Miksi annan tämän tapahtua kerta toisensa jälkeen?

Mikä minussa on vikana?

Olen pitkä, hoikka ja kaunis kolmekymppinen nainen. Takana kaksi tutkintoa, menestynyt ura, kaunis asunto, ihana perhe sisaruksineen, hyviä ystäviä. Olen pidetty, hauska, arvostettu, fiksu ja mukava ihminen. Osaan olla tiukka ja järkevä. Paitsi yhdessä asiassa.

Kerta toisensa jälkeen havaitsen olevani surkeassa suhteessa, jossa minua kohdellaan kammottavan huonosti. Ja annan sen tapahtua. Taas kerran löydän itseni tilanteesta jossa ihanasta rakkaustarinasta on kehkeytynyt puolessa vuodessa surkea suhde, jossa toinen kohtelee ala-arvoisesti ja minä se vaan roikun. Mies lyö luuria korvaan pienimmästäkin ärsytyksestä, saattaa olla vastaamatta puhelimeen jos häntä ei huvita puhua, saattaa sanoa mitä tahansa ja asettaa minut kohtuuttomiin tilanteisiin. En edes kehtaa sanoa millaisia asioita mies on minulle tölväissyt ja millaista tylyä ja lapsellista käytöstä olen jaksanut katsella. Pitää minua kuitenkin koukussa sillä, että ihanat hetket ovat entiseen tapaan ihania.

Jotenkin huomaan aina olevani koukussa läheisyyteen ja siihen alkuajan muistoon. Hätäännyn jos toinen alkaa etääntymään. Lopulta suhde päättyy kun toinen joko lähtee tai tekee yhdessäolosta lopullisesti mahdotonta. Sitä ennen on kaikenlaisia ala-arvoisia vaiheita, jotka menevät ihan liian pitkälle. Kaikella järjellä tiedän, että tämä on ihan sairasta, mutta miksi annan aina käydä näin ja miksi näin aina käy? Mitä minä teen väärin?

 

Ei sinussa mitään vikaa ole. Paitsi ehkä niissä miehissä, jotka eivät ehkä ole sinulle sopivia. Jotenkin tuntuu hupaisalta, kun naiset aina syyttävät itseään. Onko se geeneissä vai missä kun päädytään aina syyttämään itseään. Ei voi koskaan olla aivan varma mistään asiasta. Ehkä ihminen tiedostamattaan etsii tietynlaisia seurustelukumppaneita, jotka synnyttävät kitkatilanteita parisuhteissa. Minusta kuitenkin kaikki lähtee omasta itsestään. Kuinka hyvin tuntee itsensä ja mitä sallii itselleen ja mitä toivoo toiselta. Jos rakastaa itseään niin ei hyväksy ala-arvoista kohtelua ja on tiukkana ja antaa myös ymmärtää, missä kulkee minun rajani.

 

Koska olet joku omahyväinen säälittävä pelle, jolla on huono itsetunto ja patologinen tarve kehuskella itseään. Todennäköisesti olet myös oikeasti ruma ja "vähän" typerä. Ei kukaan tuollaista kestä.

 

Eihän ap syytä itseään, hänhän luettelee mitä kaikkea miehet ovat tehneet väärin. Itseään hän kehuu pidetyksi, hauskaksi, arvostetuksi, fiksuksi ja mukavaksi ihmiseksi.

Ehkä oikeasti pitäisi katsoa peiliin, jos sama juttu kerran toistuu jokaisessa parisuhteessa?
Nykynaisilla usein on kohtuuttomat vaatimukset parisuhteesta, jonka pitäisi mennä täsmälleen hänen nuottiensa mukaan ja miehessä ei saisi esiintyä minkäänlaista vikaa. Naiset ylianalysoivat suhdetta, järjestävät kaikenlaisia "kohtauksia" ja draamoja, ripustautuvat mieheen jne.

Ehkä niissä tilanteissa, joissa mies "pienimmästäkin ärsytyksestä" lyö luurin korvaan, saattaakin oikeasti olla kyse todella suuresta ärsytyksestä, jossa hänet on ajettu selkä seinää vasten ja ärsytetty äärimmilleen esim. kohtuuttomilla vaatimuksilla.

Ap tuntuu pitävän tärkeänä sitä alkuhetkien hurmaa ja hänen suhteensa karahtaa karille sen loputtua. Kannattaisi miettiä, etkö kykene suhteeseen sitten kun se alkuhuuma on karissut pois. Pitkä parisuhde on arkea, ei mitään hömppäsiirappia, vaan kahden itsenäisen ihmisen kumppanuussuhde parhaimmillaan.

 

Koska olet joku omahyväinen säälittävä pelle, jolla on huono itsetunto ja patologinen tarve kehuskella itseään. Todennäköisesti olet myös oikeasti ruma ja "vähän" typerä. Ei kukaan tuollaista kestä.

Noh-noh, eipäs nyt ruveta häijyilemään Meillä kaikilla on vikamme ja me kaikki kärsimme niistä tavallamme.

Mutta tuossa väitteessä, että ap:llä on tarve kehuskella itseään, voi olla jotain perää. Ehket sinä, ap, tee sitä tietoisesti, etkä edes välttämättä sanallisesti. Sinusta vain huokuu eräänlainen viileys, joka tulkitaan ylimielisyydeksi ja ylpeydeksi, vaikka kyse olisi oikeasti varovaisuudesta tai ehkä rauhallisesta itsevarmuudesta, joka tulee siitä, että olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Se on pelottavaa sellaiselle, joka itse on levoton ja epävarma. Epävarma ihminen puolustautuu, ja mikä olisi klassisempi puolustus kuin hyökkäys.

Silti se, että toistuvasti päädyt surkeisiin suhteisiin, on sinun oma valintasi. Ja jokainen itse vastaa valintojensa seurauksista. Minusta tämä oli aikoinaan vapauttavaa todeta: minä saan ja joudun itse vastaamaan elämästäni. Ei ole kyse siitä, että itseään pitää syyttää tapahtuneesta - ei aina tarvitse etsiä syyllistä - vaan siitä, että ymmärtää, että minä itse teen valintoja, ja sitten niiden vaintojen kanssa on elettävä, tavalla tai toisella. Ja aina voi tehdä uusia valintoja, jos aiemmat osoittautuivat huonoiksi. Tässä suhteessa Suomi on varsin mukava maa elää.

Minua rasittaa kuunnella muutamaa ystävääni, jotka vuodesta toiseen syyttävät ympäristöä ja yhteiskuntaa tai koko maailmaa siitä, ettei heillä mene hyvin. Työ on tylsää ja palkka surkea, laskuja on liikaa ja koti retuperällä, lapset ovat hankalia ja parisuhde tökkii. "Miten minä olen tähän joutunut?" Kuule, iIhan omien valintojesi seurauksena. Turha inistä. Jos ei miellytä, niin on hyvä tekee valintoja, joiden seuraukset miellytävät.

Se, miksi sinä ap, aina näytät valitsevan miehen huonosti, onkin merkillinen juttu. Syitä on vaikea edes arvailla. Ehkä yksinkertaisesti kyllin hyvää valikoimaa ei ole ollut sillä hetkellä tarjolla. Olisi pitänyt valita huonoista vaihtoehdoista ei ketään

 

Mulla oli nuorempana kokemuksia samalla lailla toisiaan seuraavista huonoista suhteista. Mietin silloin ihan samoin kuin ap: mitä minä teen väärin?

Nyt kun olen kypsempi näen kyllä missä itsellä meni vikaan: ihastuin helposti vähän erikoisiin miehiin. Usein löysin heidät kapakasta. Ja yhtä usein alun kiintoisa erikoisuus olikin sitten keskenkasvuisuutta ja alkoholin väärinkäyttöä.
Jos joku mukava tavallinen mies kiinnostui musta pidin häntä tylsänä.

Myöhemmin opin, että ei nämä Peterpanitkaan täysin yllättäen alkaneet kohdella mua surkeasti, vaan löivät alussa ns. koepallon: tulivat kännissä tai myöhässä treffeille, antoivat käsittämättömiä selityksiä, saivat torjunnan puuskia ja sitten taas rrrakasstivat kamalasti.

Vasta kun opin vastaamaan näihin koepalloihin pikaisella torjunnalla, en jäänytkään kiinni väärään ihastumiseen - joka olisikin ollut oman mielikuvituksen tuotetta.

 

Myöhemmin opin, että ei nämä Peterpanitkaan täysin yllättäen alkaneet kohdella mua surkeasti, vaan löivät alussa ns. koepallon: tulivat kännissä tai myöhässä treffeille, antoivat käsittämättömiä selityksiä, saivat torjunnan puuskia ja sitten taas rrrakasstivat kamalasti.

Vasta kun opin vastaamaan näihin koepalloihin pikaisella torjunnalla, en jäänytkään kiinni väärään ihastumiseen - joka olisikin ollut oman mielikuvituksen tuotetta.

Tämä oli todella hyvä neuvo.

Yhteinen nimittäjä näillä miehillä on aina ollut jonkinlainen kypsymättömyys, halu olla sitoutumatta tai sopimatta mitään. Eikä mikään näistä tilanteista ole tosiaan tullut täysin puskista. Ensimmäisen 1,5 kuukuden sisällä on aina ollut joku episodi, josta olisi jälkeenpäin pitänyt tietää. Episodi on aina selitetty ja ohitettu sillä, että minä olen ylianalysoinut ja yliymmärtänyt sitä ja toinen on ollut taas hetken ihana. Sitten sama toistuu ja toistuu kunnes huonosta kohtelusta tulee vakio ja niitä hyviä hetkiä on aina vaan vähemmän.

 

Ongelmat parisuhteessa johtuvat usein suhteesta vastakkaisen sukupuolen vanhempaan. Näin sanoi minulle terapeutti.
Siinä oli vinha perä. Olen saavuttanut tasapainon itseni kanssa, vasta käsiteltyäni isäsuhteeni.

 

Ongelmat parisuhteessa johtuvat usein suhteesta vastakkaisen sukupuolen vanhempaan. Näin sanoi minulle terapeutti.
Siinä oli vinha perä. Olen saavuttanut tasapainon itseni kanssa, vasta käsiteltyäni isäsuhteeni.

Tuota minäkin ajattelin. Valitsin itse nuorempana samanlaisia miehiä kuin ap. Kun olin terapiassa työstänyt isä/äiti suhteeni, niin ongelmalliset miehet putosivat automaattisesti kuvioista.

 

Selityksiä voi tilanteisiin olla kaikenlaisia. Tuli mieleen ajatus, jota en ole aiemmin pitemmälle mietiskellyt. Miellyttämisen tarvetta on varmaan kaikilla, mutta ehkäpä apn tapauksessa, kun on aina ollut fiksu, etevä, menestynyt, kaunis, esteettinen, pidetty, hauska, se korostuu varsinkin uusien tuttavuuksien seurassa. Ja vaikka osaa olla tiukka ja järkevä, niin ei silloin heti, kun haluaa suhteen. Antaa periksi, joustaa, sopeutuu ja peesaa enemmän kuin pitäisikään.

Sellainen havainto on jostain syntynyt, että kaikki pärjääminen helposti tulkitaan (on aiemmin sanottu) niuhottamiseksi ja sen sellaiseksi. Jostain syystä ei haluaisi olla pinko, niuho ja tiukkis, vaikka pitemmän päälle tositilanteissa ei kuitekaan jaksa myötäillä ja ollakaan höveli ja välittämättä "pikkuasioista".

Osa miehistä näyttelee vielä maailman valloittajaa, fiksumpaa, menestyneempää ja charmantimpaa kuin oikeasti on. Heillä on tarve saada fiksu, kaunis ja menestyvä, kaltaisesi nainen, vaikka heidän resurssinsa eivät todellisuudessa ole riittävät. Kun heitä aluksi myötäilee ja hyväksyy puutteet, jottei vain olisi liian vaativa, niin juttu voi jonkin aikaa tutustumisaikana pelittää. Toisen mokailut ovat ikään kuin hauskoja. Tositilanteessa kumpikaan ei kuitenkaan kestä toista.

Jos kyllin hyvää valikoimaa ei ole ollut sillä hetkellä tarjolla, ei yrittä valita huonoista vaihtoehdoista ketään. Kannattaisi ihan itseäni säästääkseen olla aina se tiukkis, mitä on. Hyvin käyttäytyvän miehen kanssa se ei ole ongelma. Hän voi kuitenkin olla harvinainen sattuma kohdattavaksi. Jos kuitenkin kestää olla yksi, niin rimaa ei kannata miesten suhteen laskea niin alas, että kaikki astuvat yli.

 

Selityksiä voi tilanteisiin olla kaikenlaisia. Tuli mieleen ajatus, jota en ole aiemmin pitemmälle mietiskellyt. Miellyttämisen tarvetta on varmaan kaikilla, mutta ehkäpä apn tapauksessa, kun on aina ollut fiksu, etevä, menestynyt, kaunis, esteettinen, pidetty, hauska, se korostuu varsinkin uusien tuttavuuksien seurassa. Ja vaikka osaa olla tiukka ja järkevä, niin ei silloin heti, kun haluaa suhteen. Antaa periksi, joustaa, sopeutuu ja peesaa enemmän kuin pitäisikään.

Itseasiassa olin kriittisina teinivuosina ruma ankanpoikanen, jota kukaan ei olisi vilkaissut toista kertaa. Hammasraudat, paksun pullonpohjalasit, poikatukka, akneiho, täysin muodoton anorektikko joka sai varmaan luokalla viimeisenä kuukautiset. Lisäksi olin sairaalloinen ujo ja koulumenestykseltäni hyvin keskiverto, osittain jopa heikkotasoinen. Pikkuhiljaa lukioikäisenä tilanne alkoi muuttumaan ja olenkin hyvin eri ihminen nykyään. Olen paininut itsetuntokysymysten kanssa aikanani ja edelleenkin jonkin verran, mutta nyt vanhempana asia on ok ja kuvittelisin näkeväni itseni realistisesti ja omaavani terveen itsetunnon.

Taatusti miesongelmassa on kyse sekä vääristä valinnoista, että omista toimistani. Olen ihastunut usein väärään miestyyppiin, antanut ihastuksen johtaa suhteeseen huonoista merkeistä huolimatta ja varmaan pahentanut asiaa ymmärtämällä ja joustamalla liikaa. Mitä useampi epäonnistunut suhde on takana, sitä tiukemmin yrittää seuraavan kanssa.

 

Laitan tähän parisuhdeneuvojan mietteitä naisista, jotka tuntevat ap:n tavoin joutuvan aina rentun kanssa parisuhteeseen.

Dating jerks

Yes, I know; you constantly wonder why jerks are so attracted to you. Here's the reality: it's not that jerks are attracted to you, it's that YOU are attracted to - and seek out - jerks!

There's something dangerous and exciting about dating these guys and you honestly believe that you can change them from being jackasses to being the good men you believe they can be.

How dumb is that? Let me tell you - its way dumb!

You first have to decide exactly what it is that you want in your life. I hope that want is a healthy, happy, loving relationship with someone that respects you - and probably many other things. Once you decide these things clearly, decide that you're not going to chase guys that don't meet this ideal.

Hanging on to some guy that mistreats you, lies to you and is generally a jerk; all in the hopes you can change him is just dumb, Dumb, DUMB!!!

 

Iselläni oli vaikea lapsuus, nykyään kaikki suhteeni ovat toisintoa lapsuudenkodistani. Alkoholisteja ja henkistä väkivaltaa käyttäviä persoonallisuushäiriöisiä. Tiedän itse ongelman, mutta ehkä en kuitenkaan alitajunnassa omasta mielestäni ole ansainnut parempaa. Jos ap:llä on samankaltaisia ongelma?

 

Minulla oli hyvin onnellinen lapsuus, mutta jos jotain pitää arvailla lapsuudesta johtuvaksi, voisi olla jonkinlainen tarve päteä ja onnistua isän silmissä.

 

Minullakin oli "onnellinen lapsuus" kunnes menin terapiaan ja aloin muistamaan oikeasti. Olin oppinut idealisoimaan niin hyvin, että luulin fantasiaani onnillisesta lapsuudesta todeksi. Sinun tapauksessa ei kuitenkaan tarvitse olla näin.

Miksi sinun tarvitsee päteä ja onnistua isäsi silmissä? Etkö tunne kelpaavasi muuten?

 

Faija on aina ollut kirjallisuuden suurkuluttaja ja yleissivistysnero, joka arvostaa koulutusta ja kirjasivistystä yli kaiken. Kaipa sitä automaattisesti ottaa mallia vanhemmistaan ja jollain tapaa haluaa heitä miellyttää, joten minäkin olen kirjallisuuden suurkuluttaja ja saan jotain tyydytystä aina kun pärjään hänelle tiedollisesti.

Kukaan miesystävistäni ei ole ollut hänelle riittävän hyvä.

 

Ei mene noin että isäsuhde määrittelisi kaikki miessuhteet Oma isäni on alkoholisti-psykopaatti, mutta yhtäkään samanlaista en ole deitannut. Toimi pikemminkin varoittavana esimerkkinä

Jotenkin alkeellista psykologiaa nuo isä- ja äitisuhdesoopat.
Itsekin käyn terapiassa, huom.

 

Faija on aina ollut kirjallisuuden suurkuluttaja ja yleissivistysnero, joka arvostaa koulutusta ja kirjasivistystä yli kaiken. Kaipa sitä automaattisesti ottaa mallia vanhemmistaan ja jollain tapaa haluaa heitä miellyttää, joten minäkin olen kirjallisuuden suurkuluttaja ja saan jotain tyydytystä aina kun pärjään hänelle tiedollisesti.

Kukaan miesystävistäni ei ole ollut hänelle riittävän hyvä.

Isällekö sinä sitä kaveria haet? Hae mieluummin itsellesi.

Ei sinun pitäisi olla enää isäsi hyväksynnästä niin riippuvainen, että jäisit ilman ruokaa ja kattoa pään päälle, jos isukki ei tykkäisikään valinnoistasi.

Mitä niin pahaa isäsi on tehnyt, että sinun pitää nujertaa hänet tiedoillasi? Katkaise napanuora.

 

Voisitko kokeilla kilttiä ja ystävällistä miestä -eri tyyppistä kuin sun aiemmat. Aivan varmasti maailmalla on paljon miehiä, jotka hyväksyvät sut juuri sellaisena kuin olet, jonka kanssa ei tarvitse yrittää muuta kuin itse olet.

 

Faija on aina ollut kirjallisuuden suurkuluttaja ja yleissivistysnero, joka arvostaa koulutusta ja kirjasivistystä yli kaiken. Kaipa sitä automaattisesti ottaa mallia vanhemmistaan ja jollain tapaa haluaa heitä miellyttää, joten minäkin olen kirjallisuuden suurkuluttaja ja saan jotain tyydytystä aina kun pärjään hänelle tiedollisesti.

Kukaan miesystävistäni ei ole ollut hänelle riittävän hyvä.

Ovatko miesystäväsi olleet sinulle riittävän hyviä???? Ei kai, aloituksesta päätellen.

 

Ei mene noin että isäsuhde määrittelisi kaikki miessuhteet Oma isäni on alkoholisti-psykopaatti, mutta yhtäkään samanlaista en ole deitannut. Toimi pikemminkin varoittavana esimerkkinä

Jotenkin alkeellista psykologiaa nuo isä- ja äitisuhdesoopat.
Itsekin käyn terapiassa, huom.

Mistäs sinun ongelmasi, johon terapiaa haet, johtuvat, jos ei isäsuhteestasi?

 

Jotenkin jää sellainen vaikutelma, että valitsemasi miehet ovat sellaisia, joiden kanssa saat yrittää hirveästi, sensijaan että olisit rauhassa oma itsesi. Mutta etkös sinä yritä kovasti myös isäsi kanssa, sensijaan että vain olisit oma itsesi, tarvitsematta yrittää päteä?

 

"Olen pitkä, hoikka ja kaunis kolmekymppinen nainen. Takana kaksi tutkintoa, menestynyt ura, kaunis asunto, ihana perhe sisaruksineen, hyviä ystäviä. Olen pidetty, hauska, arvostettu, fiksu ja mukava ihminen. Osaan olla tiukka ja järkevä."

joo, olet kyllä varmasti täysin itserakas ihminen... ei näin saa suomessa sanoa. Suomalaisen tulee olla vaatimaton. Heti jos luettelee omia hyviä puoliaan niin on täysi narsisti ja omahyväinen säälittävä pelle. Oma kehu haisee..häpeä!

 

Synkkä pilvi on läheisriippuvainen. Aiheesta löytyy luettavaa ja ohjeita netistä ja kirjastosta.

 

Synkkä pilvi on läheisriippuvainen. Aiheesta löytyy luettavaa ja ohjeita netistä ja kirjastosta.

Googlasin ja löysin itseni. Millä lailla tuosta voi parantua? Miten itse paranit?