntui, kuin minulta olisi viety arvoni ja revitty se positiivinen onnellinen ihminen, joka olin ennenkuin menin työpaikkaan. Minulta meni vähän aikaa tajuta, että minua oli henkisesti pahoinpidelty. Maailmani oli rikki ja olin haavoittunut, niin paljon, etten tiennyt voiko haavoja parantaa. Minua oli nöyryytetty ja valhein satutettu. Yöinä näin painajaisia työpaikasta ja ihmisistä, herätessäni itkeminen jatkui. Kipu ei ole yhä lakannut, muistelen sanoja ja kommentteja joita minusta sanottiin. Käyn läpi päiviä kun en pysty liikkumaan tai nousemaan sängystä. Päiviä kun en halua olla täällä. Ihmis pelkoni on kasvanut. Pelkään välillä vain postin jakajaa. Kärsin ahdistuksesta, joka välillä saa minut vain itkemään paniikissa. Toisen ihmisen näkeminen on kivuliasta ja pelottavaa, vain julkisessa liikenteessä oleminen saa minut itkuiseksi. Olen jatkuvan henkisen kivun alla ja kipu ei tunnu lakkaavan edes nukkuessa. En pääse pakoon tätä tunnetta, tätä järkyttävää pelon ja paniikin yhdistelmää. Maailmani on nyt harmaa ja tuntuu, etten saa millään kiinni siitä elämää rakastavasta ihmisestä, joka olin se aina hymyn omaava ihmien, jolla ei ollut mitään ongelmia on poissa. Värit ja lämpöiset tunteet ovat kadonneet kokonaan. Oliko toisen ihmisen elämän tuhoaminen egosi arvoista?
Kiusaaja.. oliko tämä sen kaiken arvoista? Nukutko nyt hyvin? Tiedän, ettet voi myöntää olevasi väärässä, koska silloin joutusit kohtaamaan syntisi ja se ei ole helppoa. Tiedä, että sinä pilasit toisen ihmisen elämän. Sinä veit toiselta ihmiseltä kaiken, ei koska olet voittaja, vain koska olet ilkeä ihminen, joku muistaa sinut julmana, olet jonkun suurin painajainen, jonkun kovin kipu. Sinä olit aina se tumma pilvi ja demoni työpaikassa. Demonit elää syömällä valoisia, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä. Ja muille jotka lähdette työpaikka juoruihin mukaan, te olette osallisia aiheutuneisiin tuhoihin.
Nyt Kerron miltä kiusaaminen voi näyttää
1 Ei anna tilaa työ kaverille ideoida
2 Päättää pienimmästäkin asiasta antamatta muille ääntä arjessa
3 Jos työ kaveri sanoo ´´nyt lähdetään sisään´´ ja sinä vastaat (ei vielä ollaan ulkona) se on TAAS sinä yrittämässä konttrolloida toimintaa.
4 Menet ja kuuntelet ja vastaat myöntävästi kun toisesta ihmisestä puhutaan työpaikalla ilman tämän omaa läsnä oloa tai mahdollisuutta puolustaa omaa kantaa.
5 Valitset olla mukana kun toisesta ihmisestä puhutaan, koska pelkäät, että joudut itse uhriksi jos et pääse juoru tiimiin mukaan.
6 Tiuskit tai kohtelet työ kaveria tylyllä asenteella.
7. käyttäydyt kuin olisit parempi hoitaja tai ansaitset olla enemmän talossa
8. kilpailet työ kavereiden kanssa ja haluat aina että asiat tehdään SINUN tavalla.
Voitko vain olla decent ihminen? Miten vaikeaa on vain olla ystävällinen?