Heippa kaikille.
Olen ollut täällä viimeksi 2016 kesällä. Ja päätettiin, että lapsiluku jää kahteen. Halusin kuitenkin kolmannen ja mies ei. Olimme jo lahjoittamassa kaksi pakkasalkiotamme eteenpäin, mutta se on laissa kiellettyä Jostain kumman syystä minulle tuli tunne, että haluankin siirtää alkiot ja kokeilla mitä tapahtuu. Eilen sitten sain tiedon klinikalta, että päätös on tehtävä pian, koska alkiot ovat sopimuksettomassa tilassa.
Mies oli sitä mieltä, että lahjoitryaan tutkimuskäyttöön. Itselläni tuli olo, että anamme tavallaa rahaa klinikalle, kun saavat alkiot. Lyhyen viestittelyn jälkeen päädyimme siihen tulokseen, että siirrämme molemmat pakkasessa olevat alkiot. Olin täysin tyrmistynyt mieheni päätökseen, koska hän on ollut täysin sitä vastaan ja nyt sitten haluaakin. Olin onneni kukkuloilla olin aiemmin katsonut, että meidän klinikalle olisi maaliskuun puolen välin jälkeen aika vapaana. Menin heti sivuille varaamaan aikaa. Sinne oliki ilmestynyt aika tälle päivälle klo 14.00 varasin sen ja ilmoitin vielä viestillä hoitajalle, jonka kanssa olen pitänyt yhteyttä, että varasin ajan, kun yhteydenotto kohdassa luki 1-2 päivää, kun hoitaja vahvistaa varatun ajan.
Tänään aamulla iski täysi pakokauhu. Olin jo sitä mieltä, että perun ajan ja entös jos molemmat alkiot kiinnittyvät. Ajatukset pyörivät päässä ja mietin, että olen ihan hullu Töihin, kun päösin niin odottelin jo täysin malttamattomana klinikan hoitajan yhteydenottoa. Kun se viesti sitten sähköpostiin kilahti vahvistetun ajanvarauksen ja lämpimän tervetulotoivutuksen kera, tuli ehkä helpottuneempi olo. Silti olen vähän kauhuissani edelleen. Onko muilla ollut tälläisiä tuntemuksia?
Ajatuksena ehkä kuitenkin se, että saan mielenrauhan sen suhteen, ettei tarvitse tulevaisuudessa jossitella, että entä ja mitä jos ja niin edelleen. Täytän kuukauden päästä 36, että ihan nuori en kuitenkaan enää ole.
Tuttuja täällä ei varmaan enää 2016 vuodelta ole.
Lapsettomuushoidoissa vuoden verran kunnallisella vuonna 2008, 2 x inseminaatio, kerran luomuinseminaatio, kun ovulaatio oli jo tapahtunut, IVF x 1 ja ICSI x 2 viimeisestä icsistä plussa, joka kuitenkin oli tuulimuna, koska hcg 27, tähän päättyi kunnalliset hoidot. 2009 lokakuussa väestöliitolla luovutetulla munasoluhoidolla nega, neljä alkiota pakkaseen, joista tuoresiirrosta nega. Väestöliitto vähensi toimintaansa, jonka vuoksi lähiklinikka lopetti. Alkiot siirrettiin toiseen hoitolaitokseen. Pidettiin taukoa hoidoista. 2012 mentiin sillä asenteella hoitoon, että kaikki kolme sulatetaan ja siirretään elinkelpoiset, jos edes selviövät sulatuksesta, koska omista soluista ei tullut ikinä mitään pakastettavaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että kaksi sulatetaan ja kolmas jos toinen ei selviä. Molemmat selvisivät siirrosta ja siitä tuli yllötys plussien plussa, koska oltiin tosi pessimistisiä ja ihan huithapeliasenteella liikkeellä. Eli vuonna -13 meille syntyi lapsukainen. Yksi alkio siirrettiin 10/2015, josta negatiivinen.
Pitkällisen harkinnan/pohdinnan/mietinnän ja taivuttelun jälkeen 2016 vauhdilla alkaneen luovutetun tuoremunasoluhoidon avustuksella saimme neljä alkiota, josta kaksi siirrettiin ja kaksi alkiita pakkaseen. Tästä hoidosta plussa ja vuonna 2017 syntyi lapsukainen. Ja nyt tämä hullu nainen haluaa vielä yhden lapsen. Olen varmaan järjiltäni. Vähän peloissanikin. Mutta minkä tälle mahtaa, kun biologinen kello tikittää. Tänään sitten tiedän enemmän aikatauluista ja kaikesta muustakin.
