Kovasti kannustatte eroamaan, kukaan ei ota huomioon sitä, että joka toinen suomalaismies on samanlainen alkoholisti.
Mitä väliä sillä on, vaikka olisikin (enkä usko, että alkoholismi nyt ihan noin yleistä on)? Eivät ne muut miehet ole teidän liitossanne, vain te kaksi. Eikä yhdestä eroaminen tarkoita, että heti pitäisi ottaa riesaksi toinen samanlainen, yksinkin pystyy olemaan.
Tai pitäisi oikeastaan sanoa kolme, koska alkoholi on kaikesta päättäen miehelle tärkeämpi kuin mikään muu. Hän ei muutu, vaikka kuinka pyytäisit ja rukoilisit. Jos haluat mielenrauhaa itsellesi, jätät miehen ja alat elää omaa itsenäistä elämää.
Ero ei ole koskaan helppo, varsinkaan jos yhdessä on oltu vuosikymmeniä, mutta mieti, onko parempi, että mies pilaa teidän molempien elämän vai että hän pilaa vain oman elämänsä? Ajatus yksin elämisestä ilmeisesti kammottaa sinua enemmän kuin nykyisen, myös epätyydyttävän, elämän jatkaminen.
On alkoholisteja, jotka ovat raitistuneet vasta, kun puoliso on lähtenyt. Puoliso omalla toiminnallaan tavallaan mahdollistaa juomisen jatkumisen - enkä sano tätä mitenkään syyttääkseni, totean vain faktan. Kun toinen huolehtii siitä, että pöydässä on ruokaa ja laskut maksettu, juoppo voi rauhassa jatkaa elämistä kuin pellossa. Hänen ei tarvitse ottaa itsestään aikuisen vastuuta, kun toinen hoitaa ja paapoo.
Tältä kannalta katsottuna ero voisi olla paras ratkaisu myös miehellesi.
.
