paljastelijan poikaystävä
Olemme noin kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta, josta 1,5 vuotta asuttu yhdessä. Minua on alusta asti vaivannut se, että kun olemme yhdessä jossain, nainen on pukeutunut tilaisuuteen nähden liian paljastavasti, ja hän kerää katseita. Yleensä katselija on nuori, (yli) bodattu komea mies. Miehet katsoo naistani pitkään, heidän ilmeensä muuttuu haaveilevaksi ja naiseni hymyilee katseiden kohteena. Joskus naiseni hymyilee takaisin, vaikka olisimme yhdessä käsikkäin. Naiseni pukeutuu usein paljastavasti myös töihin mennessä. Myös nettiin naiseni laittaa kuvia itsestään vähissä pukeissa.
En ole mustasukkaista tyyppiä, ja aikaisemmissa suhteissa olen saanut siitä kehuja. Luotan kumppaniin täysillä, periaatteeni on aina ollut, etten halua kuluttaa turhaa aikaa ja energiaa sen pohtimiseen, pukeutuuko toinen "kunnolla". Tätäkään naista en ole kytännyt, kysellyt turhia tai estänyt pukeutumasta kuten haluaa. Tätä toisten miesten katseiden kalastelemista kestin ensimmäisen vuoden niin, etten maininnut asiasta tai näyttänyt loukkaantumistani. Ajattelin, että kunhan nainen vähän kasvaa, ja suhteemme vahvistuu, niin paljastelu loppuu. Niin ei sitten käynytkään. Lisäksi minua on häirinnyt se, että nainen ei koskaan pukeudu minua varten.
Olimme olleet yhdessä noin puolitoista vuotta, kun kysyin naiselta (hän ajoi silloin ompelukonetta), mikset pukeudu paljastavasti minua varten. Että enkö ole mielestäsi paljastelun arvoinen. Nainen sai "raivarin" ompelukoneen ohjaimissa. Hän huusi ompelukoneen äärellä, että sähän olet helvetin tyhmä ääliö, että sehän nyt on sanomattakin selvää. Nainen ei ollut koskaan aikaisemmin korottanut ääntään, eikä myöskään nimitellyt minua. Jokseenkin järkytyin naisen oudosta käyttäytymisestä ja jätin asian sikseen.
Viime kesänä ollessamme kesälomalla minua alkoi todella ärsyttämään muiden miesten katseiden kalastelu. Mutta minun oli vaikeaa ilmaista asiaa, en tiedä miksi. Mökötin vähän aikaa, kunnes nainen kysyi, mikä on. Sitten jotenkin sain änkytettyä ulos, että vaivaa muiden katseiden kalastelu. Nainen suuttui, että täytyykö minun pilata kesälomamme olemalla vainoharhainen. Kuvailin tilanteen, jossa nainen oli ollut vähissä vaatteissa noin 18-vuotiaan pitkätukkaista pienipyllyisen miehen katseiden kohteena noin 10-15 minuuttia ja "unohtanut" minut keskustelukumppanina täysin. Mieskin jo vaivaantui siitä kun naiseni halusi esitellä itseään. Nainen sitten myönsi asian tapahtuneen, vaikka olikin ensin haukkunut minua vainoharhaiseksi. Nainen vain sanoi, että olihan se kiva kun nuori mies tuijottaa.
Asia ei jäänyt siihen, vaan paljastelu jatkuu. Joulun jälkeen paljastelun kohteena oli puolituttumme, ja hänkin kyllä havaitsi naisen "kiiman". Suutuin ja sain riidan aikaiseksi seuraavana päivänä. Uhkasin erolla, haukuin naista ja lähdin asunnostamme evakkoon muutamaksi yöksi.
Sen jälkeen nainen on pystynyt keskustelemaan paljasteluasiasta ilman, että haukkuu minua vainoharhaiseksi. Hän sanoo ymmärtävänsä logiikan, että miksi siitä tulee paha mieli, jos hän paljastelee toisille. Yritin rautalangasta vääntää tilanteita, että entä jos itse tekisin samoin häntä kohtaan, ja juoksentelisin mulkku paljaana? Nainen on sittemmin osoittanut, että jotain "ajatusta" tämän asian tiimoilta hänen päässään pyörii, ja että yrittää olla empaattinen. Mutta toisaalta myös väittää, ettei tietoisesti ketään pakota tuijottamaan itseään (mikä on aivan älytön väite, sillä saatan paikalla ollessakin kysyä, miksi paljastelet ja nainen vaan jatkaa). Pari viikonloppua sitten nainen jäi taas "kiinni", mutta suuttui, kun mainitsin asiasta. Mökötti, että saa kai sitä pukeutua itseään varten kuten haluaa. Että ei hän sen miehen katsetta kääntänyt, vaan mies katsoi hänen korvakorujaan tms.
Ihastuin aikoinani naiseen, kun pidin häntä kaikin puolin ok:na ja kemiat tuntui olevan kohdallaan. Hän ei koskaan juo sidukkaa (muutamaa kuohuviinilasia lukuunottamatta) ja nämä paljastelutkin tapahtuu aina selvinpäin. Nainen on hyvässä työssä ja hoitaa kaikki asiansa mallikkaasti. Seksi sujuu hyvin. Lisäksi nainen vakuuttaa uskollisuuttaan ja haluaan olla vakaassa ja samassa parisuhteessa hautaan saakka. Hän on ihan kivannäköinen ja huolehtii hygieeniastaan. Nainen siivoilee ja laittaa ruokaakin. Siis hyviä puoliakin on paljon. Mutta tämä sivistysasia. Pidän naista edelleenkin sivistyneenä asioissa, mikä tulee kiinnostukseen maailman asioista ja käyttäytymistapoihin (paitsi tämä paljastelu!).
Olen yrittänyt selittää miehelle. Että hän antaa itsestään todella moukkamaisen kuvan niin minulle kuin paljastelun kohteena olevallekin. Ja että jos hän ymmärtää asian olevan väärin, miksei hän voi lopettaa sitä, ja pukeutua vaikka mustaan kaapuun. Olen myös sanonut, että menen "hukkaan" hänen kanssaan, koska hän ei paljastele pelkästään minulle! Ja että jos en ole hänen makuunsa, en halua olla hänen kanssaan. Saan kyllä katsella muita naisia (mutta en ällöpaljastelijoita silloin jos naisen miesystävä on mukana), ja tiedän, että kelpaisin jollekin hyvin. Sanoin naiselle suoraan, että entä jos oletkin minun kanssa, kun et saanut parempaa. Nainen aina suuttuu ja huutaa ja kiroilee (ei ikänä muista asioista puhuttaessa korota ääntään), että sä olet ihan hel.....ti mun makuuni ja että olet p......n komea ja että tarvitseeko sellaisia asioita jankata. Vaikka hän pukeutuukin omien sanojensa mukaan vain itseään varten.
Nyt mua on alkanut ällöttämään naisen käytös. Että miksi hän ei voi tajuta, että miestään täytyy hemmotella sanoin ja teoin. Miestä täytyy kehua ja muuten, kun huutamalla, että olet v...n komea. Sanoin naiselle jopa, että luulen, että hänellä on huono itsetunto. Nyt tilanne on jotenkin täysin tulehtunut. Surkuttelen itsekseni, että jos eroamme, 4 vuotta on mennyt turhaan perheenperustamisiässä. Ja että naisessa on niin paljon hyviäkin puolia, miksi hänen täytyy olla ääliö tällaisessa asiassa. Nainen ei koskaan pukeudu normaalisti ja sano, että rakastaa. Sekin tulee vain, jos kysyn asiasta ja nainen vastaa, että fraasi menettää merkityksensä, jos sitä jankkaa. Ja että pukeutuu vain itseään varten. Että tottakai rakastaa, eikai hän muuten tässä olisi.
Olen alkanut epäillä naisen rakkautta, koska tunteiden näyttäminen tuntuu olevan niin vaikeaa. Mainitsin eron, ja nainen sen jälkeen itki ja oli todella "hädissään". Silloin sanoi suht normaalisti, että olen hänen elämänsä rakkaus. Tuntuu hölmöltä, että tällaisesta asiasta saa näin ison ongelman aikaan. Mutta jotenkin vaan on alkanut kaikki ärsyttämään tässä suhteessa ja en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Antaa asian olla vai vielä keskustella siitä, vai erotako vai mitä. Minun, jolla piti olla vahva itsetunto ja itseluottamus, ja jonka ei pitänyt kuluttaa turhaa aikaa ja energiaa toisen pukeutumisen "valvomiseen", kävikin nyt niin, että epäilen naisen (ja omaa) rakkautta. Neuvoja?
En ole mustasukkaista tyyppiä, ja aikaisemmissa suhteissa olen saanut siitä kehuja. Luotan kumppaniin täysillä, periaatteeni on aina ollut, etten halua kuluttaa turhaa aikaa ja energiaa sen pohtimiseen, pukeutuuko toinen "kunnolla". Tätäkään naista en ole kytännyt, kysellyt turhia tai estänyt pukeutumasta kuten haluaa. Tätä toisten miesten katseiden kalastelemista kestin ensimmäisen vuoden niin, etten maininnut asiasta tai näyttänyt loukkaantumistani. Ajattelin, että kunhan nainen vähän kasvaa, ja suhteemme vahvistuu, niin paljastelu loppuu. Niin ei sitten käynytkään. Lisäksi minua on häirinnyt se, että nainen ei koskaan pukeudu minua varten.
Olimme olleet yhdessä noin puolitoista vuotta, kun kysyin naiselta (hän ajoi silloin ompelukonetta), mikset pukeudu paljastavasti minua varten. Että enkö ole mielestäsi paljastelun arvoinen. Nainen sai "raivarin" ompelukoneen ohjaimissa. Hän huusi ompelukoneen äärellä, että sähän olet helvetin tyhmä ääliö, että sehän nyt on sanomattakin selvää. Nainen ei ollut koskaan aikaisemmin korottanut ääntään, eikä myöskään nimitellyt minua. Jokseenkin järkytyin naisen oudosta käyttäytymisestä ja jätin asian sikseen.
Viime kesänä ollessamme kesälomalla minua alkoi todella ärsyttämään muiden miesten katseiden kalastelu. Mutta minun oli vaikeaa ilmaista asiaa, en tiedä miksi. Mökötin vähän aikaa, kunnes nainen kysyi, mikä on. Sitten jotenkin sain änkytettyä ulos, että vaivaa muiden katseiden kalastelu. Nainen suuttui, että täytyykö minun pilata kesälomamme olemalla vainoharhainen. Kuvailin tilanteen, jossa nainen oli ollut vähissä vaatteissa noin 18-vuotiaan pitkätukkaista pienipyllyisen miehen katseiden kohteena noin 10-15 minuuttia ja "unohtanut" minut keskustelukumppanina täysin. Mieskin jo vaivaantui siitä kun naiseni halusi esitellä itseään. Nainen sitten myönsi asian tapahtuneen, vaikka olikin ensin haukkunut minua vainoharhaiseksi. Nainen vain sanoi, että olihan se kiva kun nuori mies tuijottaa.
Asia ei jäänyt siihen, vaan paljastelu jatkuu. Joulun jälkeen paljastelun kohteena oli puolituttumme, ja hänkin kyllä havaitsi naisen "kiiman". Suutuin ja sain riidan aikaiseksi seuraavana päivänä. Uhkasin erolla, haukuin naista ja lähdin asunnostamme evakkoon muutamaksi yöksi.
Sen jälkeen nainen on pystynyt keskustelemaan paljasteluasiasta ilman, että haukkuu minua vainoharhaiseksi. Hän sanoo ymmärtävänsä logiikan, että miksi siitä tulee paha mieli, jos hän paljastelee toisille. Yritin rautalangasta vääntää tilanteita, että entä jos itse tekisin samoin häntä kohtaan, ja juoksentelisin mulkku paljaana? Nainen on sittemmin osoittanut, että jotain "ajatusta" tämän asian tiimoilta hänen päässään pyörii, ja että yrittää olla empaattinen. Mutta toisaalta myös väittää, ettei tietoisesti ketään pakota tuijottamaan itseään (mikä on aivan älytön väite, sillä saatan paikalla ollessakin kysyä, miksi paljastelet ja nainen vaan jatkaa). Pari viikonloppua sitten nainen jäi taas "kiinni", mutta suuttui, kun mainitsin asiasta. Mökötti, että saa kai sitä pukeutua itseään varten kuten haluaa. Että ei hän sen miehen katsetta kääntänyt, vaan mies katsoi hänen korvakorujaan tms.
Ihastuin aikoinani naiseen, kun pidin häntä kaikin puolin ok:na ja kemiat tuntui olevan kohdallaan. Hän ei koskaan juo sidukkaa (muutamaa kuohuviinilasia lukuunottamatta) ja nämä paljastelutkin tapahtuu aina selvinpäin. Nainen on hyvässä työssä ja hoitaa kaikki asiansa mallikkaasti. Seksi sujuu hyvin. Lisäksi nainen vakuuttaa uskollisuuttaan ja haluaan olla vakaassa ja samassa parisuhteessa hautaan saakka. Hän on ihan kivannäköinen ja huolehtii hygieeniastaan. Nainen siivoilee ja laittaa ruokaakin. Siis hyviä puoliakin on paljon. Mutta tämä sivistysasia. Pidän naista edelleenkin sivistyneenä asioissa, mikä tulee kiinnostukseen maailman asioista ja käyttäytymistapoihin (paitsi tämä paljastelu!).
Olen yrittänyt selittää miehelle. Että hän antaa itsestään todella moukkamaisen kuvan niin minulle kuin paljastelun kohteena olevallekin. Ja että jos hän ymmärtää asian olevan väärin, miksei hän voi lopettaa sitä, ja pukeutua vaikka mustaan kaapuun. Olen myös sanonut, että menen "hukkaan" hänen kanssaan, koska hän ei paljastele pelkästään minulle! Ja että jos en ole hänen makuunsa, en halua olla hänen kanssaan. Saan kyllä katsella muita naisia (mutta en ällöpaljastelijoita silloin jos naisen miesystävä on mukana), ja tiedän, että kelpaisin jollekin hyvin. Sanoin naiselle suoraan, että entä jos oletkin minun kanssa, kun et saanut parempaa. Nainen aina suuttuu ja huutaa ja kiroilee (ei ikänä muista asioista puhuttaessa korota ääntään), että sä olet ihan hel.....ti mun makuuni ja että olet p......n komea ja että tarvitseeko sellaisia asioita jankata. Vaikka hän pukeutuukin omien sanojensa mukaan vain itseään varten.
Nyt mua on alkanut ällöttämään naisen käytös. Että miksi hän ei voi tajuta, että miestään täytyy hemmotella sanoin ja teoin. Miestä täytyy kehua ja muuten, kun huutamalla, että olet v...n komea. Sanoin naiselle jopa, että luulen, että hänellä on huono itsetunto. Nyt tilanne on jotenkin täysin tulehtunut. Surkuttelen itsekseni, että jos eroamme, 4 vuotta on mennyt turhaan perheenperustamisiässä. Ja että naisessa on niin paljon hyviäkin puolia, miksi hänen täytyy olla ääliö tällaisessa asiassa. Nainen ei koskaan pukeudu normaalisti ja sano, että rakastaa. Sekin tulee vain, jos kysyn asiasta ja nainen vastaa, että fraasi menettää merkityksensä, jos sitä jankkaa. Ja että pukeutuu vain itseään varten. Että tottakai rakastaa, eikai hän muuten tässä olisi.
Olen alkanut epäillä naisen rakkautta, koska tunteiden näyttäminen tuntuu olevan niin vaikeaa. Mainitsin eron, ja nainen sen jälkeen itki ja oli todella "hädissään". Silloin sanoi suht normaalisti, että olen hänen elämänsä rakkaus. Tuntuu hölmöltä, että tällaisesta asiasta saa näin ison ongelman aikaan. Mutta jotenkin vaan on alkanut kaikki ärsyttämään tässä suhteessa ja en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Antaa asian olla vai vielä keskustella siitä, vai erotako vai mitä. Minun, jolla piti olla vahva itsetunto ja itseluottamus, ja jonka ei pitänyt kuluttaa turhaa aikaa ja energiaa toisen pukeutumisen "valvomiseen", kävikin nyt niin, että epäilen naisen (ja omaa) rakkautta. Neuvoja?
Kehoitan menemään eteenpäin, etsimään arvoistasi kilttiä ja fiksua naista. Älä tuhlaa aikaasi tuohon. Onko hän ehkä myös läheisriippuvainen, kun tajuaa vasta menettäessään pelätä? Eikö arvostaa voi siinä suhteessa ollessa eikä vasta, kun pelkää menettävänsä?