Vertaistukiryhmä naisille, jotka kärsivät seksin puutteesta

No kyllä on hirvittävä sairaus tuo masennus. Ja läheinen varmasti on kovilla.

Voiko sen masennuksen alun huomata jo alkuvaiheessa? Ja jos huomataan, niin pystytäänkö silloin parantamaan ihminen helpommin?

Entä autetaanko sairastuneen läheistä jaksamisessa? Sillä tärkeäähän sekin olisi, jos tuon masentuneen hoitaminen terveeksi on noin vaikeaa kuten kerroitte.

Voiko masentuneen luota poistua tuulettamaan omia ajatuksia ja pystyykö siihen, kun toisen sairaus on aina kuitenkin mielessä?

 

No kyllä on hirvittävä sairaus tuo masennus. Ja läheinen varmasti on kovilla.

Voiko sen masennuksen alun huomata jo alkuvaiheessa? Ja jos huomataan, niin pystytäänkö silloin parantamaan ihminen helpommin?

Entä autetaanko sairastuneen läheistä jaksamisessa? Sillä tärkeäähän sekin olisi, jos tuon masentuneen hoitaminen terveeksi on noin vaikeaa kuten kerroitte.

Voiko masentuneen luota poistua tuulettamaan omia ajatuksia ja pystyykö siihen, kun toisen sairaus on aina kuitenkin mielessä?

Tästä pitäisi tehdä oma ketjunsa ja jos Sivuraide haluat tietää enemmän, tee se niin jatketaan siellä, mutta vastaan vielä tänne tämän kerran.

Voi sairauden tietysti huomata alkuvaiheessa, mutta saadapa masentunut, varsinkin mies hakemaan apua... Minua, siis vaimoa ei auteta mitenkään jaksamisessa. Ei kukaan ole ehdottanut, että otapa vaimo mukaan. Eikä ottanut yhteyttä suoraan minuun ja kysellyt minulta, miten jaksan. Olen kysynyt itse useampaan otteeseen mieheltäni, voisiko ehdottaa sinnepäin, että tulisin, mutta se asia ei ole edennyt. Mikään asia ei mieheni kanssa etene nopeasti, moni asia ei etene koskaan mitenkään.

Se, miten minä jaksan, on täysin minun oma asiani ja oman aktiivisuuteni varassa. Liikun paljon, että en kuole sisäisesti vaan saan endorfiinitason ylös. On varottava, etten itse romahda. Mieheni vointi on nykyään niin huono, että seksinpuute on ihan oikeasti tässä nyt viimeisenä mielessä

 

Anteeksi, siis SivuPERSOONA Mietin että sivuraiteelle menee tämä ketju nyt

 

Toivottavasti tänne löytää tiensä kyseisenasia kanssa painiskelevat.

Minä nyt tuolla toisessa ketjussa aloitin sivullisena kyselemään asiasta. Hiljaakin voin olla, jos kyselyni häiritsee.

Se alkoi kuitenkin ihmetyttämään, miksi masentuneen läheinen ei saa helposti apua. Luulisi kaikkien ymmärtävän, että juuri hän tarvitsee sitä apua jaksamiseensa.

Onko kaikilla ollut avunsaanti yhtä vaikeaa, vai onko joku saanut apua muutenkin, kun suorastaan vaatimalla?

Mitenkähän yleitä tuo masentuneisuus on? Melkousein kuitenkin törmää tuohon, kun masennuksesta puhutaan.

Toivottavasti keskustelu jatkuu.

 

Tekninen häiriö. Yritän uudelleen.

 

Myötätuntoni tänne kirjoittaneille. Erityisen kipeästi koskettivat omia tuntemuksia nuo kertomukset siitä loukkaantumisen ja turhaantumisen tunteesta, jonka seksuaalisesti aktiivinen osapuoli haluttoman partnerin kanssa kokee.

Olen totaalihaluttoman naisen aviomies, ja liitto on jatkunut yli kolmekymmentä vuotta. Lasten saannin jälkeen seksi vain hiipui ensiin muutamaan kertaan vuodessa ja häipyi sitten lopuksi kuvioista tykkänään.

En kirjoita tänne kuullakseni neuvoja kotitöiden jaosta, naisen yleisestä huomioinnista, pyyteettömästä hellyydestä, oikeista seksitekniikoista etc. Kirjoitan antaakseni toivoa, ehkä vähän valjua, mutta toivoa silti.

Minun ja vaimoni suhteen eheytyminen alkoi siitä oivalluksesta, ettei tilanne ole kummankaan syytä. vainoni ei ole haluton kiusatakseen minua, vaan koska hänellä ei yksinkertaisesti ole seksuaalisia tarpeita. Minä en puolestani ole pervo sika, vaan mies, jolla on luontnostaan syvä fyysisen läheisyyden kaipuu (pelkkä laukeaminenhan ei ole ongelma eikä mikään, jos omistaa kaksi tervettä kättä).

Kun tämän oivalsimme, pystyimme kunnioittamaan toisiamme ja käsittelemään asiaa ilman katkertuutta ja syytöksiä.

Lopputulema oli kestävä liitto - mutta ei seksiä. Tilanteelle, joka ei ole kummankaan syytä, ja jossa ainoa vaihtoehtoinen ratkaisu olisi ollut eroaminen, muodostui ulospääsyksi toverillinen yhdyselämä (johon ei liittynyt minun puoleltani sivusuhteita).

Nyt lähes kuusikymppisenä elämä on armahtanut vapauttamalal minut suureksi osaksi seksuaalisista haluista. Joten nyt, kun itse kokisin seksuaalisen lähestymisen lähinnä kiusallisena, voi entistä paremmin ymmärtää vaimoani.

Kaduttaako seksitön elämä ja tunnenko menettäneeni jotakin. Ihme kyllä en. Kun seksuaalivietti on nyt hellittänyt, niin menneisiin vuosiin katsoo jotenkin ihmetellen. Mikä siinä seksissä oikeastaan kiinnosti?

Minulla on hyvä koti, rakastava puoliso, menestyneet ja omissa liitoissaan onnistuneet lapset. Voin olla kohta eläköityessäni elämääni hyvin tyytyväinen.

En sano, että kaikkien tulisi purra hammasta ja pysyä liitoissa, joissa eivät viihdy tai voi hyvin. Haluan vain sanoa, että jos puolisoiden keskinäinen kunnioitus säilyy, niin päällepäin mahdottomista tilanteista voi selvitä, ja että ratkaisut voivat olla monenlaisia.

Voimia kaikille

 

Samaansuuntaan ollaan menossa.

Ne suukottelut, hyväilyt ja halailut ovat tulleet minulle tärkeimmiki asioiksi. Ainoa epäkohta on se, kun puoliso ei oikein välitä niistäkään. Hänen mielestä pitäisi riittää, kun on siinä vieressä hiljaa paikallaan.

Onko teiltä haluttoman mies, myös hyväilyt ynnämuut loppunut?

 

Seksihalut ei aina kohtaa tasapuolisesti.Jos parisuhde muuten toimii,silloin kannattaa harrastaa vaikka omin käsin onneen.Tai,jos on suvaitsevainen pari,maksullinen palvelu voi tulla kysymykseenMutta jos haluaa olla uskollinen siipalleen,silloin pieni puute,sen voi korvata omatoimisuudella,eikä kummallakaan ole paha mieli.Omatunto ei soimaa.
Kyllä mieleinen siippa on se tärkein asia.Sen eteen kannattaa elää.

 

Seksihalut ei aina kohtaa tasapuolisesti.Jos parisuhde muuten toimii,silloin kannattaa harrastaa vaikka omin käsin onneen.Tai,jos on suvaitsevainen pari,maksullinen palvelu voi tulla kysymykseenMutta jos haluaa olla uskollinen siipalleen,silloin pieni puute,sen voi korvata omatoimisuudella,eikä kummallakaan ole paha mieli.Omatunto ei soimaa.
Kyllä mieleinen siippa on se tärkein asia.Sen eteen kannattaa elää.

Jokaisella on ihan oma kokemuksensa siitä mitä tarvitsee ollakseen seksuaalisesti tyytyväinen. Jollakin riittää pelkkä laukeaminen ja silloin pelkkä oma käsi voi auttaa jos puoliso on haluton. Kuitenkin jotkut (kuten minä) kokevat seksissä kaikkein tyydyttävimmäksi juuri sen fyysisen läheisyyden jota eivät rajoita vaatteet tai normaalin elämän rajoitukset. Se saa aikaan myös sellaisen henkisen läheisyyden jota on hankala muutoin saavuttaa. Ehkä sen saa aikaan juuri se että seksi sulkee hetkeksi muun elämän ikäänkuin ulkopuolelle ja silloin on helpompi olla toisen lähellä myös henkisesti kun vaikka lapsiperheen päivän työt unohtuvat hetkeksi. Itse en tuollaista fyysisen ja henkisen läheisyyden tunnetta pysty saavuttamaan "tavallisessa" läheisyydessä ja siksi "pelkkä" normaali läheisyys halauksineen ja suukkoineen ei minulle riitä.
Juuri siksi seksin vähäisyys on niin raskasta koska se vie suhteesta mielestäni pois muutakin kuin vain sen laukeamisen tai seksi.

 

Jokaisella on ihan oma kokemuksensa siitä mitä tarvitsee ollakseen seksuaalisesti tyytyväinen. Jollakin riittää pelkkä laukeaminen ja silloin pelkkä oma käsi voi auttaa jos puoliso on haluton. Kuitenkin jotkut (kuten minä) kokevat seksissä kaikkein tyydyttävimmäksi juuri sen fyysisen läheisyyden jota eivät rajoita vaatteet tai normaalin elämän rajoitukset. Se saa aikaan myös sellaisen henkisen läheisyyden jota on hankala muutoin saavuttaa. Ehkä sen saa aikaan juuri se että seksi sulkee hetkeksi muun elämän ikäänkuin ulkopuolelle ja silloin on helpompi olla toisen lähellä myös henkisesti kun vaikka lapsiperheen päivän työt unohtuvat hetkeksi. Itse en tuollaista fyysisen ja henkisen läheisyyden tunnetta pysty saavuttamaan "tavallisessa" läheisyydessä ja siksi "pelkkä" normaali läheisyys halauksineen ja suukkoineen ei minulle riitä.
Juuri siksi seksin vähäisyys on niin raskasta koska se vie suhteesta mielestäni pois muutakin kuin vain sen laukeamisen tai seksi.

Olen mies ja olen vanhemman naisen kanssa. Joskus haluu mutta sit pitää itse tehdä. Joskus aamusinkin tekee mieli suuttuu ja käskee "runkata itseäni" kyllä se katselee mutta si osallaistu. Kyllä se on tyytyväinen kun saa katsella. Välillä nolottaa kun hänen 17v tyttö pyörii kesken kaiken .

 

Niin paljon haluttomasta puolisosta - paljolti naisten toimesta - on täällä kirjoitettu. Ja usein mainittu, että "hellyyttä, läheisyyttä ja koskettelua on muutoin paljon". Ja hevon paskat! Siitähän yleensä on kysymys, että ihminen joka on viileä seksuaalisesti ei myöskään kaipaa muuta ruumiillista läheisyyttä. Ja jos sitä niukasti antaa niin ennen pitkää kumppani kylmenee ja suuttuu niin ettei halua sitäkään.

Nimittäin kokemusta on. Jos hellyys ja läheisyys ja koskettelu on sitä, että mies hipaisee kuivilla huulillaan poskea toivottaen hyvää yötä niin jossain vaiheessa huomaa vastaavansa, että "hyvää vitun yötä vaan sullekin".

 

Masentuneiden puolisot, syökö haluton osapuoli jotain serotoniinin takaisinoton salpaajaa? Jos syö niin sivuvaikutus voi olla seksuaalisen halun väheneminen ja jopa puuttuminen.

 

^haukotus, ihanko juuri olet kuullut tuosta masennuslääkkeiden yleisestä sivuvaikutuksesta? Ja ei, ei se haluttomuus nyt ikävä kyllä johdu mistään yksinkertaisesta pillipaliongelmasta.

 

No kyllä on hirvittävä sairaus tuo masennus. Ja läheinen varmasti on kovilla.

Voiko sen masennuksen alun huomata jo alkuvaiheessa? Ja jos huomataan, niin pystytäänkö silloin parantamaan ihminen helpommin?

Entä autetaanko sairastuneen läheistä jaksamisessa? Sillä tärkeäähän sekin olisi, jos tuon masentuneen hoitaminen terveeksi on noin vaikeaa kuten kerroitte.

Voiko masentuneen luota poistua tuulettamaan omia ajatuksia ja pystyykö siihen, kun toisen sairaus on aina kuitenkin mielessä?

Minun naapurin mies on sairaalassa ja olen käynyt lohduttamassa rouvaa. Kyllä on piristunyt kun olen jäänyt kokoyöksi, haluasi että kävisin päivälläkin lohduttamassa. Sillä haluja riittäs kun nuori mies kävis lohduttamassa, mutta se haluais kokoajan olla sänkyssä. Siinä välillä nuori mies tulee monen tunnin jälkeen paikat kipeäksi siinä menossa.

 

Taas piti kaivaa tämä vanha ketju esiin. On tullut mietittyä asioita aika paljon ja välillä olin todella jo luovuttamassa. Mieheni on nyt kuitenkin ollut hieman aktiivisempi ja elättelen tietysti toiveita tilanteen normalisoitumisesta kokonaan... Tällä hetkellä tuntuisi menevän todellakin hyvää vauhtia parempaan suuntaan. Aika näyttää.

Ja kuten Sitruuna tuolla jo aiemmin vastailikin noihin kyselyihin käsin tyydyttämisistä, niin ei tapahdu. Aivan kuten ei haluttomat naisetkaan varmaan paljoa seksinnälkäisiä miehiään tyydyttele käsin tai muutenkaan. Välillä itse ihmettelee kuitenkin sitä, että mies haluaa tosiaan silitellä, halailla ja suukotella vähän väliä. Mutta ei suudella, ei kähmiä (mikä sekin olisi ihan kiva ylläri joskus). Itse taas en jaksaisi niitä PELKKIÄ suukkoja ja haleja, kun tietää ettei mitään enempää ole tulossa. Ne vain ärsyttävät ja tuovat mieleen lähinnä eunukki-nallekarhun.

Minä en kykenisi elämään loppuelämääni totutellen seksittömyyteen. Enkä kyllä haluaisikaan. PMMP:n Pariterapia soi joulun aikaan radiossa. Olin ajamassa autolla töihin ja itkin koko matkan. Parkkipaikalla (autossa) pyyhin kyyneleitä ja nauroin ääneen itselleni ja tälle elämälle. Tragikoomistahan tämä toivomisen ja luovuttamisen välimaastossa roikkuminen välillä on.

Sitruuna, kirjoitit tosi kauniisti masennuksesta sairaana suruna.

 

Miksi naiset eivät käytä maksullisia miehiä, ei tarvitse olla puutteessa ja pienellä rahalla saa omat erikoisettkin halunsa tyydytettyä mitä kotonaan eivät saa tai kehtaavat kertoa seksi fantasioistaan. Kyllä ikänaisilla on haluja kun pääsee nuoren kanssa kertomaan mitä pitää tehdä ja mistä nuolla kunnon orgasmit. KOKEILLKAA, vanhemmat naiset ovat ainkin olleet tyytyväisiä vaikka onkin erikoisia sexihaluja.

 

Ohhoh.. ai voiko miehen haluttomuudeksi laskea senkin jos seksiä on vaan "kerran viikossa".. ei ihme jos et oo miettinytkään miehesi jättämistä tuon "haluttomuuden" takia.. tilanne voi olla vähän toinen jos seksiä on n.2 kertaa puolen vuoden aikana jo useamman vuoden.. Että sillon sitä kyllä alkaa miettiä että näinkö tää menee sitten lopun elämää...

SensuEllin kuvaus omasta elämästään on hyvinkin samanlainen kuin tilanne meillä kotona. Tuntuu, että vaikka seksiä onkin, ei sitä koskaan ole tarpeeksi, kun mies ei ole sillä tuulella yhtään niin usein kuin minä.

Ongelman taustalla on meillä luultavasti minun yliaktiivinen suhteeni seksiin. Miehelle riittäisi hyvinkin vain muutama kerta viikossa, varmaan ihan maksimissaan joka toinen päivä, mutta minun on saatava päivittäin. Tai lähinnä tultava päivittäin, oman käden onneksihan tämä on taas viime aikoina mennyt. Onneksi on leluja..

Huvittavinta on, että seksihaluni tuntuvat olevan "maanis-depressiiviset". Muutama vuosi takaperin oli ihan totaalinen seksidepressiovaihe menossa, eikä seksi voinut kiinnostaa vähääkään, mutta nyt mennään taas maanisuuden puolella. Paneminen pyörii päässä jatkuvasti ja pakko olisi saada, mutta kun ei tuo toinen lämpene joka kerta kun yrittää.

Ja mieheni kanssa ollaan tosiaan oltu jo kuusi vuotta yhdessä ja tunnepuolella kaikki pelaa loistavasti. Tuntuisi ajatuksena ihan järjettömälle edes harkita hänen jättämistään vaan erilaisten seksihalujen takia! Toisinaan vaan tämä tilanne turhauttaa, varsinkin kun itsellä halut hyrräisi ja tulee torjutuksi, kun toista ei alkuunkaan huvita.

Ymmärrän siis SensuElli täysin turhautumisesi, sillä meillä käyttäydytään niin samoin. On jotain tärkeämpää tekemistä tms. tai väsyttää tai ei vaan huvita. Ankeaa.

Toivottavasti tänne viriäisi asiallistakin keskustelua aiheesta kaikista turhista kommentoijista huolimatta. Miehinen itsetunto ei taida kestää ajatusta, että kaikkien tyttöystävät/vaimot eivät pihtaakaan, vaan voivat jopa olla niin aktiivisia, että miehensäkin jäävät kakkosiksi..

 

Minä niin tunnistan tuon "vitun hyvää yötä sullekkin" turhauman!!

Niin paljon haluttomasta puolisosta - paljolti naisten toimesta - on täällä kirjoitettu. Ja usein mainittu, että "hellyyttä, läheisyyttä ja koskettelua on muutoin paljon". Ja hevon paskat! Siitähän yleensä on kysymys, että ihminen joka on viileä seksuaalisesti ei myöskään kaipaa muuta ruumiillista läheisyyttä. Ja jos sitä niukasti antaa niin ennen pitkää kumppani kylmenee ja suuttuu niin ettei halua sitäkään.

Nimittäin kokemusta on. Jos hellyys ja läheisyys ja koskettelu on sitä, että mies hipaisee kuivilla huulillaan poskea toivottaen hyvää yötä niin jossain vaiheessa huomaa vastaavansa, että "hyvää vitun yötä vaan sullekin".

 

Itkettävä ketju.

Puranpa minäkin oman tarinani. Tutustuin mieheeni 2-kymppisenä, hoikkana, nättinä, seksuaalisesti aktiivisena ja estottomana, korkeasti koulutettuna kodin hengettärenäkin, jos se nyt on tärkeää. Edellisiä kumppaneita oli ollut muutama, ja koin – koen yhä – olevani yhden miehen nainen. Miehen pihtaus alkoi varmaan alle puolessa vuodessa. Itselleni kävisi joka päivä, pari kertaa viikossa olisi riittävä määrä, ja valittaa aloin varmaan, kun kertoja oli kerran kuussa. Kyse oli myös ihan luonnollisesta läheisyyden, hellyyden ja huomion tarpeesta – mies oli oikeastaan kyvytön sanomaan (ja vastaanottamaan!) mitään kohteliaisuuksia ja inhosi kosketusta siinä määrin, ettei sietänyt läheisyyttä kainalossa, suudelmista puhumattakaan. Kuuma tuli ja ahdisti. (Sama ongelma kuulemma ollut aiemmissa suhteissakin.) Sohvan toiselta nurkalta sitten opettelin miehen tv-harrastukset ollakseni mukana hänen elämässään (muuten jaoimme pitkälti samat arvot ja intressit). Asiasta ei voinut keskustella, vaikka lopulta pariterapioitakin aloiteltiin. Yritin hyvällä, yritin pahalla. Suutuspäissään mies joskus huusi, että masturboi mieluummin kuin on kanssani, se kun on vaivattomampaa (saan orgasmin hyvin helposti, varmaan 95% yhdynnöistä, tykkään pikapanoistakin eikä saaminen ole todella rakastelun päätavoite).

Kun kaikki muu oli niin helvetin hyvin ja rakastin miestäni, tein sen perinteisen virheen, että naimisiin ja lapsi. Yllättäen mikään ei muuttunut ainakaan paremmaksi – seitsenvuotisen liiton viime vuosina seksiä oli muutaman kerran vuodessa. Mies tyydytti halunsa silloin kun hänelle se tarve sattui tulemaan. Olen alasti itkenyt mieheni edessä, miksi en kelpaa. Netti vain kelpaa. Muutaman vakavan masennuksen sairastin ennen kuin petin. Silläkin pyrin vakavaan suhteeseen, myönnän että oli huono ratkaisu. Lopulta hain avioeroa. Siitä on nyt kolme vuotta; yhä roikun henkisesti riekaleina näillä palstoilla. Pääseekö tästä katkeruudesta ikinä?

En tiedä, enkö ole koskaan lakannut haluamasta miestäni, joka ei koskaan halunnut minua, vai onko otsassani nyt epätoivoisen yh:n leima, jonka vuoksi en löydä ketään. Baarijuttuja en ole koskaan harrastanut, en ennen enkä jälkeen avioliiton. Seksiä en ole siis saanut kolmeen vuoteen. Enää en pysty edes itsetyydyttämään, koska itken liikaa. Asettelen taas takarajoja kumppanin löytymiselle/itsarille. Toivon kaikille tämän palstan naisille parempaa elämää tuhoisan, turvattoman ihmissuhteen jälkeen.

 

Minä niin tunnistan tuon "vitun hyvää yötä sullekkin" turhauman!!

Niinpä. Kuten myös
Miehen mielestä hellyyttä ja seksiä on riittävästi.
Mikä sitten kenellekin tarkoittaa riittävää määrää hellyyttä? Olen omalla kohdallani (parisuhde 5 vuotta,minulla toinen kierros) miettinyt, että haluanko oikeastaan niinkään seksiä vai tunnetta, että olisin se juttu. Siis haluttavin,kiihottavin, rakkain ,paras juuri hänelle.
Mies sanoo ettei kaipaa hellyyttä siinä määrin kuin minä. Varmaan totta tämäkin. Seksi on rakkaudesta vapaata rynkytystä. Tarkoituksena laueta ja hakea joitain kiksejä. Miehen mielestä kunnon seksi on pornoa. Pornoa nimenomaan siten,että se on tunteista vapaata. Tai siltä minusta meidän seksi tuntuu. joskus olen uhannut, että jos emme voi olla koskaan seksiä, kuten minä toivoisin, en halua sitä ollenkaan. Tyhjä lupaus, jonka tiedän jo sanoessani ja lisäksi julmaa kiukuttelua.
Minulle tämä on ongelma. Koko porno, se, että vieraiden ihmisten elimet ovat minua kiinnostavampia. Minulle on ongelma, että se on helpompaa ja että helpompi on parempi.
Hulluinta tässä on se, että edellisessä suhteessani olin itse se, joka ei halunnut. Yli kymmenen vuotta syyllistin itseni,kun en halunnut. Siis oikeasti en halunnut, korkeintaan kaksi kertaa vuodessa viimeisenä kymmenenä vuotena. Enkä todella tiennyt miksi. Osasin tietysti aavistaa, mutta mikään yksittäinen syy ei selittänyt haluttomuutta. Mies olisi tehnyt mitä vaan sängyn puolella auttaakseen asiaa. Joskus tuntui siltä,että kroppa halusi, mutta pää ei sitten millään. Itkin ja sanoin miehelle, että käy vaikka vieraissa, kun minä olen tälläinen. Ei käynyt, mutta jaksoi kyllä muistuttaa, miten kaikki on helvettiä seksittömyyden vuoksi. Toivoin salaa,että koko seksi häviäisi.
Nyt saan,nykyisessä suhteessa, mitä silloin toivoin. Saan kokea sen, mitä tahtomattani annoin. Yhteistä on vain se, etten edelleenkään tiedä missä mättää. Ja se, miten pohjattoman epänaiseksi voi itsensä tuntea.
Minun on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta hyväksyä, että seksuaalisesti aktiiviselle ihmiselle, kuten mieheni on, on seksi kumppanin kanssa niin ikävystyttävä asia. Hän runkkaa varmasti ainakin päivittäin ja on jäänyt kiinni pari vuotta sitten säännöllisistä puhelinseksisessioista, sekä päivittäisestä pornosta niin netissä kuin kännykällä. Seksi on työlästä. Hän todella joutuu töihin saadakseen yhdynnässä. Minä koen sen niin,ettei hän kiihoitu minusta. Mukana on myös erektio-ongelmia. Mies sanoo, että vika ei ole minussa. Missä sitten saatana, kun muuten tuntuu toimivan, minun kanssa ei. Minä haluan häntä. Myös häntä, enkä vaan munaa.

 

normaalit seksihalut... Sehän on ihan tutkittu juttu. Pornon ääressä runkkaaminen vie lopulta eräänlaiseen impotenttiuteen. Ei kykene enää tositoimiin, kun oma käsi on niin kiva. Ei tämä ole mikään myytti vaan fakta. Koskee nimenomaan pornon suurkuluttajia. Satunnainen porno+omin käsin onneen ei vielä aiheuta riippuvuutta asiaan. Mutta päivittäisenä touhuna vie lopulta kyvyn harrastaa oikeaa seksiä toisen ihmisen kanssa.

 

Ja kas, uusia naisia samassa tilanteessa. Meillä tilanne koheni hetkellisesti, kun mies lopetti täysin alkoholin käytön, mutta se oli vain hetken huumaa. Nyt on taas ollut kuivaa yli kuukauden, en tiedä mihin uskoa - taas toivoni paremmasta heräsi..ja toisaalta jo nyt on mennyt niin pitkään ilman etten usko, että tilanne pitkällisesti muuttuisi. Silti vielä tässä samassa suhteessa, hetkellisesti taas rakastuneena mieheeni.

 

Jatkan vielä uusinta avautumistani täällä. Mieheni siis lopetti alkoholinkäytön kokonaan, mikä ensi alkuun muutti seksikäyttäytymistä positiiviseen suuntaan, kun viikonloppuillat vietettiin enemmän selvin päin ja kotosalla. Sittemmin ehdin jopa kieltäytyä seksistä muutamaan kertaan väsymykseen vedoten, mitä en ole tehnyt varmaan koko suhteemme aikana. Tuntui jopa hyvältä olla kerrankin itse pahoillaan siitä, etten jaksanut harrastaa seksiä. Eikä mies loukkaantunut. No, muutama viikko meni hyvin ja seksiä oli viikonloppuisin jopa peräkkäisinä päivinä. Mutta nyt näyttää siltä, että palataan taas vanhaan tahtiin, eli seksiä ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. Alkoholittomuus on siis jatkunut, mutta seksi ei.

Itselläni seksi on vähemmän mielessä kuin viimeiseen vuoteen, johtunee masennuslääkityksestä, jonka aloitin kun ahdistus kasvoi niin suureksi. Olen myös käynyt puhumassa asioistamme terapiassa, mikä on helpottanut oloani, mutta toisaalta opettanut katsomaan suhdettamme etäämmältä. Eikä se, mitä näen oikein miellytä enää silmää.

Silti, kun herään aamulla mieheni vierestä, olen niiin onnellinen siitä, että se on juuri hän. Ja kun teemme yhdessä ruokaa tai jaamme muuten arkeamme, niin meillä vaan menee hyvin ja keskustelu on niin mahtavaa. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki…

Kevät tuo taas oman energiansa mukanaan, yleensä keväisin olen halukkaimmillani. Mies, johon olin syksyllä ihastunut, on ollut mielessäni liikaakin, vaikka on jo kuukausia siitä, kun hänet viimeksi näin. En tiedä tapaanko häntä enää koskaan. Ehkä niin olisi parempi. Miksi minulla pitää olla kaiken kaipauksen lisäksi niin paljon tunteita, jotka pursuavat ylitseni? Miten voisin taas tyytyä tähän suhteeseeni, miten nyt, kun tuntuu, että kevät tuo mukanaan yhä kasvavan levottomuuden..? ja kun silti haluaisin jäädä.

 

Mietin useasti miltä tuntuu lähteä huonosta suhteesta ja miksi ihmiset ei osaa jättää toista jos huomaavat kituvansa huonossa suhteessa. Onko väärin pettää jos ei saa tarpeeksi seksiä??. Itse olen haluttoman naisen mies. Olen salaa seurustellut toisen naisen kanssa joka elää haluttoman miehen kanssa. Nainen ei uskalla jättää miestään koska pelkää erota. Hän vaan roikkuu miehessä ja saa minulta seksiä... Olen siis hänen "hoitaja ja apumies". Onko olemassa naisia jotka ovat valmiina eroamaan ja vaihtamaan miestä? vai haaveilenko vaan?

 

Niin, minun järjenjuoksuuni ei mahdu se ettei voi antaa "halullisemman" mennä etsimään seksikumppania toisaalta jos omassa halussa on jotain vikaa.
Mielestäni suhteeseen kuuluu seksi, muodossa tai toisessa. Ja jos se matkalla kuolee niin jostain sitä kuitenkin on saatava, mahdollisuus mennä antamaan halukkaille.