"Vuorovaikutus ihmisten välillä vaatii siis melkoisen hienosyistä vaistoa, joka ilman muuta paranee kokemuksen eli harjoituksen kautta. Jokainen uusi tuttavuus on silti aina "uusi tutkimuskohde", jonka reaktioita ei voi tietää etukäteen. Siksi on aina edettävä varovaisesti, ja siksi ihmisellä on sosiaalisia käyttäytymissopimuksia, joiden mukaan edetä."
Nämä "sosiaaliset käyttäytymissopimukset" eli "-koodit", josta yllä kirjoitin, ovat juuri sitä informaatiota, jota kasvatus (eli kokemuksemme) meille antaa. Valitettavasti kaikilla ei ole yhtä hyviä kasvattajia, joten on kovin vaihtelevaa, miten kukin meistä on "elämän askelkuvionsa" saanut oppia.
Olen kuitenkin vakuuttunut, että tässä tapahtumaketjussa piilee suurin osa ihmisen käyttäytymiseen ja suhtautumiseen liittyvistä vaikuttimista.
Näen siis, että niin nuorille tytöille hävyttömyyksiä laukova äijä, spraypullolla kuvioitaan seinille suihkiva kloppi, viinapulloaan suuteleva juoppo kuin työpaikalla muiden olon helvetiksi tekevä kiusaajakin ovat kaikki kasvatuksen kautta tilansa saavuttaneita ihmisyksilöitä. Sen kautta, mitä ovat kokeneet, he ilmaisevat itseään. Vain erittäin harvoin kyse on mistään fyysisestä syystä (kuten esimerkiksi aivovammasta).
Mutta tarkoitukseni oli vielä syventyä tuohon "Onnistuvan miehen" toiseen kysymykseen seksuaalisen ja ei-seksuaalisen kosketuksen erosta.
Asia tuntuu vaikealta, sillä seksissä on paljon tunteita ja kosketusta, mutta kosketuksissa ja tunteissa ei välttämättä mitään seksuaalista - tai ainakaan ei kaikkien mielestä pitäisi aina olla.
Valitettavasti ei ihmisessä ole sellaista nappia, jota painamalla saisi "seksuaalisen vaihteen" pois päältä ja sitten taas päälle tarvittaessa. Olemme jatkuvatoiminen kokonaisuus.
Ellei meillä olisi tuota edellä mainittua sisäistä koodiamme, joka ohjaa käyttäytymistämme ja käsityksiämme, voisimme toimia melko lailla vaistomme varassa, ja tehdä ihan mitä meistä kulloinkin tuntuu. Jos kaikki olisivat henkisesti terveitä, tämä toimisi ihan hyvin. Rakastelisimme silloin, kun mielemme tekee, niiden kanssa, joiden kanssa tekee mieli, kuitnkaan ketään pakottamatta, vaan kulloinkin yhteistä säveltä etsimällä. Söisimme, kun on nälkä ja meillä olisi syötävää, nukkuisimme kun väsyttää jne. Onnellista eläinten elämää, toisin sanoen.
Tavallaan olisi ihan mukavaa elää tällaisessa yhteiskunnassa.
Olemme kuitenkin sopineet siitä, että jotakin ei vain voi tehdä, ja toisia asioita taasen täytyy tehdä. Olemme siis pitkälti luoneet oman elämämme yhteiset ehdot, joita seurataksemme meillä pitää olla valvontaa ja rajoituksia, joita kutsumme esim. moraaliksi, laeiksi, uskonnoksi ja viranomaisiksi. Voi tietenkin kysyä, olisiko tämä välttämätöntä, vai voisimmeko elää onnellisemmin yllä mainitulla "luonnollisella" tavalla? Ymmärrän kuitenkin hyvin, ettei noin vain voi käden käänteessä vaihtaa tiukasta lakien ohjaamasta olemassaolosta säännöistä vapaaseen tilaan, sillä siitä seuraisi helposti vapautta ilman vastuuta - eli todennäköinen kaaos. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö täydellinen vapaus olisi ihmiselle joskus tulevaisuudessa mahdollista. Eri asia on, jos se todella on tavoiteltava tila.
Miten tämä nyt sitten liittyy aiheeseen seksuaalisuudesta ja ei-seksuaalisuudesta? Se liittyy siten, että raja noiden välillä on ihmisen itsensä vetämä tilannekohtainen yhteinen päätös, jota tosin yritetään kovasti yksilötasolla jatkuvasti sovitella ja venytellä.
Jokaisella meistä on oma käsityksensä siitä, mitä on soveliasta tehdä, ja mitä ei, ja se on ainakin löyhästi kytköksissä yhteisiin sopimuksiimme - ellemme sitten ole niitä huonosti kasvatettuja, aspergereita tai tunnevammaisia. Olemme joka tapauksessa pyrkineet rajaamaan pois seksuaalisuuden sellaisista tilanteista ja sellaisilta yksilöiltä, joihin emme katso sen kuuluvan, kuten esimerkiksi juuri lapsilta ja outoja mielihaluja toteuttavilta (kuten eläimiin sekaantuvilta tai tulipaloista kiihottuvilta) yksilöiltä. Yleensä etenemme ihan järkiperustein, mutta tunnepohjaisiakin ratkaisuja tai jopa päähänpinttymiä saatamme noudattaa.
Noin teoriapohjalta voisimme rajata seksuaalisuuden koskemaan sukuelimiämme ja erogeenisiä alueitamme, mutta ainakaan viimeksi mainittua noudattamalla ei paljoakaan meistä jäisi jäljelle muuta elämää varten. Jos taas rajaamme seksuaalisuuden koskemaan vain kokemuspohjaisia reaktioitamme, joutuisimme rajaamaan seksuaalisuudesta pois niin paljon, että yleensäkään voisimme tuntea mitään positiivista. Ehkä seksuaalinen kiihottuminen voisi olla avainsana, mutta toisaalta, miten voimme senkään yhteistuumin määritellä? Onko kyseessä fyysinen reaktio kuten erektio tai emättimen kostuminen, vai pitääkö mukaan liittää ajatukselliset kokemukset, mielikuvat ja fantasiat?
Erektiohan ei välttämättä edes aina ole seurausta sukupuolisesta kiihottumisesta, sen tietävät ainakin ne miehet, jotka ovat saaneet seisokin hirtettäessä, tai ehkä useammin aamuisin, kun pitäisi päästä liikkumaan huomiota herättämättä. Emätin on tässä suhtessa käsittääkseni luotettavampi mittari. Fantasiat ja seksuaaliset ajatukset ovat toisaalta tietenkin hyviä seksuaalisen elämyksen merkkejä, mutta vähän vaikeasti ulkoapäin noteerattavissa.
Paras indikaattori taitaa lopultakin olla sellainen konkreettinen toiminta, jonka voi luonnehtia seksuaalisesti virittyneeksi - vaikkei sekään mitenkään yksiselitteinen juttu ole. Kuten alkuperäinen kysymyksenasettelukin osoitti, esimerkiksi kosketus voi olla luonteeltaan joko seksuaalista tai ei-seksuaalista, jopa riippumatta siihen, mihin kosketaan. Hipaisu kädelle voi olla paljon seksuaalisemmin ladattu kuin hipaisu sukuelimille. Tämän ratkaisee ihan vain se merkitys, jonka sille itse annamme - me, jotka eleen teemme, ja me, jotka sen kohteena olemme.
Jos harrastamme seksiä tai muuta fyysistä toimintaa itseksemme, asia lienee yleensä melko selvä ja simppeli. Mutta heti, kun meitä on vierekkäin kaksi, tapahtumat muuttuvat sosiaalisiksi. Kahden tai useamman yksilön välinen toiminta on vuorovaikutusta, jossa molemmilla on omat kokemuksensa ja ajatuksensa. Toinen voi olla voimakkaassa seksuaalisessa vireystilassa ja suorastaan "säteillä" seksiä, kun taas toinen ei ollenkaan koe tilannetta mitenkään seksuaalisena. Virhetulkintoja sattuu helposti, ja kuten kaikessa vuorovaikutuksessa, myös seksin saralla vaaditaan sekä harjoittelua että yhteisymmärrystä, jotta kaikki toimisi sujuvasti. Vain harvoin syntyy tilanteita, että kaksi yksilöä - - edes toisensa jo kauan tunnettuaan - ajattelevat ja kokevat kuin yksi organismi (mutta kokemus on tietenkin upea).
Täytyy siis ymmärtää, että vaikka itse kokee asian jollakin tavalla, toinen ei välttämättä koe asiaa ollenkaan niin. Tämä pätee kaikessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa - myös täällä palstoilla kirjoitellessa. Tulkitsemme ja eläydymme, koemme ja väärinymmärrämme. Viittaan taas meidän kaikkien niin erilaisiin elämämme lähtöasetelmiin ja elämänaikaisiin kokemuksiimme, jotka meitä itsemme näköisiksi ja oloisiksi ovat kouluttaneet.
Paras tapa päästä paremmin selville siitä, mitä toinen ihmisyksilö ajattelee, mitä hän kokee ja tuntee, on yleensä keskusteleminen ja myös sanaton viestiminen. Ihan uuden tuttavuuden kanssa pitää, kuten jo aiemmassa viestissäni kirjoitin, edetä varovaisesti ja hienotunteisesti, vähän kuin heikoilla jäillä - ellei sitten tunne olevansa tekemisissä sukulaissielunsa kanssa, ja kaikki etenee ihan kuin itsestään. Mutta pitkäänkin yhdessä olleille suosittelen mielelläni säännöllistä keskustelemista ja juttelemista, jatkuvaa aktiivista vuorovaikutusta, sillä se sekä lähentää osallisia yhteen ja samalla valottaa toisen näkymättömiä puolia ja ominaisuuksia.
Lasten kanssa touhutessa astuu kuvaan se todellisuus, että lapsi ei vielä ole oppinut hahmottamaan maailmaa valmiiksi - kun tuskin me aikuisetkaan aina vielä olemme oppineet. Lapselta puuttuvat myös vertailukohteet ja vielä täydet resurssit ymmärtää ja hahmottaa kokemaansa. Fyysisessä merkityksessä he ovat myös pitkälti "keskeneräisiä" - ja tätä ennen kaikkea seksuaalisessa mielessä. Heitä pitää siis suojata kokemuksilta, jotka ylittävät heidän sen hetkiset resurssinsa, oli kyseessä sitten henkinen tai fyysinen kokemus.
Lasta tosin tiettyyn rajaan asti myös suojaa tämä kokemuksellinen "viattomuus", niin kauan kuin kokemus ei häntä ahdista tai pelota. Tarkoitan tällä sitä, että ihan pieni lapsi ei välttämättä edes tajua, että hän osuu jäykistyneeseen siittimeen - jos saan käyttää erästä täällä pyörivää kuvaelmaa esimerkkinä, ilman että siitä syntyy tunneperäinen tulimyrsky. En siis yritä hyväksyttää sitä, että lapsia hoidetaan "mela tanassa", mutta sen tunnemerkityksellisen sisällön annamme tilanteelle kukin meistä itse - myös se lapsi, joka tämän kokee, jos sen edes huomaa.
Voi toki kyseenalaistaa sen, miksi miehellä seisoo, kun hän on lasten kanssa tekemisissä, mutta viitaten esim. edellä mainittuun aamuseisokkiin se voi olla ihan epäseksuaalinen kokemus miehelle. Ihmiselle, joka elää vakavassa seksuaalisessa puutteessa, ja siksi on seksuaalisesti ylilatautunut, voi saada mistä tahansa hellyyden tai läheisyyden kokemuksesta erektion, ja siksi voikin kysyä, pitäisikö tällaiselta ihmiseltä kieltää läheisyys lapsiin erektion pelossa? Lapsiin kuin terveesti tuntevalla ihmisellä aina on positiivisia tunteita ja myös molemminpuolinen tarve läheisyyteen ja hellyyteen.
Mies voi totta kai - ja pitäisikin - varoa huitomasta kepillään ympäriinsä niin, että lapset sen suotta huomaavat, ja korostan sitä, että jos mies oikeasti kokee kiihottuvansa seksuaalisesti lapsista, hänen tulee hakeutua terapiaan ja aktiivisesti välttää joutumasta läheiseen kosketukseen lasten kanssa, ennen kuin tilanne on parantunut.
Mutta lapselle on hellyys ja läheisyys - niin naisilta kuin miehiltä - elintärkeitä asioita, ja sitä ei voi antaa lapselle koskaan liikaa. Paras kosketus on sellainen, jonka takana tuntuu aito tunne, mutta sillä rajauksella, että seksuaalisuus kuuluu vasta aikuistuneiden ihmisyksilöiden väliseen kosketteluun. Ja silloinkin vain yhteisestä sopimuksesta, yhteisymmärryksessä, yhteiseksi iloksi ja tyydytykseksi.
P.S. On toki myös lapsia, joille seksuaalisuus on niin vaikeaksi tehty asia, että ihan oma-aloitteisesti saattavat tulla vaikka ventovieraille asiasta puhumaan, itseään hinkkaamaan tai toisia koskettelemaan tavoilla, joita ei lapsi normaalisti tekisi. Tällöin lapsi on jostakin syystä traumatisoitunut tai muuten kokee seksiin liittyvät asiat erityisellä tunnelatauksella (yleensä pelonsekaisella uteliaisuudella). Tähän sisältyy se vaara, että jos tällainen lapsi lähestyy aikuista, jolla itsellään on seksuaalistasoisia tunnehäiriöitä, hän saattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja jopa "kätevästi" syyllistää lasta tapahtuneesta ("toi aloitti").
Lapsi kaipaa aina vierelleen vastuunkantokykyistä, aikuista, henkisesti kypsää ihmistä, joka ei käytä lasta hyväkseen, vaan on tälle joka tilanteessa tueksi ja turvaksi.
P.P.S. "Unnuttaminen" (eli lasten "itsetyydytys") on mielestäni puolestaan selvä merkki lapsen läheisyyden ja merkityksellisen huomion kaipuusta. Lapsi ei siinä ensisijaisesti hae seksuaalista tyydytystä (vaikka voikin saavuttaa orgasmin), vaan etsii tunnepitoista korviketta mainitulle puutostilalle fyysisen hyvänolontunteen kautta. Luulen, että moni tekee vielä samaa aikuisenakin, eikä pelkästään itseään tyydyttämällä, vaan myös yhdenillan suhteiden kautta (puhumattakaan kaikista riippuvuuksista).
