uusi elämä?

[man]

olen noin 50 v mies, elän aviossa. Minulla on ihan kohtuullinen ammatti ja jonkin verran harrastuksia ja joo en juo enkä polta ja puolimaratooni menee kohtuu helposti. Olen kodinkone tyyppiä eli teen kotona joka päivä kotitöitä ja myös ruokaa melkein joka päivä. Avioliitto on päällisin puolin ok..mutta vaimo on järkyttävän mustasukkainen lähes kaikesta ja kaikille, myös minun harrastuksille. Seksi harrastetaan joskus ja sekin menee vaimon pillin mukaan ja silloin kun sattuu vaimolle sopimaan ja siten kun vaimo haluaa. Olen sanonut asiasta ihan suoraan mutta ei minun sanomisilla ole juurikaan merkitystä. Olen jo pidempään miettinyt että tämmöinen elämä ei välttämättä ole se mitä haluisin lopun elämäni.
Sattuma kun joskus puuttuu peliin niin sain sattumalta loppuvuodesta yhteydenoton vanhalta tuttavalta, naiselta jonka olin viimeksi tavannut opiskeluaika, eli kauan sitten. Olemme emailanneet lähes päivittäin ja keskustelleet asioista joista en ole keskustellut ikinä kenenkään kanssa, välillä on menty jutuissa aika syvissä vesissä. Emme ole tavanneet mutta ihastuminen on mielestäni molemmin puolista, siitäkin on keskusteltu.. Olemme nyt suunnitelleet tapaamista.. Voiko pelkän kirjoittelun perusteella olla oikeasti ihastunut johonkin vai onko kyse pelkistä mielikuvista, olemme lähetelleet valokuvia jne. Tuntuu että kirjoittelemalla voi kertoa asioista joista ei muuten ehkä tulisi kerrottua. Enpä tiedä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Mulle on selvinnyt että ruoho voi olla aidan takana vihreämpää ja olen nyt vakavasti harkitsemassa eroa, en tämän naisen vaan itseni takia.

 

[ihmettelen]

Niin, miksei se opiskelukaveri nainen? kelpaa sulle pelkkänä ystävänä, jolle purkaa elämäänsä. Miksi pitää olla joku ihastus tai rakastus, jotta ihminen voi erota? Eli mielikuvasta kyse. Tai sun tarpeestasi löytää kuppaseen elämääsi uusi uhri.

 

[man]

Niin, miksei se opiskelukaveri nainen? kelpaa sulle pelkkänä ystävänä, jolle purkaa elämäänsä. Miksi pitää olla joku ihastus tai rakastus, jotta ihminen voi erota? Eli mielikuvasta kyse. Tai sun tarpeestasi löytää kuppaseen elämääsi uusi uhri.

joo olen tuota kaveri asiaakin miettinyt, no ainakin me olemme hyviä kavereita tai ystäviä.. en tiedä kuka on uhri..
Mä olen miettinyt tuota eroa jo aikaisemmin ehkä tästä email ystävästä olen saanut kannustusta ajatuksiini. kuten mainitsin jos eroan teen sen itseni takia. Eikä mulla on aikomusta pettää vaimoani.

 

[järki ja tunteet]

Missä on avioliitto ilman rakkautta, siellä on pian rakkautta ilman avioliittoa!

Elät tyhjiössä ja olet erittäin altis ihastumaan, kosa se on voimakas tunne ja ihminen jotenkin "tarvitsee" tuollaista tunnetta täyttämään tuon tyhjiön. Sama koskee todennäköisesti tuota entistä koulukaveriasi. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta pitää muistaa että ihastuminen ei välttämättä kestä kauan. Mutta kannattaa varmaan katsoa tämäkin kortti, sittenhän sen tietää.

 

[Vanha rouva]

Missä on avioliitto ilman rakkautta, siellä on pian rakkautta ilman avioliittoa!

Elät tyhjiössä ja olet erittäin altis ihastumaan, kosa se on voimakas tunne ja ihminen jotenkin "tarvitsee" tuollaista tunnetta täyttämään tuon tyhjiön. Sama koskee todennäköisesti tuota entistä koulukaveriasi. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta pitää muistaa että ihastuminen ei välttämättä kestä kauan. Mutta kannattaa varmaan katsoa tämäkin kortti, sittenhän sen tietää.

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Tuosta tässä on kyse. Silti en kannusta kokeilemaan, vaan miettimään ensin, mikä siinä omassa avioliitossa oikein pohjimmiltaan mättää ja olisiko parempi korjata sen tilaa. Jos antaa puolisolle sen huomion, minkä ulkopuoliselle, saa varmasti parhaimman palkinnon, eikä kaikkea rakennettua tarvitse hajottaa.

Viisissäkymmenissä naisella on kaikennäköistä vaivaa vaihdevuosista ja sen tuomista hormonimuutoksista johtuen. Kukaan ei siltä säästy. Se menee kuitenkin aikanaan ohi ja siihen on olemassa helpottavia konsteja, joita lääkäriltä löytyy.

Mustasukkaisuus on yksi vaiva. Tapauksessanne ei taida olla edes aiheeton? Vaikket sitä itse huomaa, käytöksessäsi tapahtuu muutoksia, vaikka vain meilailette toisen naisen kanssa.
Todellisessa elämässä uuden ihmisen kanssa tulee törmäysvaihe, kaikki ei olekaan niin täydellistä, kuin etäältä tuntui. Hänellä on tapoja ja tottumuksia, joista et pidä, sinulla samoin. "Sielujen sympatia" olikin vain tuota kuvattua tyhjiötä, jota kumpikin mielikuvissanne täytitte ihannoidulla kuvalla toisesta.

Tuollaisen "näytöksen" olen seurannut hyvin läheltä viidenkympin villityksessä tehdyistä toimista. Mies sekosi hormonihöyryissään niin pahoin, että teki ratkaisuja, joita katuu kauheasti. Meni suhteet lapsiin, puolisoon, sukuun, ystäviin, arvostus ja luottamus häneen meni myös. Talouskin oli vuosikausia sekaisin. Talous on onneksi nyt tasapainossa, tosin paljon vaatimattomammissa puitteissa kuin entisessä elämässään. Uusi ihastuskin on mennyt lyhyen "riemukaaren" jälkeen. - Semmosta se on, kun vanha uros luulee uuden nuoruuden alkaneen.
Tiedätkö muuten, että miehilläkin on vaihdevuodet, juuri iässäsi. Niistä ei puhuta eikä niitä huomioida, mutta se on tieteellisesti todettu. Se laittaa äijätkin hyppimään.

 

[Keski-ikäinen rouva]

Tuollaisen "näytöksen" olen seurannut hyvin läheltä viidenkympin villityksessä tehdyistä toimista. Mies sekosi hormonihöyryissään niin pahoin, että teki ratkaisuja, joita katuu kauheasti. Meni suhteet lapsiin, puolisoon, sukuun, ystäviin, arvostus ja luottamus häneen meni myös. Talouskin oli vuosikausia sekaisin. Talous on onneksi nyt tasapainossa, tosin paljon vaatimattomammissa puitteissa kuin entisessä elämässään. Uusi ihastuskin on mennyt lyhyen "riemukaaren" jälkeen. - Semmosta se on, kun vanha uros luulee uuden nuoruuden alkaneen.
Tiedätkö muuten, että miehilläkin on vaihdevuodet, juuri iässäsi. Niistä ei puhuta eikä niitä huomioida, mutta se on tieteellisesti todettu. Se laittaa äijätkin hyppimään.

Niin että loppuun asti vaan kuolleessa suhteessa, koska pitää ajatella mitä naapurit tai sukulaiset ajattelee?. Itse olen sitä mieltä, että ap eroaa, koska on itsensä siihen jo psyykannut. Mutta on törkeää ottaa toinen ihminen siihen kuvioonsa mukaan. Tavalla tai toisella naista aina syyllistetään, koska mieshän ei eroa ilman, että seuraava lämmin pesä on katsottuna.
Itse pitäisi naisen ystävänä ja ehkä tukena eroprosessissa, mutta en kuvittelisi tästä kumppania tai sängyn lämmittäjää. Jotain kunnioitusta sentään.

 

[35 vuotta aviossa]

minunkin miehelläkin on vakava ihastus menossa. Tilanne on ollut päällä nyt reilun vuoden.
Mistäkö tiedän?

1. Siitä kun mies on alkanut vakavissaan laihduttamaan.
Ennen ei ollut mitään väliä, ei lähtenyt mukaani lenkille, vaikka vuosien ajan pyysin, jäi sohvalle telkkarin eteen. Nyt kuntoilee päivittäin, yksin, ei yhäkään lähde kanssani ilmeisesti sen vuoksi, ettei tämä ihastuksen kohde näe meitä yhdessä. Itse olen kuntoillut säännöllisesti koko ikäni ja sen myötä pysynyt normaalipainossa.

2. Ennen mies ei suostunut vaatekauppaan vaikka väkisin ovesta sisään olisin raahannut. Kulki pelkästään verkkareissa jos en varannut parempia vaatteita valmiiksi ennen töihin lähtöäni.
Minun piti ostaa niin paidat kuin housutkin ja vaikka kuinka sanoin, että käy itse kaupassa, niin ei.
Nyt käy itse ostelemassa vaatteita ja kun sanon aivan nätisti, että hei sinullahan on kivan näköinen paita, mies sanoo, ai tääkö, kaapin pohjalta löysin. No ei varmasti löytänyt, tiedän tasan tarkkaan mitä miehen kaapin pohjilla on, mutta mitäs siitä, en sen enempää kommentoi.

3. Mies käy parturissa vajaan kuukauden välein, ennen kävi vain kolme-neljä kertaa vuodessa.
En ole kommentoinut hiusten leikkaustahdin tihenemistä, todennut vain, että oletpa taas siistin näköinne, koska tämä parturi on se mieheni ihastuksen kohde. Olen odottanut, että koska asia etenee suuntaan tai toiseen.

Jos meille ero tulee, niin ei voi mitään, allekirjoitan eropaperit sillä sekunnilla kun mies haluaa.
Minun puolestani voidaan vapaasti laittaa omakotitalo, kesämökki myyntiin, tavarat jakoon ja muuttaa erilleen. Olen viimeisen 10-15 vuoden aikana turtunut tilanteeseen ja tottunut tekemään kaikki asiat yksikseni miehen lepäillessä sohvaperunana, joten ainoa asia joka minun elämässäni muuttuu on se, ettei mies enää asu kanssani eikä nuku enää kanssani. Omaisuus ja rahat jakaantuu 50/50, kummallekaan ei tule taloudellisia ongelmia erotilanteessa. Uudet asunnot pystyy ostamaan, toki mökki menee, mutta kaikkea ei voi saada. Lapset ja lapsenlapset on tietysti oma juttunsa, mutta eiköhän nekin eroon sopeutuisi ajan myötä.

Jos tästä ero tulee, niin aika vähän minun elämässäni enää muuttuu.
Minulla on hyvä ja varma työpaikka, muutama vuosi enää ja sitten pääsen eläkkeelle. Eläkkeeni tulee olemaan enemmän kuin riittävä yksin asuessakin, joten ei minulla mitään hätää ole.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö miehen ihastuminen toiseen satuttaisi minua, mutta jotenkin olen siihen jo vuosien saatossa tottunut ja turtunut että minä olen ollut miehelleni vähän kuin huonekalu, joka on aina paikalla valmiina käytettäväksi, muulloin ei sitä huomata. Toki sanoo oma-aloitteisesti silloin tällöin rakastavansa minua ja voihan olla että rakastaakin, mutta ei mieheni ole minuun ihastunut eikä hänelle sillä mitä minä tunnen ole väliä.
Enemmän minua satutti silloin jo vuosia sitten kun mies vetäytyi sinne sohvalle ja minä menin aina yksikseni nukkumaan. Ei auttanut vaikka kuinka pyytelin, että tulisitko sinäkin sänkyyn, voitaisiin vaikka ... mies vastasi katsettaan nostamatta, että kohta katson vain tämän ohjelman loppuun. Aikani odotin, aikani kyselin, ostelin pitsialusasuja ja sitten lopetin, kun mies ei itse tikkua ristiin asian suhteen laittanut. Säännöllisen epäsäännöllisesti olen silloin tällöin tehnyt aloitteen, ja kyllähän tuota vastakaikua tulee silloin, mutta kun yksikseen saa koko ajan tehdä aloitteet, niin enpä minäkään viitsi jos ei hänkään.

Minulle on tällä hetkellä se ja sama onko miehelläni ja parturilla henkinen vai fyysinen suhde. Olo on vain turta ja sellainen että eipä minulla ole asiaan mitään päätösvaltaa. Olen kotonani hiljaa ja hissuksiin, teen tavallisia askareita, ei enää itketäkään yhtään se tunne on jo ohi mennyt.
Minä olen oman osani meidän parisuhteemme eteen tehnyt ja olen valmis tekemään jatkossakin. Mieheni on se jonka pitäisi suunnata katseensa minuun päin ja keskittyä minuun parturin sijasta. Jos tuo miehen ihastus parturiinsa jatkuu vielä tämän vuoden loppuun saakka, sen jälkeen kysyn, aikooko hän tehdä asian eteen jotain. 2 vuotta on riittävästi aikaa päättää mitä hän haluaa.
Kyllä minä voin ne eropaperitkin täyttää hänen puolestaan, jos hän niin haluaa, mutta odotellaan.

 

[Nikinita]

Miten kaiken pitääkin mennä niin usein niin samalla tavalla niin monessa parisuhteessa.

Mutkalle mentiin ja kunnolla omassammekin, siitä pohdintoja:

http://lifegigslove.com/2015/02/26/parisuhde-rietas-ja-sensuelli-kiehtova-ja-ihana/

 

[man]

Muutama kommenttikin on tullut.. Mä en ole siis alkanut noita urheiluharrastuksia tämän suhteen seuraksena ja parturissa ja suihkussakin olen aina käynyt säännöllisesti. Ehkä ainoa asia joka on muuttunut on se että olen iloisempi kuin ennen. Olemme nettiystävän kanssa nyt toistaiseksi päätyneet siihen ratkaisuun että pystytään ihan email-ystävinä eikä muuta. Minusta on mukava että on joku jolle voi ajatuksiaan kertoa. Ajattelin kyllä vielä elää tätä elämää kun en ole ihan ikäloppu ja terveydessäkään ei ole mitään vikaa.

 

[Ei saa hyväksyä!]

olen noin 50 v mies, elän aviossa. Minulla on ihan kohtuullinen ammatti ja jonkin verran harrastuksia ja joo en juo enkä polta ja puolimaratooni menee kohtuu helposti. Olen kodinkone tyyppiä eli teen kotona joka päivä kotitöitä ja myös ruokaa melkein joka päivä. Avioliitto on päällisin puolin ok..mutta vaimo on järkyttävän mustasukkainen lähes kaikesta ja kaikille, myös minun harrastuksille. Seksi harrastetaan joskus ja sekin menee vaimon pillin mukaan ja silloin kun sattuu vaimolle sopimaan ja siten kun vaimo haluaa. Olen sanonut asiasta ihan suoraan mutta ei minun sanomisilla ole juurikaan merkitystä. Olen jo pidempään miettinyt että tämmöinen elämä ei välttämättä ole se mitä haluisin lopun elämäni.
Sattuma kun joskus puuttuu peliin niin sain sattumalta loppuvuodesta yhteydenoton vanhalta tuttavalta, naiselta jonka olin viimeksi tavannut opiskeluaika, eli kauan sitten. Olemme emailanneet lähes päivittäin ja keskustelleet asioista joista en ole keskustellut ikinä kenenkään kanssa, välillä on menty jutuissa aika syvissä vesissä. Emme ole tavanneet mutta ihastuminen on mielestäni molemmin puolista, siitäkin on keskusteltu.. Olemme nyt suunnitelleet tapaamista.. Voiko pelkän kirjoittelun perusteella olla oikeasti ihastunut johonkin vai onko kyse pelkistä mielikuvista, olemme lähetelleet valokuvia jne. Tuntuu että kirjoittelemalla voi kertoa asioista joista ei muuten ehkä tulisi kerrottua. Enpä tiedä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Mulle on selvinnyt että ruoho voi olla aidan takana vihreämpää ja olen nyt vakavasti harkitsemassa eroa, en tämän naisen vaan itseni takia.

Kirjoituksesi perusteella sanoisin, että miten voit antaa AKKASI kohdella itseäsi noin kaltoin?
ja joo ota oma onni sekä uusi elämäsi avoin vastaan! lähde!

Paljon onnea sinulle toivotan!

 

[Kerro tunteesi vaimolle]

Muutama kommenttikin on tullut.. Mä en ole siis alkanut noita urheiluharrastuksia tämän suhteen seuraksena ja parturissa ja suihkussakin olen aina käynyt säännöllisesti. Ehkä ainoa asia joka on muuttunut on se että olen iloisempi kuin ennen. Olemme nettiystävän kanssa nyt toistaiseksi päätyneet siihen ratkaisuun että pystytään ihan email-ystävinä eikä muuta. Minusta on mukava että on joku jolle voi ajatuksiaan kertoa. Ajattelin kyllä vielä elää tätä elämää kun en ole ihan ikäloppu ja terveydessäkään ei ole mitään vikaa.

Kannattaisko ihan SUORAAN sille vaimolle kertoa kaikki tuntemukset ilman mitään sensuuria? Ehkä hänkin havahtuu miettimään käytöstään saatuaan sinulta palautetta. Kukaan ei voi lukea kenenkään ajatuksia eikä hän välttämättä ymmärrä kuinka huonot fiilikset sinulla on.

Ihstumisessa sinällään ei ole mitään pahaa. Se antaa energiaa ja elämän iloa ainakin hetken verran.

Et tosiaankaan ole ikäloppu vielä, joten epätyyydyttävään elämään ei kannata alistua ainakaan iän vuoksi.

 

[niin]

mies viestittelee vieraan naisen kanssa ja suunnittelee kotoa lähtöä uuden ihastuksen tykö.

Sitten mies ihmettelee täällä, että minkähän takia se vaimo on kiukkuinen ja mustasukkainen, eikä kauhean hanakasti enää piirakkaakaan jaa vaan asettaa panoille ehtoja.

On tosiaan outo akka, vika on täysin sen, tuollainen ämmä pitää jättää mieluummin jo tänään!

 

[man]

Olen viimeisen ainakin noin 5 vuoden ajan kertonut aika monta kertaa ja ihan suoraan mitä mieltä olen mm. mustasukkaisuudesta yms.. Eipä ole juurikaan vaikutusta, valitettavasti minun ajatuksilla ei ole hirveästi merkitystä. Tää Email suhde on ehkä avannut silmiä..

 

[nainen naisten joukossa]

Minusta voisi alkaa ihan ääneen sanomaan useammassakin yhteydessä siitä, että ei se myöskään naisten käytös monestikkaan ole mitenkään kehumisen arvoista.
Jos löytyy niitä vanhempia miehiä, joiden jutut ja käytös, ja vastuun ottaminen, on jääneet vähän kuin sinne 15-vuotiaan tasolle, niin kyllä se keski-ikäisten ja vanhempien naisten, jutut ja käytös on monesti vähintäänkin ihmetystä ja myötähäpeää herättävää. Siinä typeryydessään.

Ei se nainen siitä yleensä kauheasti mukavammaksi ja paremmaksi muutu, vaikka se omaisi kuinka lahjakkaat itsensä kehumisen ja itsensä korostamisen taidot.

Ja minkä takia aikuisia naisia pitäisi kohdella kuin lapsia, että "tätä ei voi hylätä ja jättää oman onnensa nojaan". Jos nainen on halunnut avioliittoon elämään lapsipuolen asemassa, niin onhan siinä aina hyvät puolensa, mutta sillä voi olla myös seurauksensa, kun se ihastus tähän lapselliseen, "tyttömäiseen", puolisoon lopahtaa.

Omista vanhemmistani voin sanoa, että isäni nyt ei mikään järjen jättiläinen ollut, mutta kyllä se häpeän ja myötähäpeän määrä siitä äitini puheista ja käytöksestä ei taida lähteä kulumallakaan pois. Oli se niin sekavaa, ristiriitaista ja kaoottista, ja aina oli asiat huonosti kun tämä täti astui mihin tahansa tilaan. Ainoa kenessä ei ollut mitään vikaa koskaan, oli hän itse.
Kyllä tuolla asenteella vuosien kuluessa ja iän karttuessa se todellisuudentaju hämärtyy aivan karmean ala-arvoiselle tasolle, jota sitten kaikki vain hiljaa vaikenemalla yrittävät sietää ja yrittää olla kuin ei mitään ihmeellistä olisikaan.

 

[minä vain]

Rakastatko vaimoasi? jos vastaus on kyllä ehkä sun täytyy sitten ravistella vaimoa vähän… perheterapia, seksiterapia. Onneksi en ole kokenut mutta olettaisin eron olevan tosi kova juttu teille molemmille, vaimolle se tulisi varmaan yllättäin…. ja tapaisin kyllä tämän kirjekaverin nenätysten, kahvilla, ei hotellilla, ennen kuin ehkä kertoisin edes vaimolle? Kemiat tuntee vasta tavatessa…. Toivon että teet jotain, koska tylsä on aina vaan tylsää ja löydät uuden onnen!!!!

 

[sairasta menoa]

Omista vanhemmistani voin sanoa, että isäni nyt ei mikään järjen jättiläinen ollut, mutta kyllä se häpeän ja myötähäpeän määrä siitä äitini puheista ja käytöksestä ei taida lähteä kulumallakaan pois. Oli se niin sekavaa, ristiriitaista ja kaoottista, ja aina oli asiat huonosti kun tämä täti astui mihin tahansa tilaan. Ainoa kenessä ei ollut mitään vikaa koskaan, oli hän itse.
Kyllä tuolla asenteella vuosien kuluessa ja iän karttuessa se todellisuudentaju hämärtyy aivan karmean ala-arvoiselle tasolle, jota sitten kaikki vain hiljaa vaikenemalla yrittävät sietää ja yrittää olla kuin ei mitään ihmeellistä olisikaan.

Niin, kai nämä huutajat pitää näitä partnereitaan jotenkin vallassaan. samat hullut naiset tai miehet sitten paasaa ettei se vaihtamalla parane, ei se vaihtamalla parane. Ei se paranekaan, jos ottaa samanlaisen. Kyllä moni on vuosikausien huudoilla alistettu hiireksi, tai tukholman syndroomalaiseksi. Ei ne ymmärrä, että elävät sairaassa ympäristössä. Vähän kuin jalkansa irti purreet minkit palaa häkkiinsä kun ne vapautetaan.

 

[Aikuinen nainen61]

Olen viimeisen ainakin noin 5 vuoden ajan kertonut aika monta kertaa ja ihan suoraan mitä mieltä olen mm. mustasukkaisuudesta yms.. Eipä ole juurikaan vaikutusta, valitettavasti minun ajatuksilla ei ole hirveästi merkitystä. Tää Email suhde on ehkä avannut silmiä..

Sinulla on vain yksi ja ainut elämä---miksi eläisit sen loppuaikasi onnettomana ja ns.yksin liitossasi. Elämä on valintoja ja jos jää vuosikausiksi jumiin ,siinä sitä vanhenet silmissä ulkoisesti ja henkisestikkin,ilman sitä oman rakkaasi antamaa tunnetta onnesta ja ilosta. Halaus järkeviin päätöksiisi ja tuleviin päiviisi. Ei naisetkaan tästä Suomen maasta lopu--rakkaus saattaa loppua-mutta kaikesta kyllä selviää kunhan ne asiat oivaltaa.... Toisen kanssa elämä on elämisen,onnen arvoista ja toisen kanssa ei. **Halit Jokainenhan täällä oman elämänsä elää---ei kukaan muu puolestasi!

 

[uusi nainen]

Olen itse se eron aikana/jälkeen kuvioon tullut uusi nainen. Miehelläni oli menossa eron mietintäaika kun tapasimme. Itse pelkäsin tilannetta, että olisin se laastari ja olkapää, jolle voi itkeä erosurua ja sen jälkeen dumpata. Tein asian kyllä selväksi heti alussa, mutta silti tuli joitakin yhteentörmäyksiä. He vielä asuivat puoli vuotta yhdessä asuntojärjestelyjen takia, eikä se aika todellakaan ollut minulle helppoa. Luotin kuitenkin täysin mieheeni ja hän hoiti asiat tosi tahdikkaasti molempiin suuntiin ja lopulliset eropaperit kirjoitettiin. Tässä kuitenkin oli merkittävää se, että henkilökohtainen eropäätös oli jo tehty molemmilla. Eroprosessi ei käynnisty ennen kuin päätös on tehty! Vaimosi ei tiedä eroaikeistasi mitään ja itsekin olet vain miettinyt asiaa. Prosessi on pitkä, uuvuttava ja pelottavakin, joten siksi se on helpompi lykätä. Uusia ihmisiä ei kannata ottaa kuvioon, ennen kuin asia on käsitelty. Se on väärin kaikkia kohtaan. Vaikka meidän tarinassa on onnellinen loppu, mutta luulen että se olisi ollut helpompaa aloittaa "puhtaalta pöydältä". Jos haluat erota vaimostasi, tee se ajoissa ja rehellisesti, jonka jälkeen voit alkaa tutustua rauhassa uusiin ihmisiin.

 

[Vanha rouva]

Olen itse se eron aikana/jälkeen kuvioon tullut uusi nainen. Miehelläni oli menossa eron mietintäaika kun tapasimme. Itse pelkäsin tilannetta, että olisin se laastari ja olkapää, jolle voi itkeä erosurua ja sen jälkeen dumpata. Tein asian kyllä selväksi heti alussa, mutta silti tuli joitakin yhteentörmäyksiä. He vielä asuivat puoli vuotta yhdessä asuntojärjestelyjen takia, eikä se aika todellakaan ollut minulle helppoa. Luotin kuitenkin täysin mieheeni ja hän hoiti asiat tosi tahdikkaasti molempiin suuntiin ja lopulliset eropaperit kirjoitettiin. Tässä kuitenkin oli merkittävää se, että henkilökohtainen eropäätös oli jo tehty molemmilla. Eroprosessi ei käynnisty ennen kuin päätös on tehty! Vaimosi ei tiedä eroaikeistasi mitään ja itsekin olet vain miettinyt asiaa. Prosessi on pitkä, uuvuttava ja pelottavakin, joten siksi se on helpompi lykätä. Uusia ihmisiä ei kannata ottaa kuvioon, ennen kuin asia on käsitelty. Se on väärin kaikkia kohtaan. Vaikka meidän tarinassa on onnellinen loppu, mutta luulen että se olisi ollut helpompaa aloittaa "puhtaalta pöydältä". Jos haluat erota vaimostasi, tee se ajoissa ja rehellisesti, jonka jälkeen voit alkaa tutustua rauhassa uusiin ihmisiin.

Viisaita neuvoja. Jos todellakin Man aiot toteuttaa eroaikeesi, ota neuvoista vaarin.
Eron pitää aina olla perusteellisesti harkittu, kaikille osapuolille pitää antaa mahdollisuus puhua asiasta ja valmistautua henkisesti. Yllättäen paiskatusta tiedosta seuraa ongelmia ja hylätyn itsetunnon menetys pitkäksi, pitkäksi aikaa. Se ei ole oikein. Käytännön jarjestelytkin pitää tehdä kunnolla ja oikeudenmukaisesti.
Viisas antaa myös itselleen aikaa muutokseen tottumiseen ja pysyttelee yksin tovin aikaa, kunnes on sinut itsensä ja asioiden kanssa. Se antaa pohjan hyvään elämään. Sapattivuosi on hyvin, hyvin viisasta.

 

[poju]

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Tuosta tässä on kyse. Silti en kannusta kokeilemaan, vaan miettimään ensin, mikä siinä omassa avioliitossa oikein pohjimmiltaan mättää ja olisiko parempi korjata sen tilaa. Jos antaa puolisolle sen huomion, minkä ulkopuoliselle, saa varmasti parhaimman palkinnon, eikä kaikkea rakennettua tarvitse hajottaa.

Viisissäkymmenissä naisella on kaikennäköistä vaivaa vaihdevuosista ja sen tuomista hormonimuutoksista johtuen. Kukaan ei siltä säästy. Se menee kuitenkin aikanaan ohi ja siihen on olemassa helpottavia konsteja, joita lääkäriltä löytyy.

Mustasukkaisuus on yksi vaiva. Tapauksessanne ei taida olla edes aiheeton? Vaikket sitä itse huomaa, käytöksessäsi tapahtuu muutoksia, vaikka vain meilailette toisen naisen kanssa.
Todellisessa elämässä uuden ihmisen kanssa tulee törmäysvaihe, kaikki ei olekaan niin täydellistä, kuin etäältä tuntui. Hänellä on tapoja ja tottumuksia, joista et pidä, sinulla samoin. "Sielujen sympatia" olikin vain tuota kuvattua tyhjiötä, jota kumpikin mielikuvissanne täytitte ihannoidulla kuvalla toisesta.

Tuollaisen "näytöksen" olen seurannut hyvin läheltä viidenkympin villityksessä tehdyistä toimista. Mies sekosi hormonihöyryissään niin pahoin, että teki ratkaisuja, joita katuu kauheasti. Meni suhteet lapsiin, puolisoon, sukuun, ystäviin, arvostus ja luottamus häneen meni myös. Talouskin oli vuosikausia sekaisin. Talous on onneksi nyt tasapainossa, tosin paljon vaatimattomammissa puitteissa kuin entisessä elämässään. Uusi ihastuskin on mennyt lyhyen "riemukaaren" jälkeen. - Semmosta se on, kun vanha uros luulee uuden nuoruuden alkaneen.
Tiedätkö muuten, että miehilläkin on vaihdevuodet, juuri iässäsi. Niistä ei puhuta eikä niitä huomioida, mutta se on tieteellisesti todettu. Se laittaa äijätkin hyppimään.

Vaimollani alkoi vaihdevuodet n. viiskymppisenä. Yhdyntä ei ole onnistunut kolmeen vuoteen, aivan niin kuin vaimoltani olisi kaikki halut siihen menneet. Hän ei suostu, "paikat" kuivat ottaa kipeää. Liukuvoiteista ei saa puhuakkaan. Lääkäriin hän ei mene. Itse olen kuuskymppinen vaimo vuotta vanhempi. Itselläni olisi vielä kovat halut. Sanokaa miten pitäisi toimia, painostanko liikaa?? Aina kun otan asian puheeksi, hän sanoo mene vieraisiin?

 

[Vanha rouva]

Vaimollani alkoi vaihdevuodet n. viiskymppisenä. Yhdyntä ei ole onnistunut kolmeen vuoteen, aivan niin kuin vaimoltani olisi kaikki halut siihen menneet. Hän ei suostu, "paikat" kuivat ottaa kipeää. Liukuvoiteista ei saa puhuakkaan. Lääkäriin hän ei mene. Itse olen kuuskymppinen vaimo vuotta vanhempi. Itselläni olisi vielä kovat halut. Sanokaa miten pitäisi toimia, painostanko liikaa?? Aina kun otan asian puheeksi, hän sanoo mene vieraisiin?

Jos vaimo ei halua tehdä asialle mitään, tee kuten hän kehottaa.
Olen sitä mieltä, että parisuhteessa pitää ajatella myös toista ja seksissäkin tehdä myönnytyksiä puolin ja toisin. On täysin mahdollista, jotta vaimollasi on mennyt kiinnostus asiaan hormonimuutosten ja vaivojen myötä. Jos hänellä ei ole muuta terveydellistä estettä, niin minusta olisi kohtuullista, jotta kertomiisi ongelmiin hankitaan sitä liukkaria ja ehkä paikallista hormonilääkitystäkin (= estorgeenipuikkoja, saa myös ilman reseptiä) vahvistamaan limakalvoja. Se on erittäin yleistä, lähes jokainen nainen joutuu ikääntyessään apteekin voidehyllylle, mikäli pitää viriilin aviopuolison kotona.

 

[poju]

Jos vaimo ei halua tehdä asialle mitään, tee kuten hän kehottaa.
Olen sitä mieltä, että parisuhteessa pitää ajatella myös toista ja seksissäkin tehdä myönnytyksiä puolin ja toisin. On täysin mahdollista, jotta vaimollasi on mennyt kiinnostus asiaan hormonimuutosten ja vaivojen myötä. Jos hänellä ei ole muuta terveydellistä estettä, niin minusta olisi kohtuullista, jotta kertomiisi ongelmiin hankitaan sitä liukkaria ja ehkä paikallista hormonilääkitystäkin (= estorgeenipuikkoja, saa myös ilman reseptiä) vahvistamaan limakalvoja. Se on erittäin yleistä, lähes jokainen nainen joutuu ikääntyessään apteekin voidehyllylle, mikäli pitää viriilin aviopuolison kotona.

Puikkoja ei suostu käyttämään, jää kaiketi se vieras

 

[halpaa]

Puikkoja ei suostu käyttämään, jää kaiketi se vieras

Osta tekopillu netistä, siihen voit ruikkia. Tosin sekin vaatii liukkaria.

 

[poju]

Osta tekopillu netistä, siihen voit ruikkia. Tosin sekin vaatii liukkaria.

Yhdyntä on kaikkea muuta kuin "tekopillua".

 

[nykyaikaa]

Yhdyntä on kaikkea muuta kuin "tekopillua".

Höpö, höpö. Vähän mielikuvitusta peliin ja rojut muoviin.