Laskettuaika 2022

Nyt alan jännittämään @Alinna86 n ultraa! Milloin se oli?
IHanaa @Töppönen_ :love:
Miten sattuikin sama lääkäri ❤
Ylihuomenna ois, nyt alkaa paniikki puskee päälle ja samalla kun eilen makasin ja oksensin vessalattialla vedin hirveet itkut siitä etten jaksa enää oksentaa, varsinkaan turhaan, ja itkut koko parin vuoden matkasta menetyksineen et kumpa tää kaikki olis kaiken arvoista ja voisin joskus tulevalle lapselle kertoa miten rankka ja vaikee tää taival on ollut. Ja miten toivottu hän on.
Aloin myös pelkäämään etten kestäisi taas huonoa uutista mut pitää yrittää ajatella positiivisesti, ei aina voi olla huono tuuri.
 
IHanaa @Töppönen_
Miten sattuikin sama lääkäri
Ylihuomenna ois, nyt alkaa paniikki puskee päälle ja samalla kun eilen makasin ja oksensin vessalattialla vedin hirveet itkut siitä etten jaksa enää oksentaa, varsinkaan turhaan, ja itkut koko parin vuoden matkasta menetyksineen et kumpa tää kaikki olis kaiken arvoista ja voisin joskus tulevalle lapselle kertoa miten rankka ja vaikee tää taival on ollut. Ja miten toivottu hän on.
Aloin myös pelkäämään etten kestäisi taas huonoa uutista mut pitää yrittää ajatella positiivisesti, ei aina voi olla huono tuuri.
No niinpä! Miten sattuikin sama lääkäri?! Tuntui niin ihanalta, että vihdoin oli joku joka oikeesti tiesi mitä olin kokenut. Tämä oli just sitä mitä tarvitsin ❤
Voi ei sinua ❤ Noin raju oksentelu on kyllä ihan tosi rankkaa. Ja henkinen puolikin siihen päälle, ei varmasti ainakaan helpota oloa. Sydämestäni toivon teille hyviä uutisia ylihuomenna ❤
 
  • Rakkaus
Reactions: Alinna86
Varovasti liityn mukaan tänne. Ollaan yritetty toista lasta reilusti yli vuosi. Kerettiin saada lähete jo lapsettomuus tutkimuksiin. Mies anto näytteen viime viikolla ja mulla olis hormonilabrat kierron alusta.
Sain tänään haalean viivan pc testiin dpo 9 ja kp 23/27. Pc testejä on tullu vuoden aikana tehtyä ihan hillitön määrä. Yhteenkään en oo tuon vertaa saanu mitä tänään. Sillon kun olin ekasta lapsesta raskaana oli vastaava haalea viiva.

Toivon todella että olis vihdoin jo meidän vuoro ja viivat vahvistuu huomenna.

Karseesta pahoinvoinnista kärsin edellisessä raskaudessa melkee loppuun asti. Toivottavasti ei ainakaan pahempi olis nyt.

Onko täällä vielä muita joilla olis sit kesäkuussa ladkettuaika?
 
Käärmeinen
Päivitin listan ja vaihdoin tuon oman lasketun aikani.

Jotenkin tuntuu hirmu aikaiselle miettiä mutta silti käy mielessä että mites, tarviiko vaihtaa auto(j)a, kuinka paljon rahaa vauvan tavaroihin menee, mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei. Ja kun maaliskuussa tulee edellisestä kerrasta jo 8 vuotta, että mitä sieltä muistaa edes, mistä oli hyötyä ja mistä ei. Viimeksi silloinen anoppi osti meille kaikkea halpaa kirpparilta, useammista vaunuista lähtien joten kaikkea turhaakin oli lopulta tosi paljon.

Kantoreppu voisi kyllä olla hyvä, viimeeksi ostettiin vaan kirpparilta joku halpa (eipä silloin kyllä ylimääräistä rahaa ollutkaan). Mutta jos satsaamalla saisi sopivan.. Ja mitä näitä nyt on, turvakaukalo, vaunut, sitteri, vaatteet.. eikai vauva loppupeleissä niin hirveästi sitten kuitenkaan oikeasti tarvitse mitään ihmeempää tavaraa. Oletteko pidemmällä olevat tehneet jo paljon hankintoja?

Toinen asia joka on alkanut jo nyt mietittämään niin synnytys. Voihan tämä aivan hyvin vielä mennä keskenkin mutta mutta. Tavallaan en koe kärsiväni synnytyspelosta vaikka esikoinen syntyikin lopulta hätäsektiolla. Ehkä sellainen yleinen turvattomuuden tunne on jäänyt edellisestä synnytyksestä lähinnä silloisen puolison osalta. Ei jaksanut lähteä mukaan synnytykseen ja repsahti päihdekierteeseen kun toivuin sektiosta sairaalassa muutaman päivän. Hoitajille huuteli pitkin synnäriä että hyvä että leikkasitte, pääsee pian panemaan. Autollani oli sekoillut pitkin kyliä päissään sinä aikana ja kun kotiin tulin silloin vauvan kanssa niin koko asunto oli aivan hävityksen kauhistus ja pöydällä kirje missä häntä epäiltiin kavalluksesta. Kyllähän siinä jotenkin sitten itsensä keräili että haki kaupasta ruokaa ja siivosi ja järjesti oikeastaan koko elämänsä uusiksi mutta ei se silloin 23-vuotiaana kovin helppo pala ollut. Vauva oli helppo eikä ainakaan vauva-arjen ongelmat yhtään olleet ekana mielessä kun piti järjestää ero ja kotiasiat kuntoon.

Noh, onneksi nykyinen puoliso kyllä hyvin ymmärtää sen, että tarvitsen kenties erityisen paljon tukea tässä matkalla. Itsetunto on ollut vahva, mutta näin vaan tämä raskaus ja pari aiempaa keskenmenoon johtanutta jotenkin ovat herkistäneet tutkiskelemaan kaikkea tuota vanhaa.
 
Päivitin listan ja vaihdoin tuon oman lasketun aikani.

Jotenkin tuntuu hirmu aikaiselle miettiä mutta silti käy mielessä että mites, tarviiko vaihtaa auto(j)a, kuinka paljon rahaa vauvan tavaroihin menee, mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei. Ja kun maaliskuussa tulee edellisestä kerrasta jo 8 vuotta, että mitä sieltä muistaa edes, mistä oli hyötyä ja mistä ei. Viimeksi silloinen anoppi osti meille kaikkea halpaa kirpparilta, useammista vaunuista lähtien joten kaikkea turhaakin oli lopulta tosi paljon.

Kantoreppu voisi kyllä olla hyvä, viimeeksi ostettiin vaan kirpparilta joku halpa (eipä silloin kyllä ylimääräistä rahaa ollutkaan). Mutta jos satsaamalla saisi sopivan.. Ja mitä näitä nyt on, turvakaukalo, vaunut, sitteri, vaatteet.. eikai vauva loppupeleissä niin hirveästi sitten kuitenkaan oikeasti tarvitse mitään ihmeempää tavaraa. Oletteko pidemmällä olevat tehneet jo paljon hankintoja?

Toinen asia joka on alkanut jo nyt mietittämään niin synnytys. Voihan tämä aivan hyvin vielä mennä keskenkin mutta mutta. Tavallaan en koe kärsiväni synnytyspelosta vaikka esikoinen syntyikin lopulta hätäsektiolla. Ehkä sellainen yleinen turvattomuuden tunne on jäänyt edellisestä synnytyksestä lähinnä silloisen puolison osalta. Ei jaksanut lähteä mukaan synnytykseen ja repsahti päihdekierteeseen kun toivuin sektiosta sairaalassa muutaman päivän. Hoitajille huuteli pitkin synnäriä että hyvä että leikkasitte, pääsee pian panemaan. Autollani oli sekoillut pitkin kyliä päissään sinä aikana ja kun kotiin tulin silloin vauvan kanssa niin koko asunto oli aivan hävityksen kauhistus ja pöydällä kirje missä häntä epäiltiin kavalluksesta. Kyllähän siinä jotenkin sitten itsensä keräili että haki kaupasta ruokaa ja siivosi ja järjesti oikeastaan koko elämänsä uusiksi mutta ei se silloin 23-vuotiaana kovin helppo pala ollut. Vauva oli helppo eikä ainakaan vauva-arjen ongelmat yhtään olleet ekana mielessä kun piti järjestää ero ja kotiasiat kuntoon.

Noh, onneksi nykyinen puoliso kyllä hyvin ymmärtää sen, että tarvitsen kenties erityisen paljon tukea tässä matkalla. Itsetunto on ollut vahva, mutta näin vaan tämä raskaus ja pari aiempaa keskenmenoon johtanutta jotenkin ovat herkistäneet tutkiskelemaan kaikkea tuota vanhaa.
Kiitos, kun jaoit tarinasi. Uskon, että monia koskettaa tämä, että jossain vaiheessa elämää voinut olla parisuhde, jossa haastavaa saada tai antaa toiselle tukea. Ajattelen, että menneiden tapahtumien käsittely on tärkeää. Auttaa ymmärtämään omia tunteita ja ajatuksia, joita nykyhetkessä nousee.

Me emme ole tehneet vielä hankintoja. Muutamia vaatteita olen käytettynä ostanut. Emme osaa ajatella, mitä kaikkea tarvitsee, mutta luemme netistä ja kysymme kavereilta kokemuksia. Uskon, että hankimme tavarat käytettynä.
 
  • Tykkää
Reactions: KirJoh89
@KÄÄRMEINEN ompas ollut kurja kokemus esikoisesi aikana. Ei ihme jos nostaa tunteita pintaan. Onneksi olet löytänyt uuden kumppanin, jonka kanssa saat kokea synnytyksen ja vauvan saamisen yhdessä. ❤

Meillä on melkeinpä kaikki hankinnat valmiina. En laittanut vielä edellisen jäljiltä kiertoon mitään, joten tuplarattaat taitaa olla ainoa isompi ostettava. Toki jouduttiin ostamaan 7 paikkanen auto, jotta kaikki istuimet ja lapset mahtuvat kyytiin, että ei tämäkään nyt ihan halvaksi käynyt. Mun mielestä osan voi ostaa vasta kun vauva on syntynyt. Esim itse ostin viimeksi kaikki mahdolliset vempaimet valmiiksi ja vauva ei viihtynyt kuin sylissä ja kantoliinassa. Sitterikin on aivan uusi edelleen. Tämä tosiaan tuli kolmannen lapsen kohdalla todettua, että joskus vähemmän on enemmän.
 
@minttuni ja @Puhalluskukka sanoittivat hyvin omat ajatukseni @Käärmeinen tarinastasi. Tsemppiä kovasti!

Me saatiin jo miehen veljeltä pinnasänky ja hoitopöytä valmiiksi odottamaan jo kesällä. Eivät siis vielä tiedä että meillä on tärpännyt. Myös joku miehen vanha kirja ja rattaisiin kiinnitettävä lelutsydeemi löytyy, ollut veljenpojilla käytössä. Ja äiti oli säästänyt aikanaan mun vanhan hupullisen kylpypyyhkeen eli eiköhän sekin tule käyttöön.

Lisäksi meillä on mun isoisoisän aikanaan tekemä kehto. Haaveissanihan vauva vetää seesteisesti unia päiväsaikaan siinä samalla kun mulla on aikaa puuhailla rauhassa kotihommia. Tässä saattaa tulla kova pudotus todellisuuteen :D

Meillä on sinänsä hyvä tilanne että sekä tosiaan miehen veljellä että mun siskolla lapsia, joten oletan että sieltä ainakin saadaan jotain vaatetta. Rattaatkin voisi hankkia käytettynä. Oikeastaan olen valmis hankkimaan kaiken ns perustarvikkeen käytettynä, mutta auton istuimesta mietin, että sen ehkä haluaisin uutena niin olisi varmasti viimeisimpien suositusten mukainen.
 
Meillä ei oo enää mitään säästössä, eikä olla vielä hankittukaan mitään. Viikonloppuna ajattelin, jos kävisin ensimmäiset vaatteet ostamassa ❤
Meilläkin viimeksi esim. Sitteri oli ihan turha. Nyt ajattelin etukäteen hommata ainakin vaunut, kaukalon, kantoliinan ja kaksi ensimmäistä vaatekokoa. Ja toki kaukalopussin ja vaunupussin. En ota äitiyspakkausta tällä kertaa. Ja hamstraan nännirasvaa ja varulta rintakumit, ne ekat pari viikkoa oli niin tuskaista imetyksen kanssa :D
 
Hei täällä on tuttuja, niin mäkin haluaisin tulla tänne. Kiva lukea teidän kuulumisia kun yhdessä kuumeiltiin! ❤

Täällä tänään rv 15+4, ja paha olo ja kaikista pahin väsymys alkavat olla historiaa. Raskausvatsa on alkanut nyt kunnolla kasvaa, kohtu on noussut selvästi ylöspäin. <3 Ihana keskiraskaus on siis alkamassa. Meillä on seuraava ultra 9.10 kun mennään yksityiselle keskiraskauden ultraan kurkkimaan pikkuista. Rakenneultra vasta 2.11 niin ei malteta odottaa enää sinne asti.
 

Yhteistyössä