Olen ihan kahdenvaiheilla erotakko vai ei.. Hän on muuten niin ihana, koti/ulkotöitä tekevä ja hauska, ja vieläkin osaa katsoa minua niinkuin ei haluaisi mitään muuta maanpäällä kuin minut.. mutta kommunikaatio on ihan jumissa. Ja lisäksi valheet.. Olemme seurustelleet yli 3v.
Hän valhetelee esim; lähettää viestin "olen kotona" ja soittaa vahingossa ja on vielä baarissa.. Hän luo profiilin FBookkiin eikä kerro siitä moneen kk mitään.(en ole itse siellä) Selitys oli että kun olen joskus sanonut että hyvä kun hän ei jumita koko aikaa koneen äärellä tai Fbookis..
Hän on kerran ollut aamuyöhön asti juhlimassa, oli aluksi jatkoilla ja sitten tarina vaihtui että oli kävelemässä 3 tytön kanssa kotiin joka kesti kauan eikä halunnut tehdä minua mustasukkaseksi. Ja sen jälkeen yksi naispuolinen työkaveri olikin siellä myös kävelemässä joka aikaisemmin pyysi häntä ulos kahville(kaverina kuulma pelkästään..tai näin sanoo, eivät silloin menneet vaikka sanoin että menkööt.. ehkä olin hieman ärtynyt asiasta
..) Ja tämän jälkeen saan kuulla että he ovat viestitelleet joka viikko parin kk ajan, ja hän on heittänyt naisen kotiinkin töistä muutaman kerran. Ja kun intin että onko nainen kiinnostunut hän sanoo en tiedä ei ole, no ehkä oli aluksi mutta ei enää, kai on kiinnostunut eri jätkästä.. huoh. eli ei mitää selvää vastausta.
Kaiken tämän keskellä tunnen itseni petetyksi vaikka mitään painavaa todistusta ei ole, hän vakuuttaa rakkauttaan ja oli itkemispisteessä kun puhuin erosta. Hän sanoo tekevänsä mitä tahansa sen eteen että en jätä häntä, olen kaikki hänelle.. Hän yrittää sanoa että nainen tekstaili hänelle ja hän vastaili. Ja kuulemma kertaakaan ei ole tullut mieleen tehdä mitään sen kanssa kun hänellä on minut, syytä kuulma ei ole.
Olen ihan sekasin, en tiedä mitä tekisin.. luottaa en pysty.. Tässä oli tietysti vain osa meidän elämästä, mutta pahinta on tuo piilottelu ja viestien poistaminen ja pimittäminen minulta.
Tekeekö miehet tälläistä, tekstailee naisen kanssa ilman taka-ajatuksia? tarjoutuu heittämään kaupunkiin samaa matkaa kun mennään? Voiko olla tosiaan niin että ylireagoin? Jos hän vain pelkää reaktiotani.. Olen mustasukkaista tyyppiä mutta niin on hänkin. Sanotaan molemmat ollut ihan normaalisti mustasukkaisia, kunnes tämä valehtelu alkoi niin se lisäsi omaa epävarmuuttani. Ei epävarmuutta minusta itsestäni vaan hänen aikeistaan.
En kestä.. Toivon vain että suhde toimisi, mutta ottaa iha sairaasti päähän tuo hänen käyttäytymisensä.
Onko kellään vastaavaa tai mitä muuten mietitte tästä?
