Vaimoni huono ruoanlaittotaito

Hyvä että miehesi osaa, mutta saanen kysyä millainen nainen (tai mies yhtä hyvin tänä päivänä) ei viitsi tai halua opetella ruoanlaittoa?

Varmaan samanlainen, joka ei osaa/viitsi itse hoitaa lapsiaan, leikata hiuksiaan, ommella vaatteitaan, korjata tietokonettaan, huoltaa autoaan, remontoida asuntoaan, rakentaa kesämökkiään jne. Aika moni mies ja nainen teettää nämä hommat suosilla jollakin muulla.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät osaa kaikkea eikä tarvikaan. Sitä varten on kehittynyt vaihtotalous, jossa palveluita saa rahalla. Pienoiskoossa ja ilman rahanvaihtoa sama toimii perheessä, jossa sisäinen työnjako voidaan järjestää kunkin kykyjen mukaan.

Uskokaa tai älkää, naiset eivät synny keittotaitoisina, joten jos taito on jäänyt saamatta/hankkimatta ei siinä paljon XX-kromosomit auta. Minäkään en osaa laittaa ruokaa, joten meilläkin syötäisiin eineksiä ellei mieheni olisi loistava kokki. Kas kummaa, pysyy se kapusta miehenkin kourassa!

Ap:lle sanoisin että siitä vaan kokkaamaan itse, jos vaimon keittotaidot eivät miellytä. Pahinta mitä voit tehdä on arvostella hänen keitoksiaan. Muutenkin on aika tökeröä verrata nyksää eksään: mitäs menit vaihtamaan jos kerran huonomman sait vaihdossa? Vai kyllästyikö eksä passaamaan kiittämätöntä miestä ja pakkasi kimpsunsa? Kaikkea kun ei voi kukaan saada...

Hmmm... Vertauskuvasi on aika kaukaa haettuja. Ruoanlaitto on samassa sarjassa, kuin hampaiden pesu, eikä emolevyn kokoaminen. Ruoka on elinehtomme. Ei ap nyt näytä mitään gourmet sapuskaa odottavan, vaan ihan terveellistä perusruokaa. Se ei kyllä paljoa vaadi, että keittää vaan perunat ja paistaa pihvit. Siihen vielä kylkeen pilkkoo vähän salaatti aineksia, niin jo on hyvä. Valmiskastikkeitä löytyy moneen makuun kaupan hyllyltä, mutta jos yhtään viitsii saa ne itsekin väsättyä. Pippurikastike ei vaadi muuta kuin kermaa, pippuria ja vähän suolaa. Salaatille taas vaan loraus balsamicoa ja öljyä, niin jo maistuu.

Keitotkin onnistuu käden käänteessä. Vesi kiehumaan, sekään vaan haluamat lihat, pakastevihannekset ja vaikka perunaa. Mausteeksi riittää jokunen kana- liha- tai kala-liemi kuutio.

 

Miksi muka valmisruoat ovat huonompaa ruokaa?

 

Nykyään niissä käytetään arveluttavia lisäaineita, esim. lasia?

 

Syön töissä lounaalla valmisruokia noin 2 kertaa viikossa, jos en ole ehtinyt tai viitsinyt tehdä ruokaa työpäivää varten tai mitään jämiä ei ole jäänyt päivälliseltä. Oman kokemukseni mukaan aika helposti oppii tekemään itse parempaa ruokaa kuin mitä valmisruoka on. Esimerkiksi pastaruoka on mielestäni aina parhaimmillaan juuri valmistettuna.

Monet einekset maistuvat hyvin samantyyppisiltä, koska niissä käytetään yleensä niitä samoja perusmausteita ja niissä makua haetaan paljolti suolan avulla. Jos on taipumusta verenpainetautiin, korkeaan kolesteroliin jne, niin valmisruoista saattaa tulla yllättävän paljon suolaa, jos valmisruokaa käyttää usein. Myös säilymisen kannalta niissä on lisäaineita arveluttavan paljon.

Työpaikkani lähikaupassa noita valmisaterioita myydään noin 3,50 - 4,50 e/kpl hintaan. Mielestäni itse tehty ruoka tulee halvemmaksi. Helposti tuolla summalla tekee ruoan koko perheelle.

Jos yksin asuva syö valmisruokia, niin se lienee OK, mutta jos kyseessä on perhe, niin minusta ruokailulla annetaan myös kuva perheen arvostuksesta ruokaa kohtaan. Minulle ruokailu ei ole pelkkää energian saamista, vaan se on myös nautinnon hakua. Haluan nauttia hyvästä ruoasta ja saada siitä terveyttä, energiaa ja makuelämyksiä.

Itse tehden pääsee myös näkemään esim. lihan laadun. Jos liha on valmiiksi tehty ja kastikkeeseen sotkettu, niin siitä ei tiedä, minkä laatuista, kuinka vanhaa jne se oikein on.

Toisaalta on kiva, että yleistyy erilaiset puolivalmisteet, mutta minä en esimerkiksi osta valmismarinoituja lihoja, vaan teen marinadit itse. Omaan makuuni valmismarinadit maistuvat kaikki samalta: liikaa suolaa, liikaa nestettä jne. Jos joku tykkää niistä, niin OK, mutta itse en halua peittää lihaa jonkun aromisuolan peittoon.

 

Kertokaa mitä tässä pitäisi tehdä. Muut herkuttelevvat pääsiäisenäkin lampaan paisteilla ja kastikkeella ja salaatilla, meillä on varmaan taas jotkut valmislihapullat ja valmis-valkosipuliperunat ja punajuurisalaatti.

1.Googletat 'lampaanpaistin' käyt läpi pari vaihtoehtoa, valitset sopivan ja luet ohjeen pariin kertaan ja myös sisäistät sen.
2.Menet kauppaan ostat paistin, salaattitarrpeet, potut, kermat, yms.
3.Kerrot vaimollesi, että ostit kaupasta tarvikkeet ja löysit kivan ohjeen -'tehtäiskö yhdessä'?

Jos vaimosi tekee ruoan kanssasi, niin hyvä. Jos ei, niin se vain osoittaa ettei hänelle ruoka ole niin tärkeä asia kuin sinulle. Toki mielestäni hänen sopisi olla ainakin apukokin asemassa, eli pilkkomassa yms. Jos tulee tenkkapoo, niin käyt ellien 'omat ruokaohjeet sivuilla kysymässä neuvoa -kiltit tädit kyllä neuvovat.

 

Olen käynyt jonkun verran Työväenopiston ruoanlaittokursseilla. Siellä on yleensä kursseja laidasta laitaan. Olenpa käynyt myös yhdellä lammasruokakurssillakin. Minusta ne ovat oivia tapoja kohentaa omaa ruoanlaittotaitoa, kun käsillä on koko ajan opettajana alan ammattilainen ja sitä paitsi hauska tapa nähdä uusia ihmisiä. Lisäksi kun vielä bonuksena saa syödä uusia ruokalajeja, niin mikä sen hauskempaa.

Muistini mukaan tuollaiset yhden lauantain (ehkä noin 4 h kestoltaan) kurssit maksavat noin 30 e, joten sellaisen summan saa äkkiä tuhlattua pelkkään turhuuteenkin. Tuolla summalla saa syödä, on kivaa ja keittotaito karttuu! On muuten ihan hauska harrastus puolisonkin kanssa tuo kokkaaminen, kun vaan sopii, että kumpi päättää (toinen pää- ja toinen apukokki), jos meinaa tulla riitaa.

 

...ap:lle Maku-lehdestä lammaspaisteja joka makuun - ja myös kastikevaihtoehtoja löytyy!

 

...ap:lle Keittotaito-sivustolta pari valkosipuliperunoiden ohjetta:

http://www.keittotaito.com/valkosipuliperunat.html

 

...ap:lle Kotiliedestä keväisen pääsiäissalaatin ohje:

http://www.kotiliesi.fi/ruokaohjeet/kevainen-paasiaissalaatti

 

...jostain syystä pois pudonnut linkki Maku-lehden lammaspaistiin:

http://www.maku.fi/makuaskeleet/viikonreseptit/article117979-1.html

 

Eiköhän nämä kokkaus- ja kotitalousasiat kuulu niihin askareisiin, jotka pitäisi jakaa parisuhteen alkuvaiheessa. Aika hankala yhtälö jos huomataan myöhemmin ettei kumpikaan osaa/halua kokata ja siitä huolimatta arvostetaan terveellistä kotiruokaa. Itse olen ollut lähes aina perheen kokki (olen siis mies), koska olen aina harrastanut kokkausta ja se on mielestäni parasta sielun terapiaa . Olinpa tosin yhdessä parisuhteessa, jossa parempi puolisko ei antanut minun kokata. Minulla kokkaaminen on aina yhden lajin taidetta ja haluan käyttää "aitoja" tuotteita mausta tinkimättä ja välillä tulee mausteillakin leikittyä turhan avokätisesti. Toinen taas halusi syödä perusneutraaleja kevytaterioita, joten lopputuloksena oli ettei minulla ollut keittiöön asiaa ). No.. itsellä ei ole sitä ongelmaa, että kalorit kerääntyisivät vyötärölle ja ruoassakin voi keskittyä makuasioihin ja muihin terveysseikkoihin.

Näin poikamiehenä ollessa saa onneksi (?) kokata makunsa mukaista ruokaa. Olisi se toki kiva jos olisi perhe, jota saisi hemmotella ...

 

Ruuanlaittotaito on halusta ja ahkeruudesta kiinni. Ruokakaupassa olen huomannut, että varsinkin nuoret miehet ostavat paljon valmisruokia.

Itse en osannut tehdä mitään kun muutin kotoa pois. Mutta valmisruuat alkoivat maistua puulta ja 80-luvun puolivälissä valikoima ei ollut niin hyvä kuin tänään. Pikkuhiljaa aloin opetella kokkausta keittokirjojen ja lehdistä leikattujen reseptien avulla. Mikään intohimoinen kokkaaja en ole koskaan ollut. Pidän enemmän leivonnaisten tekemisestä kuin ruuanlaitosta. Hyvin sapuskani ovat kelvanneet kahdelle pojalleni, jotka nyt ovat aikuisia.

Pastaruuat ovat helppoja aloittelijalle ja vaikkapa perinteinen makaronilaatikko. Ei kannata suoraan siirtyä johonkin mutkikkaaseen gourmet-juttuun tai kovin eksoottiseen ruokaan.

 

Kertokaa mitä tässä pitäisi tehdä. Muut herkuttelevvat pääsiäisenäkin lampaan paisteilla ja kastikkeella ja salaatilla, meillä on varmaan taas jotkut valmislihapullat ja valmis-valkosipuliperunat ja punajuurisalaatti.

1.Googletat 'lampaanpaistin' käyt läpi pari vaihtoehtoa, valitset sopivan ja luet ohjeen pariin kertaan ja myös sisäistät sen.
2.Menet kauppaan ostat paistin, salaattitarrpeet, potut, kermat, yms.
3.Kerrot vaimollesi, että ostit kaupasta tarvikkeet ja löysit kivan ohjeen -'tehtäiskö yhdessä'?

Jos vaimosi tekee ruoan kanssasi, niin hyvä. Jos ei, niin se vain osoittaa ettei hänelle ruoka ole niin tärkeä asia kuin sinulle. Toki mielestäni hänen sopisi olla ainakin apukokin asemassa, eli pilkkomassa yms. Jos tulee tenkkapoo, niin käyt ellien 'omat ruokaohjeet sivuilla kysymässä neuvoa -kiltit tädit kyllä neuvovat.

Hih saadaan 1 mieskin sinne Ellien palstoille tappeleen vedenkeittimistä ja kalan suolaamisista!

 

Ihmettelen koko keskustelua, kun tuntemani alle 35-vuotiaat miehet osaavat tehdä ruokaa... Varmasti tämän vanhemmatkin osaavat, mikäli vaan haluavat. Monissa tietämissäni parisuhteissa mies tekee ruokaa mielellään.

Ap, ostakaaa muutama hyvä keittokirja ja alkakaa tekemään ruokaa _yhdessä_. Esimerkiksi Aura Liimataisen "Parasta kotiruokaa" sisältää monia hyviä ruokaohjeita.

Itse sanoisin miehistä (nuorista) että mitä matalampi koulutustaso, sen parempaa ruokaa hän tekee. Tämä mielikuva omani ja kavereiden miesten ruoanlaittotaitojen perusteella. Siinä missä "duunari" mies tulee kotiin ja viettää perheensä kanssa illan, leikkii lasten kanssa, ehkä ruoan tehdenkin, dippainssi istuu koneella työhuoneessaan yöhön asti ja käy välillä hakemassa kokiksen jääkaapista ja yöllä syö hampparin ennen nukkumaan menoa. Hampaat pesee joskus.

Onneksi olen duunarin vaimo.

 

Ha ha.. jopa stereotypian vetäisit .. Sääli meitä dippainssejä )

 

ei osaa tehdä kotiruokaa, vaan ostelevat valmisruokia ja lämmittävät mikrossa. Keittokirja niille pitäins antaa, muttei ne jaksa eli viitti ruveta kokkaamaan, kun aika ei muka riitä. Kyllähän se aika muuhun riittää. Meillä mies kokkaa silloin tällöin, muutoin minä. Meillä ei valmisruokia ostella. Puolet vähemmän menee rahaa ruokaan.

 

Niin se vaan tuo mies tuolla keittiössä taas tekee meille ruokaa vaikka tämän nykyajanmuijan ammattinakin on ruoanlaitto. Onneksi tekee kun ei jaksa eikä viitsi.

 

Sano vaimollesi, että haluaisit vuorotella ruoanlaitossa. Jos et kerran osaa itse ruokaa laittaa, voit aloittaa vaikka opettelemalla terveellisiä perusruokia kuten kana/liha-kastikkeita, makaronilaatikko, lasange jne. Näin et loukkaa myöskään vaimoasi, kun ainakin aluksi vuorottelisitte, ja ehkä vaimosikin mieltyy loppujen lopuksi enenmmän tähän terveellisempään tyyliin.

Meillä on ollut poikaystäväni kanssa vähän samanlaista ongelmaa ja jotenkin se kävi alkussa "naiseuden päälle", kun huomasin, että poikaystäväni on todellakin parempi kokki kuin minä. Sitten kuitenkin päätin nauttia tilanteesta, ja nykyisin olen hänen innoituksestaan oppinut tekemään paljon perusruokaa esim. perunoista, jauhelihasta/kanasta ja kasviksista ja jopa leipomaan.

 

Avioliittomme alkuvaiheessa huomasi, että rouva on aivan tumpelo ruuanlaitossa. Anoppi on mestarikokki ja ilmiömäinen leipuri ja kondiittori. Ei ollut koskaan päästänyt tytärtään kauhanvarteen, koska "eihän siitä olisi mitään tullut".

Niinpä päätin, että koska tämä ruokapuoli ei onnistu kumppanilta, niin teen sen itse! Halusin hyvää ruokaa ja opetelin sellaista tekemään. Sovittiin työnjako kotihommissa: Minä käyn ruokakaupassa ja teen ruuat. Kodin tekstiilipuoleen en puolestani puutu. En pyykkää, silitä enkä mankeloi. Tekstiilit inhottavat minua muutenkin. Miksi pitää pujottaa joka viikko peitot puhtaisiin pussilakanoihin ja tyynyt hulpioihinsa? Tympeää hommaa.

Kokkaus on puolestaan kivaa.

 

Samaa sanon kuin muutamat muut jo edellä. Eli opettele itse tai aloittakaa tekemään yhdessä. Toki parisuhdedynamiikkaa on myöhemmin suht vaikea muuttaa, jos alusta alkaen on asioita aloitettu tekemään tietyllä tavalla, on niiden muuttaminen samalla rutiinien muutosta.

Mutta se vaatii vain päätöksen. Epäilen, että vaimosi on vain tyytyväinen jos alat kokkaamaan. Eihän tuo vaadi muuta kuin, että kerrot haluavasi alkaa panostamaan "tuoreruokiin" ja ja haluaisit myös valmistaa ruokaa. Kerro toki jos haluat että voisitaiinko mennä myös kokkikurssille. Omassa taloudessa ja ystäväpiirissä on ruuanlaitto jakautunut suunnilleen 50/50, toisissa talouksissa mies on ruuanvalmistaja toisissa nainen. Meillä mies tekee ruuan. Itse syön elääkseni ja voisin karrikoituna "syödä" vaikka minuutin purukeiton ja päivän ruokatalous olisi sillä hoidettu.

 

Se tehköön ruuat jota taso ja maku kiinnostaa enemmän. Ainoa poikaystävä jonka kanssa asuin yhdessä, teki ruuat. Minä tosin leivoin ja tein jälkiruokia.
Nyt kun asun yksin, kaapissa on voileipätarvikkeet, hdelmiä ja pussipuuroja.

Tuntuu järjettömältä kuluttaa aikaa johonkin niin turhaan kuin syömiseen.

 

Kokkaamisessakin pitää olla utelias. Oma suu on lähinnä, joten siinä ruoan valmistamisen yhteydessä pitää myös maistella ja haistella.
Äitini opetti minulle niksit, kuinka lihaa on käsiteltävä ja valmistettava, samoin kalan käsittely ja valmistus ovat tuttuja ja tiedot perittyjä.Omat kyselemiseni eivät äitiä rasittaneet.

Siispä äiti oli kaiken perustan A ja O.
Nykyään "lisäaromeja" keitoksiini saan myös taitavalta anopiltani.

 

Kasvata munat ja tee itse ruuat. Ruuan laitto on miesten hommaa...

 

Tupakoitsijat eivät kanssa osaa kokata.

Valmisruoka menettelee kerran vuodessa, siis vaikka vappuna, mutta aivan vapaaehtoisesti en itseeni edes suun kautta yritä säilöntäaineita lappaa.
Kyllä pitää itsestä sen verran huolta pitää, eikä sitten terveysasemille rahaa kantaa, ensin sairastuttuaan jos minkämoisiin allergioihin. Tä?

 

Jotta ruuanlaittotaito ja halu olisis tupakista kiinni? Ei tietääkseni.

Poikani, joka valitettavasti ja äitinsä tarmokkaista estämisyrityksistä huolimatta alkoi aikanaan polttaa eikä pääse siitä tavasta eroon yrittämälläkään, on loistava kokki. Ihan itseoppinut silkasta mielenkiinnosta.

Sen tyttöystävä hädin osaa veden keittää, mutta voi mahoton, kun poika laittaa sapuskat. Siinä ei meinaa maha piisata.