Pohdintaa vertaistuen kehittämisestä.

[N-vertainen]

Tarkoitin että ymmärtämisellä saa itsensä ymmärtämään toista ja itse muuttuu (automaattisesti).

Näin ajattelin itsekin. Varmasti auttaa, jos oma automaatti on hyvin ohjelmoitu... Tietty huoltaakin sitä pitäisi.

Tiedostan miten vaarallista on pyytää palautetta.

Nou hätä. Ajattelen, että palautteen pyytäminen on tärkeä kehittymisen ehto ja ilman ymmärtämistä se ei ole mahdollista. Mainitsemasi "karmee" ja "järkky", sekä esittämäni "yritä ymmärtää" eivät oikein sovi suoraan palautteeksi, koska niistä puuttuu perustelut. Ne eivät vastaa kysymykseen miksi ja miten? Toki ne ilmaisevat tunteen, mutta ymmärrys yhteydestä puuttuu. En minäkään kaikkea ymmärrä, mutta tässä asialle ajatuksellista vapautta. Mitä tälle intuitiolleen mahtaa...

Jos metodia käytetään psykiatrisessa hoidossa, se kai tekee hyvää kenen tahansa psyykkeelle, hellämielinen menetelmä. Metodin käyttötarkoitus on siis hoitaa psyykettä. Vaarallisia aiheita ovat mielleyhtymät psykiatriasta, mutta niitä ei ole terveellistä pitää kylkiäisinä.

Totta. Kaikki psyykettä hellästi hoitavat menetelmät ovat tervetuleita ja suotavia, kaikille. Ja vielä parempi, jos lopputulos on tervettä mielihyvää tuottava. Olet aivan oikeassa, että psykiatria ei kuulu tähän, joten se minulta tarpeeton lipsahdus.

Hellä polla voi olla kuin hyväilynäppi hipiälle.

Kaunis ajatus. Siedettyä voisi olla myös; "Hellät pollat, epätasapainot nolla".

Vapaana kohta angstilomalle.

 

[looginen]

Mainitsemasi "karmee" ja "järkky", sekä esittämäni "yritä ymmärtää" eivät oikein sovi suoraan palautteeksi, koska niistä puuttuu perustelut.

Kuvasivat kysymysten riskiä ennusteena. No, epäoleellista.

Mutta tunteista minulla on aika radikaaleja käsityksiä. Let's puhutaan niistä, vaikka tuon aleksitymian avustuksella. Kaksi kärpästä verkolla.

* Aleksitymialla tarkoitetaan tiettyä persoonallisuuden piirteistöä: Ominaista on vaikeus tunnistaa omia tunteita, erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista ja kuvata tunteita muille. Ajattelutyyli keskittyy ulkoisen maailman yksityiskohtiin ja tapahtumiin, ja mielikuvituksen käyttö on vähäistä.
* http://www.tiedeuutiset.fi/kategoria.aspx?id=7&uid=948#948

Entäpä, jos osapuolena on aleksityymikko, eli henkilö, jolla on kyvyttömyys tai vaikeus tuntea ja tunnistaa tunteita itsessään (n. joka 3:lla miehellä ja joka 5:llä naisella - siis aika yleistä)?

Hiljattain löysin oivallisen, miesten avuksi tehdyn sivuston. Siellä sanotaan: ”TUNTEET TULEVAT …” Opi nimeämään ne ! ”… JA TUNTEET MENEVÄT - KUIN PILVET.” Valmiina oli 17 tunteen ja vastatunteen selkeä tunnekartta, 8:n tunneskaalan rakenteella. http://www.taiwas.net/tunteet/

* 10 % suomalaisista aikuisista on aleksityymisiä – miehistä 12 %, naisista 8 %. Piirteistö ei jakaudu tasaisesti ikäryhmiin: 30-44-vuotiaista n. 5 % oli aleksityymisiä, 85-97-vuotiaiden ryhmässä vastaava luku oli 29 %.

Aleksityymikon vaivana on, että hänellä ei ole kontaktipintaa tunteisiinsa, eikä hän yksinkertaisesti tunne.

Rohkeasti sanottu. Yhtäältä tunteita tarvitaan elossapitojärjestelmän osana. Käsittäisin että tunteita tunnetaan, mutta kontaktipinta sopii hyvin kuvaan. Toisaalta ajattelu on kielellistä ja vaivaa on pidetty afasian muotona, kielenkäytön vaikeutena. Ei se mitään, voihan katsoa tarkempaa 121 tunteen tunnekarttaa: "Hengityksen ja tunnetilojen yhteys paljastuu ...", http://www.taiwas.net/tunteet/SDGTunteet.htm

Silloin alkeksityymikon kohdalla parikeskustelu ei ole mahdollista. Se ei yksinkertaisesti toimi, koska keskustelu tunteista ei ylipäätään onnistu.

* Miehet ja naiset tunnistavat tunteensa yhtä hyvin, mutta miehillä on enemmän vaikeuksia tunteidensa kuvailemisessa muille ja naisia useammin taipumusta nk. ulkoistavaan ajatteluun.

Mikäs muu miehet pelastaisi kuin kätevä tuhannen tunteen lista. http://www.taiwas.net/tunteet/tunnelista2.html, esipuheella: "Toivottavasti tämä lista auttaa varsinkin meitä miehiä erittelemään ja ilmaisemaan sisällä liikkuvia tuhansia tunteita, niin ettei meidän tarvitse enää turvautua väkivaltaisiin reaktioihin sanojen loppuessa."

Onko < panetus > tunne, sitä ei vielä tuostakaan löytynyt? Osaako sitä nimeä käyttää oikein?

"Tunnesanat on kerätty eri lähteistä kahdeksan vuoden aikana. Tavoitteena oli löytää sanoja, jotka voisivat kuvata sitä, mitä tunnen suhteessa johonkin ihmiseen, asiaan, tilanteeseen, itseeni tai tekemiseeni. Näitä tunteita voi havaita toisessa ihmisessä, itsessä tai ihmisten välisissä suhteissa."

Listattu oli kyllä < kuolemattomuus > miltähän se tuntuu? Minusta tuntuu ettei tunteista keskustelu onnistu minulta niiden oikeilla nimillä.

"Monesta tunteesta on olemassa perusteltu sekä perustelematon muoto (väärä ja oikea syyllisyys)."

Toi vois vähä helpottaaki, mut alkaa tulla pikkuhiljaa syyllinen olo, must tuntuu…

Hänelle voi kyllä kertoa, miltä kärsimys vastapuolessa tuntuu, mutta tämä on hänelle kuin pelkkää ilmaa, eikä hän siten kykene tätä merkitystä oivaltamaan, vaikka mikä olisi.

* Aleksitymian todettiin lisäksi olevan yhteydessä työuupumukseen, huonommaksi koettuun terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja somatisaatioon eli korostuneeseen ruumiillisten oireiden kokemiseen.

Panetus, voimakas penetus, suurpanetus, ISO-standardin mukainen panetus? Mitä hyötyä noista nimistä oikeastaan on?

"Arvelen", että monet hellyyttä ja seksiä pihtaavat (eivät ymmärrä itse pihtaavansa) henkilöt kuuluvat näihin - ovathan hellyys ja seksi voimakkaasti tunnekykyä vaativia asiota.

Montako tunnetta on, ja tuntuuko tietyn niminen tunne aina samalta? Olen ajatellut että tunteita voisi olla jopa kokonaista kaksi kappaletta: tuntuu hyvältä ja tuntuu pahalta. Voiko edes sanoa tuntuuko panetus hyvältä tai pahalta? Sitäpaitsi ihmisellä on yllätys yllätys sellaisiakin tunteita mitä on mahdotonta tiedostaa.

Joku voi erehtyä luulemaan, että aleksityymikko voi parantua tynnekylmyydestä rakastamalla, mutta voi sentään, luuloksi asia jää viimeiseen henkäykseen asti.

Sellainen tunne minulle on tullut etten tiedä minkälaiselta jostakusta tuntuu, kun hän sanoo tuntevansa rakkautta. Tunnetko samoin? Luulen että erehtyminen on inhimillisempää kuin luulemmekaan. Helppoo ku heinänteko.

 

[no]

Tunteet ovat siitä hauskat, että niitä joko on, tai ei ole.

Ei ole välimuotoa. Voiko tunnetta liittää seksuaalisuuteen? Voi kai, mutta ei välttämättä seksiin.

On sanottu, että naisella rakastelu on tunnetta. Voisiko rakastelemattomuus olla naisella tunteettomuutta? Onko seksuaalisesti sulkeutunut nainen tehokas suorittaja, mutta ei niinkään naisellinen elli?

 

[Reetta]

Kun tunteet loppuvat tai kuolevat tai arvostus mieheen katoaa, niin katoaa myös seksuaaliset halut häneen -mutta vain häneen. Haluja löytyy ihan umpivierastakin kohtaan, eli mitään tunteita ei ole vielä syntynyt. Paitsi intuitio. Tämä on siis minun kokemukseni asiasta.

Ps. Anteeksi, että hyppäsin aidan toiselta puolelta tänne (tuolta sinkut-palstalta)

 

[looginen]

Ps. Anteeksi, että hyppäsin aidan toiselta puolelta tänne (tuolta sinkut-palstalta)

Tervetuloa! Ilohan on kokonaan meidän puolellamme ja kateuskin näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella.

Ai, että halu ei ole tunne? Jospa panetuskaan ei ole tunne. Ehkä tuntemuksia, viettelyksen kokemuksia. Mutta rahatkin ovat siitä hauskat, että niitäkin on tai ei ole. Raha on maksun väline, yksi sen muoto on väliraha. Rahaa voi panna, sillä voi tehdä suorituksia, ne voivat loppua ja arvo kadota. Maksamattomuus voi olla varattomuutta? Jos rikkaan miehen vitsit naurattavat enemmän, niin voiko naurua liittää hauskuuteen? Voi kai, mutta ei välttämättä mieheen. Jotenkin seuraavaan tapaan tuntuisi tunteita tulevan:

Vietistä syntyy tarve, esim. panetus.
Tarpeesta syntyy pyrkimys, mm. panohalu.
Pyrkimyksestä syntyy tavoite, mielihyvä.
Syntyy häritsevä tuntemus, ”vapautuu vellomaan”
Syntyy jännittävä kokemus, ”vellominen vapaana ”
Ihminen havhatuu arvioimaan tietoa tuntemuksesta ja tekee kokemuksesta tulkinnan.
Arvion ja tulkinnan seurauksena syntyy TUNNE, jolle ihminen antaa merkityksen.
Tunne saa aikaan motivoitumisen toimintaan, sekä ihmisen toistamaan käyttäytymistään.

On syntynyt ONGELMA. Vietti vaatii huomiota, sitä on kompromissimuodosteina edustuksen mukaan, kanavoitava, sidottava, sopeutettava ja varattava kohteeseen.

Ihmisen mieli käsittelee tietoa ja ohjaa tunteita jatkuvasti ja elimistön fysiologinen tila vaikuttaa tunteen kokemiseen, mikä voi muuttaa tunnetta, kuten myös mielen henkiset toiveet, sisällöt, merkitykset ja kohteet, sekä edelleen kontingentit prosessit koetaan ja tulkitaan uudelleen. Tunteista syntyy uusia tunteita jne.

Tunteen kokemisessa tärkeää on ihmisen oma arvio tilanteesta, sekä aikaisemmat kokemukset. Viettiärsykkeen jälkeinen primaariarvio on tiedostamaton. Sekundaariarvio on puolestaan tietoinen, ja ilmenee primaariarviota hitaammin. Arvioimme aina tilanteen sen mukaan, kuinka tärkeä se on minäkäsitykselle ja maailmankuvalle. Omat vaikutusmahdollisuudet tunteeseemme vaikuttavat myös tilanteen arviointiin.

Jos hyvin käy niin vietti voidaan tyydyttää. Tuntuu ihmeelliseltä että niin hyvin voi käydä. Jos kukaan ei näe mitään ihmeellistä siinä, että janoinen ihminen halajaa vettä, niin ehkä oluenpanon edustajat näkivät juomisen ongelmana ja kehittelivät kohteelle viettelevän mainoslauseen: "Juo aina kun voit!"

 

[no]

Tunne tai tunne, edes "hänen tuntemista" en tarkoita. Enkä siis tarkoita tunnetta, jolla tunnetaan iloa, surua tai mielihyvää, vaan tarkoitan TUNNETTA. Luulin sen olevan helppoa selittää mikä on TUNNE, mutta jos sitä ei tunne, niin vaikeaksi menee.

Onko ihminen tullut evoluutiossaan siihen pisteeseen, että hän on menettämässä TUNTEENSA. TUNNE on kokonaisvaltaisempi tila tuntea asioita.

Ehkä sitten on niin, että elämän täyttää kiire, stressi ja suoritukset. Herätään aamulla, syödään, tehdään töitä, siivotaan kalenterin mukaan, haetaan lapset harrastuksesta, käydään itse pelaamassa palloa, lomalla mennään mökille, ollaan ikiliikkujoita. Missä välissä ihminen pysähtyy ja kohtaa itsensä. Milloin ihminen tutkii TUNTEITAAN ja oppii tulkitsemaan niitä? Elämästä 100% on TUNNETTA ja niiden mukaan voi elää myös arkipäivää, mutta ei voi mitään , jos ei osaa.

 

[N-vertainen]

QUOTE=looginen;10550941]Mutta tunteista minulla on aika radikaaleja käsityksiä. Let's puhutaan niistä, vaikka tuon aleksitymian avustuksella.

* Aleksitymialla tarkoitetaan tiettyä persoonallisuuden piirteistöä: Ominaista on vaikeus tunnistaa omia tunteita, erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista ja kuvata tunteita muille. Ajattelutyyli keskittyy ulkoisen maailman yksityiskohtiin ja tapahtumiin, ja mielikuvituksen käyttö on vähäistä.[/QUOTE]

Kiitos hyvin täydentävistä tiedoista ja läheistä!

Ajattelen, että aleksityymikon voisi tunnistaa arjessa henkilönä, jolla puheen sisältö on lähinnä vain faktaa ja kiinnostus yksityiskohdissa. Tunnetasolle, siihen, miltä asiat tuntuvat osapuolien näkökulmasta puhe sen sijaan siirtyy harvemmin. Tällainen henkilö voi olla hyvinkin älykkö. Kotioloissa pitemmän päälle vuorovaikutus voisi käydä tylsäksi, mikäli puoliso ei ole aleksityymikko.

QUOTE=looginen;10550941]Hiljattain löysin oivallisen, miesten avuksi tehdyn sivuston. Valmiina oli 17 tunteen ja vastatunteen selkeä tunnekartta, 8:n tunneskaalan rakenteella.

* 10 % suomalaisista aikuisista on aleksityymisiä – miehistä 12 %, naisista 8 %. Piirteistö ei jakaudu tasaisesti ikäryhmiin: 30-44-vuotiaista n. 5 % oli aleksityymisiä, 85-97-vuotiaiden ryhmässä vastaava luku oli 29 %.[/QUOTE]

Oivasti sopisi naisväellekin. Nostit esille keskeisen miesten ja naisten eron käsitellä tunteita. Miehet ulkoistaa niitä enemmän. Tästä näkökulmasta on helppo ymmärtää miesten tapaa olla toiminnallisempia. Mielenkiintoista lähteessä oli ikääntymiseen liittyvä `aleksitymioituminen´.

Pohdin sitä, onko syy tunne-elämän "kylmettymiseen" ikääntymisen tuomat aivotoiminnan muutokset, vai onko se seurausta tyydyttymättömästä elämästä. Tiedetäänhän em. tiedelähteisiin perustuen, että ihmisen psyykeellä ja elintoiminnoilla on yhteyttä terveyteen. Olisi loogista ajatella, että tyydyttäytyminen vaikuttaa tervehdyttävästi myös elintoimintoihin, kuten aivoihin estäen niiden rapautumista. Onko ikääntymiseen liittyvä aleksitymian nouseva prosenttiosuus tämän ihmisryhmän kohtaloa, esim. niiden, joiden seksitarpeet eivät tule tyydytetyiksi? Hui, mikä uhkakuva omasta tulevaisuudesta....

QUOTE=looginen;10550941]Käsittäisin että tunteita tunnetaan, mutta kontaktipinta sopii hyvin kuvaan. Toisaalta ajattelu on kielellistä ja vaivaa on pidetty afasian muotona, kielenkäytön vaikeutena.[/QUOTE]

Niin ja toisaalta, olen tavannut henkilöitä, joilla suuriakin kielellisiä vaikeuksia, mutta he ovat varmatenkin kaikkea muuta kuin aleksityymikkoja. Vaikka heillä on vaikeus ilmaista kielellisesti tunteittaan, niin silti he osaavat näyttää ja osoittaa tunteitaan muutoin, esim. teoilla.

QUOTE=looginen;10550941]Mikäs muu miehet pelastaisi kuin kätevä tuhannen tunteen lista. Tuhannen tunteen lista, ....Onko < panetus > tunne, sitä ei vielä tuostakaan löytynyt? Osaako sitä nimeä käyttää oikein? [/QUOTE]

Aivan. Ihan kätevä lista, mutta sen verran surkea kuitenkin, että elintärkeää `panetusta´ ei siihen ole saatu pantua. Kumma, ettei listan tekijälle ole tullut se mieleen - edes kahdeksan vuoden aikana, mitä sanottu menneen listan tekoon! Vai kuvastaako käsitykseni vain lukijan tilaa...oma listani sisältäisi `panetuksen´ rinnalla synonyymin `naitatus´. Ei sitäkään em. istassa. Voihan itku!

QUOTE=looginen;10550941]"Monesta tunteesta on olemassa perusteltu sekä perustelematon muoto (väärä ja oikea syyllisyys)." [/QUOTE]

Melkoinen yllätys, ettei syyllisyys-tunnettakaan löytynyt em. miehille suunnatusta `tuhannen tunteen´ listasta. Eikö se ole(kaan) huomioon otettava tunne? Eikä tullut tekijän mieleen kahdeksan vuoden aikana listaa tehdessä? Ei näytä muoti-ilmiökään.

QUOTE=looginen;10550941]Sellainen tunne minulle on tullut etten tiedä minkälaiselta jostakusta tuntuu, kun hän sanoo tuntevansa rakkautta. Tunnetko samoin? Luulen että erehtyminen on inhimillisempää kuin luulemmekaan.[/QUOTE]

Samoin tuntemuksin ja ajatuksin olen. Tiedon etsimiseen toisen rakkauden tunteesta en ole onnistunut löytämään sopivaa lähdettä, vaikka niistä ei sinänsä pulaa. Ajattelen, että usein luulemme tietävämme, vaikka emme tiedä luulevamme.

 

[N-vertainen]

Vastaan itselleni: tunnollisesti

Etsivä löytää, eli onneksi löytyi(kin) syyllisyys-tunne nimimerkki loogisen lähettämästä miehille suunnatusta `tuhannen tunteet listasta´. Ei yllätys, että kiireessä tunteiden tavaaminen ei onnistunut. Aikaa ne vaativat myös naisilta.

 

[sieltä täältä]

En jaksanut lukea ketjua kokonaan. Aihe on kyllä kiinnostava. Tunteet, toisen ymmärtäminen ja empatia voivat mahdollistaa vertaistuen. haasteellista näin netissä.

Tunteet ovat edelleen tutkimattomia ja kokonaisuus musta kuin pakanamaan kartta aikoinaan. ja aina jää jotain piiloon ja selvittämättä. On ollut mielenkiintoista toisaalta lukea tieteellisiä, filosofis-psykologisia käsityksiä rakkaudesta ja rakastumisen tunteesta, ihmisen valtaavasta, osin hallitsemattomasta epärationaalisesta tilasta. Jäänne siis jostain kauempaa ihmislajin kehityksessä, lähempänä eläimellistä viettitoimintaa. Samaa viettiperäisyyttä kaiketi liittyy panetukseen, seksuaaliseen pariutumiseen, joka on kaiketi seurannut lisääntymistarvetta.

Mutta takasin tunteisiin. Tunne on enemmän kuin fyysinen olotila. Silti tunteet ovat yhteydessä fyysisinn reaktioihin, joista tunteen myös ainakin osin tunnistaa. On varmaan eri asia, osaako tunteensa kertoa ja kuvata verbaalisesti toiselle "oikein ja ymmärrettävästi". Tulkinta on aina yhteisen viestin ja kielen varassa, mistä tulee ymmärrettävyys. ymmärrys ja empatian mahdollisuuskin. Kuitenkin pelkkä kielellisten viestien tunnistaminen on vain osa kommunikoinnista. Siinä jo kysymys, pystytäänkö todelliseen vertaistukeen pelkällä verbaalisella askartelulla, jota nettikeskustelukin edustaa.?

Toisaalta on olemassa myös ns. rivien välistä lukeminen. Jotain ylimääräistä siis, mikä ei varsinaiseen kirjoituksen sisälly. Voiko toisen tunteen havaita rivien välistä, vai onko kyse vain omista oletuksista ja ajatuksista? Mikä osuus on intuitiolla? Mitä se oikeastaan onkaan? varmaan osalla ihmisistä on kehittynyt tietynlainen tunneperäinen kyky aistia kokonaisuuksia, tunnelmia ja nähdä läpi tai verhotun taakse.

 

[sieltä täältä]

Aleksitymialla tarkoitetaan tiettyä persoonallisuuden piirteistöä: Ominaista on vaikeus tunnistaa omia tunteita, erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista ja kuvata tunteita muille. Ajattelutyyli keskittyy ulkoisen maailman yksityiskohtiin ja tapahtumiin, ja mielikuvituksen käyttö on vähäistä.[/QUOTE]

Jo lapsen kehityksessä, jopa kasvatuksessakin on tuotu esiin oppia tunnistamaan tunteita. Onko tunteiden ilmaiseminen siis opittu taitoa vain jotain luontaista joka on jo hyvin varhain lapsella vauvana. Ainakin vauvan hymyä tutulle hoitajalle on pidetty varhaisena tunneilmaisuna. Myös itku tulee luonnollisena hallitsemattomana reaktiona pahaan oloon ja tarvitsevuuteen. Molemmat tunneilmaisut ovat vahvan fyysisiä ja herättävät yleensä toisessa ymmärryksen ja empatian. Mutta ei kuitenkaan aina, jolloin vauvallakin voidaan todeta hyvin varhaista depriivaatiota ja frustraatiota, jotka ovat seuraustunteita ja tuntemuksia vaille jäämisestä.

Osaako aleksitymikko kuvata tunteen toiselle oikein ruumiillisena tuntemuksenakaan? Jos rakkaus liikuttaa sydäntä ja tuntuu sydänalassa, tulkitseeko sen rakkaudeksi vai kivuksi tai hengen ahdistukseksi. Mistä ihminen on oppinut sanan rakkaus ja rakastuminen, ellei sitä ole koskaan kuullut tai se on ollut hyvin vierasta, TV:n Kauniista rohkeista nähtyä ja kuultua.

Ihmisen tunne-elämä ja tunteet voivat myös kuolla, tyrehtyä. Sanotaan että sydän voi kivettyä. pienet tunteet tai esim. ihastuminen eivät sydäntä liikauta, koska järki ja logiikka korostuvat, ihminen voi oppia hallitsemaan tilanteita ajatuksen voimalla.

Nämä kaikki ilmaisut ovat arkipäivän tunneilmaisuja, verbaalista tietoa, kuultua tai luettua. osin tieto ja sanat on kokemuksen myötä voinut liittää omiinkin reaktioihin eli siihen ihmetykseen ja pahan tai hyvän olon möykkyyn joka on tunteen ensimmäinen ilmentymä.

 

[no]

En jaksanut lukea ketjua kokonaan. Aihe on kyllä kiinnostava. Tunteet, toisen ymmärtäminen ja empatia voivat mahdollistaa vertaistuen. haasteellista näin netissä.

Tunteet ovat edelleen tutkimattomia ja kokonaisuus musta kuin pakanamaan kartta aikoinaan. ja aina jää jotain piiloon ja selvittämättä. On ollut mielenkiintoista toisaalta lukea tieteellisiä, filosofis-psykologisia käsityksiä rakkaudesta ja rakastumisen tunteesta, ihmisen valtaavasta, osin hallitsemattomasta epärationaalisesta tilasta. Jäänne siis jostain kauempaa ihmislajin kehityksessä, lähempänä eläimellistä viettitoimintaa. Samaa viettiperäisyyttä kaiketi liittyy panetukseen, seksuaaliseen pariutumiseen, joka on kaiketi seurannut lisääntymistarvetta.

Mutta takasin tunteisiin. Tunne on enemmän kuin fyysinen olotila. Silti tunteet ovat yhteydessä fyysisinn reaktioihin, joista tunteen myös ainakin osin tunnistaa. On varmaan eri asia, osaako tunteensa kertoa ja kuvata verbaalisesti toiselle "oikein ja ymmärrettävästi". Tulkinta on aina yhteisen viestin ja kielen varassa, mistä tulee ymmärrettävyys. ymmärrys ja empatian mahdollisuuskin. Kuitenkin pelkkä kielellisten viestien tunnistaminen on vain osa kommunikoinnista. Siinä jo kysymys, pystytäänkö todelliseen vertaistukeen pelkällä verbaalisella askartelulla, jota nettikeskustelukin edustaa.?

Toisaalta on olemassa myös ns. rivien välistä lukeminen. Jotain ylimääräistä siis, mikä ei varsinaiseen kirjoituksen sisälly. Voiko toisen tunteen havaita rivien välistä, vai onko kyse vain omista oletuksista ja ajatuksista? Mikä osuus on intuitiolla? Mitä se oikeastaan onkaan? varmaan osalla ihmisistä on kehittynyt tietynlainen tunneperäinen kyky aistia kokonaisuuksia, tunnelmia ja nähdä läpi tai verhotun taakse.

Minusta vietti ja tunne ovat kaksi eri asiaa. En yhdistäisi tunteisiin edes fyysisiä reaktioita, koska tunteet voi kokea myös niitä näyttämättä, joskin se on hyvin vaikeaa. Mutta toisaalta fyysisillä rektioilla voi myös näytellä tunteita, siksi fyysisyys ei ole täysin luotettavaa, niin kuin olemme kaikki elämässä joutuneet oppimaan. Aivan hyvin voi sanoa, kuin kauniissa ja rohkeissa, että rakastan sinua. Niinpä , opitun ilmaiseminen ei ole tunnetta. Nyt sinun pitää itkeä. Nyt sinun pitää nauraa. Nyt sinun pitää rakastaa. Aivan, yhtä tyhjän kanssa.

Lapsen tunteet. Niiden on kai oltava vaistoja ja viettejä, että elämä jatkuisi?
Mutta lapselle voi opettaa tunteiden tulkitsemisen, kun antaa siihen mahdollisuuden hänelle.

Voiko näissä kirjoituksissa olla mukana tunne? On, se on hyvin voimakkaana mukana.
Mutta netissä on mukana myös negatiiviset tunteet ja aliarvioimme netin merkityksen. Netillä on aivan valtava merkitys tulevaisuuteen ja netti kasvattaa, ohjaa ja pitää yllä. Kuvaavaa on se, että nuoriso käyttää nettiä, juuri he, jotka hakevat itseään. Jokin kouluammuskelu on pieni viite netin vaikutuksesta, netti vaikuttaa massoihin ja sillä on valtava merkitys tulevaisuuteen, suurempi kuin kukaan koskaan osaa arvata.

 

[Reetta]

Tervetuloa! Ilohan on kokonaan meidän puolellamme ja kateuskin näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella.

Ai, että halu ei ole tunne? Jospa panetuskaan ei ole tunne. Ehkä tuntemuksia, viettelyksen kokemuksia.

Pikaisesti. Tarkoitin tunteella henkistä tunnetta. Arvostus, kunnioitus, yhteiset muistot ja niin etiepäin. Panetus tunteena on tarkoittamassani tapauksessa primitiivinen reaktio. Kemiallista vetovoimaa.

 

[sieltä täältä]

no kirjoitti edellä:
"Minusta vietti ja tunne ovat kaksi eri asiaa. En yhdistäisi tunteisiin edes fyysisiä reaktioita, koska tunteet voi kokea myös niitä näyttämättä, joskin se on hyvin vaikeaa. Mutta toisaalta fyysisillä rektioilla voi myös näytellä tunteita, siksi fyysisyys ei ole täysin luotettavaa, niin kuin olemme kaikki elämässä joutuneet oppimaan."

En tarkoittanut fyysisten reaktioiden näkymistä tai näyttämistä tunteiden yhteydessä. Fyysinen voi olla myös näkymätön kuten sydämen tykytys, verenpaineen nousu jne. Ei niitä aina itsekään tunne, kuten ei pupillin laajentumista autonomisen hermoston reagoidessa miellyttävään ja pupillin supistuessa kun on varuillaan. Toisaalta toinen voi tuollaisen pienenkin rektion nähdä tai aistia toisessa, huomata jos, "karvat nousevat pystyyn" tai "iho menee kananlihalle".

Oikeiden tunteiden näytteleminen ei ole helppoa. Feikkaamista voi harjoitella ja osa ammattinäyttelijöistä osaa varmaan päästä hyvin lähelle tunneilmaisua virittäytymällä johonkin vastaavaan, ehkä itse koettuun tunteeseen.

Mutta tunteiden kokemisessa ja ilmaisussa on sellainenkin ilmiö kuin tunteen siirtymä tai jotain sellaista, jossa pohjimmainen kokemus muuttaa muotoaan. Pelko voi muuttaa muotoaan. Voi olla itsellekin arvoitus, mikä tunne oikeastaan laukaisi suuttumuksen.

Tynneälyssä korostetankin vanhanaikaista yön yli nukkumista, jos vain mahdollista. Ei kannattaisi odottaa, kun ensimmäinen primitiivireakto on seestynyt ja pääsee tarkastelemaan tilannetta ja kokemusta etäämmältä. Kylmäveriselle etäännyttäminen voi onnistua nopeasti, hetkessä, koska fyysiset reaktiot eivät ole vahvoja, häiritseviä tai sokaisevia. Puhutaan itsehillinnästä, vaikkei se varmaan aina ole tietoista, vaan luontaista elimistön flegmaattisuutta, hitaita havaintoja ja reagointia kaikelle.

 

[looginen]

Paljon tekstiä ja tulkintaa (osa jo metapsykologista). Luulen että puhumme kovin erilaisista asioista ja eri tasoilla. Tunnen tarvetta jäsentää ajattelua. Luokittelun voi kokea kärjistävän, yksinkertaistavana tekevän vääryyttä, mutta hyvä jos sitä siedetään.

Maslow'n tarvehierarkia kuvataan usein pyramidina, jossa pohjimmaisina ovat perustarpeet ja huipulla korkeimmat tarpeet (omia lisäyksiäni suluissa).
Tarpeiden hierarkkinen järjestys on (nyt käänteisenä):

5. Itsensä toteuttamisen tarpeet (sielullisuus, hengellisyys, tietoisuus, olemus)
4. Arvonannon tarpeet (mielekkyys, tunnollisuus, yksilöllisyys, harkinta)
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (tunteellisuus, elämyksellisyys, hankinta)
2. Turvallisuuden tarpeet (kokemuksellisuus, vaistomaisuus, toteutus)
1. Fysiologiset tarpeet (aistillisuus, kyvykkyys, vietillisyys, halu)

Näistä 1. on perustavin ja 5. korkein tarve.

Ajattelun tiedostamaton voisi liittyä enimmäkseen kohtiin 1-2 ja tiedostettu kohtiin 3-4. Merkityksellisesti tärkeintä (korkeinta elämässä) voisi olla kohta 5.

Ketjun aihe on ongelmalähtöinen vertaistuen kehittäminen. Ongelma on moniulotteinen ja johtuu tarpeiden näennäisistä ristiriidoista, riippuen siitä minkälaiseksi ongelma määritellään (tunnistetaan). Näkemyksiäni:

Vietin ja tarpeen tyydytystasolla on eroa, (esim. panetus, tasot 1-2), erotiikka (tasot 1-4), parisuhde (tasot 1-5).
Puute aiheutuu tasojen puuttumisesta (määrä vähenee kun laatua eli tasoja puuttu), jolloin kärsimys on korkeinta (korkeimpien tasojen puuttuessa).

Seksivietin tyydytys ei ole ihmiselle välttämätöntä, ja siksi havainnollisuuden vuoksi, käänsin tarpeitten järjestyksen. Välttämättömäksi voi mieluummin ajatella itsensä toteuttamisen. Jos se käy mahdotottomaksi, ihminen masentuu ja emänähalu 'libido' heikkenee. Luonnollinen seura us on 'pihtaaminen'. Osaongelmia voi löytää välitasoilta, mikä saattaa hämätä pahasti. Silyi osaongelmien ratkaisukin voi riittää lisäämää seksin laatua ja edelleen lisätä hyvän seksin määrää, viettiä tyydyttävälle tasolle. Parisuhteen laadun ja määrän ongelma ratkeaa vasta kun se tyydyttää kummankin kaikkia yksilöllisiä tarpeita.

 

[looginen]

Pikaisesti. Tarkoitin tunteella henkistä tunnetta. Arvostus, kunnioitus, yhteiset muistot ja niin etiepäin. Panetus tunteena on tarkoittamassani tapauksessa primitiivinen reaktio. Kemiallista vetovoimaa.

Nou hätä! Uskon että ymmärsin. Kirjoitin vain retorisen provosoivasti. Viitaten viestiini #89, kommentoin seuraavaa: Henkistä tunnetta 2-4. Arvostus, kunnioitus 4. Yhteiset muistot 2-3. Panetus (vietti) tunteena (1-3) primitiivinen reaktio (1+3), kemiallista vetovoimaa (viettiärsyke 1-2+3), sosiaalisesti sekalaista (1-5), henkisesti esim. rakastuminen 2-4.

Irrallisena raaka-ajatuksena tuli mieleen rakastumisen intohimo. Elämäninto 5 ja himo, joka kohdostuu, ei niinkään tasoon 1, vaan tasoihin 2-4. Tarpeena vähiten seksivietti 1, mille kuitenkin ihanteelliset toteutumisen mahdollisuudet.
Prosessi on häiriöaltis ja epävakaa, mutta tarvevoima ylivoimainen. Voittaa mm. yksilöllisyyden tahdon (5), aiheuttaa turvattomuuden tunnetta (2) ja pakonomaista yhteenliittymistä (4), arvostuksen tarpeen voimalla (4). Merkillistä!

 

[kysyn]

Kysyn, miksi kysytte kun yhdelllä ei ole vaimoa ja toisen vaimo ei anna?

 

[looginen]

Kysyn, miksi kysytte kun yhdelllä ei ole vaimoa ja toisen vaimo ei anna?

Uteliaisuudesta.

 

[Niin]

Uteliaisuudesta.

Juuri noin, sillä seksi perustuu pitkälti uteliaisuuteen.

 

[jymmärrrtkö???]

Juuri noin, sillä seksi perustuu pitkälti uteliaisuuteen.

Voi vee. Toisten seksielämän kyseleminen on uteliasta, ei itse seksi! Seksi perustuu vietteihin!

 

[Omituinen höpöttäjä]

Voi vee. Toisten seksielämän kyseleminen on uteliasta, ei itse seksi! Seksi perustuu vietteihin!

Kyllä seksi osittain uteliaisuuteenkiin perustuu. Ja kokeilunhaluun. Esim. uusien seksiasentojen kokeileminen perustuu usein uteliaisuuteen, eli ollaan uteliaita sen suhteen millaiselta erilaiset asennot tuntuvat. Tai vaikka anaaliseksi ym. Samoin itse tunnustan menneeni sänkyyn erään miehen kanssa ihan vain uteliaisuuttani, koska halusin kokea miltä tuntuu olla sängyssä itseäni huomattavasti pitemmän miehen kanssa. Kyllästyminen parisuhdeseksiinkin saattaa osittain johtua liiasta tuttuudesta, eli uteliaisuudelle ei enää jää jalansijaa. Ja sitten kohta ollaankin uteliaita sen suhteen, että miltähän seksi tuntuisi tuon naapurin miehen kanssa...

 

[Käsitteistä]

Kyllä seksi osittain uteliaisuuteenkiin perustuu. Ja kokeilunhaluun. Esim. uusien seksiasentojen kokeileminen perustuu usein uteliaisuuteen, eli ollaan uteliaita sen suhteen millaiselta erilaiset asennot tuntuvat. Tai vaikka anaaliseksi ym. Samoin itse tunnustan menneeni sänkyyn erään miehen kanssa ihan vain uteliaisuuttani, koska halusin kokea miltä tuntuu olla sängyssä itseäni huomattavasti pitemmän miehen kanssa. Kyllästyminen parisuhdeseksiinkin saattaa osittain johtua liiasta tuttuudesta, eli uteliaisuudelle ei enää jää jalansijaa. Ja sitten kohta ollaankin uteliaita sen suhteen, että miltähän seksi tuntuisi tuon naapurin miehen kanssa...

Mutta HALU ja PANETUS olivat ne määräävät tekijät että menit sänkyyn. Vai? Jos puhutaan pitkästä parisuhteesta, niin siinä tuskin uteliaisuudella on mitään tekoa panetuksen kanssa. Parilla voi olla fetismiin liittyviä juttuja joita haluavat kokeilla, mutta tämäkään halu ei mielestäni ole synonyymi sanalle uteliaisuus. Ehkä maksimaalinen tyydytyksen halu ja haku on oikea käsite.

 

[N-vertainen]

Seksuaalisuuden toteutumisen epätasapaino ei näytä harvinaiselta ilmiöltä. Naisten osalta se on kestoaihe tälläkin palstalla. Koska aihe on kovin henkilökohtainen ja intiimi, niin siitä myös kärsitään "omissa oloissa"; kun apua ei tohdita hakea, sen kehittämisestä puhumattakaan. Kukapa haluaisi tunnustaa olevansa se onneton seksin puutteessa kärvistelijä; eihän se elämän suurin onnelma ole...vai onko...? Ehkä ongelma kielletään itseltä, sitä vähätellään ja "suostutaan" kärsimään.

Jokainen on tietty tässäkin oman onnensa seppä, eli elämä olisi jokaisen järjestettävä niin, että voi toteuttaa seksuaalisuuttaan nautittavalla tavalla. Onhan se tarkoitettu voimavaraksi, eikä ikäväksi "pakkopullaksi". Jos seksin puutteen mieltää elämässään vain väliaikaiseksi ongelmaksi, niin apukeinoja olisi oltava ongelman hoitoon, kuten on muitakin hoitokeinoja. Hoidon tavoite ei tietenkään ole kaikille sama, vaan se ohjautuu yksilöllisistä tarpeista.

Mitä seksin puute parisuhteessa kertoo suomalaisesta kulttuurista; naiseudesta ja miehisyydestä, puolisoiden vastuusta seksin suhteen, seksin roolista avioliitossa. Suomalaisten seksielämän latteutta ihmeteltiin uutisissa hiljattain. Kansainvälinen vertailututkimus sai Suomessa voimakastakin kritiikkiä, ehken kun osui "omaan nilkkaan". (Kysely: Suomalaisten seksielämä tökkii - Kotimaa - Turun Sanomat) Aikaisemmissa tutkimuksissa on ihmetelty myös suomalaisten miesten ja nykyisin myös naisten agressiivisuutta parisuhteessa (lagerspetz). Voi vain kysyä, millainen merkitys suomalaisten avioliittojen lattealla seksielämällä on suomalaisten hyvinvointiin. Meillä psyykkiset sairaudet, kuten depressio on lisääntynyt kansansairautena viime vuosina. Mikä on seksuaalisuuden osuus tässä? (Piilomasennus)

Puhun nyt omasta näkökulmasta, mutta arvelen, että jos voisin kohdentaa sen energian muuhun, mikä murheena aiheutuu seksin ja hellyydenkin puutteesta, niin kyllä työnantajakin jo antaisi mielellään, kun hoksaisi miten isosta energiamäärästä on kyse. Olisi siis yhteiskunnankin etu, jos seksiä ja läheisyyttä riitttäisi ja sitä mahdollistettaisiin tarvitseville "laillisin keinoin". En tarkoita laillistettua prostituutiota, vaan muita kehitettyjä vaihtoehtoja, mitkä auttaisivat "täsmäkeinoina" seksuaalisen epätasapainon tilanteissa. Vieraissa hyppinen ja ero ovat ikäviä vaihtoehtoja "suorílta toteutettuna". Voisiko näistä kenties kehittää pehmeämpiä ja jalostetumpia muotoja, mitkä eivät loukkaisi osapuolia?

On hyvä, että netissä vo keskustella aiheesta, mutta netti ei koskaan (tällä aikakaudella) korvaa aitoa vuorovaikutusta ja vertaistukea kasvokkain. Nettivertaistuki on toki "kättä pidempää" helpotusta tilanteeseen, mutta tietty kaikkea muuta kuin sunnitelmallista toisen tukemista ja auttamista. Netti myös mahdollistaa vastuun pakoilun omasta käyttäytymisestä ja myös oman ongelmankin suhteen. Netti ei siis mahdollista täysin turvallista keskustelua, koska kontaktit ovat satunnaisia satunnaisten ihmisten kanssa. Muutoihan tämä on kätevää ja kokemusrikastakin arjen huojennusta. Kiitos teille kirjoittajille ajatusten jakamisesta!

 

[Omituinen höpöttäjä]

Mutta HALU ja PANETUS olivat ne määräävät tekijät että menit sänkyyn. Vai?

Ei kun uteliaisuus.

 

[no]

miltähän seksi tuntuisi tuon naapurin miehen kanssa...

Tai naisen, konkreettinen vertaistuki

Minä en olisi suhteessa, jossa kieltäydytään seksistä jostakin omituisesta syystä. Toisaalta en halua seksiä seksin vuoksi. Minä yhdistän seksin rakkauteen ja uskollisuuteen. Minulle seksi on tunnetta.

 

[looginen]

Seksuaalisuuden toteutumisen epätasapaino ei näytä harvinaiselta ilmiöltä. Naisten osalta se on kestoaihe tälläkin palstalla. Koska aihe on kovin henkilökohtainen ja intiimi, niin siitä myös kärsitään "omissa oloissa"; kun apua ei tohdita hakea, sen kehittämisestä puhumattakaan.

Ongelman määrittelyssä päästään eteenpäin kun määritellään Ilmiötä. Epätasapaino estää toteutumisen. Henkilökohtainen intiimi epätasapaino. Yleinen kärsimys omissa oloissa.

Kukapa haluaisi tunnustaa olevansa se onneton seksin puutteessa kärvistelijä; eihän se elämän suurin onnelma ole...vai onko...? Ehkä ongelma kielletään itseltä, sitä vähätellään ja "suostutaan" kärsimään.

Määrä ilmaisee ongelman, ja seksin pieni määrä että ongelma on suuri. Kieltäytymisen ja suostumisen epätasapaino, onneton kärsimys.

Jokainen on tietty tässäkin oman onnensa seppä, eli elämä olisi jokaisen järjestettävä niin, että voi toteuttaa seksuaalisuuttaan nautittavalla tavalla.

Vaikka tämä merkitsee kirjaimellisesti sooloseksiä niin et tarkoita tällä itsetyydytystä. Ongelma ei ole yksilöllinen ts. sitä ei voi ratkaista yksin. Ongelma on parisuhteellinen, sen voi ratkaista vain kaksin.
Jos vietti ymmärretään pelkästään fyysiseksi tarpeeksi, ja psyykksiset pyrkimykset unohdetaan, on todennäköisintä eittei viettiä voidakaan tyydytää, ainakaan toisen ihmisen kanssa.

Ongelmalla on määrä/laatu -suhde, mutta laadun mittaaminen on vaikeaa. Siksi ongelma on vaikea. Määrää ei voi lisätä ilman laatua.

Onhan se tarkoitettu voimavaraksi, eikä ikäväksi "pakkopullaksi".

Jos vietti on pakkopulla, 'määräpala' mitä ei voi muuttaa, mutta sitä voi tukahduttaa tai vahvistaa, ja jos tarkoitus on voimistuminen ts. vietin vahvistaminen jne…

lmiönä ilmenee pariseksin määrää riippuen parisuhteen laadusta. Jos seksin määrää voi pitää parisuhteen laadun mittarina, voi näinollen parisuhteen laadulla vaikuttaa seksin määrään.
Seksisuhteen syy/seuraus -suhde = ensin laatu -> sitten määrä.

Parisuhteen laadun vähentyminen vähentää seksin määrää (vietti tukahtuu).
Parisuhteen laadun lisääntyminen lisää seksin määrää (vietti vahvistuu).

Ongelmana kysymys on siten parisuhteen laadusta, eikä suinkaan seksin määrästä. Jos ihmisellä ajatellaan olevan tarve parisuhteeseen, syntyy sekin tarve vietistä, kuten tarve itsensä toteuttamiseenkin, ja yleensä tarve pysyä elossa, elämässä mukana. Elämisen halu = elämän vietti = eros = libido, saman asian eri nimiä.