Suhde ei etene

Mietityttää kovasti onko järkeä olla tälläisessä suhteessa: Kohta neljä vuotta yhteistä taivalta takana itseäni 5-vuotta vanhemman miehen kanssa. Molemmilla meillä on lapsia edellisestä liitosta, miehellä lapset joka toinen vko ja itselläni tällä hetkellä lähes koko ajan, koska entinen puolisoni on tällä hetkellä töissä Aasiassa. Nykyinen miesystäväni on sitä mieltä, ettei halua muuttaa yhteen ainakaan niin pitkään aikaan kun lapset asuvat kotona (ainakin 8 v.) . Mies sanoo kuitenkin olevansa täysin sitoutunut minuun vaikka yhteistä arkea ei ole luvassa. Mies vannoo myös rakkauttaan. Itse tiedän rakastavani häntä, mutta minua häiritsee se etten kelpaa totaalisesti pakettini kanssa miehen elämään ainakaan 8 seuraavaan vuoteen. Miehen kanssa on ollut myös välillä hyvin vaikeita aikoja, tasapainon löytäminen on ollut vaikeaa suhteessa. Mies jätti minut viimeksi syksyllä, koska perhe-elämäni lemmikkeineen kävi ahdistamaan häntä. Mies kuitenkin ikävöi minua niin kovin, että puhui minut takaisin suhteeseen ja lupasi tuolloin tehdä kaikkensa, että voisimme elää kaikki yhdessä n. parin vuoden päästä. No "ääni kellossa" tuon yhdessä elämisen suhteen muuttui hyvin nopeasti. Onko tässä järkeä, kun rakastaa mutta arkeensa ei saa rakkaastaan jakajaa ? Vietämme keskimäärin kolme päivää viikossa yhdessä.

 

Fiksu mieshän tuo on. Taitaa olla sun himassa helvetillinen hulabaloo kun on kakaroita ja elukoita. Mitä jos opettaisit niille kuria, sisällä ei riehuta, pätee niin elukoihin kuin kersoihin.

 

Fiksu mieshän tuo on. Taitaa olla sun himassa helvetillinen hulabaloo kun on kakaroita ja elukoita. Mitä jos opettaisit niille kuria, sisällä ei riehuta, pätee niin elukoihin kuin kersoihin.

Voisihan sitä vähän fiksummastikin vastata vai mitä?

Mitä jos et ajattelisikaan yhteenmuuttoa vaan nauttisit parisuhteesta tällaisenaan. Voi olla, ettei suhde toimisikaan jos muuttaisitte yhteen koska siinä on muitakin muuttujia kuin vain teidän kahden suhde.

Järkevää on rauhoittaa tilanne lasten kannalta eron jälkeen.

Itse olen elänyt erillissuhteessa yli 10 vuotta. Kun erosin halusin, että lapset saavat asua rauhassa omassa kodissaan ilman uusia muutoksia. Onhan ero iso asia. Hyvin on mennyt. En ole vieläkään muuttanut miehen kanssa yhteen vaikka lapset ovat muuttaneet jo omiin koteihinsa. Ehkä muutamme vanhuksina yhteen, ken tietää.

 

samaa mieltä.
Ei ole mitään järkeä yhdistää teidän talouksia niin kauan kuin lapset ovat lapsia.
sitten kun ne ovat teini-iässä siis päälle 15v, voi katsella, että olisiko ne huoltovastuut jo helpottaneet sen verran, että aikaa jää myös teille kahdelle.

Ei miestä kiinnosta ottaa kontolleen montaa vierasta lasta 24/7. Hänellä on riittävästi tekemistä omissaan. Ja jos siinä mukana on vielä kotieläimet, eihän siitä pääse minnekään menemään. Te eläisitte pelkästään sinun arkea.

Nyt te voitte ottaa kaksisteen rusinat pullasta, silloin kun olette yhdessä, olette ilman lapsia.
Mikäs sen mukavampaa kuin viettää kahden keskistä aikaa.

 

komppaan edellisiä.
Mies haluaa elää omaa arkeaan. Hänellä on selvät kuviot, lapset ovat äidillään joka toinen viikko ja miehellä on omaa aikaa tehdä omia juttujaan silloin.

Jos hän muuttaisi sinun kanssasi yhteen, hän joutuisi hoitamaan sinun lapsiasi lähes 24/7 eli hänen oma vapaa-aikansa olisi totaalisesti mennyttä. Sinun arkesi on sinun arkeasi ja aika vaikea siihen on itsenäisesti asioistana päättäneen ja eläneen ihmisen tulla toiseksi osapuoleksi.

Miehesi tajuaa elämän realiteetit, hän on jo kertaalleen yrittänyt ja väsynyt siihen menoon mikä yhteen muuttamisesta seuraisi, eikä halua sellaista arkea elää. Mies on rehellinen ja sanoo sen sinulle suoraan. Pinnat ja hatunnosto hänelle siitä.

Sinä käyttäydyt kuin pieni lapsi ja alat kiukuttelemaan, että mies ei halua koko pakettia.

Mietipä tätä asiaa vähän toiselta kantilta.
Eihän miehen koskaan pitäisi edes joutua tuollaisen valinnan eteen.
Mies on sinun seurustelukumppansi, ei lastesi isä eikä lastesi tuleva huoltaja.

Sinun tehtäväsi on järjestää oma perhe-elämäsi sellaiseksi, että teillä kahdella on kahdenkeskistä aikaa. Mies on sen omalta osaltaan jo tehnyt. Hänellä olisi joka toinen viikko elämässään vain sinua varten.

Näin erillään asuessa, mies saa olla omien lastensa kanssa joka toinen viikko ns. omalla porukallaan. Se on hänen oikeutensa ja se on aivan varmasti hänen lapsilleen hyväksi.
Jos muuttaisitte yhteen, sinun lapsesi "varastaisivat" läsnäolollaan miehen hänen lapsiltaan näinä viikkoina kun lapset ovat isällään.
Sen lisäksi sinä ja lapsesi veisitte mieheltä myös kaiken hänen vapaa-aikansa, yksityisyytensä ja tarpeelliset lepohetket ja mahdollisuudet harrastuksiin.

Sinä olet hakemassa miehen kautta helpotusta omaan arkeesi. Sinulla olisi joku toinen joka tekisi ruokaa, siivoaisi ja huolehtisi kersoistasi. Sitä varten voi palkata aina lasten hoitajan tai siivoojan.

Puoliso otetaan itselle ja itsekkäistä syistä.

 

komppaan edellisiä.
Mies haluaa elää omaa arkeaan. Hänellä on selvät kuviot, lapset ovat äidillään joka toinen viikko ja miehellä on omaa aikaa tehdä omia juttujaan silloin.

Jos hän muuttaisi sinun kanssasi yhteen, hän joutuisi hoitamaan sinun lapsiasi lähes 24/7 eli hänen oma vapaa-aikansa olisi totaalisesti mennyttä. Sinun arkesi on sinun arkeasi ja aika vaikea siihen on itsenäisesti asioistana päättäneen ja eläneen ihmisen tulla toiseksi osapuoleksi.

Miehesi tajuaa elämän realiteetit, hän on jo kertaalleen yrittänyt ja väsynyt siihen menoon mikä yhteen muuttamisesta seuraisi, eikä halua sellaista arkea elää. Mies on rehellinen ja sanoo sen sinulle suoraan. Pinnat ja hatunnosto hänelle siitä.

Sinä käyttäydyt kuin pieni lapsi ja alat kiukuttelemaan, että mies ei halua koko pakettia.

Mietipä tätä asiaa vähän toiselta kantilta.
Eihän miehen koskaan pitäisi edes joutua tuollaisen valinnan eteen.
Mies on sinun seurustelukumppansi, ei lastesi isä eikä lastesi tuleva huoltaja.

Sinun tehtäväsi on järjestää oma perhe-elämäsi sellaiseksi, että teillä kahdella on kahdenkeskistä aikaa. Mies on sen omalta osaltaan jo tehnyt. Hänellä olisi joka toinen viikko elämässään vain sinua varten.

Näin erillään asuessa, mies saa olla omien lastensa kanssa joka toinen viikko ns. omalla porukallaan. Se on hänen oikeutensa ja se on aivan varmasti hänen lapsilleen hyväksi.
Jos muuttaisitte yhteen, sinun lapsesi "varastaisivat" läsnäolollaan miehen hänen lapsiltaan näinä viikkoina kun lapset ovat isällään.
Sen lisäksi sinä ja lapsesi veisitte mieheltä myös kaiken hänen vapaa-aikansa, yksityisyytensä ja tarpeelliset lepohetket ja mahdollisuudet harrastuksiin.

Sinä olet hakemassa miehen kautta helpotusta omaan arkeesi. Sinulla olisi joku toinen joka tekisi ruokaa, siivoaisi ja huolehtisi kersoistasi. Sitä varten voi palkata aina lasten hoitajan tai siivoojan.

Puoliso otetaan itselle ja itsekkäistä syistä.

Täsmälleen samaa mieltä. Ap:llä lienee perinteinen käsitys suhteesta eli suhde ei ole aito, tosi ja rakastava kun mies ei halua laittaa hynttyitä yhteen. Luulisi jo hieman miettivän miksi miestä ahdisti hänen perhe-elämänsä. Varmaankin siksi, että hän ei tunne oloaan kotoisaksi kun kodissa on "vieraat" lapset, lemmikit ja ehkä meluisaa.
Miksi ei voi antaa toiselle tilaa henkisesti ja myös konkreettisesti? Olisiko ap:llä taloudellinen motiivi tässä: eli mies maksaa puolet asumisesta ja ruokakuluista? Jos näin on, ap:n kannattaa katsoa peiliin eikä valittaa. Hän on löytänyt rinnalleen rakastavan kumppanin. Se ei ole itsestäänselvyys ja siitä kannattaa pitää kiinni eikä laskelmoida taloudellisia seikkoja.

 

Kannattaa edetä harkiten. Hyvä suhde toimii etänäkin. Arvostaisin kumppanuutta ja niitä hetkiä jolloin on aikaa toiselle. Lapset ovat vielä etusijalla, tottakai. Jos miehelle tuottaa vaikeutta kohdata asiat, kannattaa keskustella tarkasti asiat. Ettei tule pettmyksiä, kun jokaisella ne omat odotukset ja toiveet on ja saakin olla. Itselle etäsuhde olisi parempi, haluan omaa aikaa ja tilaa. Elettyä elämää takana paljon, keski-ikä ylitetty jo. Mies taasen tahtovat ripustautua, haluta yhteiseen kotiin, minä tyynnyttelen ja en ole aikeissa moiseen. Vaikka molemmat asuu omissaan, ei se tarkoita mitään pahaa tai ettei rakastaisi. Ehkä elämäntilanne sen vaatiikin. Onnea suhteeseen ja avoimin mielin.

 

Äskettäin juuri erosi uusioperhe muutaman yhteisen vuoden jälkeen. Ei sujunutkaan miehen puolelta niin kuin hän ehkä olisi ajatellut.

Ikävää lasten kannalta ja yhteisesti ostetun kodin kannalta.

Eli tosiaan maltti on valttia ja kunnon keskustelu siitä mitä yhdessä asuminen toisi tullessaan. Yhdessä asuminen kun ei ole elinikäinen sopimus ja sen voi rikkoa milloin vaan ja kumpi vaan.

 

Yhdessä asuminen kun ei ole elinikäinen sopimus ja sen voi rikkoa milloin vaan ja kumpi vaan.

Ei avioliittokaan ole elinikäinen sopimus. Vihkivalat voi rikkoa kumpi tahansa, koska tahansa, siis jos haluaa rikkoa.

itse en ap:nä edes miettisi yhteen muuttamista.
Mies ei halua kantaa vastuuta yhtään sen enempää ap:n kersoista. Hänellä on aivan tarpeeksi omassa elämässään. Fiksu kaveri, tietää rajansa.

 

Vaihda miestä,niinkuin oot jo varmaan tehnyt
Kyllä sinuntavoin ajattelevia miehiäkin on olemassa.
Jos sinulle yhdessäeläminen tuntuu tärkeältä,niin saathan sinäkin pitää unelmistasi kiinni.

 

Sama tilanne kuin aloittajalla. Toisaalta ymmärrän, toisaalta olen pettynyt. Jos mies kokee yhdessä asumisesta menettävänsä enemmän kuin saavansa, niin eihän siinä sitten ole järkeä. Itse koen kuitenkin juuri toisin päin. En hae elättäjää, hoitajaa enkä isää lapsilleni, vaan kumppanin jonka kanssa arjen jakaisin iloineen ja suruineen. Jotenkin vaikea on suhtautua kun toinen sanoo kuitenkin olevansa täysin sitoutunut. Kelpaamaton olo tulee, ei voi mitään.