Salasuhteesta selviytyneet?

[ainokainen]

No en minä kyllä puhunut mistään "avoimesta suhteesta".
En todellakaan halua sellaista!
Mies, joka hyväksyy vaimon pettämisen, on jollain tavalla epänormaali, ehkä jopa pervo. Sellaista en halua.
Haluan suhteen, jossa ihan perinteisesti petetään selän takana. Uskokaa tai älkää.

 

[Petetty]

Mellä oli koti ja perhe.

Mies kävi vieraissa jonka mahdollisti milloin varatut ja milloin sinkut avuliaat naiset. Kahden kauppa, jossa mieheni ei ollut todellakaan se perääntyvä osapuoli.

Annoin anteeksikin pari kertaa, kun meillä oli koti ja perhe.

Tuli sitten pitkä avioliitto tiensä päähän aloitteestani kun mies ei muuttanut tapojaan. Itku tuli lasten silmiin kun kerroimme erosta. Tytär oli jo monta kertaa varmistanut, että ettehän te eroa, kun kavereiden lasten vanhemmat ympärillä erosivat. Valitettavasti en pystynyt pitämään lupauksiani siitä, ettemme eroa.

Minä olen uskollinen kumppanilleni ja mielestäni ilman sitä avioliitto /parisuhde ei voi toimia. Pettäminen vie pikkuhiljaa avioliittoa kohti loppuaan.

Nuorena avioparina kasvetaan yhdessä aikuisiksi ja lasten vanhemmiksi. Miksi helvetissä sille ei anneta sitä arvoa mikä sille kuuluu?

 

[ainokainen]

Miksi tuotit tuskaa lapsille, ja halusit erota? Teillä oli ihan hyvä perhe ja koti, sinä itse sen rikoit kun eroa vaadit. Turha syytellä muita. Ota itse vastuu omista valinnoista!

 

[Hyvä kysymys]

Miksi tuotit tuskaa lapsille, ja halusit erota? Teillä oli ihan hyvä perhe ja koti, sinä itse sen rikoit kun eroa vaadit. Turha syytellä muita. Ota itse vastuu omista valinnoista!

Kyllästyttääkin jo tämä uhrimentaliteetti, kun sitä liittoa on ollut solmimassa ja lapsia tekemässä kaksi ihmistä. Jos mies oli hyvä isä ja huolehti teistä, niin olisiko se nyt sitten ollut niin paha jos olisit ummistanut silmäsi muutamalta sivupanolta?

 

[Olisiko näin?]

Jos suhteessa ei ole enää luottamusta, ja turvallista oloa, siinä ei ole enää mitään. Ja psykologisesti lasten koti on vanhempien välisessä suhteessa, siitä he ihmissuhdemallinsa, oman kuvansa ja perusluottamuksensa oppivat, sen, millä elämässä vain voi mistään selvitä. Jotenkin järkyttää täällä se, että perusluottamuksen rikkoutumista ja elämää ilman sitä pidetään normaalina asiana. Ei se ole sitä. Se on vamma, vakava henkinen vammautuminen. Ja se on kuin maljakko, se voi särkyä pahasti vain kerran.

Liimaamalla voi joskus ehkä pitää vielä vettä, mutta harvoin. Ja hajoaa ainakin sitten helposti uudestaan kuin leijonapokaali. Ei siitä enää tule alkuperäistä, ja vain se alkuperäinen on, kuten olla kuuluu. Ehjä perusluottamus. Se on ihmisen perusoikeus, saada olla tulematta huijatuksi ainakin niiden taholta, jotka ovat lähimpiä, saati se lähin. Pettäminen ei ole normaalia, se on vamma. Pettäjän, ja sitten myös petetyn sielun ja maailmankuvan vamma. Ehkä joku rikkoi jo aikoinaan perusluottamuksen, ja sen jälkeen on kuvitellut, että niin kuuluu olla, elää ja toimia.

Ei kuulu!

 

[Hyvä kysymys]

Se vammautunut pettäjä-isä jää joka tapauksessa lasten elämään ja antaa niitä malleja, vaikka äiti hänestä eroaakin.
Monet lapset tulevat petetyiksi kotonaan kerta toisensa jälkeen, heille luvataan sitä ja tätä, lomia, tavaroita, yhteistä aikaa, mutta näistä syistä ei vanhempi ota yleensä eroa.
Sitten vasta kun pettäminen kolahtaa omaan nilkkaan, lähdetään. Silloinkin muka lasten tähden. Pah! Itsekkäitä kumpikin.

 

[heh vaan]

No niin, nyt sitten saatiin syyllistettyä se petettykin. Mihin muuhun te vielä pystytte?

 

[ainokainen]

Olen ihan samaa mieltä nimimerkin "Hyvä Kysymys" kanssa.
Kun on lapset tehty, olisi paras vain tyytyä tilanteeseen ja jäädä suhteeseen, eikä sännätä tuulimyllyjen perään heti kun ongelmia ilmaantuu.

 

[Hyvä kysymys]

No niin, nyt sitten saatiin syyllistettyä se petettykin. Mihin muuhun te vielä pystytte?

Onhan hän syyllinen, jos tässä syyllistä pitää hakea.
Meni naimisiin, perusti perheen ja teki lapsia sellaisen ihmisen kanssa, joka oli, jonkun sanoja lainatakseni, jo vammautunut henkisesti. Missä ihmistuntemus, missä harkinta? Sännättiin suin päin "rakkauden" perään!
Pitäiskö täällä meilläkin jonkun ulkopuolisen huolehtia puolison valinnasta ja valita se sopivin.

 

[Petetty]

En nyt ala yksityiskohtaisesti kertomaan kaikkia mitä avioliitossani tapahtui näitten pettämisien myötä mutta sen verran voin kertoa, itse sairastuin syövän esiasteeseen saatuani sukupuolitartunnan mieheltäni. Senkin annoin vielä anteeksi, mutta en enää vielä sitä seurannutta pettämistä. Voitte itse arvioida vielä sitä, olisiko minun pitänyt vielä jaksaa. Tuntui kyllä silloin, että ei henkisesti ole enää voimavaroja.

En tosiaankaan osannut nuorena parikymppisenä lukea ihmistä niin hyvin, että olisin voinut sanoa ennen naimisiin menoa ja lasten tekoa, että tuo on pettäjä.

Nyt osaan lukea ihmisiä paremmin, mutta nuorena katsoo maailman rakastuinen silmin.
.

Teidän vastauksenne minulle ovat pyllystä. Olette luultavasti nuoria, kokemattomia, huolettomia ja lapsettomia. Eipä tulisi mieleen vastata kenellekään noin julmasti, mutta kukin tyylillään. Minä poistun jatkamaan elämääni, joka menneisyydestä huolimatta on hyvää tällä hetkellä. Minulla on parisuhde jossa molemmilla on sama periaate - toista ei petetä.

 

[heh vaan]

Petetty, olet kokenut kamalia asioita, ja niin varmasti kokee jokainen, jota on petetty. Olen onnellinen puolestasi, että olet saanut elämäsi järjestykseen. Olet pystynyt kokoamaan itsesi, kaikki eivät pysty, vaikka heidän kokemuksensa olisivat vain osa sinun kokemastasi. On aivan käsittämätöntä, että parisuhteeseen pitää pettäjien mielestä valikoitua vain vahvoja ihmisiä, että he kestäisivät pettäjien tavan hoitaa parisuhdetta.

Ilmeisesti henkinen kantti ei saa olla heikko, mutta fyysinen terveys pitää olla kunnossa. Luulen pettäjien olevan hyvinkin tarkkoja, että heihin ei saa tartuttaa sukupuolitauteja, vaikka puolison henkinen jaksaminen onkin hänen omalla vastuullaan heidän kanssaan.

 

[Teuvo]

Jep. En ole nuori, en huoleton, en lapseton, enkä kokematon. Siksi en petä enkä syyllistä.

 

[maraton1970]

Olen ihan samaa mieltä nimimerkin "Hyvä Kysymys" kanssa.
Kun on lapset tehty, olisi paras vain tyytyä tilanteeseen ja jäädä suhteeseen, eikä sännätä tuulimyllyjen perään heti kun ongelmia ilmaantuu.

Kuules ainokainen, eiköhän se ole niin, että kun kerran parisuhteessa tai avioliitossa ollaan, ei ryntäillä seksin perässä pettämässä ympäri maailmaa.
Kun sitoudutaan, pitää olla sen verran moraalia, että myös ollaan pettämättä siinä liitossa, jos tekee mieli vieraaseen sänkyyn, ensin erotaan, sitten vasta vieraaseen sänkyyn.
Iso Arska on elävä esimerkki, omatunto alkoi puhumaan, oli pakko paljastaa - ainakin osa, loppuosa paljastuksista tuleekin sitten perässä muilta.

 

[rönsy]

Minä mietin tätä juttua vielä, koska kaikkihan on kovin suhteellista ja asioihin suhtautuminen hyvin henkilökohtaista.

Kaikki ei ole henkilökohtaista ja suhteellista, mutta pettäminen ja petetyksi joutumisen kokemus voi olla sitä. Silti rajansa kaikella. Mitkä lie HIV -sairaan suhteellinen oikeus pettämiseen ja salasuhteisiin?

Pyrin nykyään olemaan tuomitsematta mitään tai ketään muuta kuin heikkojen ja puolustuskyvyttömien hyväksikäytön, satuttamisen ja loukkaamisen sekä tuomitsijat.

En tuomitse pettämistä, mutta en tuomitse myöskään pettämättä jättämistä.

Ihan näennäismoralismia! Tuomitsematta jättäminen ja suvaitsevaisuus eivät ole synonyymeja. Jos tuomitsee hyväksikäytön, satuttajat ja loukkaajat, niin niitähän pettäjät usein ovat. Vai onko tuomitseminenkin niin suhteellista, että pitää ensin pystyä erottamaan, kuka on puolustuskyvytön ja kuka ei ole? Wiltsun mielestä siis itseään puolustamaan pystyvää saa käyttää hyväksi, satuttaa ja loukata? Koulutettu osaa kikkailla sanoilla itse asian tyhjentävästi.

Luotan ihmisiin, mutta en tyhmän sokeasti. Annan ihmisille vapauden päättää omista elämistään ja elää niin kuin parhaaksi näkevät. Minä kannan vastuun omasta hyvinvoinnistani ja teen valintoja sen mukaan, mitä pystyn kestämään ja sietämään katkeroitumatta ja muuttumatta kyyniseksi elämälle ja ihmisille. ?Enkä pelkää, että minua petetään tai sitäkään, että itse pettäisin. Pyrin ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne eteeni tulee.

Minä en ole niin hyvä enkä täydellinen, että minulla olisi varaa tai oikeus tuomita.

Vihdoin ja loppujen lopuksi elämäni on äärettömän helppoa.

Suvaitsevaisuus kohdistuu ensisijaisesti toiseen ihmiseen. Itsensä suvaitseminen tai että suvaitsee itselle jotain on eri asia. Sietää itseä, antaa itselle vapauden, ei syytä itseä suhteellisesti ottaen mistään. Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan ole rajattomuutta tai välinpitämättömyyttä, vaikka joidenkin kirjoittajien ajatus on lähellä sellaista.

Tuomita sana on tässä yhteydessä suhteellisen vahva. Miksi sellaisen valitsit? Paheksunta olisi varmaan ollut lähempänä ajatusta, joka siis on hyvin suhteellinen joka suuntaan. Toisen ihmisen sietäminen ja kestäminen on myös suhteellista. Voisi kysyä missä kulkee oman sietämisen ja sietokyvyn raja parisuhteessa, jos ottaa vallan päättää omasta hyvinvoinnista. Sinkkuna sen voi melko hyvin toteuttaa, mutta entäpä useamman perisuhteen kokeneena.

Jos Wiltsu olisit edelleen yhdessä ja samassa suhteessa, vuosikymmenien, "kaiken se kestää- kaiken se kärsii" -liitossa, saattaisivat ajatuksesi vakuuttaa todellisesti.

 

[rönsy]

Minä mietin tätä juttua vielä, koska kaikkihan on kovin suhteellista ja asioihin suhtautuminen hyvin henkilökohtaista.

Tällä fraasilla koulutettu tai näennäisesti sivistynyt pystyy vesittämään asian kuin asian.

Pyrin nykyään olemaan tuomitsematta mitään tai ketään muuta kuin heikkojen ja puolustuskyvyttömien hyväksikäytön, satuttamisen ja loukkaamisen sekä tuomitsijat.

En tuomitse pettämistä, mutta en tuomitse myöskään pettämättä jättämistä.

Tuomitsee sitä ja tätä, muttei itseään. Pyrkimys?

Luotan ihmisiin, mutta en tyhmän sokeasti. Annan ihmisille vapauden päättää omista elämistään ja elää niin kuin parhaaksi näkevät. Minä kannan vastuun omasta hyvinvoinnistani ja teen valintoja sen mukaan, mitä pystyn kestämään ja sietämään katkeroitumatta ja muuttumatta kyyniseksi elämälle ja ihmisille. Enkä pelkää, että minua petetään tai sitäkään, että itse pettäisin. Pyrin ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne eteeni tulee.

Mitä mieltä on olla jotain mieltä ja kieltää seuraavassa lauseessa itsensä? Turhaa todistelua.

Minä en ole niin hyvä enkä täydellinen, että minulla olisi varaa tai oikeus tuomita.

Vihdoin ja loppujen lopuksi elämäni on äärettömän helppoa.

Mielestäni ihminen, joka ei tuomitse ja on suvaitsevainen aidosti, ei korosta itseään, täydellisyyttään ja omaa hyvyyttään. Miksi tuo lause on välttämätöntä kirjata näkyviin? Niin täydellinen - oikeus tuomita??? Niin ulkokultainen fraasi, joka saattaa tehota joihinkin harvoihin. Yleensä se tulkitaan juuri päinvastaisesti: minä olen niin hyvä ja täydellinen, että minulla olisi varaa tai oikeus korostaa omaa jumalallisuuttani.

Välinpitämättömyys ja tunteettomuus kyllä helpottaa henkilökohtaisesti ja suhteellisesti ottaen. On kuitenkin syytä muistaa, että on sanonta: Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.

 

[Wiltsu]

rönsy,

Hyvin olet kirjoitukseni analysoinut - lähes sana sanalta. Minulle kuitenkin tuli kommentoinnistasi lähinnä vainottu olo. Kirjoituksesi olivat hyvin sekavia enkä ehkä odotuksistasi huolimatta osaa vastata sinulle mitään uutta. Kirjoituksessani oli kaikki, mitä näistä asioista halusin kirjoittaa.

 

[Sitä elämä on]

Jos puolustaa pahuutta, voi joutua vainotuksi.

Tosin...
Jos puolustaa hyvyyttä, joutuu vielä pahemmin vainotuksi. Sen tämäkin ketju kertoi.

 

[Wiltsu]

Haluan suhteen, jossa ihan perinteisesti petetään selän takana. Uskokaa tai älkää.

Todellakin mielellään juuri selän takana ja riittävän kaukana! Jos mieheni pettää minua, toivottavasti ei ainakaan tule kertomaan siitä minulle. Itse asiassa olemme sopineet keskenämme, että pikku pettämisjuttuja ei kerrota; kumpikaan meistä ei halua vahingoittaa toista yhtään enempää. Pakko kestää tekonsa seuraukset avautumatta asiasta.

Joten en tiedä onko mieheni pettänyt minua, mutta tällä hetkellä tiedän, että itse en ole ollut riittävän valmis kestämään tekojeni aiheuttamaa tuskaa itselleni ja siksi en ole pettänyt häntä. Mutta, kuten kirjoitin aiemminkin, en vanno, ettei niin tule koskaan käymään. Mutta sen vannon, ettei avioliittoni kaadu mieheni satunnaisiin pettämisiin, vaikka sellaisia tietooni jostain tulisikin. Ja mieheni tietää sen. Luulen, että hänelläkin on helppo elämä!

 

[Wiltsu]

Jos puolustaa pahuutta, voi joutua vainotuksi.

"...pahuutta"?

 

[rönsy]

"...pahuutta"?

Anteeksi, jos puutun toisen kommenttiin.

Aihe on salasuhteesta selviytyneet. Silti Wiltsu kerrot ja vakuutat, miten sinua ei ole petetty, (miesten ei ole ollut tarvetta pettää), et itse myöskään koe pettämistarvetta, mutta puolustelet muiden pettämistä ja salasuhteita suhtautumalla välinpitämättömästi, tuomitsematta tai sallimalla, vaikka kaikki on mielestäsi kuitenkin henkilökohtaista ja suhteellista.

Useimmat petetyt (näin uskalla väittää ilman tilastollista analyysia) kuitenkin itse henkilökohtaisesti kokevat pettämisen hyvin pahana sekä omakohtaisesti että yleisesti. Ilmeisesti tarvitaan se omakohtainen kokemus, että asiaa pystyy ymmärtämään tunnetasolla ja syvällisemmin arvojen ja asenteiden näkökulmasta, jotka ihmisellä ovat syvällä tajunnassa.

Ihminen, joka ei pysty tavoittamaan omia arvojaan kokemuksellisesti löpisee joutavia pinnallisia fraaseja, jotka eivät tavoita sitä ydintä, mikä pettämiskokemus on.

 

[Asian vierestä minäkin]

Kummallista, että korkeasti koulutetut jostain syystä olettavat automaattisesti, että he ovat parempia ja sivistyneempiä ihmisiä kuin vähemmän koulutetut.

Heidän pettämisensä on sivistyneempää? Rikokset ovat vähäisempiä, kun on tullut opiskeltua enemmän?

Naurettavaa, että tuodaan esille mm. se, että oma kirjoitusasu on parempi johtuen koulutuksesta - siis haloo - tällaisella palstalla. Ellit ja ihmissuhteet. Miten te olette tänne eksyneet?

Laittakaan nyt nimimerkiksenne ammattinne ja arvonne, kultamitalinne ja ansionne, ettei keneltäkään jää huomaamatta, että olette kouluttautuneet ja sitä kauttaa omasta mielestänne parempia.

Se, että on kouluttautunut sekä tekee työn kautta hyviä tekoja ja auttaa ihmisiä, on kunnioitettavaa. Ihmisen joka omaa suuren sydämen ja avarakatseisuuden ei tarvitse tuoda itseään esille ja hakea sitä kautta kunnioitusta. Hän saa tyydytystä elämälleen auttamalla muita ja olemalla ihminen ihmiselle.

 

[Wiltsu]

Anteeksi, jos puutun toisen kommenttiin.

Aihe on salasuhteesta selviytyneet. Silti Wiltsu kerrot ja vakuutat, miten sinua ei ole petetty, (miesten ei ole ollut tarvetta pettää), et itse myöskään koe pettämistarvetta, mutta puolustelet muiden pettämistä ja salasuhteita suhtautumalla välinpitämättömästi, tuomitsematta tai sallimalla, vaikka kaikki on mielestäsi kuitenkin henkilökohtaista ja suhteellista.

Useimmat petetyt (näin uskalla väittää ilman tilastollista analyysia) kuitenkin itse henkilökohtaisesti kokevat pettämisen hyvin pahana sekä omakohtaisesti että yleisesti. Ilmeisesti tarvitaan se omakohtainen kokemus, että asiaa pystyy ymmärtämään tunnetasolla ja syvällisemmin arvojen ja asenteiden näkökulmasta, jotka ihmisellä ovat syvällä tajunnassa.

Ihminen, joka ei pysty tavoittamaan omia arvojaan kokemuksellisesti löpisee joutavia pinnallisia fraaseja, jotka eivät tavoita sitä ydintä, mikä pettämiskokemus on.

Tässä on siis vastakkain hyvikset ja pahikset teidän, jotka pidätte itseänne hyviksinä, mielestä?

Sellainen, joka ei tiedä kokeneensa seksuaalista pettämistä, ei saa olla sitä mieltä, ettei pettäjiä saa tuomita? Minusta ei myöskään pettämättömiä saa tuomita.

Tuli mieleeni tässä hauska ajatuskuvio. Mitä, jos nämä tämän ketjun (ja muutkin vastaavat) "hyvikset" ja "pahikset" järjestäisivät kokoontumisen? Mistä tunnistaisit hyviksen ja mistä pahiksen? Minulle tuli ihan ensimmäiseksi mieleeni, että hyvikset nauravat paljon. Tästä voitte jatkaa...

 

[Wiltsu]

Tässä on siis vastakkain hyvikset ja pahikset teidän, jotka pidätte itseänne hyviksinä, mielestä?

Sellainen, joka ei tiedä kokeneensa seksuaalista pettämistä, ei saa olla sitä mieltä, ettei pettäjiä saa tuomita? Minusta ei myöskään pettämättömiä saa tuomita.

Tuli mieleeni tässä hauska ajatuskuvio. Mitä, jos nämä tämän ketjun (ja muutkin vastaavat) "hyvikset" ja "pahikset" järjestäisivät kokoontumisen? Mistä tunnistaisit hyviksen ja mistä pahiksen? Minulle tuli ihan ensimmäiseksi mieleeni, että hyvikset nauravat paljon. Tästä voitte jatkaa...

Korjaus: Siis "pahikset" nauravat paljon... Ajatusvirhe!! Jostain kummasta syystä...

 

[rönsy]

Korjaus: Siis "pahikset" nauravat paljon... Ajatusvirhe!! Jostain kummasta syystä...

Ajatusvirheitä tulee, kun ei tiedä, mistä puhuu.

Ja mistä tempasit nuo italolänkkärin: Hyvät, Pahat ja Rumat tähän aiheeseen liittyväksi. Kysehän on asiakeskustelusta. Mutta helpostihan sitä koulutettukin (vrt. kouluttautunut) vie keskustelun henkilötasolle. Ensi suhteuttaa itsensä jonkin sortin hyvään ("Minä en ole niin hyvä enkä täydellinen") ja leimaamalla toiset (tässä tapauksessa petetyt ja heitä moraalisesti puolustavat) tuomitseviksi (mikä ei ole niin hyvää, koska kaikki on suhteellista).

Ja naurun sävy muuten kertoo paljon - enemmän kuin määrä.

 

[rönsyllä]

Ajatusvirheitä tulee, kun ei tiedä, mistä puhuu.

Ja mistä tempasit nuo italolänkkärin: Hyvät, Pahat ja Rumat tähän aiheeseen liittyväksi. Kysehän on asiakeskustelusta. Mutta helpostihan sitä koulutettukin (vrt. kouluttautunut) vie keskustelun henkilötasolle. Ensi suhteuttaa itsensä jonkin sortin hyvään ("Minä en ole niin hyvä enkä täydellinen") ja leimaamalla toiset (tässä tapauksessa petetyt ja heitä moraalisesti puolustavat) tuomitseviksi (mikä ei ole niin hyvää, koska kaikki on suhteellista).

Ja naurun sävy muuten kertoo paljon - enemmän kuin määrä.

Kitkerää sano kettu pihlajanmarjoista.