V
vierailija
Vieras
Hitto soikoon kun mikään ei koskaan ole hyvin ja toisten tekemisiä pitää haukkua ja juoruta ympäriinsä sekä muuten puuttua mutta suoraan ei voi sanoa mitään jos asia ei mene hänen mielensä mukaan.
Viime viikolla kysyi ensin mieheltäni tarvitaanko uutta ruokapöytää ja tuoleja. Mieheni oli töissä kuin myös minä. Mieheni laittoi asiasta minulle viestin ja olimme samaa mieltä, että ei tarvita kun juuri ostettiin mieleinen reilu vuosi sitten eikä kahta mahdu. Mies vastasi anopille kielteisesti. Meni noin tunti niin kysyi samaa asiaa minulta (ihan kun emme mieheni kanssa kommunikoisi tällaisista asioista). Minä vastaisin, että emme tarvitse koska ostimme hiljattain uuden mieluisan ja kahta ei mahdu. Tänään tulin töistä kotiin niin tuo anopin heiluva ja kulunut 80-90 -luvulta peräisin oleva keittiönpöytä tuoleineen oli ulko-ovemme vieressä.
Muutama viikko sitten lapsemme sai äidiltäni kassillisen vanhoja eläinlehtiä koska hän tykkää niitä siellä lueskella ja äitini raivasi kaappejaan tyhjemmäksi. Tästä nousi anopin suunnalta ihan hirveä haloo kun kuuli lapseltamme asiasta. Äitimme kuulemma lellii lapsen piloille kun antaa hänelle tavaroita tuohon tahtiin ja vie sinne, tänne ja tuonne (oli käynyt äitini kanssa uimassa läheisellä rannalla samalla). Itse ei halua nähdä lastamme kuin 1-3 kertaa vuodessa pikaisella kyläilyllä ja sekin on niin väsyttävää, että siitä valitetaan pitkään etukäteen ja sen jälkeen. Mutta sitten jos lapsemme kertoo ohimennen käyneensä minun öitini kanssa jossain tai olleensa siellä yötä on se aivan kamalaa lapsen lellimistä jota kauhistellaan kaikille sukulaisille. Soittelee siis sillointällöin lapsemme kanssa.
Alkukesstä näin anopin sattumalta kaupassa ja lapsellamme oli crocsit jalassa. Johan oli hätyyttänyt oman siskonsa meille selvittämään miksi lapsella ei ole ostettu kunnon kenikiä. Kyllä, lapsella on täksikin kesäksi ostettu lenkkarit, ohuet kangaskengät sekä keväällä saappaat mutta tykkää käyttää crocseja ja minusta ne ovat ohan hyvät kengät pihalle ja kauppaan helteellä.
Tuntuu, että aina kun anopista kuuluu jotain on se valittamista jostain tai useimmin on lähettänyt jonkun muun urkkimaan meidän asioita tai kuulen esim miehen tädiltä (mukava ja järkevä) tai miehen siskolta koska anoppi on taas valittanut meidän tai minun äitini tekevön lapsen kanssa aivan väärin jonkun asian. Syyksi riitti ihan se, että lapsemme on ollut nyt kaksi kertaa äidilläni kesälomalla yötä. Rasitamme äitiäni aivan liikaa kun emme itse hoida lastamme itse ja lapsellemme ei ole hyväksi olla siellä kun äitini lellii lasta viemällä höntä uimaan, metsäretkille ymv kun lapsen pitäisi oppia siihen etteivät aikuiset ole mitään viihdyttäjiä. Jep, äitini itse kysyy usein lasta hönen kanssaan johonkin tai pyytää yökylään.
Olen niin monta kertaa päättänyt olla fiksumpi ja kohdellut anoppia kohteliaasti ja ystävällisesti mutta kohta on mitta täynnä.
Viime viikolla kysyi ensin mieheltäni tarvitaanko uutta ruokapöytää ja tuoleja. Mieheni oli töissä kuin myös minä. Mieheni laittoi asiasta minulle viestin ja olimme samaa mieltä, että ei tarvita kun juuri ostettiin mieleinen reilu vuosi sitten eikä kahta mahdu. Mies vastasi anopille kielteisesti. Meni noin tunti niin kysyi samaa asiaa minulta (ihan kun emme mieheni kanssa kommunikoisi tällaisista asioista). Minä vastaisin, että emme tarvitse koska ostimme hiljattain uuden mieluisan ja kahta ei mahdu. Tänään tulin töistä kotiin niin tuo anopin heiluva ja kulunut 80-90 -luvulta peräisin oleva keittiönpöytä tuoleineen oli ulko-ovemme vieressä.
Muutama viikko sitten lapsemme sai äidiltäni kassillisen vanhoja eläinlehtiä koska hän tykkää niitä siellä lueskella ja äitini raivasi kaappejaan tyhjemmäksi. Tästä nousi anopin suunnalta ihan hirveä haloo kun kuuli lapseltamme asiasta. Äitimme kuulemma lellii lapsen piloille kun antaa hänelle tavaroita tuohon tahtiin ja vie sinne, tänne ja tuonne (oli käynyt äitini kanssa uimassa läheisellä rannalla samalla). Itse ei halua nähdä lastamme kuin 1-3 kertaa vuodessa pikaisella kyläilyllä ja sekin on niin väsyttävää, että siitä valitetaan pitkään etukäteen ja sen jälkeen. Mutta sitten jos lapsemme kertoo ohimennen käyneensä minun öitini kanssa jossain tai olleensa siellä yötä on se aivan kamalaa lapsen lellimistä jota kauhistellaan kaikille sukulaisille. Soittelee siis sillointällöin lapsemme kanssa.
Alkukesstä näin anopin sattumalta kaupassa ja lapsellamme oli crocsit jalassa. Johan oli hätyyttänyt oman siskonsa meille selvittämään miksi lapsella ei ole ostettu kunnon kenikiä. Kyllä, lapsella on täksikin kesäksi ostettu lenkkarit, ohuet kangaskengät sekä keväällä saappaat mutta tykkää käyttää crocseja ja minusta ne ovat ohan hyvät kengät pihalle ja kauppaan helteellä.
Tuntuu, että aina kun anopista kuuluu jotain on se valittamista jostain tai useimmin on lähettänyt jonkun muun urkkimaan meidän asioita tai kuulen esim miehen tädiltä (mukava ja järkevä) tai miehen siskolta koska anoppi on taas valittanut meidän tai minun äitini tekevön lapsen kanssa aivan väärin jonkun asian. Syyksi riitti ihan se, että lapsemme on ollut nyt kaksi kertaa äidilläni kesälomalla yötä. Rasitamme äitiäni aivan liikaa kun emme itse hoida lastamme itse ja lapsellemme ei ole hyväksi olla siellä kun äitini lellii lasta viemällä höntä uimaan, metsäretkille ymv kun lapsen pitäisi oppia siihen etteivät aikuiset ole mitään viihdyttäjiä. Jep, äitini itse kysyy usein lasta hönen kanssaan johonkin tai pyytää yökylään.
Olen niin monta kertaa päättänyt olla fiksumpi ja kohdellut anoppia kohteliaasti ja ystävällisesti mutta kohta on mitta täynnä.
ei halunnut maksaa siitä jätemaksua?
