Muuten kyssäri kuumeilijoille, onko myös muita jotka on ennemminkin "raskauskuumeessa"?
Itsellä muiden vauvojen näkeminen ei tuota oikein minkäänlaista reaktiota tai ajatuksia, vaan odotan nimenomaan että pääsen olemaan raskaana ja jos joku, niin muiden raskausmahat jne on se "kateuden" aihe, jos niin voi sanoa.
Tottakai myös siis tietenkin haaveilen siitä että saan oman, terveen lapsen, mutta monesti kun puhutaan vauvakuumeilusta, se yhdistetään siihen vauvankaipuuseen ja muiden lasten ihailuun, niin sellaista en ole koskaan kokenut. Vaikea kuitenkin pukea sanoiksi sitä omaa "kuumeilutunnetta".
Olenkohan ainoa tällainen?
Mulla kyllä enemmänki juurikin tätä vauvakuumetta, haluaisin niin kipeästi oman pienen vauvan syliin ja hoidettavaksi.
Raskaus itsessään on jotenki ollut minulle aina tosi kaukainen ja vieras ajatus, pelkään pelkkää ajatustakin synnytyksestä niin paljon, että olen 90% varma, että jos joskus raskaaksi tulen niin haluan sektion.
Pelkään myös sitä, että mikä on vointi, onko pahoinvointia jne, pystynkö tehdä töitä loppuun saakka.
Mutta nyt ajan kanssa ja pettyneiden kuukausien jälkeen olen ruvennut haaveilemaan raskausvatsasta, vauvan potkuista ja ylipäätään siitä tiedosta ja tunteesta, että olisi raskaana.
Uskon, että ajan saatossa, mieli muuttuu asioiden suhteen.
Joitakin vuosi sitten olin vielä sitä mieltä, että en koskaan halua lapsia.
Ja sitten iskikin vauvakuume kuin salama kirkkalata taivaalta.