Olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kommenteista. Valitsin tuohon kuitenkin otteen, jota haluaisin tarkentaa.
Ehkä toinen osapuoli ei katsonut asiaa niin tärkeäksi että haluaa pilata toisen päivän. Ei sillä että valehtelu olisi oikein, mutta jaksaisitko itse tapella jostain noin naurettavasta? 99% parisuhteissa on niitä valkoisiavalheita. Säästetään toisen tunteita. Oletko kuullut sanonnan "Oletko mielummin oikeassa kuin onnellinen?". Se hyvin pätee että esim jos tyttöystävä kysyy raskauden jälkeen että onko hän viehättävä ja minä "että olet maailman kaunein". Hän tietää mun liioittelevan mutta haluaa uskoa sen.
Juu, aivan totta kyllä. Voin hyvin samaistua aloittajan kuvaileman miehen tilaan, olen itsekin aikoinani reagoinut samoin tosin ihan toisessa asiassa. Tänä päivänä en enää kuitenkaan mielelläni sortuisi hätävalheisiin tai sanoisi vasten sisintäni, vaan pyrin mieluummin puhumaan asiat asioina ja sopimaan pikemmin kuin kiemurtelemaan.
Tarkoitan, että aloittajan tilanteessa olisin hänen miehenään nykyään mieluummin nostanut kissan pöydälle ja yrittänyt selvittää asian perin juurin, mitä vaimolla on pornoa ja/tai itsensä tyydyttämistä vastaan, miten se olisi häneltä pois jos jatkaisin tätä toimintaa, ja katsoisin voisiko asiasta kenties sopia. Mieluummin kuin olla alistuvinaan vaimon hallintaan ja puolivillaisesti "sopia", etten enää tekisi niin, ja silti sisimmässäni olisin ollut varma, että kuitenkin teen.
Rehellisesti sanottuna en suoralta kädeltä kuitenkaan tiedä, miten toimisin, jos kävisi ilmi, että vaimoni yrityksistäni huolimatta haluaisi rajoittaa "itseni toteuttamista" kuvatulla tavalla. Suoraan sanoen se on mielestäni aviopuolison yksityisyyteen kajoamista. Jokaisella on oikeus tyydyttää itseään, käytti siihen pornoa avuksi tai ei.
Olisin tänä päivänä varmasti silloin sanonut vaimolleni, että hankkikoon itselleen terveemmän itsetunnon tai sitten uuden miehen, jos tämä hänen mielestään on niin vakava asia. Tai sitten pyytänyt häntä pitämään huolen, ettei tarvetta oman käden käyttöön enää ilmenisi.
Mutta nuorempana olisin tosiaan saattanut hyvinkin sortua hätävalheeseen, kuten aloittajan mies. Silloin oma itsetuntonikaan ei aina vielä jaksanut kannattaa aikuista miestä itsessäni.