Kuka sitä aisaa kannattaa? sellainen ihminen joka viljelee tuota sanontaa on moukka ja vielä pahempi moukka kun sanoo sen toiselle päin naamaa. Ei kannata lyödä lyötyä, et voita sillä mitään.
Petetyn osa on aina kurja. Loukkaavinta siinä on, että on itse luottanut, uskonut, toivonut ja luultavasti myös rakastanut. Kokemuksena se on, että toinen on pitänyt pellenä, ääliönä, sahannut silmään, halventanut ja mitätöinyt toisen ja ihmisen tärkeimmät tunteet ja elämän arvot. Matto on vedetty alta, pohja elämältä on viety, kuten sanotaan. Todella raskasta, mutta se vain osoittaa, että petetyllä on inhimillisyyttä, arvokkuutta. Kun tuo kaikki tärkeä mitätöidään, on kuin menettäisi jotain hyvin olennaista ja perustanlaatuista itsestään. Ajattelisin, että petetyn tuska on paljon juuri tuota. Sydän, osa itsestä on murskautunut.
Petetyn tunteita ei kannata vähätellä, vaikka pellen ja narrina olon mitättömyyden kokemus on petetylle itselle tuttu ja tilannetta hyvinkin kuvaava. Ihmiset voivat olla kömpelöitä kuvatessaan jopa omia kokemuksiaan. Oma koettu pettymys tai vihaisuus voi heijastua kommenteissa.
Pettäminen on kuitenkin aina suhteellista pettäjälle. Hän ei siinä mielentilassa pysty todennäköisesti arvioimaan edes oman arvomaailmansa tilaa. Moni pettäjänä saattaa todeta, ettei voinut koskaan kuvitella pettävänsä, mutta kuitenkin huomasi tekevänsä niin. Arvomaailma on ikään kuin heittänyt vapaalle estottomuuteen. Ihan mielenkiintoinen juttu, mikä sen voi saada aikaan?
Tälle petetylle no:lle, jolle on jäänyt ikuinen arpi siitä, että muut ovat päässeet hallitsemaan hänen tunteitaan ja arvokkuuttaan, vois esittää kysymyksen? Oletko koskaan itse pettänyt, esimerkiksi antaen ymmärtää tunteita olevan enemmän kuin niitä onkaan, samalla ajatellen tai keskittyen toisiin tai kolmansiin? Onko kuitenkin niin, ette ole ottanutkaan toista tai hänen tunteitaan vakavasti, samalla mitätöiden häntä, pitänyt narrina, liikutellut marionettia haluamallasi tavalla ja nauttinut vallastasi toiseen?
Ihmissuhteet ovat monesti hyvin kuluttavia puolin jos toisin, koska kaiken aikaa on käynnissä peli, jossa mietitään strategiaa, voittoa, saamista. pelissähän voitta se, joka osaa olla juoni, hämätä, taktikoida eikä paljasta korttejaan. Häviäminen ei ole mukavaa (sekin kuuluu pelien luonteeseen), mutta sitäkin voi oppia sietämään. Tai ei mene mukaan peliin. Ei koe tarvetta mihinkään voittoon.