onko kenelläkään "toisella naisella" onnellisia kokemuksia varatuista miehistä?

et voi tietää... onko sinun kikkelillesi naurettu ja... kenties kikkelin kokoasi myös...

Voin tietää. Ei ole naurettu. Syystä että olen nainen eikä minulla siksi ole kikkeliä.

 

Voin tietää. Ei ole naurettu. Syystä että ole nainen eikä minulla siksi ole kikkeliä.

viestini oli tarkoitettu nikille:herra varjele, joka juttujensa perusteella on mies.

 

En kaipaa "saarnaa" miksi varattuihin ei saisi koskea. Olen kuitenkin sitä mieltä, että itse tämä varattu on vastuussa omista teoistaan, en niinkään minä.

Olen tapaillut miestä,joka on suhteessa. Onnettomassa sellaisessa, ja tiedän olevani "se toinen nainen". Tiedän myös, että harvoin se toinen nainen voittaa vaan yleensä häviää.

Tunteet ovat kuitenkin vakavia ja vahvoja sekä minulle että miehellä. Emme ole puhuneet hänen erostaan, ainoastaan siitä kuinka onneton on suhteessaan ja kuinka kaduttaa että on sitä jatkanut

Onko kenelläkään "toisella naisella" hyviä kokemuksia varatuista miehistä? Onnellisia, yhteisiä tulevaisuuksia??

No ei ole loppupeleissä hyviä kokemuksia. Johti siihen riitautumiseen ja että ei luota enää miehiin ollenkaan.

Hyviä hetkiä toisiaan oli hetkittäin. Viikottain niitä paskana oloa.

 

Ja erittäin hyvistä hetkistä onkin. Olemme molemmat varattuja, mikä tavallaan helpottaa tilannetta. Yhteistä tulevaisuutta emme edes ajattele, vaan elämme hyvät hetket tässä ja nyt.
Olenkin kaivannut tänne keskustelua aiheesta tyyliin "me pettäjät". Tiedän, ettei tätä saisi tapahtua, mutta tilanne on mitä on. Ja jokaisella omansa. Mitään saarnoja tuskin kaipaamme, vaan vertaiskokemuksia. Moralisoijat pysyköön omassa leirissään. Sillä puolella olin itsekin vielä vuosi sitten.

Kokemusta on. Kuuntelin jutut ykkösen neitsyydestä ja haisevasta pillusta, kunnes sain selville olevani itse asiassa kolmonen enkä kakkonen.

 

Kokemusta on. Kuuntelin jutut ykkösen neitsyydestä ja haisevasta pillusta, kunnes sain selville olevani itse asiassa kolmonen enkä kakkonen.

Olisiko sinusta kivaa, jos poikaystäväsi juoruilisi sinusta arkaluonteisia asioita toiselle naiselle ja he nauraisivat ja pilkkaisivat seksin lomassa sinua?

 

Valitessasi kumppania, mieti, minkälainen isä kumppanisi olisi luonteensa perusteella. Syrjähtelevä, epälojaali pilkallinen juoruilija miehenä ei tuskin ole hyvä valinta parisuhteeseen.

 

Jokunen vuosi sitten jollakin keskustelufoorumilla joku nainen totesi kannaotossaan vbastaavantyyppiseen keskusteluun - "tuttu juttu- munkin veli on just tommonen pillupalkalla höpöttäjä, sillä on vaimo ja perhe, jonossa on kymmenkunta eronnutta, tai parisuhteessa olevaa naista, tai sinkkua- kun kännykkä soi, se katsoo kuka soittaa ja vastaa jos tekee mieli pillua" -naiset ovat tyytyväisiä siihen vähään mitä saavat".

Kirjoitus ilmeisetikin kuvaa "ajan henkeä" ja näitä levottomia sieluja- "aikuispissiksiä" ala Viivi Avellan löytyy kaiketikin usempia jokaista "seksuaalisesti vapautunutta aikuista naista" kohti. -Vai olisiko syytä käyttää ilmaisua -seksuaalisesti vammautunutta, tai kieroutunutta?

Niinhän se on ollut aina. Prinsessat saavat prinssinsä ja rumat eivät voi muuta kuin kateellisina yrittää tyrkyttää alapäätään. Tosiasia on, että se ensimmäinen vaimo yleensä valitaan huolella, toinen vaimo on vahinko ja kolmas on se, kun ei parempaa enää saa.

 

Miehenä luettuani ketjun joudun toteamaan, että olette te naiset hirveitä jakorasioita.

Suorastaan lutkia. Totta helvetissä jokainen mies uittaa munaansa jokaiseen katseenkestävään naiseen. Mutta luuletteko tällä puhkianalyysillanne nyt olevanne jotenkin fiksumpia?

NAINEN ON SE, JOKA ANTAA.

Minkä helvetin takia te menette pilluinenne sotkemaan toisten naisten elämät?
Mies (kokemusta on, avioliittoni aikana 10 vierasta naista ikäryhmissä 19-36v) eri pituisissa (seksi-) suhteissa.

Ei tulisi mieleenikään jättää vaimoani, joka on kaunis, fiksu ja seksikäs.
Silti on kiva vetää takaapäin viikseen jotain naikkosta hotellissa. Sehän on kuin huvipuistossa kävisi.

Miksi annatte käyttää itseänne?

Naisen saaminen on naurettavan helppoa - ja tilaisuus tekee varkaan. Se, mitä siitä naiselle jää, on lutkan maine ja revitty sydän.

Hölmöä.

P.S. Mulla on ollut aina kivaa näiden sivusuhteiden kanssa. Seksiä on harrastettu lähes uupumiseen asti

Tän kirjoittaja on joko suuri provo tai täys idiootti tai molempia. Miten voit haukkua naisia jakorasioiksi jos itse olet jakoavain? Miten se irtoseksi / sivusuhteet voisi edes olla eri juttu naiselle ja miehelle? Yhtälailla nainen haluaa seksiä kiinnostavien miesten kanssa ja nauttii siitä. Naisillakin on kivaa sivusuhteidensa kanssa ja he nauttivat niistä. Ihan yhtälailla nainen voi niissä käyttää miestä hyväkseen. Suurin osa näistä suhteista on kuitenkin luultavasti sellaisia, joissa molemmat antaa ja saa. Ja jos tarkkoja ollaan, kyllähän nainen on se joka valkkaa, mies se joka antaa, siis yleensä, poikkeuksiakin toki on. Miesten saaminenhan se vasta naurettavan helppoa onkin. Ei siinä minusta edes ole mitään pahaa, että saa seksiä helposti, ei se tee kenestäkään huonoa. Ja siinä missä sinä saat helposti, saa se nainen luultavasti vähintään yhtä helposti

 

En kaipaa "saarnaa" miksi varattuihin ei saisi koskea. Olen kuitenkin sitä mieltä, että itse tämä varattu on vastuussa omista teoistaan, en niinkään minä.

Olen tapaillut miestä,joka on suhteessa. Onnettomassa sellaisessa, ja tiedän olevani "se toinen nainen". Tiedän myös, että harvoin se toinen nainen voittaa vaan yleensä häviää.

Tunteet ovat kuitenkin vakavia ja vahvoja sekä minulle että miehellä. Emme ole puhuneet hänen erostaan, ainoastaan siitä kuinka onneton on suhteessaan ja kuinka kaduttaa että on sitä jatkanut

Onko kenelläkään "toisella naisella" hyviä kokemuksia varatuista miehistä? Onnellisia, yhteisiä tulevaisuuksia??

Sä kyselit tuolla toisessa ketjussa, mitä tehä, kun seurustelukumppani vastailee tekstiviesteihisi muodollisesti, mutta sitten kun näette, on haaskaa yhessä.

Seksiä saa kyllä muualtaki, toiset naiset yleensä vain sen säännöllisen seksin takia lähtee parisuhteessa eläviä miähiä väsytystaistelulla vokottelemaan.

Näin kokoneena rohvessorina voin sanoan sen sullen, että kyllä sitä tulevaisuuttakin voi teillä olla, mutta siitä onnellisuudesta en olisi niinkään varma, kun huoripukki alkaa yleensä katumaan vaimonsa luota lähtöä heti, kun te olette muuttaneet yhteen ja ensimmäinen riidantynkä ilmaantuu.

 

Sä kyselit tuolla toisessa ketjussa, mitä tehä, kun seurustelukumppani vastailee tekstiviesteihisi muodollisesti, mutta sitten kun näette, on haaskaa yhessä.

Seksiä saa kyllä muualtaki, toiset naiset yleensä vain sen säännöllisen seksin takia lähtee parisuhteessa eläviä miähiä väsytystaistelulla vokottelemaan.

Näin kokoneena rohvessorina voin sanoan sen sullen, että kyllä sitä tulevaisuuttakin voi teillä olla, mutta siitä onnellisuudesta en olisi niinkään varma, kun huoripukki alkaa yleensä katumaan vaimonsa luota lähtöä heti, kun te olette muuttaneet yhteen ja ensimmäinen riidantynkä ilmaantuu.

Nii ja sitten näes plikka vielä kerron näin kokeneena rohvessorina sulle sen, että kun se avopuolisko on passannut miestä kenties vuosikausia ihan jalattomaksi asti niin sitten kun sä yrität poltettua pernamuussias sille tyrkyttää ni ei kuules plikka välttämättä kelpaa. Ja sitten kun sä yrität ottaa silt suihinsa niin sekään ei välttämättä kelpaa, kun entisel avopuoliskol siitä kenties jos ennen tätä huoripukkia monen vuosikymmenen kokemus.

 

Ei ole. Kukaan muu ei tule onnelliseksi siitä että saa jonkun aviomiehen/naisen pettämään puolisoaan. Kukaan muu ei nauti siitä että joku ihminen kärsii.

 

Ei ole. Kukaan muu ei tule onnelliseksi siitä että saa jonkun aviomiehen/naisen pettämään puolisoaan. Kukaan muu ei nauti siitä että joku ihminen kärsii.

Paitsi itsekkäät paskiaiset, jotka kuvittelevat olevansa kauniimpia, seksikkäämpiä ja parempia sängyssä kuin se kotona odottava hirveä puoliso.

Ap:lle: kysypä siltä mieheltä miksi hän jatkaa onnettomassa liitossa. Miksi hän ei ota vastuuta elämästään ja eroa, jos liitto on niin hirveä.

 

Paitsi itsekkäät paskiaiset, jotka kuvittelevat olevansa kauniimpia, seksikkäämpiä ja parempia sängyssä kuin se kotona odottava hirveä puoliso.

Ap:lle: kysypä siltä mieheltä miksi hän jatkaa onnettomassa liitossa. Miksi hän ei ota vastuuta elämästään ja eroa, jos liitto on niin hirveä.

olenpa minäkin sortunut ukkomieheen, ihastuinja rakastuin. Ja kyllä minä selittelin tilannetta itsellen isillä ettärakkaus on arvokkainta. Pakko sanoa että tuon jutun jälkeen(mies ei eronnnut vaimostaan vaan aloitti heti uuden suhteen minun jälkeeni) usko rakkauteen meni, ja nykysin ajattelen rakkautta vain mielenhäiriönä. Tosi kammottava kokemus.

En koe olevani itsekäs enkä kuvitellut olevani parempi kuin se kotona ollut vaimo, minä vain uskoin että mies rakastaa minua. Jessus sentään, mutta se oli silloin kun vielä uskoin rakkauteen.

 

En kaipaa "saarnaa" miksi varattuihin ei saisi koskea. Olen kuitenkin sitä mieltä, että itse tämä varattu on vastuussa omista teoistaan, en niinkään minä.

Olen tapaillut miestä,joka on suhteessa. Onnettomassa sellaisessa, ja tiedän olevani "se toinen nainen". Tiedän myös, että harvoin se toinen nainen voittaa vaan yleensä häviää.

Tunteet ovat kuitenkin vakavia ja vahvoja sekä minulle että miehellä. Emme ole puhuneet hänen erostaan, ainoastaan siitä kuinka onneton on suhteessaan ja kuinka kaduttaa että on sitä jatkanut

Onko kenelläkään "toisella naisella" hyviä kokemuksia varatuista miehistä? Onnellisia, yhteisiä tulevaisuuksia??

MINULLA ON !
tapasin miehen puolisenvuotta sitten, tunsin hänet jo entuudestaan mutta emme oleet juteltu paljoa. Kuitenkin me aloimme juttelemaan ja näkemään harcasen päivä. Tiesin, että miehellä on nainen ja lapsia, mutta ihastuin häneen kuitenkin. En näyttänyt tunteitani miehelle vaan olin ystävä. Yksi ilta hänella oli suruja ja minä halasin häntä ja kerroin neuvoja. Mies kuitenkin halusi enemmä.. ja hän suuteli minua. Seuraavana päivänä häneltä tuli viesti "toivottavasti et pelästynyt". En ollut peloissani, vaan häpesin, että miksi annoin miehen suudella itseäni ja että olin hänelle lohduke vain, mies kuitenkin sanoi minun olevan väärässä ja myönai tunteensa minulle. Aloimme tapaileen useammmin ja vietimme viikonloppuja yhdessä. Kuitenkin hetken päästä omatuntoni alkoi soimata ja olin laittamassa pelin poikki. Mies kuitenkin sai minut uskomaan, että hän jättää perheensä ja rakentaa tulevaisuuden kanssani, koska rakasti vain minua. Ajattelin, että millainen mies on valmis jättämään perheensä toisen naisen vuoksi, mutta tajusin että miehen ei ollut hyvä olla nykyisen naisen kanssa. 3-4kuukautta tapailimme salaa kunnes koitti päivä jolloin mies ilmoitti, että nainen ja lapset olivat lähteneet... maailmani meni sekaisin, olin onnesta sekaisin. Kuitenkin pidimme viellä matalaa profiilia, mutta pian aloimme seurustelemaan ja yhdessä olemme vielläkin. Päivääkään en vaihtaisi yhdessä olostamme, vaikka alku olikin pelottava ja stressaava.
- kirjotus nyt on vähän sekava, mutta pointti on, että joskus 'kakkos nainen' voikin olla se ykkös nainen

 

Suhteita on niin monenlaisia, samoin syitä ja seurauksia. Jostakin syystä kirjoittelu keskittyy siihen, että "nainen ryhtyy ukkomiehelle kakkoseksi". Minulle on kertynyt kokemuksta monenlaisista tilanteista oman pitkän liittoni aikana (sekä omasta että puolisoni näkökulmasta) ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän näen ihmissuhteissa eri sävyjä. Parisuhde muodostuu aina kahdesta yksilöstä, jolla on omat tunteensa, luonteensa, pelkonsa, tarpeensa sekä oma subjektiivinen käsityksensä oikeasta ja väärästä. Joskus oikea ja väärä periytyvät satukirjoista ja käsitykseen ikuisesta rakkaudesta ja onnesta.

Aika harva pystyy elämään niin, että ei koskaan loukkaa toista ja samalla on täysin tasapainossa itsensä kanssa. Täydellisiä 100% parisuhteita on yksi miljoonasta ja kaikki muut ovat kompromisseja, joissa kaikki omat toiveet ja odotukset eivät toteudu. Jos kompromissit ovat sellaisia, että kumpikin pystyy niihin sitoutumaan, niin ok. Jos toinen osapuoli tai vaikka kumpikin ovat jatkuvasti tyytymättömiä suhteeseen, se raastaa ja syö meitä sisältä. Parisuhteen alussa hyväksyy toiselta enemmän virheitä ja erityisesti me naiset kuvittelemme, että pystymme muuttamaan miehiä. Pitkässä parisuhteessa kulmat usein hioutuvat, ja hankaloita asioita opitaan sietämään. Joskus kuitenkin käy niin, että simpukkaan sulkeutunut terävä hiekansiru ei kasvakaan helmeksi vaan siitä kehittyy myrkkypallo, joka täyttää lopulta simpukan kokonaan.

Kerron tässä pienen osan omaa tarinaani. Ehkä siitä on jollekin hyötyä, todennäköisesti kuitenkaan ei.
Kaikki ihmiset ja ihmissuhteet ovat ainutkertaisia ja siksi toisen kokemuksesta ei välttämättä ole mitään hyötyä toiselle.

Olin aikoinaan avioliittoni aikana ollut suhteessa niin ikään naimisissa olleeseen mieheen. Suhde kesti lähes kolme vuotta. Olimme kumpikin rakastuneita ja aivan liian kiinni toisissamme, vaikka yritimme pitää liekin mahdollisimman pienenä. Seksi rakastamani ihmisen kanssa oli ihanaa, mutta morkkikseni sitäkin pahempi. Suhteemme ei ollut mikään hetken päähänpisto. Kemia välillämme oli ollut vahva jo neljä vuotta ennen kuin siirryimme fyysiselle tasolle. Myöhemmin minusta tuntui, että emme ehkä olisi saaneet tunnetta loppumaan muuta kuin polttamalla sen konkreettisesti loppuun. Suhteen kuluessa myös tajusin, että miehellä oli ollut suhteita myös ennen minua ja todennäköisesti myös suhteemme loppuvaiheessa "lohduttamassa". En ajatellut sitä sen enempää, sillä eihän kumpikaan meistä ollut tilivelvollinen toiselle.

Eromme oli lopulta raastavan vaikea ja johti välillämme täydelliseen välirikkoon. Aikaisemmin olimme olleet eräänlaisia työkavereita, suhteen jälkeen siihen oli kuitenkin täysin mahdotonta palata. Aikaa on kulunut paljon ja nykyään pystymme jo muodollisesti tervehtimään toisiamme. Mitään keskusteltavaa meillä ei ole ja samaan tilaisuuteen osuessamme pyrimme olemaan kaukana toisistamme. Olemme kuin magneetit, jotka alussa vetivät toisiaan puoleensa ja nykyisin hyljeksimme toisiamme Tapaamme harvoin, sillä asumme eri kaupungeissa ja olemme kumpikin erilaisissa työtehtävissä.

Minusta on aivan käsittämätöntä lukea, että jotkut arvostelevat puolisoaan yksityiskohtaisesti kolmannelle osapuolelle. Kakkosmieheni oli jo ennen minun tapaamistani päättänyt, että eroaa, kun lapset ovat sen ikäisiä, että kärsivät erosta mahdollisimman vähän. Hän ei siitä huolimatta milloinkaan arvostellut vaimoaan eikä puhunut heidän parisuhteestaan. Sama koski minua. Ei olisi mieleenikään tullut puhua hänelle miehestäni ja meidän asioistamme. Kahden varatun yhteinen aika oli sitä paitsi niin kallista, että olisi ollut järjetöntä käyttää ihana yhteinen aika puolisoitten arvosteluun.

Tunsin päällisin puolin myös hänen vaimonsa. Kun nuorin lapsi oli päässyt ripiltä, he todellakin erosivat, mutta minä en ollut enää silloin kuvioissa. Epäilen, että ero oli myös hänen puolisolleen tervetullut. Todennäköisesti he olivat jatkaneet yhdessä vain lasten ja yhteisen kodin takia. Suhteen alussa mies myös toivoi, että "odottaisin" siihen saakka, kun hän on valmis eroon. Pyyntö oli mielestäni outo. Toteuttaakseni hänen toiveensa, olisin roikkunut viisi vuotta salasuhteessa hänen kanssaan. Minun vastuulleni jäisi se, eroaisinko puolisostani vai eläisinkö nämä vuodet kahden miehen loukussa. Kumpikin vaihtoehto tuntui täysin päättömältä. Varsinkin kun biologinen kelloni tikitti varsin kovaäänisesti.

Yritin erota hänestä kahteen otteeseen, mutta en onnistunut siinä. Toisen eroyrityksen ajoitin hänen pitkän ulkomaankomennuksensa ajaksi, mutta sekään ei onnistunut. Hän halusi pitää yhteyttä ja koki eron liian vaikeaksi raskaan tyoprojektin aikana. Hän sai puhuttua minut ympäri, eikä se totta puhuen ollut edes vaikeaa. Tunteiden hallinta ei kerta kaikkiaan enää onnistunut. Samalla pelkäsimme kumpikin kiinni jäämistä, sillä hänen "luotettava" työkaverinsa oli ottanut asiakseen tiedottaa asiasta pienessä sievässä mahdollisimman monelle.

Elämäntilanteemme olivat todella erilaiset. Hän oli päättänyt erota, kun lapset ovat isoja ja minä puolestani halusin omia lapsia, enkä ollut edes ajatellut erota miehestäni. Salasuhteessamme ei ollut mitään järkeä, mutta emme päässeet irti toisistamme. Raskaus olisi ollut hyvä pakottava syy eroon, mutta onneksi en tullut suhteen aikana raskaaksi. Isä olisi voinut olla kumpi tahansa.

Kunpa suhde olisikin ollut vain satunnaista seksiä. Valitettavasti se oli kuitenkin syvällä tunnetasolla, jossa seksi oli vain yksi osa. Kärsin koko suhteen ajan helvetinmoisia omantunnontuskia. En ollut koskaan pitänyt itseäni "pettäjätyyppinä" ja tilanne repi minua sisältä. Lopulta sain rytmihäiriöitä.

En pysty määrittelemään, kuka tai mitkä asiat olivat tässä suhteessa syyllisiä ja kenellä on oikeus moralisointiin. On ihan selvää, että kumpikaan meistä ei päätynyt tähän suhteeseen täysin vahingossa ja tunteitten vieminä vaan taustalla olivat myös omat parisuhteemme. Minun parisuhteessani ongelmat eivät olleet niin suuria, että olisi kannattanut erota. Sitä paitsi vaikka olinkin rakastunut kakkosmieheeni, en olisi voinut kuvitella eläväni hänen kanssaan saman katon alla. Olimme luonteeltamme perustavaa laatua olevalla tavalla erilaisia. Oma puolisoni taas on monella tavalla ihana ihminen ja erinomainen puoliso, mutta hänelläkin on mustat pisteensä, jotka eivät muutu. Minun on vaan elettävä niiden kanssa tai harkittava eroa.

Vaikka syrjäsuhteeni olikin jo päättynyt, päätin kertoa asian miehelleni. Minusta tuntui, että en voisi jatkaa suhteessamme ilman totuuden tunnustamista. Tämä oli täydellinen virhearviointi ja minulta tekopyhä yritys pestä omia kasvojani. Tunnustamisesta ei ollut kenellekään mitään hyötyä, vaan pelkkää haittaa. Itse salasuhteesta ei sen sijaan ollut haittaa kenellekään, korkeintaan minulle itselleni. Vaikka suhde kulutti minua henkisesti, olin kotona paljon onnellisempi ja lämpöä riitti runsaasti myös aviomiehelleni Todennäköisesti juuri siitä syytä hän ei osannut aavistaa mitään. Usein kuvitellaan, että sivusuhde johtaa kylmyyteen omaa kumppania kohtaan, minulla on kuitenkin täysin toisenlainen kokemus.

Omat haavani paranivat täysin, mutta miehelleni jäi pahoja sisäisiä arpia, joita ilmeisesti aikakaan ei täysin korjaa. Suhteen päättymisestä on kulunut reilusti yli kymmenen vuotta.

 

Tunnen parin, jotka elävät tasapainoista seksisuhdetta työpaikalla pettäen kummatkin omia aviopuolisoitaan.

Nainen tuntuu nauttivan olostaan ja osaa pitää miehen kurissa, ovat samassa konttoritilassa töissä ja nainen pukeutuu nahkaan aina niinä päivinä kun haluaa miehen kanssa panoa, he käyttävät firman vierasvessaa. Nainen näyttää määrittelevän milloin pannaan ja mies tottelee kiltisti.

Pettävä nainen ja hänen aviomiehensä ovat duunaritasoa, pettävä mies taas on porvari. Aiemmin nainen kertoili avoimesti koko konttoriporukalle harrastuksestaan, jossa pääsi kotoa pois mutta nähtävästi hänen miehensä sai rysän päältä kiinni ja nyt pettäjät panevat vain töissä.

Ei tämä suhde tavallisista, kumppanejaan pettämättömistä ihmisistä tunnu mukavalle ja pari onkin eristäytynyt muista mahdollisimman tehokkaasti. Eivät käytä enää firman ruokalaa koska naisen aviopuoliso käy siellä syömässä. Tämä aisankannattaja tuntuu omahyväiseltä eikä nähtävästi tajua nykyistä tilannetta tai yksinkertaisena ehkä vain hyväksyy sen, että kastaa porvarin kanssa samaan kuppiin, jakaa vaimonsa silmänsä ummistaen. Siinä mielessä naisen käytös on ymmärrettävää.

Monilla tavoin ihmiset vain kulkevat läpi elämän, hakevat onnensa vaikka pettäen oman perheensä. Pettävä mies ei nähtävästi halua naista puolisokseen, ovat niin eri yhteiskuntaluokista. Mutta nainen luultavasti antaa miehelle elämyksiä vessassa, sellaisia joita miehen oma vaimo ei koskaan voi antaa. Ja nainen tietysti saa itse pakottavaan tarpeeseensa seksiä, jota ilman ei tule toimeen

Tämä pari on akvaariossa, heidät olisi helppo narauttaa mutta eipä se muille kuulu. Kukin hakekoon lohtunsa omalla tavallaan

 

Ai niin , mutte enhän minä olekkaan nainen....

 

Olen pari vuotta tapaillut eli pääasiassa paneskellut naimisissa olevaa miestä. Tutustuttiin jossain, päädyttiin sänkyyn ja se oli mahtavaa. Otettiin sitten uusiksi. Ollaan tapailtu muutenkin ja mies on kertonut onnettomasta avioliitostaan. Hän aikoo erota kun nuorempi lapsi on riittävän vanha. On jo vaimonsa kanssa erosta puhunut mutta vaimo ei ota asiaa kuuleviin korviinsa vaan suuttuu.

Mies on kertonut vaimonsa olevan hiukan epästabiili ja saa joskus raivokohtauksia jolloin myös saattaa lyödä miestä tai rikkoo tavaroita. Miehellä on joskus jälkiä. Mies on näyttänyt myös millaisia tekstiviestejä vaimonsa on hänelle joskus vihapäissään lähettänyt. En voisi kuvitellakaan itse käyttäväni sellaisia sanoja ihmiselle josta välitän. Jos vaimolla on niin paha olla hänen kanssaan, miksi ei itse tee asialle jotain. En tiedä mikä on totuus eikä asia minua kiinnostakaan mutta mies on kertonut ettei heillä ole ollut seksiä nuorimman lapsen synnyttyä, mikä on sitten ajanut miestä vieraisiin.

Olen tuntenut miehen siis pari vuotta enkä ole havainnut hänessä mitään sellaisia piirteitä jotka ajaisivat minut samaan kuin hänen vaimonsa. Hän on älyttömän kiltti, mutta myös seksipeto. Harvinainen yhdistelmä. En tiedä varmasti olenko hänelle ainoa toinen nainen, mutta en ainakaan usko muihin vaan ei sitä koskaan tiedä.

Meistä on tullut ystäviä. En kuitenkaan usko että miehen eron jälkeenkään meistä tulee paria. Mies saattaa löytää uuden naisen itselleen. Ainakin minä olisin todella varovainen jos hän ottaisi puheeksi meidän yhteisen tulevaisuutemme saman katon alla. Ainakin odottaisin että mies itsenäistyy eron jälkeen niin ettei vain hyppää suhteesta toiseen. Minulla ei ole hinkua parisuhteeseen mutta hyvän ja sopivan miehen kanssa en pidä ajatusta mahdottomanakaan. Välillä tämä mies kyllä käyttäytyy kuin haluaisi olla minulle jotain enemmän, mutta olemme sopineet että avioliitostaan johtuen ei sellaisesta puhuta. Hän saa kuitenkin olla kanssani aika paljon silloin kun se on mahdollista.

 

Minkä takia täällä aina sanotaan, että jos varattu mies valittaa kotona olevan kamalaa, hän valehtelee (vain saadakseen seksiä). Olen itse ollut suhteessa, joka oli onneton, ja siinä sivussa sitten ihastuin toiseen mieheen. Kerroin tälle miehelle, että suhteeni ei toimi ja on vain kulissi. En valehdellut. Miksi siis jokaisen miehen, joka näin sanoo, pitäisi yllättäen valehdella. Maailma on täynnä onnettomia avioliittoja, joista todellakin on vaikea lähteä.

Vähän tuntuu siltä, että täällä huolestuneet ja itsestään epävarmat naiset haluavat vain halveksia "toisia naisia", ja vähentää omaa pelkoaan hokemalla sitä, että miehet ei ole "toisten naisten" kanssa tosissaan. Epäilen, että siitä huolimatta, että mies ei jätä perhettään, moni mies on varmaan enemmän tosissaan salarakkaansa kanssa ja enemmän mielissään tämän seurasta kuin vaimonsa.

Katsokaa naiset peiliin ja miettikää, miksi niin moni mies pettää. Korostettakoon tässä vielä, että - niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, en hyväksy pettämistä, enkä sellaista suhdetta enää kaiken kokemani jälkeen halua, missä sellaista tapahtuu. Mutta pettävä mies ei aina valehtele salarakkaalleen. Hän voi ihan oikeasti rakastaa sitä naista ja haluta yhteistä tulevaisuutta, vaikkei voi. Ihan niinkuin pettävä nainenkin.

Juuri näin. Ja sitten voi olla ettei kumpikaan välitä onko toisella useampia panokavereita vai ei. Niin on yhdentekevää valehteleeko kotioloistaan vai ei. Seksiin se ei liity millään tavalla.

 

En moralisoi mitenkään mutta kylmä tosiasia on, että sellainen ihminen, joka pettää oman puolisonsa on epäluotettava.

Työpaikalla ei työnantaja voi luottaa tällaisiin ihmisiin, jotka ovat petollisia, heidän hoidettavakseen ei voi uskoa luottamuksellisia asioita koska kyseisen henkilön luonto on luonnostaan petollinen ja hän voi näin ollen helposti kavaltaa kahvipaketin tai miljoonan riippuen onko kahvipaketin ostaja vai osakesalkun hoitaja

Työnantaja ei vain useinkaan tiedä varmasti näistä pettäjistä

 

Pahoittelut, että nostan vanhaa ketjua, mutta olen nyt onnistunut kaikista ennakko-odotuksista huolimatta ajamaan itseni tilanteeseen, jossa olen toinen nainen.
Pienenä "puolustuksena" voin sanoa, että vahvat tunteet ja ihastuminen oli herännyt jo puolin ja toisin todella nopeasti ennen kuin sain tietää miehen olevan perheellinen.

Kun hommaan liittyisikin vaan fyysinen vetovoima, mutta sen lisäksi meillä on ihan alusta asti ollut todella vahva henkinen kemia.

Meillä molemmilla on todella samanlainen suhdetausta, teinistä asti oltu yhdessä samojen kumppanien kanssa. Sillä erotuksella, että itselläni ei ole lapsia ja olen eronnut. On puhuttu todella syvällisiä asioita suhteesta ja elämästä ja mies onkin jälleen ottanut kotona puheeksi, että ei ole vuosiin ollut enää onnellinen. Vaimo ei kuitenkaan ole kovin halukas eroamaan. Jo vuosia sitten ovat koittaneet korjata suhdetta parisuhdeterapialla, mutta homma ajautui siitä vain huonommaksi, seksi loppui ja mies alkoi etsimään sitä muualta, jonka seurauksena tapasimmekin.

Mies on todella sekaisin tunteistaan ja ajatuksistaan, miettii kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja koittaa jäsennellä ajatuksiaan.

Olenkin tässä mietiskellyt, että kuinka kauan tilannetta kannattaa seurailla. Jonkin takarajan aion itselleni asettaa, en todellakaan ala miehen päätöksiä vuosikausia odottelemaan. Nyt ollaan tunnettu vasta parin kuukauden verran ja asutaan eri paikkakunnilla, niin näkemistä ei ole aina helppo järjestää.
Kuinka kauan muilla on tapailu kestänyt ennen kuin varattu osapuoli on tehnyt päätöksiä suuntaan tai toiseen?
Ja toki tiedän toimivani väärin ja tiedostan, että tässä jutussa voi sattua pahasti. Tilanteessa on vaan sen verran paljon kaikkia seikkoja mitä en nyt ala tässä avaamaan, minkä takia kumpikaan meistä ei ole kytkintä vielä nostanut.

 

Ettäkö miten kauan nuo päätökset kestävät? Noin voi kysyä vain todella naiivi ihminen ja vieläpä vasta parin kuukauden tapailun jälkeen.
Ne voivat kestää tästä hetkestä loppuelämän pituisiksitai sitten sellaista valintaa ei ole aikomus tai tarkoituskaan tehdä. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin.

Meillä naisilla on taipumus kuvitella, että miesten pää on rakennettu samalla lailla kuin naisillakin. Nainen kun rakastuu korviaan myöten hyvään rakastajaan ja mukavia löpisevään tyyppiin, joka tietää, että sillä tavalla pääsee äkkiä määränpäähän eli saman peiton alle. Kun asutaan eri paikkakunnilla, kärähtämisen vaara on pieni ja samalle, tutulle kupille on mukava ja vaivaton pääsy.

Herää todelisuuteen, älä petä itseäsi.

 

Ettäkö miten kauan nuo päätökset kestävät? Noin voi kysyä vain todella naiivi ihminen ja vieläpä vasta parin kuukauden tapailun jälkeen.
Ne voivat kestää tästä hetkestä loppuelämän pituisiksitai sitten sellaista valintaa ei ole aikomus tai tarkoituskaan tehdä. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin.

Meillä naisilla on taipumus kuvitella, että miesten pää on rakennettu samalla lailla kuin naisillakin. Nainen kun rakastuu korviaan myöten hyvään rakastajaan ja mukavia löpisevään tyyppiin, joka tietää, että sillä tavalla pääsee äkkiä määränpäähän eli saman peiton alle. Kun asutaan eri paikkakunnilla, kärähtämisen vaara on pieni ja samalle, tutulle kupille on mukava ja vaivaton pääsy.

Herää todelisuuteen, älä petä itseäsi.

Tiedän että olen tilanteessa missä todennäköisemmin tulee sattumaan, kuin että homma päättyisi kannaltani onnistuneesti.
Jonkinlaista vertaistukea ehkä koitin vaan tällä viestillä hakea ja otsikon teemaa mukaillen "onnellisia tarinoita".

Vaikka tilanne vaikuttaa toivottomalta, niin silti en ole vielä valmis hanskoja lyömään tiskiin. Noin suurpiirteisesti esimerkiksi kevään voisi asettaa sen suhteen takarajaksi miltä tilanne vaikuttaa. Siinä vaiheessa varmaan oma vaistokin jo hieman kertoo mihin suuntaan tilanne on menossa. Muuten tulen katumaan ja jossittelemaan asiaa loppuikäni.

 

Tiedän että olen tilanteessa missä todennäköisemmin tulee sattumaan, kuin että homma päättyisi kannaltani onnistuneesti.
Jonkinlaista vertaistukea ehkä koitin vaan tällä viestillä hakea ja otsikon teemaa mukaillen "onnellisia tarinoita".

Vaikka tilanne vaikuttaa toivottomalta, niin silti en ole vielä valmis hanskoja lyömään tiskiin. Noin suurpiirteisesti esimerkiksi kevään voisi asettaa sen suhteen takarajaksi miltä tilanne vaikuttaa. Siinä vaiheessa varmaan oma vaistokin jo hieman kertoo mihin suuntaan tilanne on menossa. Muuten tulen katumaan ja jossittelemaan asiaa loppuikäni.

Vertaistukea....
Usko pois, että ne onnelliset tarinat ovat näissä tapauksissa pienemmät kuin loton pääpotin saamiset. Sääliksihän sinua ihan käy, jos todellakin haluat pilata niin oman elämäsi kuin toisen perheen elämän lopullisesti. Typerintä, mitä voit tehdä, on ottaa yhteyttä miehen vaimoon.

Ihmisellä PITÄÄ olla itsehillintää ja järkeä, kait ymmärrät, että nyt sinua ohjaavat alkukantaiset voimat eli himo ja sen lisäksi annat pääsi kuvitella ihanaa elämää "sielunkumppanin" kanssa - sekään ei ole todellisuudesta, sillä kaikkiin suhteisiin tulee arki yllättävän pian. Jos siinä euforiassa saa viipyä muutamaa kuukautta pitempään, sekin on jo lottovoiton luokkaa.

Varsinkin, jos hypätään entisestä liitosta suoraan uuteen suhteeseen, ennuste on erityisen huono. Pitää selvittää ensin menneet ja antaa itselleen aikaa miettiä oma päänsä järjestykseen, pohtia omat motiivit ja elänarvot, opeteltava elämän normit ja ennenkaikkea, vastaamaan itsestään ja velvoitteistaan. Ei voi käyttäytyä kuin lapsi, joka tahtoo toteutettavan mielihalunsa.

Hyvä nainen, pyydät vertaistukea.
Minä taas pyydän sinua käyttämään päätäsi, suojelemaan sinua itseltäsi.

Olen lähellä nähnyt ja joutunut seuraamaan, kun perheellinen mies on kuvauksesi mukaan "ollut päästään sekaisin" ja kertoillut kaikenlaista avioliitostaan ja sen tilasta. Todellisuus oli kuitenkin aika toisenlainen ja siinäkin vaimolla oli järkeä jarrutella päätösten tekemistä niin pitkään, että toinenkin pääsi hormonimyrskystään tasapainoon ja kykeni järjelliseen ajatteluun taas. Et usko, miten kiitollinen se mies on ollut vaimolleen sen sekoilun jälkeen! Hän ei todellakaan aikonut erota ja irtautua perheestään.

Puoliso, joka on uskoton, kertoilee tarinoita. "Uusi ihana" on sielunkumppani, jutellaan syvällisiä ja seksi on täydellistä jne..... Sen tarkoitus on saada toinen kiedottua pauloihin ja riippuvaikseksi. Älä sinisilmaisesti usko kaikkia puheita, on niin helppo sanoa, että vaimo ei halua erota ja laittaa se verukkkeksi. Millainen mies väistelee omaa vastuutaan ja osuuttaan ongelmiinsa? - Raukka.