Pioni
Mietityttää kovasti onko järkeä olla tälläisessä suhteessa: Kohta neljä vuotta yhteistä taivalta takana itseäni 5-vuotta vanhemman miehen kanssa. Molemmilla meillä on lapsia edellisestä liitosta, miehellä lapset joka toinen vko ja itselläni tällä hetkellä lähes koko ajan, koska entinen puolisoni on tällä hetkellä töissä Aasiassa. Nykyinen miesystäväni on sitä mieltä, ettei halua muuttaa yhteen ainakaan niin pitkään aikaan kun lapset asuvat kotona (ainakin 8 v.) . Mies sanoo kuitenkin olevansa täysin sitoutunut minuun vaikka yhteistä arkea ei ole luvassa. Mies vannoo myös rakkauttaan. Itse tiedän rakastavani häntä, mutta minua häiritsee se etten kelpaa totaalisesti pakettini kanssa miehen elämään ainakaan 8 seuraavaan vuoteen. Miehen kanssa on ollut myös välillä hyvin vaikeita aikoja, tasapainon löytäminen on ollut vaikeaa suhteessa. Mies jätti minut viimeksi syksyllä, koska perhe-elämäni lemmikkeineen kävi ahdistamaan häntä. Mies kuitenkin ikävöi minua niin kovin, että puhui minut takaisin suhteeseen ja lupasi tuolloin tehdä kaikkensa, että voisimme elää kaikki yhdessä n. parin vuoden päästä. No "ääni kellossa" tuon yhdessä elämisen suhteen muuttui hyvin nopeasti. Onko tässä järkeä, kun rakastaa mutta arkeensa ei saa rakkaastaan jakajaa ? Vietämme keskimäärin kolme päivää viikossa yhdessä.