Usein onneton
Olen lukenut viestejä, joissa ilmenee että mies on todella vaikea ja sadisti, joten minun juttuni vaikuttaa lievemmältä, kuitenkin kirjoitan elämästämme ja pyydän mielipiteitänne.
Olen harkinnut eroa usein. Tänään taas ajattelin että joko olisi aika erota. Lähdimme autolla läheiseen kaupunkiin, olin unohtanut ilmastoinnin päälle, sitä pientä valoa ei välttämättä näe. Mies raivosi asiasta, häntä kuulemma palelee jos se on päällä (ulkona 19 astetta). Sanoin että laitetaan pois, hetken päästä minulle tuli kuuma aalto, aukaisin ikkunan noin minuutiksi, josta riemu repesi, hän käänsi auton kotiin, eikä siis lähdetty kaupunkiin.
Yritin keskustella asiasta nyt illalla, sanoin että noin pieni asia ja sait näin ison riidan aikaiseksi. Hän sanoi että tästä lähtien kuljetaan omia teitä, eikä hän juttele kotona kuin tärkeimmät asiat, uskon että tekeekin niin.
Nuorena hän oli väkivaltainen ja ilkeä, nykyään ei ole minuun enää käsiksi käynyt, mutta muuten saan varoa sanojani, ettei loukkaannu, yritän aina olla mahdollisimman kiltti ettei vain mistään riehaannu, mutta aina tulee tällaisia tapauksia kuitenkin.
Mitä tekisitte jos olisitte minun housuissani? Eroaisitteko? Jotenkin on vaikea eläkkeellä ajatella talon myymistä ja tavaroiden jakoa. En ole kovin sosiaalinen, joten ystäviä ei ole kuin yksi perhetuttu joka ollut nuoruudesta asti ystäväni, sekä joitakin puhelinystäviä, ent. työkavereita. Osaan kyllä keskustella ihmisten kanssa, mutta vältän sellaisia jotka usein tuppaisivat kyläilemään.
Olen harkinnut eroa usein. Tänään taas ajattelin että joko olisi aika erota. Lähdimme autolla läheiseen kaupunkiin, olin unohtanut ilmastoinnin päälle, sitä pientä valoa ei välttämättä näe. Mies raivosi asiasta, häntä kuulemma palelee jos se on päällä (ulkona 19 astetta). Sanoin että laitetaan pois, hetken päästä minulle tuli kuuma aalto, aukaisin ikkunan noin minuutiksi, josta riemu repesi, hän käänsi auton kotiin, eikä siis lähdetty kaupunkiin.
Yritin keskustella asiasta nyt illalla, sanoin että noin pieni asia ja sait näin ison riidan aikaiseksi. Hän sanoi että tästä lähtien kuljetaan omia teitä, eikä hän juttele kotona kuin tärkeimmät asiat, uskon että tekeekin niin.
Nuorena hän oli väkivaltainen ja ilkeä, nykyään ei ole minuun enää käsiksi käynyt, mutta muuten saan varoa sanojani, ettei loukkaannu, yritän aina olla mahdollisimman kiltti ettei vain mistään riehaannu, mutta aina tulee tällaisia tapauksia kuitenkin.
Mitä tekisitte jos olisitte minun housuissani? Eroaisitteko? Jotenkin on vaikea eläkkeellä ajatella talon myymistä ja tavaroiden jakoa. En ole kovin sosiaalinen, joten ystäviä ei ole kuin yksi perhetuttu joka ollut nuoruudesta asti ystäväni, sekä joitakin puhelinystäviä, ent. työkavereita. Osaan kyllä keskustella ihmisten kanssa, mutta vältän sellaisia jotka usein tuppaisivat kyläilemään.