Älä odota, että toinen tulee lähelle. Me käytiin tuota vääntöä mun raskaus aikana ja lapsen syntymän jälkeen. Meni kyllä ohi, kun lopetin stressaamisen. Kukaan ei tule sen lähelle joka ei osaa ääneen tuoda asiaa esille. Samalla tajusin, että jos haluan pelkkää hellyyttäkin niin lähtee myös musta itsestäni se, eikä istua ja odottaa valmista.
Arjessa pussistaan, nipistellään hellästi, taputellaan, silitellään, halaillaan jne. ohimennenkin. Miehelleni annan pusun kun kuljen hänen ja läppärin ohi, tai meen retkottaa hänen viereensä ja halaan. Alusta lähtien oli tuota kyllä, mutta ei toisessa voi olla kiinni kyllä 24/7. Mies kun tekee jotain niin mä teen omiani. Sitten illalla kiusataan toisiamme ja miehelläni on itsellään ollut vaihe kun halusi mun läheisyyttä enemmän ja en tajunnut että olin siis laiminlyönyt lähellä oloa ja hellyyttä. Onneks otti puheeksi ja muutin toimintaani. Sanoin miehelleni että onneksi puhuit ja sait ravisteltua havahtumaan että olin noihin terveys asioihini jumiutunut liikaa. Mieheni on mulle tärkeä ja haluan sen kaikilla mahdollisilla tavoilla osoittaa, että tärkeä ja rakastan.
Nyt vaan ohimennen aina pusua, halua jne. Pientä kiusottelua mukaan niin siitä tulee oikeesti hauskaa. Meillä ei ole julkisia odotuksia, kuin välillä, että saatetaan kassajonossa ohimennen hipasta toista kädestä, tai pitää hetki toisen kättä omassa, hymyillään toisillemme. Kuljetaan rinnakkain ja yleensä höpötellään, mutta ei olla oikein alun pitäenkään sellaisia että julkisesti oltais toisissamme roikuttu, imeksitty jne. Olen vähän tuossa julkisessa touhussa jäykkä, vaikka nainen olen mutta siltikin ei ole minun mielestäni oikein sopivaa, vaikka rakastuneita ollaankin. Teinejä kun kattoo tai nuoria aikuisia jotka roikkuvat toisissaan tai nuoleksivat niin että kieli syvällä kurkussa niin tulee lähinnä kiusaantunut olo ja käytöstavat puuttuu kyllä täysin, ei mielestäni kyllä esim. ruokakauppaan tuollainen kuulu.
