Minttu
Rapu,
sinulla on varsin terveet ajatukset siitä, mitä kirjoitit eron syystä. Itsekin toivoisin pystyväni tekemään mahdollisen eropäätöksen ainoastaan ja vain oman itseni takia, ja niin etten epätoivoisesti takertuisi toiseen mieheen (varsinkin kun tähän asti olen aina ollut sitä mieltä, että ei se mies vaihtamalla parane, mutta rakastunut mieli ei aina ajattele niin järkevästi).
Herra -47:lle vielä sanoisin, että olet varmasti miesten joukossa poikkeus joka vahvistaa säännön. Kehoitat keskustelemaan avoimesti asioista puolison kanssa, mutta entä jos toinen osapuoli ei keskustele minun kanssani. Olen yrittänyt todellakin tuoda omia ajatuksiani esille, kysellyt, ehdotellut ja jopa anellut, mutta miestäni en ole saanut esim. päätöksiin osallistumaan.
Täysin yksin, ilman mieheni tukea, tein päätöksen esim. ammatin vaihdosta ja hormonikierukasta, vaikka molemmat ovat mielestäni asoita, joilla on vaikutusta myös aviopuolisooni ja yleensäkin parisuhteeseemme.
Hellyyttä ja seksiä olen jopa ""kerjännyt"", mutta toistuvasti olen tullut torjutuksi, aina on jotakin tärkeämpää ja kiireellisempää tekemistä, ettei esim. ehdi halata kunnolla.
Pidä tässä tilanteessa sitten pää kylmänä ja jalat maassa, kun vastaan tulee mies joka sekä halaa, että keskustelee.
(Hän taitaa siis olla toinen poikkeus Herra -47:n lisäksi.)
Joka päivä yritän itselleni muistuttaa niistä monista hyvistä asioista, joita avioliittooni on vuosien varrella paljon mahtunut, mutta siitäkin huolimatta kaipuu jotakin muuta (ehkä parempaa) kohtaan vain kasvaa.
sinulla on varsin terveet ajatukset siitä, mitä kirjoitit eron syystä. Itsekin toivoisin pystyväni tekemään mahdollisen eropäätöksen ainoastaan ja vain oman itseni takia, ja niin etten epätoivoisesti takertuisi toiseen mieheen (varsinkin kun tähän asti olen aina ollut sitä mieltä, että ei se mies vaihtamalla parane, mutta rakastunut mieli ei aina ajattele niin järkevästi).
Herra -47:lle vielä sanoisin, että olet varmasti miesten joukossa poikkeus joka vahvistaa säännön. Kehoitat keskustelemaan avoimesti asioista puolison kanssa, mutta entä jos toinen osapuoli ei keskustele minun kanssani. Olen yrittänyt todellakin tuoda omia ajatuksiani esille, kysellyt, ehdotellut ja jopa anellut, mutta miestäni en ole saanut esim. päätöksiin osallistumaan.
Täysin yksin, ilman mieheni tukea, tein päätöksen esim. ammatin vaihdosta ja hormonikierukasta, vaikka molemmat ovat mielestäni asoita, joilla on vaikutusta myös aviopuolisooni ja yleensäkin parisuhteeseemme.
Hellyyttä ja seksiä olen jopa ""kerjännyt"", mutta toistuvasti olen tullut torjutuksi, aina on jotakin tärkeämpää ja kiireellisempää tekemistä, ettei esim. ehdi halata kunnolla.
Pidä tässä tilanteessa sitten pää kylmänä ja jalat maassa, kun vastaan tulee mies joka sekä halaa, että keskustelee.
(Hän taitaa siis olla toinen poikkeus Herra -47:n lisäksi.)
Joka päivä yritän itselleni muistuttaa niistä monista hyvistä asioista, joita avioliittooni on vuosien varrella paljon mahtunut, mutta siitäkin huolimatta kaipuu jotakin muuta (ehkä parempaa) kohtaan vain kasvaa.