Yhteenmuutto toisen omistusasuntoon

[Moon]

Olen muuttamassa yhteen toisen puoliskoni kanssa hänen omistamaansa asuntoon ja pohdin tässä, että mikä mahtaisi olla paras tapa jakaa kulut? Minä tienaan meistä enemmän. Olen kokopäivätöissä, puoliskollani on tällä hetkellä osa-aikaduuni ja kesäksi siihen tulee tauko; kesällä hän ei siis tienaa mitään ja ei tällöin pysty maksamaan asunnosta aiheutuvia kuluja itse läheskään kokonaan. Syksyllä hän palaa taas osa-aikatöihin. Mikäli minä en asuntoon olisi muuttamassa, ratkaisisi hän asian ottamalla asuntoon alivuokralaisen. Tulevaisuudessa mahdollisesti ostaisin asunnosta puolet ja tuleva avokki olisi halukas myöskin myymään sitten kun asia on meille ajankohtainen, mutta tällä hetkellä sitä ei vielä mietitä, katsotaan nyt ensin miten yhdessä asuminen ylipäänsä toimii. Minä siis tulen maksamaan hänelle asunnosta ”vuokraa”. Olen tähän asti asunut yksin vuokralla. Minkälainen prosenttimäärä tässä tilanteessa mielestänne olisi järkevä ”vuokrani” määräksi? Onko minun kohtuullista vaatia 50-50 kun minä kuitenkin tienaan enemmän, varsinkaan tuolta kesän ajalta kun hän ei tule tienaamaan mitään? Toisaalta taas jos minä maksan selvästi suuremman osan noin yleensä ja kesän aikana jopa 100% hänen lainanlyhennyksestään, niin tuntuu sekin vähän väärältä. Entä korot? Onko mielestänne kohtuullista, että minun osuuteni vaihtelee korkojen mukaan? Sitten on tietenkin vielä juoksevat kulut.

En halua enkä aio yhdessä asuessa todellakaan alkaa nipottamaan ja laskemaan jokaista senttiä tarkalleen, mutta myöskin se tuntuisi väärältä, että hän asuisi asunnossaan välillä lähes tai kokonaan ilmaiseksi. Tokihan tilanne voi myöhemmin kääntyä myös niin, että minä olen työttömänä tai tienaan huomattavasti vähemmän kuin nyt ja hänellä taas on itsellään parempi taloudellinen tilanne.

Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä ja josko jollakin vaikka olisi omakohtaisia kokemuksia vastaavasta tilanteesta!

 

[naimisiin]

Menkää naimisiin niin ei tarvitse miettiä asiaa. Kaikki on yhteistä.

 

[Jorma]

No mikähän on yleinen vuokrataso noissa kämpissä. Jos se on vaikka kaksiosta 600 niin puolita se vuokra ja maksa se osuus eli 300. Mielestäni sinä et ole velvollinen maksamaan mitään helvetin lainanlyhennyksiä tms. koska kyseessä on sen "toisen puoliskon" kämppä eli hänen omaisuutensa. arrgggh vihaan tuota puolisko sanaa.

 

[N35]

Menkää naimisiin niin ei tarvitse miettiä asiaa. Kaikki on yhteistä.

Siinä on taas jonkun köyhän neuvo.

Riippuu vähän millainen asunnon koko ja lainanlyhennys on. Teidän täytynee asettaa joku järkevä vuokra. Minusta puolet asumiskuluista kuulostaisi reilulta. Kesän ajalta toinen voisi kenties maksaa vähemmän, mutta en nyt tosiaankaan lähtisi siihen, ettei hän maksa mitään. Kai hän nyt jotenkin olisi ratkaissut kesäongelmansa muutoinkin, kuin varaamalla täysin yhden alivuokralaisen tuomaan vuokraan. Tuskin on kuitenkaan ollut kovin korkea.

 

[naimisiin]

olen kyllä erittäin varakas mutta myös onnellisesti naimisissa ... erittäin varakkaan kanssa

 

[Heh joo]

olen kyllä erittäin varakas mutta myös onnellisesti naimisissa ... erittäin varakkaan kanssa

Varakas kyllä suojaa omaisuutensa, eikä anna köyhiä neuvoja.

 

[naimisiin]

Eihän siitä miään puhuttu. Suojaus on tärkeää ... seksin lisäksi raha-asioissa. Silti kaksi varakasta voi olla onnellisesti naimisissa niin että suojaavat toisensa. Ei tarvitse silloin "huolta huomisesta ja kaikki on yhteistä.

 

[naimisiin]

Eihän siitä mitään puhuttu. Suojaus on tärkeää ... seksin lisäksi raha-asioissa. Silti kaksi varakasta voi olla onnellisesti naimisissa niin että suojaavat toisensa. Ei tarvitse silloin "huolta huomisesta" ja kaikki on yhteistä.

Se on TAHDON asia.

 

[N35]

Se on TAHDON asia.

Mitä jos häipyisit jeesustelemaan jonnekin muualle. Jos ap on vasta harkitsemassa yhteenmuuttoa, ei tuollaisilla neuvoilla tee pennin jeniä.

 

[naimisiin]

Mitä jos häipyisit jeesustelemaan jonnekin muualle. Jos ap on vasta harkitsemassa yhteenmuuttoa, ei tuollaisilla neuvoilla tee pennin jeniä.

No siihenhän tämä elämä nykyään perustuu eli jokainen suhde lasketaan laskelmoivasti, taktikoiden alusta alkaen tismalleen "jenin" päälle. Raha siis pyöritää ihmissuhdetta eikä rakkaus. Ei sillä ole mitään tekemistä jeesustelun kanssa vaan rahalla on valta.

Tämäkin vastaus vaan todisti sen.

 

[Niin.]

Ap: kyllä voitte hyvin maksaa ylimääräistäkin silloin kun miehen tulot eivät riitä hänelle.

MUTTA: tärkeää on säilyttää kuitit ja pitää kirjaa mihin rahojanne käytätte.

Koska, jos riitaannutte, niin teillä on parempi mahdollisuus saada osa rahoista takaisin, kun on millä todistatte ylimääräiset maksut.

 

[vuokra]

... toisella ei ole fyrkkaa esim. kesällä niin voihan sitä ryhtyä toisen orjaksi siksi ajaksi. Eli maksaa luonnossa: pesee paidat/rintsikat, luuttuaa, + muita palveluita. Toinen sitten voi maksaa siitä esim. vaatteiden pesu 20 egee, imurointi 15 egee ...

 

[vuokra]

Ap: kyllä voitte hyvin maksaa ylimääräistäkin silloin kun miehen tulot eivät riitä hänelle.

MUTTA: tärkeää on säilyttää kuitit ja pitää kirjaa mihin rahojanne käytätte.

Koska, jos riitaannutte, niin teillä on parempi mahdollisuus saada osa rahoista takaisin, kun on millä todistatte ylimääräiset maksut.

Joo debet ja kredit pitää olla hallussa tuollaisessa parisuhteessa! Ei siinä muuten taloudenpito pysy kurissa. Jos ei osaa tietsikalla pitää niin ihan vanha, kunnon ruutuvihko + ja lyijykynä on hyvä apuväline.

 

[pankkilaina]

Ap: kyllä voitte hyvin maksaa ylimääräistäkin silloin kun miehen tulot eivät riitä hänelle.

MUTTA: tärkeää on säilyttää kuitit ja pitää kirjaa mihin rahojanne käytätte.

Koska, jos riitaannutte, niin teillä on parempi mahdollisuus saada osa rahoista takaisin, kun on millä todistatte ylimääräiset maksut.

Maksakaa puoliksi menot ja jos toisella ei ole rahaa väliaikaisesti niin ottaa esim. lainaa pankista. Velkakirjan voi tehdä myös avopuolisoiden kesken eli toinen lainaa toiselle ihan virallisella velkapaperilla rahaa käypine korkoineen. Tehkää kuitenkin paperit tarkaan todistajineen, että riidassa/erossa sitten ei ole nokankoputtamista kummallakaan. Fifty-fifty riippumatta tuloista.

Jännää yhteiselämän kokeilemista teille näillä selkeillä talousohjeilla parisuhteessanne.

 

[N35]

No siihenhän tämä elämä nykyään perustuu eli jokainen suhde lasketaan laskelmoivasti, taktikoiden alusta alkaen tismalleen "jenin" päälle. Raha siis pyöritää ihmissuhdetta eikä rakkaus. Ei sillä ole mitään tekemistä jeesustelun kanssa vaan rahalla on valta.

Tämäkin vastaus vaan todisti sen.

Sama soopa näköjään jatkuu, kun muuta ei keksitä. Jos nyt oletetaan että keskivertokysyjä täällä ei ole syvästi uskonnollinen tai elä -50-luvulla, on vaikea kutsua avioliiton kauppaamista vastauksena ihmisille, jotka vasta _harkitsevat_ yhdessäasumista, muuna kuin jeesusteluna. Eihän tuollaisia ehdotuksia voi pitää minään muuna kuin näsäviisasteluna ja SEN takia kommenteillasi ei tee tässä ketjussa hölkästäkään.

 

[Moon]

Kiitos vastauksista kaikille!

Ihan totta, kannattaa varmaankin pitää kirjaa siitä mikä menee minkäkin sovitun määrän yli. Nyt varmaankin asunnon kustannukset voidaan puolittaa ja maksan kyllä ihan mielelläni vähän enemmän juoksevia kuluja koska tienaan enemmän. Kuulostaa mielestäni ihan reilulta kun kerta parisuhteessa ollaan ja varmasti asia menisi näin jos tilanne olisi toisinpäin. Kesällä joudun mitä luultavimmin maksamaan enemmän tätä "vuokraa", en nyt todellakaan sitäkään haluaisi, että toisella jää lainanlyhennykset maksamatta! Pitää varmaankin sopia kesäksi joku vähän suurempi summa ja syksyllä palataan sitten samaan kuin alunperin. En tosiaan aio enkä halua laskea joka senttiä ja kirjata jokaista ostosta, mutta kesäksi sovitun summan mahdollisesti ylimenevän osan voisi kirjata ylös ja hän sitten maksaisi sen verran enemmän kuluista myöhemmin kun on varaa. Vaan kyllähän sekin olisi vaihtoehto, että kun kerta kesän aikana minä maksan enemmän, niin toinen osapuoli hoitaa kodin. Kyllä hän käsittääkseni pystyy jonkin verran osallistumaan kustannuksiin kesällä säästöistään, mutta en ole varma riittääkö koko kesäksi ja summa on väistämättä paljon pienempi kuin puolet. Mutta ei tämä "luonnossa" maksaminenkaan tosiaan huonolta kuulosta!

Juu, ja naimisiin ei tosiaan ihan tässä vaiheessa olla menossa mutta kiitos kuitenkin mielipiteestä!

 

[ei kaikki]

rikkaat älyä suojata omaisuuttaan avioliitolta. vastustankin ehdottomasti sitä, että avioliiton myötä antaa puolet omaisuudestaan toiselle eron myötä. Tällaiset asiat eivät kuulu kirkkohäihin. Nim kokemusta on

 

[kokenut jäärä (n)]

Hei ap, meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä muutin naisena vuokralta miehen omistusasuntoon. Muutimme avoliittoon jossa maksoimme puoliksi sähköt, ruoat, vastikkeet. Minä maksoin vähän enempi auton kuluja, omistin myös sen auton, joka tosin oli edukas auto, eikä mikään uusi bemari Mies maksoi asuntolainaa. Oli kuitenkin heti puhe, että "katellaan" ensin jonkun aikaa, ja jos sovimme hyvin yksiin (yksiinsopimisen tai sopimattomuuden huomaa vasta asuessaan saman katon alla!) niin ostan mieheltäni puolet asunnosta jolloin ryhtyisin myös asuntovelalliseksi. Ja jos taas emme sovi yhteen, näkemiin.

Puoli vuotta "kateltiin" ja totesimme että haluamme asua yhdessä - ja sen jälkeen mentiin tekemään pankkiin paperit jolloin lunastin mieheltäni puolet. Avioliittoonkin mentiin siinä kohtapuoleen. Teimme avioehdon koska mieheni oli ehtinyt maksaa jo leijonanosan omasta asuntolainastaan (meillä oli eri lainat). Nyt olemme olleet yksissä 16v, asunto ollut molempien osalta jo velaton vuosia ja meillä menee hyvin kaikin puolin edelleen. Mieheni toki sai ensin maksetuksi oman puolikkaansa.

Tätä suosittelen itse. Oikeudenmukainen. Ja avioehtoa suosittelen AINA ja kaikille. Vaikka parin omaisuus olisikin 50/50 mutta jos tulee perintöjä, ei niitä vie toinen JOS ero tulee. Ja kukaan ei voi tietää kelle se ero tulee. Ei kukaan.

 

[kokenut jäärä jatkaa]

Hei ap, meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä muutin naisena vuokralta miehen omistusasuntoon. Muutimme avoliittoon jossa maksoimme puoliksi sähköt, ruoat, vastikkeet. Minä maksoin vähän enempi auton kuluja, omistin myös sen auton, joka tosin oli edukas auto, eikä mikään uusi bemari Mies maksoi asuntolainaa. Oli kuitenkin heti puhe, että "katellaan" ensin jonkun aikaa, ja jos sovimme hyvin yksiin (yksiinsopimisen tai sopimattomuuden huomaa vasta asuessaan saman katon alla!) niin ostan mieheltäni puolet asunnosta jolloin ryhtyisin myös asuntovelalliseksi. Ja jos taas emme sovi yhteen, näkemiin.

Puoli vuotta "kateltiin" ja totesimme että haluamme asua yhdessä - ja sen jälkeen mentiin tekemään pankkiin paperit jolloin lunastin mieheltäni puolet. Avioliittoonkin mentiin siinä kohtapuoleen. Teimme avioehdon koska mieheni oli ehtinyt maksaa jo leijonanosan omasta asuntolainastaan (meillä oli eri lainat). Nyt olemme olleet yksissä 16v, asunto ollut molempien osalta jo velaton vuosia ja meillä menee hyvin kaikin puolin edelleen. Mieheni toki sai ensin maksetuksi oman puolikkaansa.

Tätä suosittelen itse. Oikeudenmukainen. Ja avioehtoa suosittelen AINA ja kaikille. Vaikka parin omaisuus olisikin 50/50 mutta jos tulee perintöjä, ei niitä vie toinen JOS ero tulee. Ja kukaan ei voi tietää kelle se ero tulee. Ei kukaan.

Tarkennan vielä: missään nimessä tarkoitukseni ei olisi ollut jäädä loisimaan mieheni nurkkiin vuosikausiksi pelkällä vastikkeella. Jos yhteiselämä ei olisi alkanut hyvin, oltaisiin me erottu heti.

 

[ei kaikki]

Hei ap, meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä muutin naisena vuokralta miehen omistusasuntoon. Muutimme avoliittoon jossa maksoimme puoliksi sähköt, ruoat, vastikkeet. Minä maksoin vähän enempi auton kuluja, omistin myös sen auton, joka tosin oli edukas auto, eikä mikään uusi bemari Mies maksoi asuntolainaa. Oli kuitenkin heti puhe, että "katellaan" ensin jonkun aikaa, ja jos sovimme hyvin yksiin (yksiinsopimisen tai sopimattomuuden huomaa vasta asuessaan saman katon alla!) niin ostan mieheltäni puolet asunnosta jolloin ryhtyisin myös asuntovelalliseksi. Ja jos taas emme sovi yhteen, näkemiin.

Puoli vuotta "kateltiin" ja totesimme että haluamme asua yhdessä - ja sen jälkeen mentiin tekemään pankkiin paperit jolloin lunastin mieheltäni puolet. Avioliittoonkin mentiin siinä kohtapuoleen. Teimme avioehdon koska mieheni oli ehtinyt maksaa jo leijonanosan omasta asuntolainastaan (meillä oli eri lainat). Nyt olemme olleet yksissä 16v, asunto ollut molempien osalta jo velaton vuosia ja meillä menee hyvin kaikin puolin edelleen. Mieheni toki sai ensin maksetuksi oman puolikkaansa.

Tätä suosittelen itse. Oikeudenmukainen. Ja avioehtoa suosittelen AINA ja kaikille. Vaikka parin omaisuus olisikin 50/50 mutta jos tulee perintöjä, ei niitä vie toinen JOS ero tulee. Ja kukaan ei voi tietää kelle se ero tulee. Ei kukaan.

Järkevä mielipide, aivan mahtava. Onnea sinulle, olet sen ansainnut.

 

[Ei tasan]

Eikös lainsäädäntöä olla muuttamassa avoliittolaisten eduksi. Mitenköhän käytännössä tapahtuu tulevaisuudessa, avoerot eivät olekaan enää helppoja, kun eukko vaatiikin puolet laskennallisesta omaisuudesta. Jos ap jaksaa kituuttaa, niin muutama vuosi ja voit laskea korkoa sille lainanlyhennysmäärälle ja asunnon hinnannousulle ja ukko oikeuteen.

 

[himalaja]

Minä muutin vuokra yksiöstä mieheni omistusasuntoon. Olen työtön, joten sanomattakin selvää etten pysty osallistumaan lyhennyksiin tai muihin. Osallistun sitten juokseviin kuluihin sen mukaan mitä pystyn. En missään nimessä olisi suostunut maksamaan vuokraa ja onneksi mies oli samaa mieltä. Talo on täysin hänen nimissään enkä omista tästä mitään. Mies on töissä, mutta jos hänellä loppuu työt ja minä taas saisin töitä niin sitten tietysti pitäisi miettiä uudestaan.

Suhteessa se on mielestäni niin, että kumpikin maksaa sen mukaan mitä pystyy. Jos minä olisin ap niin en maksaisi miehelle vuokraa vaan jos tarkoitus on asua yhdessä niin ostaisin pienen osan talosta. Sellainen kysymys kyllä herää, että jos sinua ei olisi niin miten mies meinaisi maksaa asuntonsa kulut. Tosiaan yksi alivuokralainen tuskin riittää...

Jos ap sinä tienaat enemmän ja maksat lyhennyksiä tai muita juoksevia kuluja kuten sähkö tai vesi niin osta osuus talosta itsellesi. Näin maksat osaksi omistamastasi talosta. Älä missään nimessä ala vuokralaiseksi! Tämä on minun mielipiteeni. Jos sitten tuntuu ettei yhteiselo suju niin voithan aina myydä osuutesi takaisin. Jos minulla olisi enemmän rahaa niin tekisin noin. Mutta tässä tilanteessani se ei nyt onnistu.

 

[kokenut jäärä (n)]

Järkevä mielipide, aivan mahtava. Onnea sinulle, olet sen ansainnut.

Kiitos. Johan tässä punastuu kun kehutaan.

Mutta itse olen sitä mieltä että avio/avoliittoasioissa on tunteen lisäksi syytä pitää myös järki kasassa. Ja jos on erilliset rahat, omaisuus ja velat, eipähän tarvitse ainakaan tapella rahasta. Kummankaan ei pitäisi alkaa toisen leipäsutena. Itselle se olisi ainakin vierasta. Ja se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

 

[reetta karpo]

Avoliittoon kun menet, on se eri asia kuin että menisit vieraalle vuokralle. Maksa asumismenoista puolet (vakuutus, sähkö, vastike, yms). Mies hoitakoot asuntolainansa itse.

Toinen vaihtoehto on, että mies myy asunnon, menette vuokralle tai sinä ostat asunnon johon mies tulee ja jakaa asumiskustannukset kuten 1. ehdotuksessa.

En ostaisi puolikasta asunnosta, turha maksaa varaisiirtoveroa siitä ja mahdollisesti menettää myyntivoitto. Sinun täytyy asua puolikkaassasi 2 vuotta saadaksesi myyntivoiton hyväksesi), jos eroatte tai ostattekin toisen asunnon.

Meillä ollut sama tilanne, paitsi että asumme minun asunnossa. Mekin alkuun ajattelimme, että jäämme thän mutta nyt olemme tulleet siihen tulokseen, että ostamme yhteisen asunnon johon toteutamme unelmamme. Onneksi ei hötkyilty ja jaettu tätä...

 

[Jaa]

Minä muutin vuokra yksiöstä mieheni omistusasuntoon. Olen työtön, joten sanomattakin selvää etten pysty osallistumaan lyhennyksiin tai muihin. Osallistun sitten juokseviin kuluihin sen mukaan mitä pystyn. En missään nimessä olisi suostunut maksamaan vuokraa ja onneksi mies oli samaa mieltä.

Vuokra maksetaan joko rahalla tai luonnossa.