Hajoamispisteessä

[petetty?]

Pakko kirjoittaa jonnekin että edes jotenkin pysyisi kasassa..
Viime talvena löysin mukavan miehen, kolmisen kuukautta meni hyvin, tapailtiin monta kertaa viikossa ja viikonloput tiiviisti yhdessä. Kaikki meni hyvin, seksikin. Käytiin kaupoissa, kuljettiin yhdessä joka paikassa, ajeltiin pitkiä matkoja. Mies oli hellä mutta ei mikään siirappinen, sellainen tavallinen suomalainen mies.
Touko-kesäkuun vaihteessa huomasin että mies muuttui (vai luulinko vain?). Tapaamiset väheni, seksi väheni, tuli ylitöitä, kokouksia, koulutusmatkoja ja kaikenmaailman kissanristiäisiä. Minua ei tietty kutsuttu mukaan kissanristiäisiin. Sitten kesäkuun puolivälissä lähdin matkoille vajaa viikoksi, mies kyllä tekstaili ja soitteli. Kun palasin tuli riita, ehkä olemattomasta asiasta mutta mies veti herneet. Kun tulin reissusta olin kotona iltapäivällä ja odotin miestä alkuillasta, tuli yhdeksältä, ja tunnin päästä halusi nukkumaan!
Sen riidan jälkeen en ole sitä nähnyt, eikä ole soittanut kuin kerran, mä oon soittanut kaksi kertaa.
On luvannut tulla mutta ei ole näkynyt. Tänään tekstasin että voisi näyttäytyä ja kertoa missä mennään, ensin soitin pari kertaa, ei vastannut. Päivällä laitoin tekstaria ja se vastasi, no olikin töissä joten sieltä voi vastailla vapaasti. Illalla ei, kai siellä on toinen nainen kainalossa ja puhelin äänettömällä niinkuin täälläkin sillointällöin oli, ja väärinpäin pöydällä ettei näy jos puhelu/txt tullut.
Miten viisikymppinen mies voi olla noin s-tanan pukki? Tuskin olen paljoa erehtynyt tai vainoharhainen?
Txt:ssäni kerroin että saan kyllä selville jos ei totuus tule huomenna julki. Ja jos se oikeesti pettää niin miksi salata viimeiseen asti?
Onko kellään hyviä vinkkejä miten puristaa totuus, pitääkö olla ilmiriita ja huutaa vai ihan rauhallinen juttuhetki?
Vaikka melkein kyllä tiedän totuuden mutta haluan kuulla sen livenä enkä tekstarilla.

 

[petetty]

Pakko kirjoittaa jonnekin että edes jotenkin pysyisi kasassa..
Viime talvena löysin mukavan miehen, kolmisen kuukautta meni hyvin, tapailtiin monta kertaa viikossa ja viikonloput tiiviisti yhdessä. Kaikki meni hyvin, seksikin. Käytiin kaupoissa, kuljettiin yhdessä joka paikassa, ajeltiin pitkiä matkoja. Mies oli hellä mutta ei mikään siirappinen, sellainen tavallinen suomalainen mies.
Touko-kesäkuun vaihteessa huomasin että mies muuttui (vai luulinko vain?). Tapaamiset väheni, seksi väheni, tuli ylitöitä, kokouksia, koulutusmatkoja ja kaikenmaailman kissanristiäisiä. Minua ei tietty kutsuttu mukaan kissanristiäisiin. Sitten kesäkuun puolivälissä lähdin matkoille vajaa viikoksi, mies kyllä tekstaili ja soitteli. Kun palasin tuli riita, ehkä olemattomasta asiasta mutta mies veti herneet. Kun tulin reissusta olin kotona iltapäivällä ja odotin miestä alkuillasta, tuli yhdeksältä, ja tunnin päästä halusi nukkumaan!
Sen riidan jälkeen en ole sitä nähnyt, eikä ole soittanut kuin kerran, mä oon soittanut kaksi kertaa.
On luvannut tulla mutta ei ole näkynyt. Tänään tekstasin että voisi näyttäytyä ja kertoa missä mennään, ensin soitin pari kertaa, ei vastannut. Päivällä laitoin tekstaria ja se vastasi, no olikin töissä joten sieltä voi vastailla vapaasti. Illalla ei, kai siellä on toinen nainen kainalossa ja puhelin äänettömällä niinkuin täälläkin sillointällöin oli, ja väärinpäin pöydällä ettei näy jos puhelu/txt tullut.
Miten viisikymppinen mies voi olla noin s-tanan pukki? Tuskin olen paljoa erehtynyt tai vainoharhainen?
Txt:ssäni kerroin että saan kyllä selville jos ei totuus tule huomenna julki. Ja jos se oikeesti pettää niin miksi salata viimeiseen asti?
Onko kellään hyviä vinkkejä miten puristaa totuus, pitääkö olla ilmiriita ja huutaa vai ihan rauhallinen juttuhetki?
Vaikka melkein kyllä tiedän totuuden mutta haluan kuulla sen livenä enkä tekstarilla.

On oikeesti olemassa "naisenvaisto" ja se ei petä koskaan, usko pois.

 

[ap...]

On oikeesti olemassa "naisenvaisto" ja se ei petä koskaan, usko pois.

Tiedän..mietin vain että milloin se vaisto alkoi tämän äijän kohdalla. keväällä, alkukesällä..

 

[taputeltu]

eiköhän tuo suhde ole taputeltu, joten ei tuo enää pettämistä ole... joten olisi aika unohtaa, eikä alkaa lillumaan vihassa ja terrorisoimaan puhelimella.

 

[Samaa mieltä]

Tuo on jo joku aika sitten, tai kauan sitten loppunut suhde, joten ei siinä enää oikeastaan 'petetä'.
Sinä tulet nyt vain jälkijunassa ajatuksinesi. Toisaalta, onko kolmen kuukauden suhdekaan vielä edes mikään suhde, voiko sikälikään puhua 'vielä' pettämisestä, saati noin selvästi loppuneessa 'enää'. Minä miellän seurustelulla kuitenkin jotain pitempää. Vakiintuneempaa, virallista ja julkista.

 

[ap...]

eiköhän tuo suhde ole taputeltu, joten ei tuo enää pettämistä ole... joten olisi aika unohtaa, eikä alkaa lillumaan vihassa ja terrorisoimaan puhelimella.

Mies sanoi viikko sitten puhelimessa että me seurustellaan joten niin kauan kuin seurustelee se on pettämistä.
Nyt on hiillostus kesken, aion saada totuuden selville.

 

[gddf]

Ukko on naimisissa, veikkaisin.

 

[ap..]

Ukko on naimisissa, veikkaisin.

No ei ole, eronnut vuosia sitten, ja olinhan mä sen asunnolla usein.

 

[Takoja]

Mitä sinä tuosta äijästä tahdot? Seurustelua? Mitä teet "totuudella"? Unohda hänet. Paska haisee sitä enemmän, mitä enemmän sitä tongitaan.
Etsi itsellesi uusi kesäheila. Vaikka vain laastarisuhteeksi. Syksyllä sinua harmittaa, jos annat ukon pilata koko kesäfiiliksesi. Tee töitä, että pääset vitutuksen, mahdollisen ikävän ja ihastuksen yli. Hoe joka aamu: hän ei ole minun arvoiseni. Arvosta itseäsi!

 

[ap...]

Mitä sinä tuosta äijästä tahdot? Seurustelua? Mitä teet "totuudella"? Unohda hänet. Paska haisee sitä enemmän, mitä enemmän sitä tongitaan.
Etsi itsellesi uusi kesäheila. Vaikka vain laastarisuhteeksi. Syksyllä sinua harmittaa, jos annat ukon pilata koko kesäfiiliksesi. Tee töitä, että pääset vitutuksen, mahdollisen ikävän ja ihastuksen yli. Hoe joka aamu: hän ei ole minun arvoiseni. Arvosta itseäsi!

Olen vain semmonen ihminen joka haluaa tietää totuuden, ja kun eräs entinenkin heila petti niin..sitä miettii onko minussa jotain miksi pitää pettää? meillä meni hyvin tämän viimeisen kanssa mutta sitten tapahtui vaan jotain. vielä viikko-pari sitten mies sanoi haluavansa olla kanssani ja välittää minusta, kun sitä ei sitten näkynyt niin kysyin missä mennään, ja nyt suhteemme on loppu.
Laastarisuhteista en välitä, menen nyt päivän kerrallaan, nautin yksinolosta, mutta kieltämäti on vähän ikäväkin.
"Surun" keskellä tapahtui sentään jotain positiivistakin, kuulin erään ilouutisen, nyt ei mies ole niin paljon ajatuksissa, sain uutta ajateltavaa.

 

[no]

Olen vain semmonen ihminen joka haluaa tietää totuuden,

Minusta sinun pitäisi katsoa peiliin, eikä lähteä kyselemään menneiltä enää mitään. Jostain syystä tulee sellainen tunne, että aloit sanella jotakin suhteessa, ehkä sen ajankäytöstä tai jollakin tapaa menit miehen tontille. Tämä nyt tulee mieleen, kun mies katoaa kuvioista; häntä ahdisti?

Voit muistella mikä oli alkuperäisen riidan aihe.

 

[ap..]

Minusta sinun pitäisi katsoa peiliin, eikä lähteä kyselemään menneiltä enää mitään. Jostain syystä tulee sellainen tunne, että aloit sanella jotakin suhteessa, ehkä sen ajankäytöstä tai jollakin tapaa menit miehen tontille. Tämä nyt tulee mieleen, kun mies katoaa kuvioista; häntä ahdisti?

Voit muistella mikä oli alkuperäisen riidan aihe.

Alkuperäisen riidan aihetta en kerro, menee K-18 alueelle.
Tässä on nyt muutama kuukausi mennyt, äijä on kaksi kertaa tekstannut ,minä en, paitsi vastannut sen viesteihin.
Vieläkään en ole 'viisastunut'..luulen että se on yksin, itsekin ollut yksin. mies on ollut välillä mielessä.
Yksi asia, niistä muutamista joista epäilin sen valehtelevan. tänään selvisi yksi melko varma valhe, ja sitä epäilinkin jo silloin kun suhde veteli viimeisiään. Eli - sen lapsi valmistui ammattiin, miehen puheen mukaan, alkukesällä, silloin kun valmistujaisia yleensä on. mies lähti muksun juhliin, oli yötäkin, sitten seuraavana päivänä mun luokse ja oli kuin tulisilla hiilillä ja halusi yhden yön jälkeen heti aamulla takaisin "juhliin"(kolmepäiväiset juhlat!). kyselin sitten jälkeenpäin millainen todistus lapsella oli jne. mies kertoi että hyvä todistus ja hän antoi rahaa lahjaksi. olivat suvun (perikunnan) mökillä juhlimassa.
No silloin jo selvisi ettei lapsi ollut 'kokonaan' valmistunut vaan joku lopputyö kesken (kuulemma silti oli juhlat ja todistus saatu!). tänään siis näin lapsen nimen valmistuneiden joukossa, oli NYT valmistunut. eikös juhlapäivä ole tänään/huomenna, vai juhlitaanko niitä kahdesti, kesällä ja syksyllä? mies kyllä 'ihmetteli' kesällä miksei lapsen nimeä ollut missään valmistuneiden joukossa, vai yrittikö vaan kusettaa mua?
..liekö sattumaa mutta äijän ex-muijalla oli syntymäpäivät silloin samana viikonloppuna kuin lapsi 'valmistui', kesällä.... muijan ikää en muista mutta kenties täytti 50.
Saattaa kuulostaa vainoharhaiselta mutta kun yhdestä valheesta jää kiinni alkaa ne muutkin epämääräiset asiat tuntua valheilta (ylityöt, matkat jne)
Tekisi mieli laittaa viesti että onnea taas lapsen valmistumisesta..

 

[no]

Alkuperäisen riidan aihetta en kerro, menee K-18 alueelle.
Tässä on nyt muutama kuukausi mennyt, äijä on kaksi kertaa tekstannut ,minä en, paitsi vastannut sen viesteihin.
Vieläkään en ole 'viisastunut'..luulen että se on yksin, itsekin ollut yksin. mies on ollut välillä mielessä.
Yksi asia, niistä muutamista joista epäilin sen valehtelevan. tänään selvisi yksi melko varma valhe, ja sitä epäilinkin jo silloin kun suhde veteli viimeisiään. Eli - sen lapsi valmistui ammattiin, miehen puheen mukaan, alkukesällä, silloin kun valmistujaisia yleensä on. mies lähti muksun juhliin, oli yötäkin, sitten seuraavana päivänä mun luokse ja oli kuin tulisilla hiilillä ja halusi yhden yön jälkeen heti aamulla takaisin "juhliin"(kolmepäiväiset juhlat!). kyselin sitten jälkeenpäin millainen todistus lapsella oli jne. mies kertoi että hyvä todistus ja hän antoi rahaa lahjaksi. olivat suvun (perikunnan) mökillä juhlimassa.
No silloin jo selvisi ettei lapsi ollut 'kokonaan' valmistunut vaan joku lopputyö kesken (kuulemma silti oli juhlat ja todistus saatu!). tänään siis näin lapsen nimen valmistuneiden joukossa, oli NYT valmistunut. eikös juhlapäivä ole tänään/huomenna, vai juhlitaanko niitä kahdesti, kesällä ja syksyllä? mies kyllä 'ihmetteli' kesällä miksei lapsen nimeä ollut missään valmistuneiden joukossa, vai yrittikö vaan kusettaa mua?
..liekö sattumaa mutta äijän ex-muijalla oli syntymäpäivät silloin samana viikonloppuna kuin lapsi 'valmistui', kesällä.... muijan ikää en muista mutta kenties täytti 50.
Saattaa kuulostaa vainoharhaiselta mutta kun yhdestä valheesta jää kiinni alkaa ne muutkin epämääräiset asiat tuntua valheilta (ylityöt, matkat jne)
Tekisi mieli laittaa viesti että onnea taas lapsen valmistumisesta..

Älä viitsi. Et tiedä totuutta. Se voi olla myös sellainen, että lapsi on juhlinut "valmistumistaan" muiden mukana, vaikka olisikin jostakin pienestä kiinni todistuksen saanti. Ei niistä tiedä. Ja jos mökki on käytössä kolme vuorokautta, niin silloin siellä ollaan se aika, mutta tuskin koko aikaa juhlitaan. Yritä unohtaa.

 

[vääristynyt kuvakulma]

Minusta sinun pitäisi katsoa peiliin, eikä lähteä kyselemään menneiltä enää mitään. Jostain syystä tulee sellainen tunne, että aloit sanella jotakin suhteessa, ehkä sen ajankäytöstä tai jollakin tapaa menit miehen tontille. Tämä nyt tulee mieleen, kun mies katoaa kuvioista; häntä ahdisti?

Voit muistella mikä oli alkuperäisen riidan aihe.

Voi että inhoan tuota fraasia peiliin katsomisesta. Mitä sillä tarkoitetaan? Syyn hakemista jostain, syyn vierittämistä jonnekin, mistä se ei ole lähtöisin. Sitä paitsi peilin kuva on aina vääristynyt, käänteinen. Ei siten selviä mitään olennaista.

Tosin ap:n kertomus on niin todentuntuinen, että hyvin ymmärtää fiiliksen. Suhde on saatu syttymään, mutta loppusammutuksesta ei ole huolehdittu. Jatkuvasti kytee ja happeakin onneton palo on saanut yhteydenpidosta. Voisi siis odottaa, milloin todella leimahtaa hallitsemattomasti.

Viisas sanonta kuuluu, ettei ihmissuhteilla pidä leikkiä - kuten ei tulellakaan.
Leikkiä on juuri se, että aloitetaan liian mukaansa tempaavasti ja saadaan toinen pauloihin. Jos ei aikuinen mies osaa kertoa, milloin alkaa ahdistaa leikki ja säännöt, niin ei ole mies miehen arvoa ansainnut. Siis, mitä on arvelu ..." tuli tunne että aloit sanella jotakin suhteessa, ehkä sen ajankäytöstä tai jollakin tapaa menit miehen tontille."

Tietenkin voi olla noinkin, mutta kai aikuinen mieskin ymmärtää, että seurustelussa ja parisuhteen aloituksessakin on jotkut rajat. Ei voi tehdä ihan mitä haluaa: olla kertomatta, salata, valehdella, pyörittää ohessa monia naisia ja suhteita, naida ketä sattuu, levittää tauteja tai olla muutoin kunnioittamatta toista. Kyllä tämä sama sääntö muutoin pätee ihan kaikissa ihmissuhteissa. Siis ihan turha vedota johonkin, että vika olisi aloittajassa tai toisessa, kun ei ole osannut "suhtautua oikein".

Muutoin olen kyllä kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että kannattaa jättää paska taakseen, jos ei ole mitään suurempia sitoumuksia tai velkoja ja saatavia. Paska haisee nenään vähemmän kun suuntaa kohti uusia tuulia.

 

[no]

Voi että inhoan tuota fraasia peiliin katsomisesta. Mitä sillä tarkoitetaan? Syyn hakemista jostain, syyn vierittämistä jonnekin, mistä se ei ole lähtöisin. Sitä paitsi peilin kuva on aina vääristynyt, käänteinen. Ei siten selviä mitään olennaista.

Tosin ap:n kertomus on niin todentuntuinen, että hyvin ymmärtää fiiliksen. Suhde on saatu syttymään, mutta loppusammutuksesta ei ole huolehdittu. Jatkuvasti kytee ja happeakin onneton palo on saanut yhteydenpidosta. Voisi siis odottaa, milloin todella leimahtaa hallitsemattomasti.

Viisas sanonta kuuluu, ettei ihmissuhteilla pidä leikkiä - kuten ei tulellakaan.
Leikkiä on juuri se, että aloitetaan liian mukaansa tempaavasti ja saadaan toinen pauloihin. Jos ei aikuinen mies osaa kertoa, milloin alkaa ahdistaa leikki ja säännöt, niin ei ole mies miehen arvoa ansainnut. Siis, mitä on arvelu ..." tuli tunne että aloit sanella jotakin suhteessa, ehkä sen ajankäytöstä tai jollakin tapaa menit miehen tontille."

Tietenkin voi olla noinkin, mutta kai aikuinen mieskin ymmärtää, että seurustelussa ja parisuhteen aloituksessakin on jotkut rajat. Ei voi tehdä ihan mitä haluaa: olla kertomatta, salata, valehdella, pyörittää ohessa monia naisia ja suhteita, naida ketä sattuu, levittää tauteja tai olla muutoin kunnioittamatta toista. Kyllä tämä sama sääntö muutoin pätee ihan kaikissa ihmissuhteissa. Siis ihan turha vedota johonkin, että vika olisi aloittajassa tai toisessa, kun ei ole osannut "suhtautua oikein".

Muutoin olen kyllä kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että kannattaa jättää paska taakseen, jos ei ole mitään suurempia sitoumuksia tai velkoja ja saatavia. Paska haisee nenään vähemmän kun suuntaa kohti uusia tuulia.

Emmehän me tiedä miten asiat oikeasti on, mutta ei sitä tiedä ap:kaan. Jos mies ei harrastakaan muita suhteita ja on suhteessa vain odottavalla kannalla, niin aika huono ennuste on, jos naiselta alkaa tulla tekstareita malliin:

"Txt:ssäni kerroin että saan kyllä selville jos ei totuus tule huomenna julki. Ja jos se oikeesti pettää niin miksi salata viimeiseen asti?
Onko kellään hyviä vinkkejä miten puristaa totuus, pitääkö olla ilmiriita ja huutaa vai ihan rauhallinen juttuhetki?
Vaikka melkein kyllä tiedän totuuden mutta haluan kuulla sen livenä enkä tekstarilla."

On tämä tyly tuomio ap:lle, mutta joskus asioita pitää vain miettiä omallata kannaltaankin, mutta on sekin mahdollista, että mies on täysi paska, siinä tapauksessa minun arvaukseni oli väärä.

 

[ap...]

Älä viitsi. Et tiedä totuutta. Se voi olla myös sellainen, että lapsi on juhlinut "valmistumistaan" muiden mukana, vaikka olisikin jostakin pienestä kiinni todistuksen saanti. Ei niistä tiedä. Ja jos mökki on käytössä kolme vuorokautta, niin silloin siellä ollaan se aika, mutta tuskin koko aikaa juhlitaan. Yritä unohtaa.

Niinpä, en tiedä totuutta, sen nimenomaan haluaisinkin tietää.
En tiedä yhtään, esim ylioppilasta jolle pidetään juhlat kesän alussa vaikka valmistuukin syksyllä. Olisi erittäin outoa.
Ja tämä lapsi ei ollut kavereiden kanssa ko viikonloppuna vaan (kuulemma) mökillä koko ajan "vanhusten", eli isän suvun kanssa. Äidistä en tiedä oliko paikalla.. eivät ne ns paljoa juhlineet, ainakin tämä miesystäväni oli selvänä sen vkl:n vaikka muut vkl:t oli kännissä 24/7.

 

[ap...]

Voi että inhoan tuota fraasia peiliin katsomisesta. Mitä sillä tarkoitetaan? Syyn hakemista jostain, syyn vierittämistä jonnekin, mistä se ei ole lähtöisin. Sitä paitsi peilin kuva on aina vääristynyt, käänteinen. Ei siten selviä mitään olennaista.

Tosin ap:n kertomus on niin todentuntuinen, että hyvin ymmärtää fiiliksen. Suhde on saatu syttymään, mutta loppusammutuksesta ei ole huolehdittu. Jatkuvasti kytee ja happeakin onneton palo on saanut yhteydenpidosta. Voisi siis odottaa, milloin todella leimahtaa hallitsemattomasti.

Viisas sanonta kuuluu, ettei ihmissuhteilla pidä leikkiä - kuten ei tulellakaan.
Leikkiä on juuri se, että aloitetaan liian mukaansa tempaavasti ja saadaan toinen pauloihin. Jos ei aikuinen mies osaa kertoa, milloin alkaa ahdistaa leikki ja säännöt, niin ei ole mies miehen arvoa ansainnut. Siis, mitä on arvelu ..." tuli tunne että aloit sanella jotakin suhteessa, ehkä sen ajankäytöstä tai jollakin tapaa menit miehen tontille."

Tietenkin voi olla noinkin, mutta kai aikuinen mieskin ymmärtää, että seurustelussa ja parisuhteen aloituksessakin on jotkut rajat. Ei voi tehdä ihan mitä haluaa: olla kertomatta, salata, valehdella, pyörittää ohessa monia naisia ja suhteita, naida ketä sattuu, levittää tauteja tai olla muutoin kunnioittamatta toista. Kyllä tämä sama sääntö muutoin pätee ihan kaikissa ihmissuhteissa. Siis ihan turha vedota johonkin, että vika olisi aloittajassa tai toisessa, kun ei ole osannut "suhtautua oikein".

Muutoin olen kyllä kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että kannattaa jättää paska taakseen, jos ei ole mitään suurempia sitoumuksia tai velkoja ja saatavia. Paska haisee nenään vähemmän kun suuntaa kohti uusia tuulia.

Tuota minäkin "odotan", että milloin leimahtaa hallitsemattomasti, ja mihin suuntaan. kun kerran kytee vielä.
Juuri niin - pelisäännöt ja rajat pitää olla, pelkät lupaukset ei riitä, niitä pitää noudattaa! jos mies sanoo olevansa aina rehellinen, kertovansa myös jos on toinen, moniko niin tekee? aivan.. tällä miehellä oli ylikorostunut tarve hehkuttaa olevansa aina rehellinen, sitä ihmettelinkin että mitä sitä nyt pitää jatkuvasti 'mainostaa'.
Ja minäkö olen nyt se syyllinen kun aloin epäillä, olisiko pitänyt vaan olla hiljaa ja katsella sivusta? tai sitten "silmä silmästä", tehdä itse samoin?
Naisia haukutaan vainoharhaisiksi, luulotautisiksi jne mutta miehet saavat mennä ja tulla vapaasti, tehdä mitä lystää.

 

[ap...]

Emmehän me tiedä miten asiat oikeasti on, mutta ei sitä tiedä ap:kaan. Jos mies ei harrastakaan muita suhteita ja on suhteessa vain odottavalla kannalla, niin aika huono ennuste on, jos naiselta alkaa tulla tekstareita malliin:

"Txt:ssäni kerroin että saan kyllä selville jos ei totuus tule huomenna julki. Ja jos se oikeesti pettää niin miksi salata viimeiseen asti?
Onko kellään hyviä vinkkejä miten puristaa totuus, pitääkö olla ilmiriita ja huutaa vai ihan rauhallinen juttuhetki?
Vaikka melkein kyllä tiedän totuuden mutta haluan kuulla sen livenä enkä tekstarilla."

On tämä tyly tuomio ap:lle, mutta joskus asioita pitää vain miettiä omallata kannaltaankin, mutta on sekin mahdollista, että mies on täysi paska, siinä tapauksessa minun arvaukseni oli väärä.

JOS niin olisi ollut ettei muita naisia(naista) olisi ollutkaan niin luulisi että mies saalistaisi minua kärsimättömästi jos kerran oli rakastunut. mutta sitten jos oli pettänyt niin luovutti, ehkä omatunto kolkutti?
Miksei saisi kysyä missä mennään ja onko toinen ollut uskoton?
Olisi paljon muutakin kerrottavaa suhteestamme, tai siitä loppuajasta, merkit oli mielestäni selvät. niinkuin joku täällä vastasi: on olemassa naisen vaisto ja se ei petä koskaan, siksi miehet jäävät herkemmin kiinni kuin naiset.

 

[liian ahdistava]

Merkit todellakin olivat selvät ja itse et selvästikään vain halunnut uskoa niitä ajoissa. Teitä "totuuden selvittäjiä" riittää tässä maailmassa ja olette muuten aika rasittavia. Eri asia olisi, jos teillä olisi ollut vakiintunut pidempiaikainen suhde. Mutta muutaman kuukauden juttu nyt on mitä on. Enemmän kai romanssista on kyse kuin parisuhteesta.

Tietysti ihmisiä on erilaisia, toiset ottavat "jutut" vakavammin kuin toiset. Olisihan se reilua, jos mies olisi avoimesti kertonut, että kiinnostus on laantunut ja homma on ohi. Mutta elämä ja ihmiset eivät aina ole reiluja. Mutta ehkä sinä olet niin pelottava ja hyökkäävä, ettei hän uskaltanut. Tarkoitan juuri sellaista ihmistä, joka haluaa vatvoa vatvomistaan. Pitää keskustella mikä meni pieleen, miksi näin kävi ja mitä tehtiin väärin jne. Ehkä miehellä ei ollut vastauksia kysymyksiin. Ehkä kiinnostus vain loppui. Ehkä hän tunnisti sinusta sellaisen naisen, jonka kanssa keskustelu ei veisi mitään päätökseen. Haluaisit vain jauhaa asioista, jotka eivät jauhamalla parane.

Usein juuri naisilla on tarve keskustella selvätkin asiat läpi. Joskus keskustelu voi olla paikallaankin, mutta joskus niistä ei tule hullua hurskaammaksi. Mitä sitä paitsi on totuus? Se on aina jossain välimaastossa. Teidän kohdallanne ainoa selvä faktuaalinen totuus on se, että suhde loppui. Sen luulisi riittävän.

 

[Roosa]

JOS niin olisi ollut ettei muita naisia(naista) olisi ollutkaan niin luulisi että mies saalistaisi minua kärsimättömästi jos kerran oli rakastunut. mutta sitten jos oli pettänyt niin luovutti, ehkä omatunto kolkutti?
Miksei saisi kysyä missä mennään ja onko toinen ollut uskoton?

Mielestäni silloin ei kannata kysellä, kun vastaus näkyy käytöksestä. Luultavasti olisit saanut mieheltä kieltävän vastauksen uskottomuusepäilyihisi. Jos miehen tapana on ollut ennenkin valehdella, olisi hän kääntänyt muutkin asiat edukseen.

Yritä suunnata ajatukset uusiin suuntiin!

 

[ap..]

Merkit todellakin olivat selvät ja itse et selvästikään vain halunnut uskoa niitä ajoissa. Teitä "totuuden selvittäjiä" riittää tässä maailmassa ja olette muuten aika rasittavia. Eri asia olisi, jos teillä olisi ollut vakiintunut pidempiaikainen suhde. Mutta muutaman kuukauden juttu nyt on mitä on. Enemmän kai romanssista on kyse kuin parisuhteesta.

Tietysti ihmisiä on erilaisia, toiset ottavat "jutut" vakavammin kuin toiset. Olisihan se reilua, jos mies olisi avoimesti kertonut, että kiinnostus on laantunut ja homma on ohi. Mutta elämä ja ihmiset eivät aina ole reiluja. Mutta ehkä sinä olet niin pelottava ja hyökkäävä, ettei hän uskaltanut. Tarkoitan juuri sellaista ihmistä, joka haluaa vatvoa vatvomistaan. Pitää keskustella mikä meni pieleen, miksi näin kävi ja mitä tehtiin väärin jne. Ehkä miehellä ei ollut vastauksia kysymyksiin. Ehkä kiinnostus vain loppui. Ehkä hän tunnisti sinusta sellaisen naisen, jonka kanssa keskustelu ei veisi mitään päätökseen. Haluaisit vain jauhaa asioista, jotka eivät jauhamalla parane.

Usein juuri naisilla on tarve keskustella selvätkin asiat läpi. Joskus keskustelu voi olla paikallaankin, mutta joskus niistä ei tule hullua hurskaammaksi. Mitä sitä paitsi on totuus? Se on aina jossain välimaastossa. Teidän kohdallanne ainoa selvä faktuaalinen totuus on se, että suhde loppui. Sen luulisi riittävän.

Pelottava ja hyökkäävä? ihan toisinpäin, mies oli tuota ja minä vikisin. mutta sen myönnän että halusin keskustella ja saada asiat selville, epätietoisuus on inhottavaa.
Ehkä naiset yleensäkin enemmän veivaa asioita, miehet vaan mököttää.

 

[en ymmärrä]

miks pitää roikkua miehessä joka on pelottava ja hyökkäävä?

En ymmärrä myöskään tollasta asioiden vatkaamista ja vaivaamista, arvelemista onko taustalla sitä tai tätä. Ei ihme jos mies menee menojaan tollasen jälkeen.
Eihän mustasukkasta paskanjauhantaa kukaan terve ihminen jaksa.
Ainakaan jos suhteen kesto on luokkaa 3 kk. Kyllä sitä ennemmin lähtee kävelemään.

Mitä riidan aiheeseen tulee K18 alueella ei pitäisi olla enää 50 v ikäisillä mitään riitelemisen aihetta. Jos toinen katsoo pornoa, käy vieraissa tms. mistä toinen ei tykkää, niistä asioista voi ja pitääkin toki keskustella.
Mutta yhäkin, jos suhteen kesto on alle puoli vuotta.. niin ei se suhde ole vielä sellaisessa pisteessä, että mitään ehtoja voisi sanella. Tai siis voihan sitä sanella.. mutta tulos on tässä.

 

[ap..]

miks pitää roikkua miehessä joka on pelottava ja hyökkäävä?

En ymmärrä myöskään tollasta asioiden vatkaamista ja vaivaamista, arvelemista onko taustalla sitä tai tätä. Ei ihme jos mies menee menojaan tollasen jälkeen.
Eihän mustasukkasta paskanjauhantaa kukaan terve ihminen jaksa.
Ainakaan jos suhteen kesto on luokkaa 3 kk. Kyllä sitä ennemmin lähtee kävelemään.

Mitä riidan aiheeseen tulee K18 alueella ei pitäisi olla enää 50 v ikäisillä mitään riitelemisen aihetta. Jos toinen katsoo pornoa, käy vieraissa tms. mistä toinen ei tykkää, niistä asioista voi ja pitääkin toki keskustella.
Mutta yhäkin, jos suhteen kesto on alle puoli vuotta.. niin ei se suhde ole vielä sellaisessa pisteessä, että mitään ehtoja voisi sanella. Tai siis voihan sitä sanella.. mutta tulos on tässä.

Kyllä mä pornon katselemisen sallin.
Ja niistä K-18 -jutuista.. muunmuassa kropassa jälkiä joita ei ole voinut itse saada aikaiseksi, vieraat tuoksut jne.

 

[Erkkileppälä]

Kyllä mä pornon katselemisen sallin.
Ja niistä K-18 -jutuista.. muunmuassa kropassa jälkiä joita ei ole voinut itse saada aikaiseksi, vieraat tuoksut jne.

Kuules, jos et luota mieheen niin erotkaa. Mitä luulet kenenkään hyötyvän kun ahdistelet sitä ja epäilet kaikkea tekemistä? Mitä hyötyä olisi tietää miehen käyneen vieraissa? Sama ero ilman yhtä ylimääräistä riitaa.

Tein ite sen virheen kun kuvittelin ymmärtäväni yhtä naista. Jaksoin reilun puoli vuotta selitellä tekemisiäni joista se kaikesta löyti jotain toiseen naiseen viittaavaan. Sitten en enää välittänyt. Kerran lähdin velipojan synttäreille keskisuomeen. En pyytänyt naista mukaan, sanoin että menen sukulaisiin. Se suuttui kun en esitellyt sitä sukulaisille. Palattuani alkoi tenttaaminen. Kun hermostuin se pelästyi ja käyttäyty pari päivää oikein ihanasti. Taas kuvittelin että se on järkiintynyt. Keskiviikkona alkoi tentti mitä teen viikonloppuna. En tiedä, oli väärä vastaus. Yritin luistella totuuden kertomisesta, se sanoi. En tiedä mitä totuutta se haki. Olin yhden viikonlopun sen kanssa mutta se vaan tenttasi edellisestä. Ja kuluneesta viikosta, ja kaikesta. Olin ihan tuskanen. Ajattelin että ollaan vähän aikaa erossa. Siitä se pillastu että mulla on toinen nainen. Se otti puhelimeni ja alkoi tutkia viestejä ja luetteloa. Siinä se meni överiksi. Sain puhelimen takaisin ja heitin eukon pihalle. Ihan hullua touhua semmonen.

Joten luovuta ajoissa. Käytökselläsi saat sen miehen vain vihaamaan sinua. Sitä varmaan ajatkin takaa.

 

[ap..]

Kuules, jos et luota mieheen niin erotkaa. Mitä luulet kenenkään hyötyvän kun ahdistelet sitä ja epäilet kaikkea tekemistä? Mitä hyötyä olisi tietää miehen käyneen vieraissa? Sama ero ilman yhtä ylimääräistä riitaa.

Tein ite sen virheen kun kuvittelin ymmärtäväni yhtä naista. Jaksoin reilun puoli vuotta selitellä tekemisiäni joista se kaikesta löyti jotain toiseen naiseen viittaavaan. Sitten en enää välittänyt. Kerran lähdin velipojan synttäreille keskisuomeen. En pyytänyt naista mukaan, sanoin että menen sukulaisiin. Se suuttui kun en esitellyt sitä sukulaisille. Palattuani alkoi tenttaaminen. Kun hermostuin se pelästyi ja käyttäyty pari päivää oikein ihanasti. Taas kuvittelin että se on järkiintynyt. Keskiviikkona alkoi tentti mitä teen viikonloppuna. En tiedä, oli väärä vastaus. Yritin luistella totuuden kertomisesta, se sanoi. En tiedä mitä totuutta se haki. Olin yhden viikonlopun sen kanssa mutta se vaan tenttasi edellisestä. Ja kuluneesta viikosta, ja kaikesta. Olin ihan tuskanen. Ajattelin että ollaan vähän aikaa erossa. Siitä se pillastu että mulla on toinen nainen. Se otti puhelimeni ja alkoi tutkia viestejä ja luetteloa. Siinä se meni överiksi. Sain puhelimen takaisin ja heitin eukon pihalle. Ihan hullua touhua semmonen.

Joten luovuta ajoissa. Käytökselläsi saat sen miehen vain vihaamaan sinua. Sitä varmaan ajatkin takaa.

Me ei enää seurustella, kyllä sen tuolla aikaisemmin mainitsin. se on pari kertaa tekstannut. eikai siitä mitään hyötyä olisi jos saisin vielä tietää totuuden mitä silloin oli. mutta silti..
En mä noin vainoharhainen ollut kuin naisesi. en vahtinut puhelinta mutta huomasin puhelimen olevan välillä 'piilossa', äänettömällä ja sitten kun se joskus 'rohkaistui' niin laittoi puhelimen jopa näkyville pöydälle mutta tietenkin väärinpäin ettei näy jos soi tai tulee viesti, en koskenutkaan siihen. joskus sillä oli kova tekstaussessio meneillään kunnes leikispäin menin kainaloon ja sanoin että näytäpä nyt mullekin mitä oikein kirjottelet, silloin veti äkkiä puhelimen sivuun ja suuttui, en saanut katsoa mitä velipojalle kirjoitti. joskus tuli yöllä velipojalta viesti, mä olin vielä hereillä mutta en mennyt katsomaan, aamulla se huomasi viestin. niin ja olishan sen huomannut jos olisin avannut viestin, lähettäjän olisin voinut katsoa salaa, en katsonut.
mä olisin monta kertaa saanut ison tai pienen riidan aikaiseksi mutta olin vaan kuin ei mitään vaikka pettämismerkkejä ja muuta outoa oli.