Vaimo petti, valehteli, 20 onnellista vuotta takana sitä ennen

Ei tätä ketjua "kaapattu". Emme me voi hallita muita ihmisiä ja heidän reaktioitaan ja niitä muistoja , jotka ponnahtavat mieleen. Ehkä kysymyksessä on oikea kateus sinua kohtaan, kun haluat antaa anteeksi ja rakentaa uudelleen. Hyvin usein se ei ole mahdollista. Valitettavasti miehet vievät voiton tässäkin asiassa pettäen.

Ihmisen elämään kuuluu mallit, joiden mukaan hän käyttäytyy, niin sinunkin elämään. Tällaisissa tilanteissa oikeastaan mikään ei päde kuten ennen. Ihan oikein ajattelet elämää ennen pettämistä, koska se on sitä teidän arkea. Et kuitenkaan voi alkaa tekemään enempää ja matelemaan, sillä vain pyrkisit keinotekoisesti muuttamaan tilannetta, johon sinulla ei ole edes aihetta. Se mitä voit tehdä, on pienet muutokset käytöksessäsi vaimoasi kohtaan. Hymy, halaus ja itsenäisyyden antaminen vaimolle on mielestäni tärkeintä. Parisuhteessa ei saa tulla tunnetta, että minua seurataan. Jokainen haluaa kuulla olevansa hyvä, rakastettu, komea/kaunis.

Toivon, että vaimoltasi ei löydy pettäjätaustaa, mikä sekin on täysin mahdollista, onnea jatkoon minunkin puolestani.

Kaappausviittaukseni (siksi lainausmerkit) oli oikeastaan vain keino perustella itselle ketjun lopettaminen omalta osaltani, mutta enpäs sitten kyennytkään siihen vielä.

Mukavaa silti ajatella, että joku voi olla minun toimintatavastani kateellinen.

 

Oma viittaukseni ammattitaitoosi oli vilpitön huomio perustuen tekstiisi ja siinä esittämiisi punnittuihin ja tasapainoisiin kommentteihin, mutta jälkikäteen sen luettuani se saattoi vaikuttaa sarkastiselta, mikä ei ollut tarkoitus.

Kappas, ja saattoi vaikuttaa minunkin vasteeni, mutta en tullut ajatelleeksi niin monimutkaisesti.

Rakastamisen syyt ovat tunnistettavissa ja seuraukset niveltyvät yhteiskunnassa periintyneisiin arvoihin (Tennov)

<> Rakastumisen ei! <>

Rakastumisen päämääränä ei ole molemminpuolista kehittymistä kannustava yhteiselämä, perheenperustaminen, ei välttämättä sukupuoliyhteys, vaan jotain, jota on niin vaikea määritellä, että se tuntuu "henkiseltä'. (Tennov)

Voiko muuta odottaakaan kuin itkunsekaista soperrusta hätävaleineen kun ihminen tosissaan yrittää selittää, siis keksiä mitä oli tekemässä?

 

Eikö terapiassa kannattaisi tässä tilanteessa käydä yhdessä?

Itselläni on kotona "kiva perusaviomies", joka tekee koko ajan hirveästi töitä "parisuhteen eteen". Hänen mielestään tehdään aina "mitä vain vaimo haluaa" ja kuvittelee tällä tavoin varmistavansa suhteen hyvyyden/kestävyyden. Minä taas olen perusvahva nainen yksinkin, enkä kaipaa ketään tekemään asioita puolestani (etenkin kun asiat yleensä on sellaisia, joita en ole pyytänyt) vaan haluan vierelleni jännittävän kumppanin, jolla on oma elämä ja omia kiinnostuksenkohteita ja jonka kanssa voi yhdessä rakentaa arkea.

Mielestäni teidän olisi syytä selvittää molempien käsitys suhteesta, esim. perheterapiassa (ja perheterapiaan mentäessä ei tarvitse olla välttämättä näkyvää kriisiä).

 

Reaktiosi on tyypillinen mielestäni juuri miehille. Miehet ajattelevat usein, että hyvä jos muillekin kelpaa.

En kylä tajua, miksi se petti sua, jos teillä seksikin oli hyvää. Todennäköisesti se turmeltunut vanha opiskelukaveri, vai mikä se oli, houkutteli vaimosi huonoille teille. Voit siis syyttää rauhassa häntä tapahtuneesta, vaimosi oli uhri, kuten sinäkin.

Anna vaimolles kunnon kyydit; melaa mekkoon.

 

Eikö terapiassa kannattaisi tässä tilanteessa käydä yhdessä?

Itselläni on kotona "kiva perusaviomies", joka tekee koko ajan hirveästi töitä "parisuhteen eteen". Hänen mielestään tehdään aina "mitä vain vaimo haluaa" ja kuvittelee tällä tavoin varmistavansa suhteen hyvyyden/kestävyyden. Minä taas olen perusvahva nainen yksinkin, enkä kaipaa ketään tekemään asioita puolestani (etenkin kun asiat yleensä on sellaisia, joita en ole pyytänyt) vaan haluan vierelleni jännittävän kumppanin, jolla on oma elämä ja omia kiinnostuksenkohteita ja jonka kanssa voi yhdessä rakentaa arkea.

Perusvahva nainen = määräilevä pirttihirmu. Voin helposti kuvitella, millaista teillä on kotona. Miehesi myötäilee ja yrittää miellyttää sua, koska olet niin voimakastahtoinen ja tyytymätön. Tuota kuvaa tuo, "etenkin kun asiat yleensä on sellaisia, joita en ole pyytänyt".

Monella suomalaisnaisella kotiasiat ovat toisin. Siksi pyydän, että yrittäisit jatkossa arvostaa tuota kunnollista miestäsi. Oletko edes ansainnut hyvää kunnollista miestäsi? Näin kontrastina kivat perusaviomiehet voivat myös olla ne kaikkein petollisimmat seksipedot.

 

Reaktiosi on tyypillinen mielestäni juuri miehille. Miehet ajattelevat usein, että hyvä jos muillekin kelpaa.

Näin en tunnusta ajatelleeni, enkä ajattele, on turhan tuskallista. Vaimoni on läheisenikin ja lasteni äiti. Ei elämä ole pornofilmiä, karrikoiden sanottuna. Vaikka joskus siltä voi tuntuakin.

En kylä tajua, miksi se petti sua, jos teillä seksikin oli hyvää. Todennäköisesti se turmeltunut vanha opiskelukaveri, vai mikä se oli, houkutteli vaimosi huonoille teille. Voit siis syyttää rauhassa häntä tapahtuneesta, vaimosi oli uhri, kuten sinäkin.

Olisipa maailma niin yksinkertainen, että voisi yhtä osapuolta syyttää ja tuudittautua siihen. Toki henkistä lohtua sellainen ajatusrakennelma antaa. Hyvää seksiä on monenlaista, ei se varmaankaan ollut kategoriassa eläimellistä ja sairaan hyvää kovin usein.

Anna vaimolles kunnon kyydit; melaa mekkoon.

Voih, kyllä sitä on harrastettukin, edestä ja takaa, joka ikinen päivä ja kolme kertaa päivässä minimissään, hikistä, fyysistä, huohottavaa ja kiljuttavaa, 1:3 orgasmisuhteella m:n. Kyllä tuo kotityöt voittaa, voittaa itse asiassa tällä hetkellä minkä tahansa muun henkisen tai fyysisen toiminnan. En näe, että elämä pelkästään sitä voi olla, mutta tämänhetkiseen mielentilaan toimii kympillä. Sen parin tunnin session aikana ei tarvitse miettiä syitä eikä seurauksia. Silmät rauhoittuu silmätipoilla ja energiajuomat venyttää päivää alusta ja lopusta.

 

Voih, kyllä sitä on harrastettukin, edestä ja takaa, joka ikinen päivä ja kolme kertaa päivässä minimissään, hikistä, fyysistä, huohottavaa ja kiljuttavaa, 1:3 orgasmisuhteella m:n.

Onko tämä NYT, siis tämänhetkinen kuvaus elämäntilanteestanne?
Voiko tätä suoritustasoa ajatella enemmän tai vähemmän tapahtuneen koko suhteenne ajan?
Oliko seksuaalisessa kanssakäymisessa havaittavissa kaikkiaan tai episodin jossain vaiheessa jotain muutoksia (erikseen tai yhdessä, hänen tai omassasi)?
Sopiiko tämänkaltainen tyylinne yhtä hyvin molemmille?

 

Onko tämä NYT, siis tämänhetkinen kuvaus elämäntilanteestanne?
Voiko tätä suoritustasoa ajatella enemmän tai vähemmän tapahtuneen koko suhteenne ajan?
Oliko seksuaalisessa kanssakäymisessa havaittavissa kaikkiaan tai episodin jossain vaiheessa jotain muutoksia (erikseen tai yhdessä, hänen tai omassasi)?
Sopiiko tämänkaltainen tyylinne yhtä hyvin molemmille?

Tämähetkinen elämäntilanne on kyseessä, pari kuukautta on mennyt; kuten tuossa tuli todettua, niin harvemmin tällaista kiihkoa oli aiemmin (toki kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu kiihkoa jos toistakin, synnytysten jälkeen hiljaiseloakin), vaikka lähes päivittäin seksiä jossain muodossa aina olikin. Tyyli nyt on sopinut erinomaisesti molemmille, mutta toki fyysinen väsymyskin jossain vaiheessa lyö kapuloita rattaisiin. Toistaiseksi kotitöistä tinkiminen ja töiden vähentäminen on mahdollistanut tämän yhteisen määrä- ja laatuajan lisäämisen. Jos yrittäjänä oli helppoa tehdä paljonkin töitä välillä, niin on sen hyvänä puolena sekin, että voi välillä tehdä selvästi vähemmän töitä ja panostaa muihin asioihin...

Oikeasti tämä puhtaasti haluttuna oleminen on mahtavaa, sen tuottamaa energiaa on vaikea mitata ja kuvailla. Haluan elää hetken vain tässä ja nyt, ehkä pitempäänkin. Harvemmin aiemmin tunsin että minua halutaan, mutta minulle se riitti aiemmin suhteessamme, en silti väheksy tätä muuttunuttakaan tilannetta. Jotenkin oloni on kuin minulle olisi kasvanut ylimääräinen aivolohko.

 

Arvelen, että olette nelikymppisiä. On tutkittu naisten seksielämää eri aikoina ja on huomattu, että naiset ovat ylikriittisiä itseään, vartaloaan ja naiseuttaan kohtaan. Miehen voi olla vaikea tajuta, miten esimerkiksi kaunis 20-v ikäinen on ihan älyttömän epävarma itsestään ja ei osaa nauttia ja rentoutua seksin suhteen, koska analysoi koko ajan olematonta selluliittiään tms. Vasta noin 35-40 vuotiaana nainen on kantapään kautta oppinut olemaan armollisempi itselleen. Epävarman neitokaisen tilalle on tullut rohkea, jopa räävitön nainen. Nelikymppinen kehtaa ja uskaltaa olla rivo, raju ja pornahtava.

Ehkä yksinkertaisesti vaimollesikin on käynyt niin, että hän kokee olevansa tosi seksikäs. Ehkä seikkailu toisessa sängyssä on osittain vaikuttanut siihen ja heijastuu sitten kotonakin makuuhuoneeseen.

Ikävää, jos ette voi jutella asiasta keskenänne. Olisi kivaa, että läheisyys olisi myös henkistä eikä vain fyysistä, mutta mikäpä tuossa, jos se kummallekin osapuolelle sopii. Todennäköisesti vaimosi ei teeskentele orgasmeja, koska hän kuitenkin haluaa seksiä koko ajan.

 

Tämähetkinen elämäntilanne on kyseessä, pari kuukautta on mennyt…

Osaatko sanoa mistä muutos tuntuisi tai saattaisi voivan johtua?

Alusta asti tulkitsin kyseessä olleen rakastumisen/ihastumisen tuohon mieheen. Tätä tukivat myös ne viestit, joita vakoilin.

Esim? Mitä sellaista viesteissä oli että niin tulkitsit? Olisiko tilanne ollut jollaintapaa siedettävämpi jos rakastumista/ihastumista ei olisi ollut mukana? Oletteko puhuneet tästä 'tiedustelutoiminnastasi' keskenänne mitään? Entä käsitelleet kahdenkesken toistenne kokemuksista avoimesti ja rehellisesti jotain hyvin intiimejä yksityiskohtia, tai pyrkineet siihen?

Haluan elää hetken vain tässä ja nyt, ehkä pitempäänkin. Harvemmin aiemmin tunsin että minua halutaan, mutta minulle se riitti aiemmin suhteessamme, en silti väheksy tätä muuttunuttakaan tilannetta.

Ajatteletko vaimostasi nykyään hieman eri tavalla, kuinka? Miten kuvailisit muutamalla sanalla hänen luonnettaan? Kummanko miettiminen tuntuu ahdistavammalta; lähimenneisyyden vai lähitulevaisuuden?

 

Arvelen, että olette nelikymppisiä. On tutkittu naisten seksielämää eri aikoina ja on huomattu, että naiset ovat ylikriittisiä itseään, vartaloaan ja naiseuttaan kohtaan. Miehen voi olla vaikea tajuta, miten esimerkiksi kaunis 20-v ikäinen on ihan älyttömän epävarma itsestään ja ei osaa nauttia ja rentoutua seksin suhteen, koska analysoi koko ajan olematonta selluliittiään tms. Vasta noin 35-40 vuotiaana nainen on kantapään kautta oppinut olemaan armollisempi itselleen. Epävarman neitokaisen tilalle on tullut rohkea, jopa räävitön nainen. Nelikymppinen kehtaa ja uskaltaa olla rivo, raju ja pornahtava.

Ehkä yksinkertaisesti vaimollesikin on käynyt niin, että hän kokee olevansa tosi seksikäs. Ehkä seikkailu toisessa sängyssä on osittain vaikuttanut siihen ja heijastuu sitten kotonakin makuuhuoneeseen.

Ikävää, jos ette voi jutella asiasta keskenänne. Olisi kivaa, että läheisyys olisi myös henkistä eikä vain fyysistä, mutta mikäpä tuossa, jos se kummallekin osapuolelle sopii. Todennäköisesti vaimosi ei teeskentele orgasmeja, koska hän kuitenkin haluaa seksiä koko ajan.

Läheisyytemme on pitkälti henkistäkin, en minä ainakaan kestäisi olla jos ei olisi. Orgasmien teeskentelyyn en usko, ei kukaan teeskentelisi viittä tai kuutta kertaa putkeen tai edes jaksaisi sitä himon tasoa mitä meillä on.

Juttelemme lähes kaikesta nyt, aiemmin aihepiiri oli vaikea hänelle, sitä kautta myös minulle. Hän myös tietää, että kirjoitan johonkin tästä aiheesta ja että psykologin kanssa en ole pidätellyt miltään osin sanojani. Minä olen vaimon mukaan nyt täysin eri ihminen kuin aiemmin ja siltä minusta myös tuntuu.

Huomaan kyllä, että vaimoni kokee nyt vihdoin olevansa seksikäs, ja kiittäisin siitä luojaa tai jeesusta tai muita pyhiä jos olisin edes auttavasti uskovainen. Hänen ei tarvitse olla armollinen itselleen, sillä mitään syytä ei aiemminkaan ollut itsekritiikkiin, pikemminkin täysin päinvastoin, viehättävyys suorastaan säteilee hänestä. Viehättävä, sivistynyt, älykäs, taiteellisesti lahjakas ja nyt sopivasti pornahtava - en tiedä olisiko parempaa yhdistelmää kuviteltavissakaan. En katso, että minulta on silti puuttunut mitään elämästäni ennen tätä muutostakaan, en ollut tyytymätön kuin ehkä yksittäisiin hetkiin tai asioihin ja olin tavattoman tyytyväinen ja onnellinen monesta asiasta.

Miksei miehille järjestetä mitään vaimokoulua, jossa kerrottaisiin näistä eri ikäkausista. Monet varmaan välttyisivät pettämisiltä, välirikoilta ja väkivallanteoilta, kun tietäisi millaista kehitystä on odotettavissa. Mutta voihan olla, että kertomasi skenaario on vain todennäköinen, ei varma totuus. Miehelle ei kun karmeampaa ole kuin se, että änkeää himoissaan muna kovana rakastamansa 40-v naisen viereen tarkoitukseen naida hullun lailla - ja nainen kääntää mitään sanomatta kylkeään ja laittaa silmänsä kiinni. Oi sitä tarvittavien terapiatuntien määrää. Voisivat kai naisetkin yrittää nähdä, ettei miehelle ole helppoa uskoa, että nyt yhteisten vuosien jälkeen pitääkin olla raju ja railakas, eikä hellä ja hermeettinen. Kynttilät ja päivällisen sekä hieronnan korvaakin kielevä klitorisjumppa joka kruunataan pitkällä, nopealla ja himokkaalla nainnilla. Moni on aika hoomoilasena, kun pornon käytösmallien (ei toki kaikkien) soveltaminen onkin ei vain soveliasta vaan suotavaa.

 

Osaatko sanoa mistä muutos tuntuisi tai saattaisi voivan johtua?

En osaa muotoilla selkeää vastausta. Oma kunnonkohotuskampanjani on varmasti vaikuttanut fyysisyyteeni, nyt pidän kuntoilusta (182cm/67kg antaa hyvät edellytykset kunnonkohotukseen). Vaimolta lähti kiloja roimasti, se on hänen minäkuvaansa varmasti vaikuttanut. Lihava hän ei ollut aiemminkaan.

Esim? Mitä sellaista viesteissä oli että niin tulkitsit? Olisiko tilanne ollut jollaintapaa siedettävämpi jos rakastumista/ihastumista ei olisi ollut mukana? Oletteko puhuneet tästä 'tiedustelutoiminnastasi' keskenänne mitään? Entä käsitelleet kahdenkesken toistenne kokemuksista avoimesti ja rehellisesti jotain hyvin intiimejä yksityiskohtia, tai pyrkineet siihen?

En osaa erotella siedettävyyttä. Olen sanonut, että en mitenkään salli toista miestä ja siitä on nyt sovittu kirjaimellisesti. Rakastumista ja ihastumista on niin monentasoista, että jätän sen osa-alueen spekuloinnin kokonaan. Se ei itse asiassa vaikuta mielentilaani tai päätöksiini. Päätökseni on absoluuttinen ja anteeksiantoni käsitti vain tuon yhden ehdon.

Ajatteletko vaimostasi nykyään hieman eri tavalla, kuinka? Miten kuvailisit muutamalla sanalla hänen luonnettaan? Kummanko miettiminen tuntuu ahdistavammalta; lähimenneisyyden vai lähitulevaisuuden?

Saat oloni tuntumaan hiukan siltä kuin olisin terapiassa, amerikkalaisessa sellaisessa. Suomalainen psykologi on jotenkin paljon puhetta johtavampi, eikä laita ihmistä näin tiukkojen kysymysten eteen. En mieti mennettä tai tulevaa, niin en ahdistu. Tulevaisuus ei taida nyt ahdistaa yhtään.

Yksi jäsentymätön ajatus vaimostani on se, että tuntui ikävältä se mihin hän pystyi, sivuuttaen minun tunteeni ja itse asiassa suodattaen minut persoonana kokonaan tilanteesta. Tavallaan olen kuitenkin aiemmin monella tapaa sparrannut vaimoani rohkaistumaan, ottamaan hänelle kuuluvan paikkansa ja arvovaltansa, mutta tällaista tapahtumaa en kylläkään sieluni syövereissä kuvitellut sparratessani.

Koskakohan pystyn lopettamaan tämän kirjoittamisen. En ainakaan löydä kovin paljoa enää mustia kipeitä kohtia sielustani.

 

Saat oloni tuntumaan hiukan siltä kuin olisin terapiassa, amerikkalaisessa sellaisessa.

Jaahas… saan tuntumaan paljon enemmänkin kunhan vain ilmoitat laskutusosoitteen… it's a deal then?

Suomalainen psykologi on jotenkin paljon puhetta johtavampi, eikä laita ihmistä näin tiukkojen kysymysten eteen.

Pelkkä tekninen harhautus. Kyllä se jako niin kuuluu olla että asiakas tekee kaiken tarvittavan työn ja ammattilainen kuittaa hyvin ansaitun palkan. Olet kerrassaan ihanteellinen tapaus.

En osaa muotoilla selkeää vastausta.

Selkeydestä viis taalaa ja muusta tuplasti enemmän, mutta olisin toivonut edes jotain kyllä/ei tai pari sanaa jokaiseen tarkistuskysymykseen.

Rakastumista ja ihastumista on niin monentasoista, että jätän sen osa-alueen spekuloinnin kokonaan.

Ei sitä tietääkseni ole kuin yhdenlaista, mutta sille aiheelle ei nyt näytäkään olevan tarvetta.

 

Hyvinhän tuossa vielä kävit. Ap selvisi voittava uroksena ja sai pidettyä vaimon/naaran itsellään. Ei pidä luulla, että perheen perustettua puolisot eivät olisi alttiitta muiden uroksien/naaraiden hyökkäyksille ja houkutuksille. Ei pidä pitää omaa puolisoaan itsestään selvyytenä ja omana omaisuutena. Oman reviirin suojelu ja oman puolison arvostuksen ja luottamuksen pitäminen ja säilyttäminen on jokapäiväistä puuhaa.

 

Jaahas… saan tuntumaan paljon enemmänkin kunhan vain ilmoitat laskutusosoitteen… it's a deal then?


Pelkkä tekninen harhautus. Kyllä se jako niin kuuluu olla että asiakas tekee kaiken tarvittavan työn ja ammattilainen kuittaa hyvin ansaitun palkan. Olet kerrassaan ihanteellinen tapaus.

Olen kaksimielisyyksien suuri fani nyttemmin.

Selkeydestä viis taalaa ja muusta tuplasti enemmän, mutta olisin toivonut edes jotain kyllä/ei tai pari sanaa jokaiseen tarkistuskysymykseen.

Tässä yksi vastaus, ettet tuntisi oloasi pettyneeksi. Tiedustelutoiminta on käsitelty yhdessä, aika yksityiskohtaisesti. En ole ylpeä siitä mitä tein, siis vakoilusta.

Kysymyksesi vaikuttivat sellaisilta, että vähintään opinnäytetyö olisi tulossa...toivottavasti nykyistä noin 40-vuotiaiden seksielämää kuvaileva jokseenkin lennokas (oli hyvä flow päällä) tekstinpätkäni päätyy lainaukseksi johonkin hyvään kirjaan aiheesta. Vaimonajokortti pitäisi uusia useammin kuin auton ajokortti, vaarallisempaahan tämä välillä on kuin autoilu.

Mutta kiitos kirjoituskipinäni sparrauksesta, tarkoitan sitä.

 

Miksei miehille järjestetä mitään vaimokoulua, jossa kerrottaisiin näistä eri ikäkausista. Monet varmaan välttyisivät pettämisiltä, välirikoilta ja väkivallanteoilta, kun tietäisi millaista kehitystä on odotettavissa. Mutta voihan olla, että kertomasi skenaario on vain todennäköinen, ei varma totuus. Miehelle ei kun karmeampaa ole kuin se, että änkeää himoissaan muna kovana rakastamansa 40-v naisen viereen tarkoitukseen naida hullun lailla - ja nainen kääntää mitään sanomatta kylkeään ja laittaa silmänsä kiinni. Oi sitä tarvittavien terapiatuntien määrää. Voisivat kai naisetkin yrittää nähdä, ettei miehelle ole helppoa uskoa, että nyt yhteisten vuosien jälkeen pitääkin olla raju ja railakas, eikä hellä ja hermeettinen. Kynttilät ja päivällisen sekä hieronnan korvaakin kielevä klitorisjumppa joka kruunataan pitkällä, nopealla ja himokkaalla nainnilla. Moni on aika hoomoilasena, kun pornon käytösmallien (ei toki kaikkien) soveltaminen onkin ei vain soveliasta vaan suotavaa.

Eikös se ole toisaalta hienoakin, että parisuhde ei ole yhtä pelkkää tylsää ja ennalta-arvattavaa elämää? Minä naisena en edes aina tiedä, mitä haluan koskipa se uraa, sopivaa lapsilukua tai seksielämää, niin niissä tilanteissa on vaikea jutella asiasta miehenkään kanssa, kun asia on itsellekin epäselvä. Kun siihen lisää kuukautiskierrosta johtuvat hormonivaihtelut, henkinen kasvu, ikäkriisit jne, niin on siinä miehillä joskus kestämistä...

Liian kiltti mies ei pidä olla. Minä rakastan kilttejä miehiä, jotka ovat ahkeria ja tunnollisia, mutta joskus miehen on hyvä näyttää kaapin paikka, ettei mies ole ihan tossun alla oleva reppana. Sillä tavalla vaimo pysyy varpaillaan sopivasti eikä pidä miestä itsestäänselvyytenä.

 

Jotenkin oloni on kuin minulle olisi kasvanut ylimääräinen aivolohko. En näe, että elämä pelkästään sitä voi olla, mutta tämänhetkiseen mielentilaan toimii kympillä. Se ei itse asiassa vaikuta mielentilaani tai päätöksiini. Olen kaksimielisyyksien suuri fani nyttemmin.

Pärjäilee kotona täysin omatoiminen siivooja kerran viikossa. Rikan poisto lapiolla ja muut toimenpiteet. 1 kk sitten mennyt ensiapupoliklinikalle, josta ei mitään löytynyt.

Kyllä tuo kotityöt voittaa, voittaa itse asiassa tällä hetkellä minkä tahansa muun henkisen tai fyysisen toiminnan. Koskakohan pystyn lopettamaan tämän kirjoittamisen. En ainakaan löydä kovin paljoa enää mustia kipeitä kohtia sielustani.

Potilas poistunut ilman lupaa pirteämpänä poliklinikalta n. klo 18.00. Kirjoitetaan nyt 15 kertaa fysikaalinen lähete ja n. kuukauden kuluttua potilas tulee vasemman ranteen kanssa kontrolliin.

Esitiedot: Potilaan sydänasiat kunnossa. Kives ja penikset. Tämä vaiva todennäköinen yleensä ihmisillä. Potilas on parantunut hoidosta huolimatta. Potilas kertoo, että aamujäykkyys kestää 2 tuntia. Potilaan selkäkipu kipeytyy seisomisesta. Hiuksia lähtee harjatessa, ei käteen vetäessä. Konservatiivisesti hoidettava, niska-kaulalenkki kaksi viikkoa. Tunto normaali siinä määrin kun pystytään voimakkaassa humalatilassa toteamaan. Otetaan valokopio potilaasta ja annetaan mukaan.

Kysymyksesi vaikuttivat sellaisilta, että vähintään opinnäytetyö olisi tulossa...toivottavasti nykyistä noin 40-vuotiaiden seksielämää kuvaileva jokseenkin lennokas (oli hyvä flow päällä) tekstinpätkäni päätyy lainaukseksi johonkin hyvään kirjaan aiheesta.

Konsultoitu kirurgia. Hoidoksi teipataan jalka naapurin varpaaseen kiinni kolmeksi viikoksi. Teksti kirjoitetaan potilaan neurokirurgian lehteen, joka näyttää olevan täysi…

- Kalevan urhoollisimman urkinnan kekkasi UKK. Urkki urheilijanakin. -

Virkeä rouva, joka lähtee tuolilta hyvinkin vikkelästi liikkeelle. Potilas tulee näyttämään oikeaa keskisormeaan. Annetaan varovainen istumalupa.

Esitiedot: Potilas ei suostu antamaan. Konservatiivinen hoito ei auttanut, tila pahentunut, ilme surullinen. Oireena pettäminen. Potilas saanut lukuisia oireen mukaisia hoitoja, joista ilmeisesti ainoastaan tilapäinen vaiva. Aamulla huulet lähteneet laskeutumaan. Alahuulessa vasemmassa huulipunassa pinnallinen haava. Kävely on kankeaa erityisesti sukkien ja kenkien osalta. Vaivaa kengässä ja haluaa sen poistoa.

Yleistilaltaan kohtalaisen hyvä nainen. Riisuutuu ja pukeutuu avutta. Soittanut ja luvattu katsella. Normaali musta tussu (muu status). Mainittakoon lisäksi, ettei olennaista lämpöeroa ole havaittavissa jalkojen välissä. Seurannassa potilas lämpenee. Kirurgi Tamminen käy painamassa potilasta. Potilas katsoo silmiin tutkijaa ja irvistelee symmetrisesti. Toimenpiteen aikana pistotapaturma kirurgiin, ohjattu näytteille. Tilataan yhdellä jalalla seisovat lantiokuvat.

Potilaan purema tuntuu tavalliselta. Jotenkin puudutusvaiheessa anestesilogi sai varsin laajan hematooman silmän seutuun ja sugillaation. Sen jälkeen on sisätautilääkäri potilasta hoidellut ja pärjäillyt tyydyttävästi. Desorientoitunut miellyttävällä tavalla aikaan ja paikkaan. Pyrkii vähitellen sauvoista pois. Liikkuu vasemmalla kädellä spontaanisti. Kotiutetaan pitkässä kipsisaappaassa. Lähetetään potilaalle perästä uusi aika.
_____________________________________________________________________
Lähteet: Jari Terho / Turun Sanomat - Nuori Lääkäri - "Minttu" ja tuntemattomat lähteet

 

Eikös se ole toisaalta hienoakin, että parisuhde ei ole yhtä pelkkää tylsää ja ennalta-arvattavaa elämää? Minä naisena en edes aina tiedä, mitä haluan koskipa se uraa, sopivaa lapsilukua tai seksielämää, niin niissä tilanteissa on vaikea jutella asiasta miehenkään kanssa, kun asia on itsellekin epäselvä. Kun siihen lisää kuukautiskierrosta johtuvat hormonivaihtelut, henkinen kasvu, ikäkriisit jne, niin on siinä miehillä joskus kestämistä...

Sanoppa muuta. Tällä hetkellä, koettelemuksen jälkeen minulle itselleni on aika selvää, mitä en ainakaan halua. Ja en epäile, etteikö teillä naisillakin olisi miehissä kestämistä - kun vain osaisimme nähdä tilapäisen tylsyyden läpi ja rikkoa kaavan paremmin menetelmin.

Liian kiltti mies ei pidä olla. Minä rakastan kilttejä miehiä, jotka ovat ahkeria ja tunnollisia, mutta joskus miehen on hyvä näyttää kaapin paikka, ettei mies ole ihan tossun alla oleva reppana. Sillä tavalla vaimo pysyy varpaillaan sopivasti eikä pidä miestä itsestäänselvyytenä.

Olen kyllä työelämässä vahvatahtoinen, mutta kotona aina ollut sopua rakastava - ehkä siksi että kohtaan ristiriitoja yritystoiminnassa riittävästi ja näen niiden jäljet. Kai minua voisi kiltiksi jossain tilanteessa kuvailla - kohtelias, hyvätapainen, huomioonottava, kultainen. Siitä voi tulla stressiä - kiltti vaikka hampaat irvessä.

En hyviä ominaisuuksiani mihinkään halua hävittää, mutta yritän nyt tasoittaa huonoja ominaisuuksiani - aiemmin petyin helposti pienistäkin vastoinkäymisistä ja ne kasautuivat. Nyt otan ilon irti siitä, että osaan välillä vain olla ja ottaa oman paikkani pienessä maailmassani.

Kovin tämä meni itsetutkiskeluksi ja yhteisölliseksi kirjoittamiseksi ja elämäni palapelin palasia löytyi vino pino. Toivottavasti tästä tarinasta sivujuonteineen on jollekulle apua ahdistuksen tai miksei tasapaksun elämänkin hetkinä.

 

Kirjoitustyylisi on erittäin katkeroitunut, kyyninen, asenteellinen ja sovinistinen. Tuollaisen miehen jättäisi jokainen ajatteleva nainen.

Samaa ajattelin! Miksi "Erkki" leimaa syyllisiksi "femakot" ja "homo-maripaita-miehen". Koskaan ei vikaa ole teissä itsessänne. Vaimo teki väärin, mutta jos katkeruudesta ei pääse eroon, niin vaikeaa tulee olemaan.

 

Kirjoituksesi on "erkki" oikeasta elämästä ja osoittaa, että olet päässyt asian yli ja pystyt ymmärtämään, että et todellakaan ollut pettäjä, vaan petetty.

Ap, eli katumusta ei tullut, koska hän otti vain riskin. Pahoin pelkään, että vaimosi jäi kiinni pettämisestä, mutta ei ensimmäisestä sellaisesta.

Mikäs katkeroituneiden miesten klupi täällä pyörii? Ei tod ole erkki päässyt asian yli. Sen näkee kirjoitustyylistä. No on samaa maata. Vaihtakaa sp-osoitteita, ootte toisillenne luodut.

 

Mikäs katkeroituneiden miesten klupi täällä pyörii? Ei tod ole erkki päässyt asian yli. Sen näkee kirjoitustyylistä. No on samaa maata. Vaihtakaa sp-osoitteita, ootte toisillenne luodut.

Näkisin ketjun aloittaneena, että on noilla miehillä on oikeus olla tovin katkera ja jopa kertoa siitä värikkäin sanankääntein, yhtä lailla kuin minulla on oikeus selvitä asiasta toisella strategialla ja kertoa siitä. Itse totesin, etten halua elämääni ja läheisteni elämää tuhota negatiivisuudella. Valtavan määrän energiaa asian läpikäynti vaati, mutta nyt elinvoiman voi käyttää rakentavasti.

Itse lähden siitä, että uskon aidosti kyseessä olleen ensimmäinen kerta - jonkun kerranhan pitää olla ensimmäinenkin. Ja uskon myös, että oma uudelleenasennoitumiseni elämään ja yhteisiin asioihin voi hyvinkin estää asian toistumisen. Oma positioni pettämiseen ei ole muuttunut, asennoidun pettäviin tilanteisiin kuin Odysseus seireeneihin. Kun sitoo itsensä (henkisesti ja tilanteisiin varautumalla), niin kiusaus ei voi voittaa järkeä. Pysyn siten itse paremmin järjissäni, kun en lähde leikkimään ihmiskohtaloilla. Tuomitsenko muut? Noh, ei ole paukkuja tai haluja sellaiseen. Ihmiselle riittää, että pystyy hallitsemaan itsensä, siinäkin on tekemistä.

Jatkanpa tästä lohikeiton tekemistä!

 

Vaikka ketju onkin tekstiltään ja sävyltään pääosin mukavaa luettavaa, niin aloittajan energiataso ikään kuin käy ylikierroksilla. Aivopuoliskon lisäys saattaa jopa vaikuttaa maaniselta. Varmaan kaikessa on voittajan riemua, "onnea" ja rakastelun tuomaa iloa, mutta silti jostain huokuu myös epätoivo ja pelko.

Tällä kommentilla ei ole tarkoitus latistaa parisuhteen tragediaa tavanomaiseen huonoon vaihtoehtoon. Silti eräs kokemus tulee väistämättä mieleen. Mahdollinen menetyksen tuska voi olla niin lähellä intohimoa, että koskee. Ei saa rauhaa, eikä oikeaa tyydytyksen tunnetta. Rakasteluun tulee maaninen pakko, halu saada toinen tuntemaan ja rakastamaan. Aistit ja fyysiset reaktiot ovat voimakkaita ja herkässä. Seksi yltäkylläistä ja orgasmeja tuottavaa. Nälän tunnekin voi hävitä, vaikka fyysinen toiminta polttaa kaloreita mielettömästi. Koko tilanne on kuin sähköistetty, ei ole rauhaa itsessään, ei nukuta, koska sisällä on polte, pelko ja pakonomainen tarve pitää toinen hyvin lähellä.

Vaikka kakki olisi paremmin kuin koskaan tai ainakin yhtä hyvin kuin rakkauden alkuhuumassa, niin silti käynnistynyt pettymyksen reaktio etenee omalla tavallaan. Ei ehkä tarvita paljoa, kun tapahtuu jokin räjähdys ja ristiriita vyöryy päälle. Pettäjän syyllisyyden tunne ajaa hänet pois. Pettäjä ei itse lopulta kestä läheisyyttä ja onnea.

Tällaisissa tilanteissa ei koskaan voi ennustaa lopputulosta. Se ei ole petetyn päätettävissä tai edes alkuunkaan hänen ongelmansa. Petetty ei oikeastaan tarvitsisi terapiaa, ainoastaan tukea. Mutta petetty voi tietenkin olla kaiken sen jälkeen vahvempi, tietoinen ja ilmaisukykyinen ajatuksissa ja tunteissaan.

 

Vaikka ketju onkin tekstiltään ja sävyltään pääosin mukavaa luettavaa, niin aloittajan energiataso ikään kuin käy ylikierroksilla. Aivopuoliskon lisäys saattaa jopa vaikuttaa maaniselta. Varmaan kaikessa on voittajan riemua, "onnea" ja rakastelun tuomaa iloa, mutta silti jostain huokuu myös epätoivo ja pelko.

Tällä kommentilla ei ole tarkoitus latistaa parisuhteen tragediaa tavanomaiseen huonoon vaihtoehtoon. Silti eräs kokemus tulee väistämättä mieleen. Mahdollinen menetyksen tuska voi olla niin lähellä intohimoa, että koskee. Ei saa rauhaa, eikä oikeaa tyydytyksen tunnetta. Rakasteluun tulee maaninen pakko, halu saada toinen tuntemaan ja rakastamaan. Aistit ja fyysiset reaktiot ovat voimakkaita ja herkässä. Seksi yltäkylläistä ja orgasmeja tuottavaa. Nälän tunnekin voi hävitä, vaikka fyysinen toiminta polttaa kaloreita mielettömästi. Koko tilanne on kuin sähköistetty, ei ole rauhaa itsessään, ei nukuta, koska sisällä on polte, pelko ja pakonomainen tarve pitää toinen hyvin lähellä.

Vaikka kakki olisi paremmin kuin koskaan tai ainakin yhtä hyvin kuin rakkauden alkuhuumassa, niin silti käynnistynyt pettymyksen reaktio etenee omalla tavallaan. Ei ehkä tarvita paljoa, kun tapahtuu jokin räjähdys ja ristiriita vyöryy päälle. Pettäjän syyllisyyden tunne ajaa hänet pois. Pettäjä ei itse lopulta kestä läheisyyttä ja onnea.

Tällaisissa tilanteissa ei koskaan voi ennustaa lopputulosta. Se ei ole petetyn päätettävissä tai edes alkuunkaan hänen ongelmansa. Petetty ei oikeastaan tarvitsisi terapiaa, ainoastaan tukea. Mutta petetty voi tietenkin olla kaiken sen jälkeen vahvempi, tietoinen ja ilmaisukykyinen ajatuksissa ja tunteissaan.

Kirjoituksesi oli selvästi suunnattu viestiketjun yleisölle, eikä minulle, oikeastaan hyvä niin.

Tunnistan monia tässä esitettyjä asioita toki itsestäni, eri viikkoina tapahtuneen jälkeen eri intensiteetillä tapahtuneina (laihtuminen, näläntunteen poistuminen, euforiasta murheen alhoon). Nyt asiat ovat päässäni kuitenkin tasaantuneet, siksi aloin tätä asiaa täällä purkamaan tekstiksi. Yhdestä asiasta olen koko ajan ollut varma - siitä ettei tulevaisuutta voi ennustaa. Skenaarioita on loputtomasti. Yritän nyt tehdä mahdolliseksi sen todellisuuden, jota haluan. Muuttuneen tilanteen tunnistan.

Kaikki eivät ole nyt paremmin, vaan eri asiat ovat paremmin. Luottamus voi huonommin, mutta sitä korvaa ennenkokematon avoimuus suhteessa. Kaikkea ei elämässä voi kertakaikkiaan saada, mutta harva myöskään tyytyy kovin vaatimattomaan lopputulemaan oman kohtalonsa ollessa kyseessä.

Epätoivoa ja pelkoa on jokaisen elämässä, kaikissa tilanteissa. Tämän tilanteen kohdallani erottaa se, ettei aikaisemmasta upeasta tukijastani (sitä tukea kyllä riitti elämässäni) eli vaimostani ole tässä tilanteessa tueksi, se olisi aika absurdi ajatus. Tästä minun pitää selvitä lopulta aivan itse. Mikäs sen kasvattavampaa. Olen varmasti saanut oman reilun osuuteni pelosta ja epätoivosta, enempää tai edes samaa en toivoisi kenellekään.

 

Mikäs katkeroituneiden miesten klupi täällä pyörii? Ei tod ole erkki päässyt asian yli. Sen näkee kirjoitustyylistä. No on samaa maata. Vaihtakaa sp-osoitteita, ootte toisillenne luodut.

Noinpa juuri! Parempi olisi, että katkeroituneet, petetyt miehet eivät julkisella, kuten elli-palstalla, ikinä keskustelisi kärsimyksistään, vaan yksityisesti keskenään e-mailitse.

Petettyjen miesten kokemukset ovat, siis, kertakaikkiaan OUT! Mutta pettäneiden, tai sitä harkitsevien naisten mielipiteet ovat erittäin tärkeitä ja IN!

 

Kirjoituksesi oli selvästi suunnattu viestiketjun yleisölle, eikä minulle, oikeastaan hyvä niin.

Tunnistan monia tässä esitettyjä asioita toki itsestäni, eri viikkoina tapahtuneen jälkeen eri intensiteetillä tapahtuneina (laihtuminen, näläntunteen poistuminen, euforiasta murheen alhoon). Nyt asiat ovat päässäni kuitenkin tasaantuneet, siksi aloin tätä asiaa täällä purkamaan tekstiksi. Yhdestä asiasta olen koko ajan ollut varma - siitä ettei tulevaisuutta voi ennustaa. Skenaarioita on loputtomasti. Yritän nyt tehdä mahdolliseksi sen todellisuuden, jota haluan. Muuttuneen tilanteen tunnistan.

Kaikki eivät ole nyt paremmin, vaan eri asiat ovat paremmin. Luottamus voi huonommin, mutta sitä korvaa ennenkokematon avoimuus suhteessa. Kaikkea ei elämässä voi kertakaikkiaan saada, mutta harva myöskään tyytyy kovin vaatimattomaan lopputulemaan oman kohtalonsa ollessa kyseessä.

Epätoivoa ja pelkoa on jokaisen elämässä, kaikissa tilanteissa. Tämän tilanteen kohdallani erottaa se, ettei aikaisemmasta upeasta tukijastani (sitä tukea kyllä riitti elämässäni) eli vaimostani ole tässä tilanteessa tueksi, se olisi aika absurdi ajatus. Tästä minun pitää selvitä lopulta aivan itse. Mikäs sen kasvattavampaa. Olen varmasti saanut oman reilun osuuteni pelosta ja epätoivosta, enempää tai edes samaa en toivoisi kenellekään.

Hyvä Petetty mutta vahvempi, en halua väheksyä petetyksi tulemisen pahaa tunnetta, mutta teetkö tästä nyt itsellesi niin suuren ongelman että et näe enää metsää puilta? Kannattako sinun itse riepotella tätä asiaa sivu tolkulla ja vain etsiä sympatiaa, vaikkakin taitavasti puet sen sivistyneeseen ja (näennäisen) älykkääseen muotoon. On myöskin melko mautonta että keskustelette vaimostasi täällä ilman että hänellä on mahdollisuutta kertoa omaa puoltaan tapahtuneesta.

Yksi kerta sängyssä on aivan eri luokkaa kun pitkään jatkunut suhde, johon kuuluu seksin lisäksi ulkomaanmatkoja, laskettelumatkoja ja romanttisia illallisia. Valitettavasti tiedän tämän liiankin hyvin.

Lopeta hyvän sään aikana tuo itsesäälissä kieriskely. Relaa, käy kaljalla kavereiden kanssa ja jätä hyvä mies se kotiäidin rooli jollekin muulle! Katkeroidut vaan itse turhaan kaikesta siivoamisestasi jos sitä eivät muut arvosta.