Tämä onkin melko mielenkiintoinen huomio.
Ja yksi syy kai voisi olla se, että näin korona-aikana, jolloin elämä joillakin on hiukan rajoitetumpaa, jää aikaa enemmän tänne.
Ehkäpä mainitsemasikin kirjottaja haluaa joskus kirjoittaa jotakin hiukan repivämpääkin.
Tasainen, huoliteltu ja kaikin tavoin järkevä teksti kun tuntuu useinmiten hukkuvan kaikenlaisten möyhkääjien alle, koska siitä on hankala saada otetta noin vain yhdellä lukemisella. Ja kenellä nyt sentään niin paljon sitä aikaa olisi, että jonkin, edes hiukankin pitemmän tekstin lukisi pariin kertaan ja vielä ajattelisi siitä jotakin ennenkuin julistaa oman, varman totuutensa kaikkien nähtäväksi.
Minua itseäni yllätti täällä eniten juuri tämä, sanoisinko, tekstarimainen viestintä. Monta kertaa kokonainen lause, tunnelma tai vain muuten olotila ilmaistaan yhdellä sanalla tai vain jollakin kuvasybolilla. Lauseet ovat lyhyitä ja yksinkertaisia, teksti kokonisuudessaan takovaa. Minun on ollut todella hankalaa toisinaan sopeutua moiseen. Mutta minähän olenkin jäänne siltä ajalta, jollon pikkupojan käsiin työnnettiin kännykän sijasta puukko, kirves, saha, vasra ja rautakanki. Enkä ilmeisesti tuosta hyvinkään paljon ole kehittynyt.