Päivitin listan ja vaihdoin tuon oman lasketun aikani.
Jotenkin tuntuu hirmu aikaiselle miettiä mutta silti käy mielessä että mites, tarviiko vaihtaa auto(j)a, kuinka paljon rahaa vauvan tavaroihin menee, mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei. Ja kun maaliskuussa tulee edellisestä kerrasta jo 8 vuotta, että mitä sieltä muistaa edes, mistä oli hyötyä ja mistä ei. Viimeksi silloinen anoppi osti meille kaikkea halpaa kirpparilta, useammista vaunuista lähtien joten kaikkea turhaakin oli lopulta tosi paljon.
Kantoreppu voisi kyllä olla hyvä, viimeeksi ostettiin vaan kirpparilta joku halpa (eipä silloin kyllä ylimääräistä rahaa ollutkaan). Mutta jos satsaamalla saisi sopivan.. Ja mitä näitä nyt on, turvakaukalo, vaunut, sitteri, vaatteet.. eikai vauva loppupeleissä niin hirveästi sitten kuitenkaan oikeasti tarvitse mitään ihmeempää tavaraa. Oletteko pidemmällä olevat tehneet jo paljon hankintoja?
Toinen asia joka on alkanut jo nyt mietittämään niin synnytys. Voihan tämä aivan hyvin vielä mennä keskenkin mutta mutta. Tavallaan en koe kärsiväni synnytyspelosta vaikka esikoinen syntyikin lopulta hätäsektiolla. Ehkä sellainen yleinen turvattomuuden tunne on jäänyt edellisestä synnytyksestä lähinnä silloisen puolison osalta. Ei jaksanut lähteä mukaan synnytykseen ja repsahti päihdekierteeseen kun toivuin sektiosta sairaalassa muutaman päivän. Hoitajille huuteli pitkin synnäriä että hyvä että leikkasitte, pääsee pian panemaan. Autollani oli sekoillut pitkin kyliä päissään sinä aikana ja kun kotiin tulin silloin vauvan kanssa niin koko asunto oli aivan hävityksen kauhistus ja pöydällä kirje missä häntä epäiltiin kavalluksesta. Kyllähän siinä jotenkin sitten itsensä keräili että haki kaupasta ruokaa ja siivosi ja järjesti oikeastaan koko elämänsä uusiksi mutta ei se silloin 23-vuotiaana kovin helppo pala ollut. Vauva oli helppo eikä ainakaan vauva-arjen ongelmat yhtään olleet ekana mielessä kun piti järjestää ero ja kotiasiat kuntoon.
Noh, onneksi nykyinen puoliso kyllä hyvin ymmärtää sen, että tarvitsen kenties erityisen paljon tukea tässä matkalla. Itsetunto on ollut vahva, mutta näin vaan tämä raskaus ja pari aiempaa keskenmenoon johtanutta jotenkin ovat herkistäneet tutkiskelemaan kaikkea tuota vanhaa.
