Hui kamala
@nasu08 miten piinaavaa aikaa! Toivottavasti siellä olisi kuitenkin iloinen yllätys odottamassa, sormet ja varpaat ristiin ihanan asian puolesta. Toivotaan, että olisi helppo raskaus - ilman oireita!
Mikkiksellä ihan huima saldo muniksissa! Toivottavasti mahdollisimman monessa olisi hyvä munasolu ja saisitte pakkaseen vähän viemisiä samalla. Toi on kyllä jännä tosiaan, että miten eri lailla hoidot vaihtelevat eri klinikoilla, ihan jo alkionsiiroon/PAS-siirron laskuissa, lääkemäärissä ja Teroluttien yms aloituksessa, erikoista. Mulla oli siis muniksia n.12kpl joista saatiin punktoitua vain 7kpl, josta vain 4 hedelmöittyi ja silti tuoresiirtoon ei päästy hyperin riskin takia.
Ja Tyttiksellä ihan kamala odotus aika, todella kurjaa. Miten helkkarissa se edes menee noin pitkälle..
Ja todellakin tiedän, että odottavan aika on PITKÄ. Se on just sitä odottamisen odottamista ja sitten taas odotellaan, erittäin piinaavaa ja tuosta joku diktaattori saisi oivan kidutuskeinon kyllä, koska se syö miestä ja naista aika kovaa. Eihän tässä voi muuta sanoa, kun tsemppiä odotukseen ja toivottavasti aika menisi nopeasti teidän kohdalla!
Täällä draamaa niin että meinaan saada slaagin. Yritin jo hierontaan varata aikaa, muttei ollut vapaata.
Mullahan kävi niin hauskasti, että sitä ovulaatiota metsästäessä sillä ainoalla ja oikealla digitestillä jo kp 10 lähtien (ovulaatio yleensä siis kp 11) niin nyttempä punktion jälkeinen kierto pisti kaiken uusiks.
Noh, digitestit loppuivat ja tein pikatilauksen netistä saadakseni lisää, mutta suomen posti nykyään..argh.
Ei muutakuin Prismaan hakemaan pregcheckin ovistestejä ja niihin tuli vain haalea viiva, hädin tuskin silmin nähtävä.
Seuraavana iltana (kp17) posti ei tuonut testejä vieläkään ja tein pregchekkejä, vähän vahvempi viiva, muttei millään tavalla plussa. Yöllä sitten pisteli vatsaa todella kovaa ovulaatiomaisesti (ei limoja eikä mitään muitakaan oireita) ja mietin, että ei helkkari ole todellista.
Noh, seuraavana päivänä testit tulivat päiväpostissa ja tein digin heti - positiivinen ja edelleen se pe**leen pregchek näyttää haaleata viivaa. Ja positiivinen ovistesti ns vääränä päivänä eli siirto ei olisi mahdollinen kun se olisi mennyt sunnuntaille.
Tätä taas itkin ja ulvoin kotona niin paljon, että valvoin aamuyöhön saakka itkien, mies yritti lohduttaa, mutta nämä toistuvat älyttömät viivästykset, epäonnet ja kaikki on vaan vieneet jo todella pahasti mustan puolelle fiilikset. Aamulla silmät biljardipallon kokoiset vähintään ja ajattelin, että paskat siitä ja töihin mars.
Soittelin sitten hoitopaikkaan ja ilmoitin tän koko rumban, että testit loppuivat kriittisenä hetkenä ja eilen oli sitten digitesti plussaa. Empaattinen hoitaja kertoi, että tottahan se on, että väärä päivä ja hän on tosi pahoillaan tästä yms. Itkin puhelimessa ja sanoin, että ei se mitään.
Kysyin kuitenkin, olisiko mitään tehtävissä - jatkoviljelyä alkioille, aikaistamalla siirtoa, myöhästämällä sitä, syömällä Teroluttia tai ihan mitä tahansa, IHAN MITÄ TAHANSA. Hoitaja sanoi, että tuskin on, mutta juttelee lääkärin kanssa vielä ja soittelee mulle myöhemmin vielä.
Noh, olin heittänyt toki jo hanskat taas tiskiin ja olin niin murtunut, niin murtunut etten jaksanut edes syödä. Päivä kului itseä moittien eri sanankääntein ja oikein velloin semmoisessa itsesäälin valtameressä.
Kotimatkalla moottoritiellä puhelin sitten soi ja hoitaja soitti, että he laskivat ja laskivat sitä implaatioikkunaa ja kääntelivät ja miettivät, tulivat siihen tulokseen, että
siirtoa yritetään maanantaina!!
Mulla meni puurot ja vellit niin sekaisin autossa, että vahingossa sain sadetunnistimen hakkaamaan tuulilasia aivan vimmattuna vaikkei edes satanut, takalasin pyyhinkin meni päälle ja vilautin vielä vahingossa pitkiä vastaantulijoille, kun yritin edes auton vakionopeudensäädintä saada päälle! Ihme, etten ajanut ojaan!
Itkin autossa, kurvailin motarilla päättömästi ja sanoin tuhannesti kiitos tästä mahdollisuudesta puhelimeen ja hoitajakin oli jotenkin niin iloisen kuuloinen myötätunnosta, ihan sanoinkuvaamaton fiiis!
Sulatetaan yksi alkio, ja nyt tuonne korkeimpaan jonnekkin toive, että se kestää sen sulatuksen - meillähän on kato käynyt sulatuksessa aikaisemminkin ja useaan otteeseen. Mutta me saadaan edes mahdollisuus! Toivonpilkahdus!
Mietin heti, että pitää yrittää saada vielä akupunktioaika ennen siirtoa jotenkin, että olisi kaikki mahdollisimman hyvin. Toivon, ettei maanantaina tipahdeta kaninkoloon, joka kerta sieltä on vaikeampi päästä pois.
Ja jos tänään motarilla jossain näit farmariauton joka ajoi aivan päättömästi, mutkitellen ja vinkkarit täysillä edessä sekä takana niin se olin minä ja ihan silkasta onnesta ja sen tuomasta adrenaliinipiikistä!!
täällä nelisen vuotta yritystä ja vuos sitte lapsettomuus tutkimuksen kautta leikkaus pöydälle josta sanottiin suoraan että luomuna en tule lasta ikinä saamaan. puol vuotta meni että päätettiin lähteä hoitoihin ja meille suositeltiin tuota IVF hoitoa 
vai onkohan jollain tietoa kuin pitkät jonot tuolla on 
