Suuret tuloerot

[Kaija]

Olet oikeassa, että pitäisi pitää perheneuvottelu.

Olen kyllä sitä mieltä, että miehen (tai naisen) ei pidä automatik kustantaa puolison elämää. Meillä on sellainen tilanne, että minä tienaan paljon enemmän kuin mieheni, joka opiskelee eikä ole saanut töitä (ei niin kovin aktiivisesti etsikään). Meillä homma toimii niin, että minä kannan päävastuun kustannuksista, mutta miehen opintoavustukset tulevat minulle ja mies elää niin, että ei kuluta yhtään itseensä. Minä taas pistän surutta ylimääräiset rahani itseeni, tosin ostan myös kotiin huonekalut sun muut.

Miehelläni olisi sinkkuna aika ankea elämä, minun kauttani hän voi asua mukavassa kämpässä ja minä ostelen hänelle vaatteet ym. En kuitenkaan missään tapauksessa hyväksyisi sitä, että mieheni ei antaisi minun päättää raha-asioistamme, koska kerran ei itse tienaa juuri mitään.

 

[Inhorealisti]

Kaija: Miehesi elama kuulostaa kanssasikin perin ankealta. Ei oikeastaan ollenkaan miehesi elamalta, vaan ennemminkin lapsesi elamalta. Paitsi etta lapsikin ylensa saa viikkorahaa, jonka voi kayttaa haluamallaan tavalla...

 

[Inhorealistille]

ja miten pitäisi olla? Pitäisikö minun suostua laiskan miehen elättämiseen? Mieheni on upea ihminen, mutta hänellä ei ole mitään todellista halua töihin eikä kunnianhimoa, jota minulla taas on. Hänelle sopii oikein hyvin se, että hän antaa kaikki (vähät) tulonsa yhteiseen käyttöömme ja minä pistän ylimääräiset (itse tienaamani) omiin menoihini. Mikä siinä on vikana?

 

[Inhorealisti]

No mikas siina sitten, jos se teille molemmille sopii. Kun vaimoni oli jonkin aikaa lapsettomana kotirouvanani (eli ei siis vain halunnutkaan hakea toita), minusta olisi silti tuntunut oudolta, jos en olisi antanut hanelle omaa rahaa.

 

[Inhorealistille]

Tuo on kyllä vitsi. Miksi pitäisi antaa ""omaa rahaa"" jollekin, joka ei välitä sitä itse tienata?

Minun mieheni on ns. taiteilija, joka pitää kaikkea maallista systeemiä naurettavana ja se olisi minunlaiselleni poroporvarille jo syy lempata äijä pihalle. Kuitenkin ja onneksi (?) hän on kaikin puolin muuten älykäs ja rakastava mies, joka ei ole kiinnostunut mistään ""poikien jutuista"" vaan hänelle on tärkeää saada elää minun kanssani. Minua kyllä potuttaa se, että hän ei itse halua nostaa elintasoaan vaan hän on luonteeltaan ""epämies"", jota ei kiinnosta materia vaan henkiset arvot. Minusta hän on valintansa tehnyt ja minä sitten taas tykkään ""shoppailla"" ja käydä ravintoloissa ja kulttuuririennoissa; miksi en niitä kustantaisi itselleni, kun kerran minulla on niihin varaa?

 

[Madonna]

Olinpa perjantaina kaupassa.
Kassalla oli edessäni noin nelikymppinen pariskunta,
kummallakin oli muutaman sadan euron kuteet,
ja ostoskärry roinaa täynnä.
Siinä sitten alkoivat kinastella,
että kumpi maksaa ostokset.
Lopputulos oli se, että kärryn kamat jaettiin kahtia,
sen mukaan mitä kumpikin oli käryyn heittänyt.

Lauantaina olin mieheni kanssa kaupassa.
Kassalle tullessamme kumpikin olisi halunnut maksaa
yhteiset ostokset.
Tällä kertaa mies maksoi,
kun minä olin hankkinut muuta yhteistä samalla reissulla.

Alkuperäiselle;
olen minäkin joskus ollut samassa tilanteessa.
Muista kumminkin että olet vielä opiskelija,
eli siis mahdollinen kulutusjuhlinta mahdollisilla tulevilla
omilla tuloillasi alkaa vasta sen ekan oman OIKEAN palkan jälkeen.

Ilmaisen asumisen ja auton voit lisätä
nettotuloihisi suoraan vaikka malliin
kämppä 600 € ja auto 150 € per kuukausi
niin että kyllä 1750 euron nettotulon on kuule
ihan hyvät opiskelijalle.

Vai oletko tehnyt kersan ja siedät ukkoa
vaan paksun lompsan takia?

 

[Tintti]

Minä luulen, että ap on vokotellut hyvätuloisen miehen ja luullut, että siinä siipeillessä rahakas elämä aukeaa hänellekin.

Voivoi. Niin ei tainnut käydäkään, joten suosittelen, että ap hommaa itse itselleen sellaisen elintason, jota niin kovasti halajaa.

 

[äiti, vaimo, työkaveri ja rakastajatar]

Otahan iisisti. Juttele miehesi kanssa ja sovi kohtuu osuus menoista. Eli hän maksakoon kaiken! Sun pähkinät on tarkoitettu sun menoihin. Tietty!
melkoinen konna mieheksi, pitää myöntää..
me työskentelemme mieheni kanssa hänen omistamassaan yrityksessä, saan palkkaa jotta kertyy eläkettä, puolisoni on järjestänyt tämän oma-aloitteisesti.
osa palkastani menee suoraan lainan lyhennykseen ja osa jää itseni tuhlattavaksi. ei ole kuin 500 eukkaa kuussa mutta riittää kahvitteluun..
Mieheni maksaa KAIKKI lapsemme harrastukset, vaatteet, lomamme ja yhtiövastikkeen, safkat, vakuutukset kotiin jos ostamme jotain isompaa, antiikkia tai taulutelkkaria, puolisoni maksaa mutisematta. maksaa pikku hankinnatkin, vaikka minä toki päätän mikä on ostamisen väärti. kaikessa.
Ei olla kuin keskituloisia.
Puolisoni on myös yrittäjä, olin kotona , hoidin pienenä lapsemme ja kodin. Nyt osallistun firman toimintaan ja puolisoni on aina myöntänyt auliisti että minun panokseni kotona antoi hänelle aikaa keskittyä yrityksen hoitoon. Koskapa panokseni ei ole ollut vähäinen, on nyt kaikki puoliksi minun, avioiduttuamme, ilman avioehtoa-mieheni toive.
Jos kerta puolisosi ei arvosta Sinua, eikä tekemisiäsi yhteisen hyvän eteen, kerro se hänelle, alussa pissa voi nousta menestyksen myötä päähän alkutaipaleella, mutta muutama isku markkinoilla, ja Hän huomaa että vain ja ainoastaan perhe on se joka saa jaksamaan, antaa voimaa ja johon voi luottaa. Ja jolla on merkitystä.

Äläkä välitä näistä ""omaraha"", itsenäinen nainen jutuista, sontaa, toki voi olla kade jos ei ole asemassa että voi ottaa rennosti, kun mies tienaa, saa vähän niinkuin taiteilla ja harrastaa, kun herra puurtaa kunnianhimoisesti. eli, visakortti vinkkumaan mihen nimellä, tyhmä jätkä, jos ei lapsensa äitiä osaa arvostaa eikä kunnioittaa.
Ota se kunnioitus. Ja kaikille tasa-arvo naisille, varakasta on yhtä helppo rakastaa kuin köyhää.

 

[Pena]

On se mutkikasta... Meillä muija asuu mun asunnossa ja käyttää yhteistä auto mitkä mä maksan, ruokakulut menee noin puoliksi ja mä maksan sähköt vakuutukset ym. juoksevat menot. Kumpikin maksaa matkansa ym. omat menot ja jos muija tarttee lisää rahaa niin annan jos on. Naisilla on noita menoja himpan verran ennemmän kuin miehillä, esim. henk.koht. hygieenia jutskat, meikit, vaatteet, pillerit ja muut pikku jutut. Oon ihan tyytyväinen, että daami tuoksuu ja näyttää hyvältä ja maksan mielelläni asumisen, yhteisesssä käytössä olevan auton ja pikku laskut, ettei tartte kinata jostain niin turhasta kuin rahasta. Luulisin, että ollaan molemmat pieni- tai keskituloisa eli n.40 000e vuosi.
Pikkuisen tässä vanhemmiten toi rahan merkitus on vähentynyt ja pääasia on, että rahat riittää normaaliin elämiseen.

 

[Pikku-Liisa]

Joo, mutta tilanne on aivan eri kun on yhteinen lapsi-silloin pitäsi päivittäisten kulujen jakautua suht tasan, eikä niin että mies ostelee huvituksia ja elektroniikkaa ja nainen lapsen vaatteet, ruuat ym...Haloo!

 

[Hoshi]

En sano juuta enkä jaata teidän tilanteeseenne, mutta kerron, miten meillä eletään:

naimisissa seitsemättä vuotta, vuokra-asunto, ei lapsia. Kaikki tulot, eli minun päivärahani ja miehen palkka, menevät yhteiselle tilille, jolle molemmilla on pk-Visa. Kaikki laskut ja maksut hoidetaan samalta tililtä kyselemättä, ja kumpikin elää sen mukaan, mitä tilin kokonaissaldo näyttää.

Kotityöt teen yleensä minä, jos sitä nyt työksi voi sanoa, sillä tekemistä on ainakin minun mielestäni todella vähän. Meillä ei siivota tai pyykätä joka viikko; minun, tällä hetkellä siis työttömän, aika kuluu lähinnä tietokoneella, mies taas tulee omalle koneelleen, kunhan töistään kerkeää. Käymme leffassa, matkustelemme, syömme ulkona aika ajoin sen kummemmin asioita miettimättä. Avioehtoa ei ole.

Olemme onnellisia nörttejä, emmekä ole missään vaiheessa edes harkinneet kulujen puolittamista tai suhteuttamista millään tavoin. Kun kerta yhteen on menty, kaikki on yhteistä, puhumattakaan, että olisi vielä lapsi talossa...!

 

[lintunen]

Parikymppisenä seurustelin samanikäisen miehen kanssa ja hänellä jo silloin oli lapissa kelomökki, saaristossa merenranta mökki ja pääkaupunkiseudulla omistusasunto. Yhdessä ei koskaan (onneksi) ehditty asua, pääosin minun vastustuksesta.
Minua ahdisti suunnattomasti se, että toisella oli jo kaikki asiat, jotka itse olen suunnitellut ostavani/tekeväni sitten ""isompana"". Jos olisimme muuttaneet yhteen, niin olisiko minun koko loppuelämäni pitänyt olla vuokralla? Tämä ajatus kauhistutti kamalasti. Muutenkin siinä suhteessa raha oli ""issue"". Se suhde kylläkin loppui muuhun kuin materia-asioihin.
Nyt kun seurustelen samassa lähtötilanteessa olevan miehen kanssa (eli ei vanhempien lahjoittamaa suuromaisuutta), niin olen paljon onnellisempi. Vaikka molemmat ollaan opiskelijoita, jää meillä säästöön kuukaudessa isot summat (ja asutaan erillämme ja matkustellaan). Vielä maksetaan suurinpiirtein kaikki puoliksi ja omat menot itse, mutta olisin enemmän kuin valmis antamaan kaikki rahahuolet miehelleni.

 

[Rikasrakas]

Edelleen ihmettelen tuota ""elämisen hinnoittelua"" puoliksi. Ei kai kukaan voi normaalissa elämässä sentilleen kaikkea kuluttamistaan laskea puoliksi?

Kyllä miehen täytyy ensisijaisesti huolehtia vaimostaan ja lapsistaan taloudellisestikin. Terveisiä vaan lomamatkaltani, jonka kustansi mieheni enkä tuntenut hetkeäkään huonoa omaatuntoa siitä. Tuhlasin mielelläni matkallani mieheni tienaamia rahoja!

Meillä jopa minä ajan ""sillä paremmalla autollakin"" eikä mieheni. Säälittää katsella naapurin rouvaa, joka taistelee vanhalla autonrottelollaan viedä lapsia hoitoon. Hän ajaa pitkää työmatkaansa koko ajan peläten auton hajoavan matkan varrelle ja hänen miehensä ajaa paremmalla autolla lyhyen matkansa töihin. Olen sanonut tälle naapurin äijälle mielipiteeni asiasta. Hän on sellainen tollo, ettei halua tehdä vaimonsa ja lastensa elämästä helpompaa.

Eläkööt kukin kuten tahtoo. Meillä ei ole sinun ja minun rahoja.

 

[Roope Ankka]

Ei tunnu olevan. Teillä on vain miehesi rahoja, joita sinä kuppaat parhaasi mukaan. Toivottavasti miehesi saa rahoilleen vastinetta. Naapurin mies ei ilmeisesti saa.

 

[Petteri]

""kyse onkin omaisuudesta joka hankitaan avioliiton aikana, mutta jos on avioehto niin eipä jaeta sitäkään. ""

Höpsis. Avioehtoja on monenlaisia.

Meillä esimerkiksi on sellainen avioehto, jossa ennen avioliittoa hankittu omaisuus on kunkin omaa, mutta avioliitossa hankittu omaisuus on yhteistä.

 

[yhdessä]

Oudoltahan tuo tuntuu, kun on yhteinen lapsikin. Oma suhteeni on toiminut aina (yli 20 v.) niin että perheen tulot menevät kaikki samalle tilille ja sieltä hoidetaan menot, omat ja perheen. Sijoituksista tai matkoista päätetään yhdessä jos rahaa on jäänyt samoin isommista hankinnoista on tietenkin keskusteltava. Mielestäni me molemmat vanhemmat teemme työtä perheemme hyväksi kotona ja töissä, vaikka tuloeroa on niin silti kaiken pitäisi olla yhteistä noin suunnilleen. En ole koskaan edes ottanut esille asiaa että puolisoni hankkii vain noin puolet siitä mitä minä, eikä sillä ole merkitystä koska mitään ei mukaansa saa kuitenkaan.

 

[ei järkee]

Eihän tuossa oo mitän järkeä. Äijä lienee ihan pösilö eikä sun arvoinen.

 

[Femmari]

Puhut vaan miehelle asiasta rauhallisesti ja kohtuullistatte osuuttasi.

TAI.

Ensi kerralla kun on lomamatka tulossa, sano, että et pääse, kun sinulla ei varaa. Osta seuraavalla palkalla itsellesi kunnon vaatetta, sano sitten, että sinulle ei jäänyt varaa ruokaan tms:Voisiko miehesi nyt ostaa,kun hänellä sattuu rahaa olemaan. Jos mies huvittelee,huvittele sinäkin. Jos valittaa,Ilmoita,että olet valmis ostamaan osuuden asunnosta ja maksamaan toki lainaa. Haluat varmaan itsekin mieluummin sijoittaa,kun menettää.Heittäydy itsekkääksi, tasa-arvoisessa parisuhteessa ei olla noin. Jos mies käyttää Gantia,osta sinä Hilfigeriä. Miksi sinun pitäisi kulkea ryysyissä.

Mies on tiennyt mihin ryhtyy,kun vielä yhteisenlapsenkin hankitte. Naisen palkka = paska palkka.

Itse olen toiminut,kuten suosittelen sinua toimimaan. Olen vielä itsekin hyvätuloinen,mutta 2000:n matka esim.verottaisi tiliäni liikaa. Kärvistellä en jaksa. Jos mies haluaa minut mukaan, maksakoon, minä en pysty. Kerran ostin halpoja vaatteita ja heittäydyin itkemään (joo, totta ),kun joudun kulkemaan ryysyissä ja mies ostaa sadoilla euroilla kerralla. Tulos:Mentiin kunnon kauppaan ja mies maksoi. Käytä naiseuttasi! Meillä ei ole lapsia. Niitä en myöskään suostuisi tekemään,jos meillä olisi avioehto.Se olisi minulle urani kannalta liian iso riskisijoitus ilman mieheni kompensaatiota.

Jos on millä mällätä, sitä mällä mielikseen rakkaalle.

Itse hemmottelen miestäni varojeni mukaan. Tottakai. Hän on rakas. Samaa odotan häneltä. Kukin varojensa mukaan.

 

[välittäminen]

Hui deuce, ajatteletko lainkaan mitä kirjoitat: ""Jos raha on sinulle niin tärkeää, yritäpä itse sitten tienata sitä. Ei miehelläsi ole mitään velvollisuutta sinua elättää. Ja eiköhän mies myös saa omilla rahoillaan tehdä, mitä lystää."" Eikö tässää tapauksessa vähemmän ansaitseva nainen yritä juuri tienata rahaa ja kantaa oman kortensa kekoon yhteisen talouteen. Ei miehellä/naisella ole velvollisuutta elättää, mutta jos yhtään välittää tai arvostaa kumppaniaan eikä ole sairaalloisen itsekäs niin kyllä sitä HALUAA osallistua tulojen mukaan ruokalaskuihin, sähkölaskuihin jne ja jopa yhteisiin matkoihin. Tässä on suorastaan pöyristyttävää, että alkuperäisen noin suurituloinen mies ei maksaisi myös ruuista yms tulojensa suhteessa tai ainakin paljon enemmän eikä olisi paha juttu tarjota kullalleen myös matka.

""Ei mikään ihme, että miehet usein valittelevat naisten ahneutta, jos tuollaisia todella on olemassa. "" Tässä tapauksessa eikä yleensä tilanteessa jossa on suuret tuloerot voida puhua missään tapauksessa ahneudesta vaan pikemminkin jostain ihan muusta...ja sitä negatiivista termiä tulisi käyttää sitä suurempituloista kohtaan joka ei ole valmis osallistumaan enemmän menoihin. Toisaalta ei kenenkään tarvitse seurata sivusta kun parisuhteessa eletään kahta eri elintasoa...toinen kituuttaa ja toinen voi jopa matkustella. Aina voi erota ja lähteä. Normaalijärjellä ja sydämellä olevia ihmisiä on paljon, jotka oikeasti haluavat että kumppanilla ja hänellä itsellään on hyvä olla koska tämä ihmienn kykenee välittämään toisesta...silloin raha ei ole tuollainen ongelma, eikä ole kahta eri elintasoa parisuhteen sisällä.

 

[välitän...haluan]

Kylmä, itsekäs, ilkeä luonnehäiriöinen ja vallankäyttöä rakastava ihminen voi toimia ja ajatella parisuhteessa niin, että jos on suuren tuloerot niin ei sen täydy tarkoittaa sitä, että suurempituloisen on osallistuttava enemmän esim. suhteessa tulojen suuruureen menoihin ja jopa yhteisiin matkoihin. Pitkiin, toimiviin ja ns. hyviin parisuhteisiin pystyy vain kaksi ihmistä, jotka välittävät toisistaan ja toistensa hyvinvoinnista...silloin jos on suuret tuloerot ei voi olla kyllä kahta elintasoa. Ajatelkaa miten ""naurettavaa"" on kun tämä rikkaampi ostelee uusia vaatteita, matkustelee jne ja köyhempi laskee pennosiaan että riittävätkö rahtat edes ruokaan eikä matkusteluun ole varaa...jos jollain on tälläinen tilanne niin voin sanoa, että ei se rikkaampi osapuoli ainakaan välitä kumppanistaan pätkän vertaa vaan nauttii ehkä jopa tilanteesta. Käyttää valtaansa siis alistaa ja sanoo vain, että ei hänellä ole velvollisuutta toista elättää...ihmine joka sanoo noin ei p*askan vertaakaan välitä kumppanistaan. sellainen ihminen ei välitä muusta kuin itsestään eli eläköön mieluummin yksin koko elämänsä rahojensa kanssa niin silloin hän voi käyttää/tai olla käyttämättä rahojansa niin kuin haluaa.