Ei uskoisi että täällä on aikuisia keskustelemassa

vierailija
Mun mielestä nykyään loukkaannutaan tarpeettoman pienistäkin jutuista. En tiedä miksi. Voisin olettaa, että jollain someilulla vois olla vaikutusta asiaan. Ja onko siitä sitten tullut joku ihme trendikin, minkä taakse mennä helposti saamaan sympatiaa?
Kaikki kait polttaa päreensä joskus ja sanoo tiukasti takaisin eli normaalia toimintaa. Kyllä kritiikkiä pitää sietää sekä eriäviä mielipiteitä. Ja joskus semmonen ärähtäminen tekee oikeesti hyvääkin, vaikken siitä tykkääkään. En pidä siitä, että toinen lykätään keskustelussa, mutta toisinaan sellainen napakkuus, myös toisen haastaminen, terävöittää ja osin kirkastaa ajattelua ja parhaimmillaan siinäkin tilanteessa oppii paljon itsestään ja toisesta. Ja voi jopa huomata olevansa väärässäkin. Ehkä (vitsi vitsi). Kunhan siinä ärhentelyssä hoksaa, ettei jää jankkaamisen tasolle ja osaa ymmärtää kuitenkin ottaa huomioon toisenkin mielipiteet.
Miten se someilu on lisännyt loukkaantumisen määrään? Millon tää loukkaantumisen kierre susta alloi enemmän? Vai senkö takia et somessa on helpompi sanoa se mielipiteensä kuin sitten irl. Kun ennen kun sanoi toiselle suoraan ni sen kuuli vain kohde? Mut nyt monikin voi luulla et tarkoitti minua sillä ja loukkaanntumisen määrä kasvaa. Mikä sun mielestä on ollu hassu louķkaantumisen asia? Siis et saa huomiota muilta sitäkö tarkoitit tolla saa sympatiaa ja positiivista energiaa? Joo se ärähtäminen vähentää sitä agressiivisuutta mielessä. Ku jos patoo ni sitt se räjähtäminen on niin suurta et tulee suurin piirtein haukuttua kaikki ja sit saa olla häpeissään käytöksestään. Joo sillonkun mä oon kiivaimmillani en kyl ota muita sillon huomioon vaan jääräpäisesti jyrään toisen keskustelian. Mut ei niin yleensä käy. Miten sä jatkat jos huomaat irl jonkun vaan kiihkoissaan jankkaavan?
 
Deleted member 149094
Mutta mun mielestä mustavalkoinenajattelu ei kehitä mitään. Ja just toi, että ei välitetä siitä, mitä toinen sanoo, on suurinta itsekeskeisyyttä mitä tiedän.
Niin, meniskö se niin, että mustavalkoisen ajattelun tehtävä olis säästää. Kun harmaaseen ajatteluun tarvitaan kuitenkin aikaa, energiaa ja motivaatiota. Harmaa ajattelu on tavallaan raskasta, kun mikään ei ole varmaa. Varmuus korostuu mustavalkoisessa ajattelussa.
Jos ajatellaan asiaa vaikka sankarillisen hyvän ja pahan välillä. Mustavalkoisessa ajattelussa on helppoa kertoa, että Jokeri on paha ja Batman hyvä. Ja sitä rataa. Ei tarvitse pohtia, tekeekö Batman väärin, kun suojelee maailmaa, ja millä keinoilla suojelee. Sankarin moraalinen dilemma, joka on tullut viimevuosina markkinoille.
Jos mietitään tämä konsepti yksilön tasolle, kun lukee iltauutiset, joku on mellakoinut, tai sotkenut paikkoja, voi miettiä, että tyyppi on vähän paha. Ei tarvi aamulla miettiä, että mitkä oli sotkijan motiivit ja oliskos se kuitenkin ollut oikeassa sotkiessaan. Ja se, kuinka itse tulisi näiden tietojen pohjalta käyttäytyä. Tulisiko muuttaa omia tapojaan toimia. Ja onko tähän kaikkeen tuota aikaa, energiaa ja motivaatiota.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
En allekirjoita myöskään tuota, mutta olen sitä mieltä että parempi kuin mesotaan netissä kuin se, että tartutaan kättä pidempään ja siirrytään kadulle tappelemaan.
Hei anteeksi eilinen. Syytin sua persu trolliksi vaikka ollaan vaan erimieltä anteeksi siis se. Hyökkäsin tarpeetta kimppuusi. Tää päivä tuntunu paskalta miten sua kohtelin. Kiivastuin suotta.
 
  • Rakkaus
Reactions: Elena777
vierailija
Miten se someilu on lisännyt loukkaantumisen määrään? Millon tää loukkaantumisen kierre susta alloi enemmän? Vai senkö takia et somessa on helpompi sanoa se mielipiteensä kuin sitten irl. Kun ennen kun sanoi toiselle suoraan ni sen kuuli vain kohde? Mut nyt monikin voi luulla et tarkoitti minua sillä ja loukkaanntumisen määrä kasvaa. Mikä sun mielestä on ollu hassu louķkaantumisen asia? Siis et saa huomiota muilta sitäkö tarkoitit tolla saa sympatiaa ja positiivista energiaa? Joo se ärähtäminen vähentää sitä agressiivisuutta mielessä. Ku jos patoo ni sitt se räjähtäminen on niin suurta et tulee suurin piirtein haukuttua kaikki ja sit saa olla häpeissään käytöksestään. Joo sillonkun mä oon kiivaimmillani en kyl ota muita sillon huomioon vaan jääräpäisesti jyrään toisen keskustelian. Mut ei niin yleensä käy. Miten sä jatkat jos huomaat irl jonkun vaan kiihkoissaan jankkaavan?
En mä tiedä, mun mielestä vaan on vaikuttanut siltä, että sometus on tuonut tullessaan ylimääräistä loukkaantumista. Että kun siellä jaetaan, tuodaan julki lähestulkoon kaikki asiat (ei tietenkään kaikki tee niin, yleistän nyt) omasta elämästään, niin sitten toisten mielipiteet eivät kelpaa ollenkaan, vaan aina pitäisi olla samaa mieltä päätä nyökyttämässä. Ylipäätänsä tuo on hassua, että kun kerjätään huomiota, pyytämällä pyydetään mielipidettä, niin sitten sen saatuaan loukkaannutaan, niin onhan se jo koomista. Ja noloa. Ja alleviivaan nyt, tämä on vain mun mielipiteeni.
Jos huomaan, että keskustelu menee mun kanssa paikallaan lillumiseksi, niin, riippuu kyllä mun omasta vireystasosta, huumorintasosta jne., niin mä voin toisen antaa möyhentää asiaa, jos huomaa sen olevan hänelle tärkeä, että hän saa asiansa valmiiksi, tosin silloin en paljookaan kommentoi vaan annan asian hiipua, tai sitten jos en vaan jaksa enää, niin kyllä mä sanon, että nyt riittää, homma ei etene mihinkään, jatketaan toiste.
 
vierailija
En mä tiedä, mun mielestä vaan on vaikuttanut siltä, että sometus on tuonut tullessaan ylimääräistä loukkaantumista. Että kun siellä jaetaan, tuodaan julki lähestulkoon kaikki asiat (ei tietenkään kaikki tee niin, yleistän nyt) omasta elämästään, niin sitten toisten mielipiteet eivät kelpaa ollenkaan, vaan aina pitäisi olla samaa mieltä päätä nyökyttämässä. Ylipäätänsä tuo on hassua, että kun kerjätään huomiota, pyytämällä pyydetään mielipidettä, niin sitten sen saatuaan loukkaannutaan, niin onhan se jo koomista. Ja noloa. Ja alleviivaan nyt, tämä on vain mun mielipiteeni.
Jos huomaan, että keskustelu menee mun kanssa paikallaan lillumiseksi, niin, riippuu kyllä mun omasta vireystasosta, huumorintasosta jne., niin mä voin toisen antaa möyhentää asiaa, jos huomaa sen olevan hänelle tärkeä, että hän saa asiansa valmiiksi, tosin silloin en paljookaan kommentoi vaan annan asian hiipua, tai sitten jos en vaan jaksa enää, niin kyllä mä sanon, että nyt riittää, homma ei etene mihinkään, jatketaan toiste.
Mut entäs tää juttu. Joku päivä sitten kysyin jonkun jutun instagramissa. Ni tää ihminen sanoi et mä oon mielensä pahottaja ja mulla ei oo huumorintajua. Eli jos kysyy jotain ni moni kuvittelee et mä pahoitan mieleni. Eli luullaan et oltaisi kateellisia mielensä pahottajia jo valmiiksi. Jokaisella on huumorintajua ja erilaista vai onko joku koskaan nähnyt ihmistä joka ei ole koskaa nauranu? Mut mites sä näät et millon voi loukkaantua sitten syystä mitkä on ne tilanteet et joku aidosti pahottaa mielensä? Mun mielestä esim eskimo jätskistä loukkaantuminen sen nimen takia menee ylitte.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
vierailija
Mut entäs tää juttu. Joku päivä sitten kysyin jonkun jutun instagramissa. Ni tää ihminen sanoi et mä oon mielensä pahottaja ja mulla ei oo huumorintajua. Eli jos kysyy jotain ni moni kuvittelee et mä pahoitan mieleni. Eli luullaan et oltaisi kateellisia mielensä pahottajia jo valmiiksi. Jokaisella on huumorintajua ja erilaista vai onko joku koskaan nähnyt ihmistä joka ei ole koskaa nauranu? Mut mites sä näät et millon voi loukkaantua sitten syystä mitkä on ne tilanteet et joku aidosti pahottaa mielensä? Mun mielestä esim eskimo jätskistä loukkaantuminen sen nimen takia menee ylitte.
No toi on just sitä kirjoitettua juttelemista, mistä ei ikinä voi tietää, onko toinen tosissaan vai heittääkö huumorilla. Varsinkaan jos ja kun ei edes tunne toista. Ja vaikka tuntisikin, niin toisinaan sitä voi tahattomasti loukata toista, ettei itse edes ymmärrä sanoneensa pahasti. Just oli oman työtiimin kans puhetta tuosta, miten eri tavalla kuitenkin asiat ja tilanteet, henkilötkin ymmärretään, vaikka ollaan tunnettu toisemme jo kauan ja asiatkin pääpiirteissään pysynyt toiminnan suhteen samoina. Niin siitä huolimatta tulee hetkiä, jolloin sanotaan ja ymmärretään väärin ja sitten jo loukkaannutaan.
Ja toi eskimo-jäde juttu, en mäkään tajunnu tota. Kohta ne kait vääntää, että pingviini voi pahoittaa mielensä myöskin kun niitä yhdistetään jätskipuikkoon.
 
vierailija
No toi on just sitä kirjoitettua juttelemista, mistä ei ikinä voi tietää, onko toinen tosissaan vai heittääkö huumorilla. Varsinkaan jos ja kun ei edes tunne toista. Ja vaikka tuntisikin, niin toisinaan sitä voi tahattomasti loukata toista, ettei itse edes ymmärrä sanoneensa pahasti. Just oli oman työtiimin kans puhetta tuosta, miten eri tavalla kuitenkin asiat ja tilanteet, henkilötkin ymmärretään, vaikka ollaan tunnettu toisemme jo kauan ja asiatkin pääpiirteissään pysynyt toiminnan suhteen samoina. Niin siitä huolimatta tulee hetkiä, jolloin sanotaan ja ymmärretään väärin ja sitten jo loukkaannutaan.
Ja toi eskimo-jäde juttu, en mäkään tajunnu tota. Kohta ne kait vääntää, että pingviini voi pahoittaa mielensä myöskin kun niitä yhdistetään jätskipuikkoon.
Miten te käsittelette nää loukkaantumiset töissä?.
 

Yhteistyössä