Hirviö mies mutta silti rakas

[Neuvoton]

Miten voikaan olla niin hankalaa tulla toimeen ihmisen kanssa jota rakastaa? Hän sanoo, että olen aina ilkeä ja töykeä. Itse en moista allekirjoita. Olen ehkä äkäinen useammin kuin ilkeä, mutta olen väsynyt, tosi väsynyt. Olen raskaan, käyn töissä ja töistä tullessa hoidan kotitöitä ja leikin esikoisemme kanssa. Mies on kotona esikoisen kanssa, imuroi ja tekee ruokaa, niin ja tekee tästä kaikesta numeron. Hänellä on niin rankkaaja raskasta. Ja nukkuu vielä minun vapaapäivinänikin pitkään, niin, että ei anna minulle silloinkaan mahdollisuutta nukkua, vaan herään aina seitsemältä.

Onko tässä järkeä? Haluaisin saada tämän toimimaan, mutta valitettavasti aina haluaminen ei riitä. Kaiken tämän lisäksi mies arvostelee ulkonäköäni (kauniiksi olen kyllä "haukuttu"), yläpäästä alapäähän ja kun loukkaannun niin sanoo, että olen vain liian ulkonäkökeskeinen ja liian herkkä. Hän myös vaatii seksiä monta kertaa päivässä ja kun en useinkaan jaksa niin haukkuu minua ja epäilee, että käyn vieraissa (mitä en todellakaan tee) ja uhkailee itse pettävänsä ja hakevansa muualta kun ei kotoa saa.

Mies ei myöskään arvosta töissä käymistäni laisinkaan, onhan hänellä kuulemma paljon rankempaa olla kotona tyttäremme kanssa. Antaa myös ymmärtää, että jos hän olisi töissä, hän ei silloin jaksaisi mitää ylimääräistä valitusta ja kodin pitäisi kiiltää. Tämä on ihan uskomatonta koska hän ei sitä itsekään toteuta.

Riitojen yhteydessä puhuu erosta ja muutenkin sanoo, että ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä tähän. Kuitenkin toisaalta sanoo että ei halua eroa mutta sanoo niin vain että ymmärtäisin olla hänelle mukavampi. Vaikea olla mukava ihmiselle joka käyttäytyy näin, ei laisinkaan arvosta. Minun väittää olevan itsekäs vaikka on sitä selvästi itse.

Ero on kieltämättä itselläkin mielessä, mutta se pelottaa. Meillä on asuntolaina, mistä kyllä seliviäisin ihan yksinkin, mikäli mies vain suostuisi siihen että minä jään asuntoon, mitä myös epäilen. Ja sitten, minulla ei ole läheisiä ja vain ihan muutama ystävä jotka asuvat kaukana, joten yksinäisyyskin pelottaa ja se, miten käy lasten. Tulevatko miehen puolen väki enää katsomaan tai mies yleensä, hoitaako enää isällisiä velvoitteitaan...Tämä on niin kauheaa...en tosiaan haluaisi eroa, vaan meille ihanan ehjän perheen, mutta eihän tämä näinkään voi mennä, että minua koko ajan poletaan maan rakoon. Kenelläkään kokemuksia tai neuvoja?

 

[heikot]

naiset rakastaa renttuja! Totuus joka ei pala tulessakaan. Miksei tuo mainittu ole töissä vaan oleilee kotona? Itse olet sen tyypin kyllä riesaksi ottanut, pakko kestää tai sitten tehdä jotain. mutta eihän se vaihtamallakaan parane, joskus otat taas samanlaisen vätyksen.

Totta puhuen ei kaikki ole kohdallaan tuolla ihmisellä...kuinka hyvin tunsit hänet ja tiedätkö perheen historian?

 

[edellinen lsiää]

Minulla ei ole kokemusta tuollaisesta sillä en syöksy mihinkään suinpäin ja luullakseni osaan ajatella aivoillani. Se on pelastanut, inhoan saamattomia ihmisiä enkä kyllä suostuisi kenenkään kautta elämään.

 

[abcd]

Tuossa on kyse jostain sairaudesta. Pakko on sanoa.

 

[Myös katkera]

Mistä mies on noin katkera? Kumpi lasta halusi? Mistä oikein on kysymys?
Tunnen naisia jotka hankkivat lapsia pitääkseen miehen pihdeissään ja sitten kolmannen tai neljännen lapsen jälkeen mies kuitenkin lähtee.

Tottakai saat jäädä asuntoon, jos sitä maksatkin. Ei nykyelämäsi auvolta kuulosta ja tuollainen pahenee vain jos ei pystytä selvittämään mistä pohjimmiltaan on kysymys. En mieheni sukulaisten vuoksi jäisi avioliitoton, vaikka ihmiset tärkeitä ovatkin. Kiva ihminen löytää kyllä ystäviä. Saat sen seitsemät avustukset kun jäät yksin, vaikka et jaksaisi töitäkään heti tehdä.

 

[ap]

Itsekkään miten tähän on tultu, miehen mielestä olen ollut koko yhdessäoloaikamme kauhea hänelle ja nyt hän antaa minulle takaisin samalla mitalla. En kyllä koe että olisin ollut ihan kauhea hänelle, tai ehkä sitten jos kauheutta on puuttua epäkohtiin. Lasta halusi kumpikin, kyse ei ole miehen kahlitsemisesta lapsen avulla ja toinen lapsi on tuloillaan. Tilanne on mennyt tällaiseksi oikeastaan vasta nyt vähän aikaa sitten ja pahentunut kun palasin töihin. Mies kotona koska työtön. Osaa olla kyllä aivan ihanakin, lapsemme kun syntyi niin oli kyllä niin kultainen vaikkakaan ei ymmärtänyt laisinkaan minun hormoniryöppyjä ym...eikä kyllä ole ollut tässä toisen lapsen odotuksessa laisinkaan "mukana". Että en tiedä mikä on hänelle tullut että muuttunut tuollaiseksi...

 

[parisuhteen]

Miehesi yrittää murtaa mielesi . Mitä sitten jos menetät työsi ja teillä ei ole enää mitään ulkopuolista suhdetta missä voit hengähtää. Yksin oleva nainen saa kyllä apuja jos niitä haet. tuollaisen kanssa ethän jaksa edes mihinkään ottaa yhteyttä tilanteen rauhoittumiseksi. Eikö niin.?

Sovi miehesi kanssa että ei loukata sanoin. Jos tuollainen pahvi on kotona joka ajattelee vain itseään niin ei ole kyllä hyvä ei sinulle eikä lapselle. Meillä on miehen kanssa sopimus kun tulee tarve sanoa pahasti. Ensin lähdetään lenkille kahville muualle. Jos parin tunnin kuluttua vieläkin potuttaa siitä puhutaan. ei huudeta. Jos mies ei huutamatta kykene, kirjoittakaa vaikka sähköpostiin viestejä toisillenne. Siinä kumpikin saa oman äänensä kuuluville ja toisen on helpompi sisäistää toisen sanoma.

Miten voikaan olla niin hankalaa tulla toimeen ihmisen kanssa jota rakastaa? Hän sanoo, että olen aina ilkeä ja töykeä. Itse en moista allekirjoita. Olen ehkä äkäinen useammin kuin ilkeä, mutta olen väsynyt, tosi väsynyt. Olen raskaan, käyn töissä ja töistä tullessa hoidan kotitöitä ja leikin esikoisemme kanssa. Mies on kotona esikoisen kanssa, imuroi ja tekee ruokaa, niin ja tekee tästä kaikesta numeron. Hänellä on niin rankkaaja raskasta. Ja nukkuu vielä minun vapaapäivinänikin pitkään, niin, että ei anna minulle silloinkaan mahdollisuutta nukkua, vaan herään aina seitsemältä.

Onko tässä järkeä? Haluaisin saada tämän toimimaan, mutta valitettavasti aina haluaminen ei riitä. Kaiken tämän lisäksi mies arvostelee ulkonäköäni (kauniiksi olen kyllä "haukuttu"), yläpäästä alapäähän ja kun loukkaannun niin sanoo, että olen vain liian ulkonäkökeskeinen ja liian herkkä. Hän myös vaatii seksiä monta kertaa päivässä ja kun en useinkaan jaksa niin haukkuu minua ja epäilee, että käyn vieraissa (mitä en todellakaan tee) ja uhkailee itse pettävänsä ja hakevansa muualta kun ei kotoa saa.

Mies ei myöskään arvosta töissä käymistäni laisinkaan, onhan hänellä kuulemma paljon rankempaa olla kotona tyttäremme kanssa. Antaa myös ymmärtää, että jos hän olisi töissä, hän ei silloin jaksaisi mitää ylimääräistä valitusta ja kodin pitäisi kiiltää. Tämä on ihan uskomatonta koska hän ei sitä itsekään toteuta.

Riitojen yhteydessä puhuu erosta ja muutenkin sanoo, että ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä tähän. Kuitenkin toisaalta sanoo että ei halua eroa mutta sanoo niin vain että ymmärtäisin olla hänelle mukavampi. Vaikea olla mukava ihmiselle joka käyttäytyy näin, ei laisinkaan arvosta. Minun väittää olevan itsekäs vaikka on sitä selvästi itse.

Ero on kieltämättä itselläkin mielessä, mutta se pelottaa. Meillä on asuntolaina, mistä kyllä seliviäisin ihan yksinkin, mikäli mies vain suostuisi siihen että minä jään asuntoon, mitä myös epäilen. Ja sitten, minulla ei ole läheisiä ja vain ihan muutama ystävä jotka asuvat kaukana, joten yksinäisyyskin pelottaa ja se, miten käy lasten. Tulevatko miehen puolen väki enää katsomaan tai mies yleensä, hoitaako enää isällisiä velvoitteitaan...Tämä on niin kauheaa...en tosiaan haluaisi eroa, vaan meille ihanan ehjän perheen, mutta eihän tämä näinkään voi mennä, että minua koko ajan poletaan maan rakoon. Kenelläkään kokemuksia tai neuvoja?