Ei uskoisi että täällä on aikuisia keskustelemassa

Laitoin googleen: keskustelufoorumit.

Joo eli se mikä mulla tuli mieleen toimi ootko sä muilla palstoilla enemmän lukijana vai osallistutko keskusteluun?

 

Joo eli se mikä mulla tuli mieleen toimi ootko sä muilla palstoilla enemmän lukijana vai osallistutko keskusteluun?

Lukijana yleensä. Joskus sanon jotakin.

 

Mun mielestä nykyään loukkaannutaan tarpeettoman pienistäkin jutuista. En tiedä miksi. Voisin olettaa, että jollain someilulla vois olla vaikutusta asiaan. Ja onko siitä sitten tullut joku ihme trendikin, minkä taakse mennä helposti saamaan sympatiaa?
Kaikki kait polttaa päreensä joskus ja sanoo tiukasti takaisin eli normaalia toimintaa. Kyllä kritiikkiä pitää sietää sekä eriäviä mielipiteitä. Ja joskus semmonen ärähtäminen tekee oikeesti hyvääkin, vaikken siitä tykkääkään. En pidä siitä, että toinen lykätään keskustelussa, mutta toisinaan sellainen napakkuus, myös toisen haastaminen, terävöittää ja osin kirkastaa ajattelua ja parhaimmillaan siinäkin tilanteessa oppii paljon itsestään ja toisesta. Ja voi jopa huomata olevansa väärässäkin. Ehkä (vitsi vitsi). Kunhan siinä ärhentelyssä hoksaa, ettei jää jankkaamisen tasolle ja osaa ymmärtää kuitenkin ottaa huomioon toisenkin mielipiteet.

Miten se someilu on lisännyt loukkaantumisen määrään? Millon tää loukkaantumisen kierre susta alloi enemmän? Vai senkö takia et somessa on helpompi sanoa se mielipiteensä kuin sitten irl. Kun ennen kun sanoi toiselle suoraan ni sen kuuli vain kohde? Mut nyt monikin voi luulla et tarkoitti minua sillä ja loukkaanntumisen määrä kasvaa. Mikä sun mielestä on ollu hassu louķkaantumisen asia? Siis et saa huomiota muilta sitäkö tarkoitit tolla saa sympatiaa ja positiivista energiaa? Joo se ärähtäminen vähentää sitä agressiivisuutta mielessä. Ku jos patoo ni sitt se räjähtäminen on niin suurta et tulee suurin piirtein haukuttua kaikki ja sit saa olla häpeissään käytöksestään. Joo sillonkun mä oon kiivaimmillani en kyl ota muita sillon huomioon vaan jääräpäisesti jyrään toisen keskustelian. Mut ei niin yleensä käy. Miten sä jatkat jos huomaat irl jonkun vaan kiihkoissaan jankkaavan?

 

Mutta mun mielestä mustavalkoinenajattelu ei kehitä mitään. Ja just toi, että ei välitetä siitä, mitä toinen sanoo, on suurinta itsekeskeisyyttä mitä tiedän.

Niin, meniskö se niin, että mustavalkoisen ajattelun tehtävä olis säästää. Kun harmaaseen ajatteluun tarvitaan kuitenkin aikaa, energiaa ja motivaatiota. Harmaa ajattelu on tavallaan raskasta, kun mikään ei ole varmaa. Varmuus korostuu mustavalkoisessa ajattelussa.
Jos ajatellaan asiaa vaikka sankarillisen hyvän ja pahan välillä. Mustavalkoisessa ajattelussa on helppoa kertoa, että Jokeri on paha ja Batman hyvä. Ja sitä rataa. Ei tarvitse pohtia, tekeekö Batman väärin, kun suojelee maailmaa, ja millä keinoilla suojelee. Sankarin moraalinen dilemma, joka on tullut viimevuosina markkinoille.
Jos mietitään tämä konsepti yksilön tasolle, kun lukee iltauutiset, joku on mellakoinut, tai sotkenut paikkoja, voi miettiä, että tyyppi on vähän paha. Ei tarvi aamulla miettiä, että mitkä oli sotkijan motiivit ja oliskos se kuitenkin ollut oikeassa sotkiessaan. Ja se, kuinka itse tulisi näiden tietojen pohjalta käyttäytyä. Tulisiko muuttaa omia tapojaan toimia. Ja onko tähän kaikkeen tuota aikaa, energiaa ja motivaatiota.

 

Lukijana yleensä. Joskus sanon jotakin.

Joo lukeminen on mukavaa. Ootko koskaan käynny homma foorumilla lukemassa?

 

Joo lukeminen on mukavaa. Ootko koskaan käynny homma foorumilla lukemassa?

En ole.

 

Moniko mahtaa miettiä pystyykö sanomaan asian päin naamaa? Yhdessä ketjussa puhuttiin jo tietyn ihmisryhmän listimisestä.

 

Moniko mahtaa miettiä pystyykö sanomaan asian päin naamaa? Yhdessä ketjussa puhuttiin jo tietyn ihmisryhmän listimisestä.

Netissä on helppo laukoa tyhmyyksiä, mutta jos henkilö kirjoittaa tuollaista, niin ei ole irl kaikki kotonakaan

 

Moniko mahtaa miettiä pystyykö sanomaan asian päin naamaa? Yhdessä ketjussa puhuttiin jo tietyn ihmisryhmän listimisestä.

Jokuhan puolusteli tälläkin palstalla, että kun saa mesota netissä niin oikeat aggressiot vähenee. En kyllä usko siihen.

 

Jokuhan puolusteli tälläkin palstalla, että kun saa mesota netissä niin oikeat aggressiot vähenee. En kyllä usko siihen.

En allekirjoita myöskään tuota, mutta olen sitä mieltä että parempi kuin mesotaan netissä kuin se, että tartutaan kättä pidempään ja siirrytään kadulle tappelemaan.

 

En allekirjoita myöskään tuota, mutta olen sitä mieltä että parempi kuin mesotaan netissä kuin se, että tartutaan kättä pidempään ja siirrytään kadulle tappelemaan.

Hei anteeksi eilinen. Syytin sua persu trolliksi vaikka ollaan vaan erimieltä anteeksi siis se. Hyökkäsin tarpeetta kimppuusi. Tää päivä tuntunu paskalta miten sua kohtelin. Kiivastuin suotta.

 

Hei anteeksi eilinen. Syytin sua persu trolliksi vaikka ollaan vaan erimieltä anteeksi siis se. Hyökkäsin tarpeetta kimppuusi. Tää päivä tuntunu paskalta miten sua kohtelin. Kiivastuin suotta.

Sitä sattuu, kaikki hyvin

 

Sitä sattuu, kaikki hyvin

Joo en ollu asiallinen ja olin ylimielinen ja se ei tunnu hyvältä olla sellainen. Hyvää päivän jatkoa.

 

Joo en ollu asiallinen ja olin ylimielinen ja se ei tunnu hyvältä olla sellainen. Hyvää päivän jatkoa.

Kiitos samoin
Ittekin voisin olla provosoitumatta

 

Kiitos samoin
Ittekin voisin olla provosoitumatta

Välillä se tempperamentti kuohahtaa ja sit sitä sanoo kaikkea tyhmää. Koitan tästä lähtien mennä jäähylle ku kuohahtaa ja sitten rauhallisemmassa tilassa jatkaa

 

Miten se someilu on lisännyt loukkaantumisen määrään? Millon tää loukkaantumisen kierre susta alloi enemmän? Vai senkö takia et somessa on helpompi sanoa se mielipiteensä kuin sitten irl. Kun ennen kun sanoi toiselle suoraan ni sen kuuli vain kohde? Mut nyt monikin voi luulla et tarkoitti minua sillä ja loukkaanntumisen määrä kasvaa. Mikä sun mielestä on ollu hassu louķkaantumisen asia? Siis et saa huomiota muilta sitäkö tarkoitit tolla saa sympatiaa ja positiivista energiaa? Joo se ärähtäminen vähentää sitä agressiivisuutta mielessä. Ku jos patoo ni sitt se räjähtäminen on niin suurta et tulee suurin piirtein haukuttua kaikki ja sit saa olla häpeissään käytöksestään. Joo sillonkun mä oon kiivaimmillani en kyl ota muita sillon huomioon vaan jääräpäisesti jyrään toisen keskustelian. Mut ei niin yleensä käy. Miten sä jatkat jos huomaat irl jonkun vaan kiihkoissaan jankkaavan?

En mä tiedä, mun mielestä vaan on vaikuttanut siltä, että sometus on tuonut tullessaan ylimääräistä loukkaantumista. Että kun siellä jaetaan, tuodaan julki lähestulkoon kaikki asiat (ei tietenkään kaikki tee niin, yleistän nyt) omasta elämästään, niin sitten toisten mielipiteet eivät kelpaa ollenkaan, vaan aina pitäisi olla samaa mieltä päätä nyökyttämässä. Ylipäätänsä tuo on hassua, että kun kerjätään huomiota, pyytämällä pyydetään mielipidettä, niin sitten sen saatuaan loukkaannutaan, niin onhan se jo koomista. Ja noloa. Ja alleviivaan nyt, tämä on vain mun mielipiteeni.
Jos huomaan, että keskustelu menee mun kanssa paikallaan lillumiseksi, niin, riippuu kyllä mun omasta vireystasosta, huumorintasosta jne., niin mä voin toisen antaa möyhentää asiaa, jos huomaa sen olevan hänelle tärkeä, että hän saa asiansa valmiiksi, tosin silloin en paljookaan kommentoi vaan annan asian hiipua, tai sitten jos en vaan jaksa enää, niin kyllä mä sanon, että nyt riittää, homma ei etene mihinkään, jatketaan toiste.

 

Täällä keskustelupalstalla on piiri pieni pyörii. Olen jo aiemminkin kysynyt että oletteko samasta taloyhtiöstä.

 

Moniko mahtaa miettiä pystyykö sanomaan asian päin naamaa? Yhdessä ketjussa puhuttiin jo tietyn ihmisryhmän listimisestä.

Se just, että kun pitäs pystyä sanoon naamatustenkin. Jos ei pysty, ni sitte ole hiljaa. Ei kaikkee kannata sanoa, tosin on niitäkin hetkiä jolloin suu toimii nopeammin kuin aivot.

 

Moniko mahtaa miettiä pystyykö sanomaan asian päin naamaa? Yhdessä ketjussa puhuttiin jo tietyn ihmisryhmän listimisestä.

Mä pystyn sanoon sulle, että olet ihana...naamatusten tai vaikka pyllyt vasten pyllyä

 

Mä pystyn sanoon sulle, että olet ihana...naamatusten tai vaikka pyllyt vasten pyllyä

Ei uskota ilman kuvaa!

 

En mä tiedä, mun mielestä vaan on vaikuttanut siltä, että sometus on tuonut tullessaan ylimääräistä loukkaantumista. Että kun siellä jaetaan, tuodaan julki lähestulkoon kaikki asiat (ei tietenkään kaikki tee niin, yleistän nyt) omasta elämästään, niin sitten toisten mielipiteet eivät kelpaa ollenkaan, vaan aina pitäisi olla samaa mieltä päätä nyökyttämässä. Ylipäätänsä tuo on hassua, että kun kerjätään huomiota, pyytämällä pyydetään mielipidettä, niin sitten sen saatuaan loukkaannutaan, niin onhan se jo koomista. Ja noloa. Ja alleviivaan nyt, tämä on vain mun mielipiteeni.
Jos huomaan, että keskustelu menee mun kanssa paikallaan lillumiseksi, niin, riippuu kyllä mun omasta vireystasosta, huumorintasosta jne., niin mä voin toisen antaa möyhentää asiaa, jos huomaa sen olevan hänelle tärkeä, että hän saa asiansa valmiiksi, tosin silloin en paljookaan kommentoi vaan annan asian hiipua, tai sitten jos en vaan jaksa enää, niin kyllä mä sanon, että nyt riittää, homma ei etene mihinkään, jatketaan toiste.

Mut entäs tää juttu. Joku päivä sitten kysyin jonkun jutun instagramissa. Ni tää ihminen sanoi et mä oon mielensä pahottaja ja mulla ei oo huumorintajua. Eli jos kysyy jotain ni moni kuvittelee et mä pahoitan mieleni. Eli luullaan et oltaisi kateellisia mielensä pahottajia jo valmiiksi. Jokaisella on huumorintajua ja erilaista vai onko joku koskaan nähnyt ihmistä joka ei ole koskaa nauranu? Mut mites sä näät et millon voi loukkaantua sitten syystä mitkä on ne tilanteet et joku aidosti pahottaa mielensä? Mun mielestä esim eskimo jätskistä loukkaantuminen sen nimen takia menee ylitte.

 

Mä pystyn sanoon sulle, että olet ihana...naamatusten tai vaikka pyllyt vasten pyllyä

Pyllyt vastakkain.

 

Mut entäs tää juttu. Joku päivä sitten kysyin jonkun jutun instagramissa. Ni tää ihminen sanoi et mä oon mielensä pahottaja ja mulla ei oo huumorintajua. Eli jos kysyy jotain ni moni kuvittelee et mä pahoitan mieleni. Eli luullaan et oltaisi kateellisia mielensä pahottajia jo valmiiksi. Jokaisella on huumorintajua ja erilaista vai onko joku koskaan nähnyt ihmistä joka ei ole koskaa nauranu? Mut mites sä näät et millon voi loukkaantua sitten syystä mitkä on ne tilanteet et joku aidosti pahottaa mielensä? Mun mielestä esim eskimo jätskistä loukkaantuminen sen nimen takia menee ylitte.

No toi on just sitä kirjoitettua juttelemista, mistä ei ikinä voi tietää, onko toinen tosissaan vai heittääkö huumorilla. Varsinkaan jos ja kun ei edes tunne toista. Ja vaikka tuntisikin, niin toisinaan sitä voi tahattomasti loukata toista, ettei itse edes ymmärrä sanoneensa pahasti. Just oli oman työtiimin kans puhetta tuosta, miten eri tavalla kuitenkin asiat ja tilanteet, henkilötkin ymmärretään, vaikka ollaan tunnettu toisemme jo kauan ja asiatkin pääpiirteissään pysynyt toiminnan suhteen samoina. Niin siitä huolimatta tulee hetkiä, jolloin sanotaan ja ymmärretään väärin ja sitten jo loukkaannutaan.
Ja toi eskimo-jäde juttu, en mäkään tajunnu tota. Kohta ne kait vääntää, että pingviini voi pahoittaa mielensä myöskin kun niitä yhdistetään jätskipuikkoon.

 

Ei uskota ilman kuvaa!

Tuu paikalle niin voit ottaa kuvan.

 

No toi on just sitä kirjoitettua juttelemista, mistä ei ikinä voi tietää, onko toinen tosissaan vai heittääkö huumorilla. Varsinkaan jos ja kun ei edes tunne toista. Ja vaikka tuntisikin, niin toisinaan sitä voi tahattomasti loukata toista, ettei itse edes ymmärrä sanoneensa pahasti. Just oli oman työtiimin kans puhetta tuosta, miten eri tavalla kuitenkin asiat ja tilanteet, henkilötkin ymmärretään, vaikka ollaan tunnettu toisemme jo kauan ja asiatkin pääpiirteissään pysynyt toiminnan suhteen samoina. Niin siitä huolimatta tulee hetkiä, jolloin sanotaan ja ymmärretään väärin ja sitten jo loukkaannutaan.
Ja toi eskimo-jäde juttu, en mäkään tajunnu tota. Kohta ne kait vääntää, että pingviini voi pahoittaa mielensä myöskin kun niitä yhdistetään jätskipuikkoon.

Miten te käsittelette nää loukkaantumiset töissä?.