Vaimoni huono ruoanlaittotaito

Nyt saan varmasti kaikkien naisten haukut niskaani, mutta yritän kuitenkin:

Eli vaimoni on kaikin puolin ihana ja sopiva ihminen mulle. Hänen ruoanlaittotaidossaan sen sijaan olisi parantamisen varaa, hän tekee tai lämmittää epäterveellisiä, rasvaisia ja teollisia ruokia. Ei oikein osaa kai maustaa itse, tai tehdä kunnolla ruokaa alusta loppuun. Hänen äitinsä kyllä tekee hyviä ja terveellisiä ruokia, eli ei ainakaan siitä johdu.

Entinen vaimoni osasi tehdä kunnon ruokia, joten olen "päässyt hyvän makuun", eli tiedän mitä voisi olla. Toki voisin itsekin opetella tekemään ruokia, mutta mistähän sitä lähtisi liikkeelle, enkä haluaisi loukata vaimoani kun hän kuitenkin TEKEE mulle ruokia. Kaikkien vaimot eivät tee, mutta melkein sekin olisi sitten toisaalta parempi,niin opettelisin itse tekemään...

Kertokaa mitä tässä pitäisi tehdä. Muut herkuttelevvat pääsiäisenäkin lampaan paisteilla ja kastikkeella ja salaatilla, meillä on varmaan taas jotkut valmislihapullat ja valmis-valkosipuliperunat ja punajuurisalaatti.

 

"Kertokaa mitä tässä pitäisi tehdä. Muut herkuttelevvat pääsiäisenäkin lampaan paisteilla ja kastikkeella ja salaatilla, meillä on varmaan taas jotkut valmislihapullat ja valmis-valkosipuliperunat ja punajuurisalaatti."

Nappasin äsken työpaikkani kirjastosta Peter Mayle/Bon appétit.
Suosittelen pääsiäisenä ruokailua ravintolassa. Älä stressaa asialla pyhänseutuna.
Etene asiassa hiljaa ja harkitusti. Katsokaa telkkarista kokkiohjelmia.
Tilatkaa ruokalehtiä tai lainatkaa kirjastosta.

Minäkin sorruin roskaruokaan takavuosina. Kiloja tuli vyötärönseudulle ja niistä eroon pääseminen oli työn takana. Tulin myöhään kotiin ja laitoin mikroon lämpiämään Alepan ostoksia. Suosittelen sieltä vain valmista broilerisalaattia. Syö sitä, jos nieleskelet itkua vaimon valmisruokien keskellä.

Siirry keskustelemaan ongemasti ihanien ja sydämellisten 50+ Ellien seuraan.
Siellä kirjoittelee monta kulinaristia. Aikuisten lasten kanssa riittää ongelmia ja käsittelemme aiheita hienovaraisesti.

 

Osaatko itse laittaa ruokaa? Minä tunnen useita perheitä joissa pelkästään mies on ruoanlaittaja, ja homma toimii loistavasti. Jos olet hyvän ruoan ystävä, niin siinä olisi jo oivallinen lähtökohta opetella hyvä ruoanlaitto, ja vaimo voisi sitten tehdä muita taloustöitä.

 

Ihan reippaasti alat vaan opettelemaan, vaimolle elä ainakaan sano "että sinun ruokasi eivät maistu hyvälle" siitä taatusti kukatahansa loukkaantuu, kun tuskin hän tarkoituksella on huono ruuanlaittaja. Voisit aloittaa vaikka salaattien teosta, ne käyvät teollistenkin ruokien lisukkeeksi ja siitä kun vaimosi hoksaa että pidät ruuanlaitosta voisitte vaikka yhdessä alkaa niitä ruokia tekemään...esimerkiksi.

Ruuanlaitto yhdessä on hauskaa. =)

 

Täällä toinen nainen, joka ei tee ruokaa juuri lainkaan. Meillä kaikki sapuskat tekee mies, kuten miehen kuuluukin tehdä. Ainakin meillä.

Tämäkin vaimo tekisi aina jotain puolivalmisteita, ranskalaisia tai jotain muuta moskaa, mutta mies osaa tehdä "oikeaa" ruokaa, siis tuoreista ja terveellisistä aineksista.

Miksi mies ei voisi itse alkaa sitä ruokaa laittamaan? AP on mielestäni melko hakoteillä, jos olettaa, että vaimo on velvollinen kokkaamaan ja passaamaan miestään. Jos mies olettaa vaimoihmisen olevan myös kokki, olisi tämä ollut ehkä hyvä selvittää jo seurustelun alkuvaiheessa. Kuten minä tein. Kerron tälle miehelleni, etten osaa tehdä ruokaa, ja se sopi hänelle. Minulla on myös aikaisempi elämä elettynä, silloinen mieheni teki myös ruuat, koska en ole koskaan osannut pöperöitä laittaa.

 

MmeX luulen että ap ei sillä tohdi itse alkaa hääräämään siellä keittiössä, ettei vaan loukkaisi vaimonsa tunteita....kenties ei ole siksi edes uskaltanut sanoa mitään sen tyylistäkään.

 

Olen samaa mieltä kuin muutkin, eli opettele tekemään hyviä ruokia ja tehkää niitä yhdessä! Me usein miehen kanssa kokkailemme yhdessä, se on ikään kuin harrastuksemme. Mene tuonne ruokaohjepalstalle ja kysele sieltä hyviä ja helppoja ruokavinkkejä. Ko. palstalla on kyllä hyvin paljon tappelua ja kettuilua, mutta kyllä siellä asiallistakin asiaa on.

 

Ja kuten "aloita tästä" toteaa, käykää nyt pääsiäisenä ravintolassa syömässä, jos pääsiäinen on liian pian uuden harrastuksen aloittamista ajatellen.

 

saatte hyvää ruokaa ja ilon sekä hyödyn yhteisestä harrastuksesta. Voisitte mennä joskus vaikka jollekin ruokakurssille, ainakin Martat järjestävät sellaisia. NIissä on kivaa ja muita samanlaisia tumpeloita, joten ei tarvitse ujostella osaamattomuuttaan.

Ruuanlaitto on kivaa ja sen oppii v a i n tekemällä. Usein ne taitavat äidit eivät tule opettaneeksi taitojaan lapsillee, sillä he eivät luota toisen tekemisiin!

Olen oppinut ruuanlaittotaitoni itse tekemällä. Äitini oli itse tumpelo siinä, joten kotoa sain opiksi pottujen keiton ja läskisoosin.

Aluksi käytin keittokirjaa apuna, mutta taidot harjaantuvat pian ja nykyisellään luon reseptini itse joko kaupassa ostoksilla tai katselemalla, mitä kaapissa on. Hyvää ja halpaa ruokaa syödään joka päivä, mutta maku on ihana, vaikka itse kehunkin.

Alkakaahan kokata yhdessä, opitte molemmat ja saatte ohessa paljon muuta mukavaa elämäänne. Naiset muuten nauttivat suunnattomasti oman miehen valmistamasta herkkuruuasta.

 

Ja lisäyksenä vielä tosiaan, että ole hienotunteinen vaimollesi. Voit vaikka varovasti aloittaa että haluat hemmotella häntä ja ensi alkuun kokeilla vaikka tarjota ruoka vaimollesi silloin tällöin, ja sitten vähä vähältä ruveta kokkaamaan enemmän.

 

Täällä toinen nainen, joka ei tee ruokaa juuri lainkaan. Meillä kaikki sapuskat tekee mies, kuten miehen kuuluukin tehdä. Ainakin meillä.

Tämäkin vaimo tekisi aina jotain puolivalmisteita, ranskalaisia tai jotain muuta moskaa, mutta mies osaa tehdä "oikeaa" ruokaa, siis tuoreista ja terveellisistä aineksista.

Miksi mies ei voisi itse alkaa sitä ruokaa laittamaan? AP on mielestäni melko hakoteillä, jos olettaa, että vaimo on velvollinen kokkaamaan ja passaamaan miestään. Jos mies olettaa vaimoihmisen olevan myös kokki, olisi tämä ollut ehkä hyvä selvittää jo seurustelun alkuvaiheessa. Kuten minä tein. Kerron tälle miehelleni, etten osaa tehdä ruokaa, ja se sopi hänelle. Minulla on myös aikaisempi elämä elettynä, silloinen mieheni teki myös ruuat, koska en ole koskaan osannut pöperöitä laittaa.

Hyvä että miehesi osaa, mutta saanen kysyä millainen nainen (tai mies yhtä hyvin tänä päivänä) ei viitsi tai halua opetella ruoanlaittoa?

 

Hyvä että miehesi osaa, mutta saanen kysyä millainen nainen (tai mies yhtä hyvin tänä päivänä) ei viitsi tai halua opetella ruoanlaittoa?

Varmaan samanlainen, joka ei osaa/viitsi itse hoitaa lapsiaan, leikata hiuksiaan, ommella vaatteitaan, korjata tietokonettaan, huoltaa autoaan, remontoida asuntoaan, rakentaa kesämökkiään jne. Aika moni mies ja nainen teettää nämä hommat suosilla jollakin muulla.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät osaa kaikkea eikä tarvikaan. Sitä varten on kehittynyt vaihtotalous, jossa palveluita saa rahalla. Pienoiskoossa ja ilman rahanvaihtoa sama toimii perheessä, jossa sisäinen työnjako voidaan järjestää kunkin kykyjen mukaan.

Uskokaa tai älkää, naiset eivät synny keittotaitoisina, joten jos taito on jäänyt saamatta/hankkimatta ei siinä paljon XX-kromosomit auta. Minäkään en osaa laittaa ruokaa, joten meilläkin syötäisiin eineksiä ellei mieheni olisi loistava kokki. Kas kummaa, pysyy se kapusta miehenkin kourassa!

Ap:lle sanoisin että siitä vaan kokkaamaan itse, jos vaimon keittotaidot eivät miellytä. Pahinta mitä voit tehdä on arvostella hänen keitoksiaan. Muutenkin on aika tökeröä verrata nyksää eksään: mitäs menit vaihtamaan jos kerran huonomman sait vaihdossa? Vai kyllästyikö eksä passaamaan kiittämätöntä miestä ja pakkasi kimpsunsa? Kaikkea kun ei voi kukaan saada...

 

MmeX luulen että ap ei sillä tohdi itse alkaa hääräämään siellä keittiössä, ettei vaan loukkaisi vaimonsa tunteita....kenties ei ole siksi edes uskaltanut sanoa mitään sen tyylistäkään.

Ja pah! Ei tohdi.....valtaosa miehistä haluaa, että nainen tekee ruoan. Se siitä tohtimisesta. Eikä toisen tekemästä ruoasta tarvitse mitään ikävää sanoakaan - sen kun tekee itse parempaa! Meillä ruoan valmistaa mies.

 

Ihan kuin naisen tehtävä parisuhteessa olisi pääasiassa olla kotiapulainen... En suostuisi.

 

MmeX luulen että ap ei sillä tohdi itse alkaa hääräämään siellä keittiössä, ettei vaan loukkaisi vaimonsa tunteita....kenties ei ole siksi edes uskaltanut sanoa mitään sen tyylistäkään.

Ja pah! Ei tohdi.....valtaosa miehistä haluaa, että nainen tekee ruoan. Se siitä tohtimisesta. Eikä toisen tekemästä ruoasta tarvitse mitään ikävää sanoakaan - sen kun tekee itse parempaa! Meillä ruoan valmistaa mies.

Sen kuvan minä nyt ap:n tekstistä sain.Kenties tämä mies on toisenlainen eikä suoraan oletakaan että nainen kokkaisi, mutta kun se nainen nyt on sen roolin ottanut niin kuinka saada se muutettua...tätä minä luulin ap:n tarkoittavan.

Toki on niitäkin ketkä haluaa että nainen kokkaa, mutta onko ap sellainen?

Ja meillä se kokkaaja olen yleensä minä, mukavaa on kokata yhdessäkin ja pysyy se kapusta miehenkin kädessä...minä vaan yleensä haluan itse ottaa sen pois. =)

 

Muutimme nuorena 21v asumaan yhteen ja ruoanlaitto kokeiluja tuli tehtyä ensimmäisenä vuonna. Innostuin tekemään ruusukaali ruokia ja sen seurauksena mies ei suostu syömään yhtäkään ruusukaali ruokaa. Joskus kaupassa nauretaan ,jos nähdään ruusukaaleja. Ruusukaali villitys lähti vegetaarisesta hullutuksesta, mutta makkara on nyt poikaa..
Lihakastikkeita tehdessä liha jäi silikoonisitkos asteelle. Ja boston kakkua tehdessä, pulla nousi liiasta hiivasta uunin kattoon ja paloi yläpuolelta mustaksi.
Silloinen poikaystävä, nykyinen mieheni teki herkullisia, ainaki sanoi tekevänsä ruissämpylöitä, sämpylöistä tuli kivenkovia leipiä.
Kiisseleistä saattoi tulla limapallero keittoa..

Meillä on kaksi kulinaarisilla nautinnoilla opetettua poikaa, he antavat rehellistä palautetta ruoan laitosta. Nyt olen jo päässyt samaan kategoriaan äitini kanssa. Saavuttanut hyväksynnän poikieni silmissä, teet yhtä hyvää ruokaa kuin mummo.

 

akalla joka ei osaa laittaa ruoka ei tee mitään kiertoon vaan.
en pitäis päivääkään.
sama juttu jos joutuisin siivoamaan tai pesemään pyykkejä.

 

akalla joka ei osaa laittaa ruoka ei tee mitään kiertoon vaan.
en pitäis päivääkään.
sama juttu jos joutuisin siivoamaan tai pesemään pyykkejä.

Sinun akan asema taitaa olla sama kuin kakan. Yhhyh.

 

Nyt saan varmasti kaikkien naisten haukut niskaani, mutta yritän kuitenkin:

Eli vaimoni on kaikin puolin ihana ja sopiva ihminen mulle. Hänen ruoanlaittotaidossaan sen sijaan olisi parantamisen varaa, hän tekee tai lämmittää epäterveellisiä, rasvaisia ja teollisia ruokia. Ei oikein osaa kai maustaa itse, tai tehdä kunnolla ruokaa alusta loppuun. Hänen äitinsä kyllä tekee hyviä ja terveellisiä ruokia, eli ei ainakaan siitä johdu.

Entinen vaimoni osasi tehdä kunnon ruokia, joten olen "päässyt hyvän makuun", eli tiedän mitä voisi olla. Toki voisin itsekin opetella tekemään ruokia, mutta mistähän sitä lähtisi liikkeelle, enkä haluaisi loukata vaimoani kun hän kuitenkin TEKEE mulle ruokia. Kaikkien vaimot eivät tee, mutta melkein sekin olisi sitten toisaalta parempi,niin opettelisin itse tekemään...

Kertokaa mitä tässä pitäisi tehdä. Muut herkuttelevvat pääsiäisenäkin lampaan paisteilla ja kastikkeella ja salaatilla, meillä on varmaan taas jotkut valmislihapullat ja valmis-valkosipuliperunat ja punajuurisalaatti.

Miksi teillä pitäs olla niinkuin naapurissa? Tiedän monia perheitä, joissa mies kokkaa. Miksette te voisi olla sellainen perhe?

 

akalla joka ei osaa laittaa ruoka ei tee mitään kiertoon vaan.
en pitäis päivääkään.
sama juttu jos joutuisin siivoamaan tai pesemään pyykkejä.

Sinun akan asema taitaa olla sama kuin kakan. Yhhyh.

vastineeksi laitan kotia, rassaan autoa, vien syömään, ulkomaille, teatteriin jne. tuon kukkaa ja sukkaa, hoidan lapsia, hyväilen ja hellin, rakastelen rajusti ja rakastan isosti.

 

akalla joka ei osaa laittaa ruoka ei tee mitään kiertoon vaan.
en pitäis päivääkään.
sama juttu jos joutuisin siivoamaan tai pesemään pyykkejä.

Sinun akan asema taitaa olla sama kuin kakan. Yhhyh.

vastineeksi laitan kotia, rassaan autoa, vien syömään, ulkomaille, teatteriin jne. tuon kukkaa ja sukkaa, hoidan lapsia, hyväilen ja hellin, rakastelen rajusti ja rakastan isosti.

Miksi kuitenkin sanot vaimoa akaksi? Ei tuollaista kieltä sivistynyt ja naista vertaisenaan pitävä mies käytä. Sinulle taitaa olla tärkeää olla "perheenpää" ennemmin kuin tasa-arvoinen puoliso. Kannatat patriarkaalisuutta vielä 2000-luvulla. Vanhanaikaista sanon minä.

 

AP:n sijassa tekisin niin, että sanoisin puolisolle haluavani opetella ruoanlaittoa ja siitä sitten vähitellen yrittäisin opetella yhden ruokalajin kerrallaan. Kyllähän nykyään ihan tasapuolisesti kaikille 7. luokkalaisillekin opetetaan ruoanlaiton perusteet sukupuolesta riippumatta, joten miksei sitä aikuinen mieskin voisi opetella, jos kerran tuollaiset 13-vuotiaatkin sitä kykenevät tekemään.

Itse inhosin peruskoulussa aikoinaan kotitaloutta, mutta kun muutin omaan kotiin vanhempien luota, niin äkkiä loppuivat rahat kesken, kun olisin halunnut käydä syömässä vain ulkona pitsalla jne. Einekset taas maistuivat suussani pahalta, kun olin tottunut äidin tekemään kotiruokaan. Ratkaisuksi osoittautui oma päättäväisyys. Ostin kunnollisen keittokirjan ja siitä sitten yksi ruokalaji kerrallaan opettelin ruokia.

Koteihin kannetaan myös ilmaisjakeluna vaikka minkälaisia kauppojen mainoksia, joissa on usein kokeilemisen arvoisia ruokaohjeita.

Nyt voin sanoa olevani ihan hyvä ruoanlaittaja. Monta vuotta ruoanlaitto oli pakkopullaa, mutta kun taidot kasvavat, niin sitä innostuu ruoanlaitosta. Olen myös todennut, että jos jotakin asiaa on pakko tehdä, niin omaa asennetta voi muuttaa siihen suuntaan, että se ikäväkin asia rupeaa tuntumaan mukavammalta. Entinen inhokkiaine koulusta onkin nykyään ihan kivaa.

Meillä muuten minä ja mieheni teemme ruokaa vuorotellen ja yhdessäkin. Sillä tavoin ruoanlaitosta ei tule liian raskas urakka. Huomaan itsekin kyllästyväni ruoanlaittoon ja turvautuvani puolieineksiin, jos ruoanlaittoa on liian usein (esim. miehen työmatkojen aikana). Tauko ruoanlaitosta (joko niin, että mies tekee ruokaa välillä tai niin, että minä urakoin ruokia pakastimeen, jolloin ei tarvitse tehdä ruokia jatkuvasti) auttaa säilyttämään mielenkiinnon kokkaamista kohtaan.

Ruoanlaitossa on se hyvä puoli, että voi opetella juuri niitä ikiomia lempiruokia. Minä inhoan eineslihapullia, mutta itse tehtynä ne ovat suurta herkkua (tietysti itsetehdyn perunasoseen ja ruskean sipulikastikkeen kera).

Säästöäkin tulee kivasti. Esimerkiksi juhlaruokana itse kokattuna pihvit maksavat noin puolet vähemmän verrattuna ravintolassa syötyyn pihviin. Pihvin kanssa esimerkiksi lohkoperunat ovat ihania ja valmistuvat pilkkahinnalla (perunoita, mausteita, ruokaöljyä).

Minusta sinun ei missään tapauksessa tarvitse moittia vaimoasi. Hän tekee varmasti parhaansa. Jos hänen tekemänsä ruoka ei kelpaa, tee itse tai kustanna perhe ravintolaan!

Ei pidä myöskään verrata ex-vaimoa ja nykyistä vaimoa keskenään. Varmasti nykyisessä vaimossasi on myös niitä puolia, joissa nyxä on parempi kuin exä.

 

akalla joka ei osaa laittaa ruoka ei tee mitään kiertoon vaan.
en pitäis päivääkään.
sama juttu jos joutuisin siivoamaan tai pesemään pyykkejä.

Sinun akan asema taitaa olla sama kuin kakan. Yhhyh.

vastineeksi laitan kotia, rassaan autoa, vien syömään, ulkomaille, teatteriin jne. tuon kukkaa ja sukkaa, hoidan lapsia, hyväilen ja hellin, rakastelen rajusti ja rakastan isosti.

Miksi kuitenkin sanot vaimoa akaksi? Ei tuollaista kieltä sivistynyt ja naista vertaisenaan pitävä mies käytä. Sinulle taitaa olla tärkeää olla "perheenpää" ennemmin kuin tasa-arvoinen puoliso. Kannatat patriarkaalisuutta vielä 2000-luvulla. Vanhanaikaista sanon minä.

vanha savolainen hellittelysana vaimolle ja toisekseen vaimon kannattaa sitä vanhanaikaisuutta myös. Niin että meillä kaikki ovat tyytyväisiä ja onnellisia kun ei yritetä väkisin olla niin tasarvoisia että päähän koskee. Tasaarvoa voi olla sekin että hommat jakautuvat tasapuolisest mutenkin kuin niin että kaikki tekevät samoja hommia.

 

Ihmettelen koko keskustelua, kun tuntemani alle 35-vuotiaat miehet osaavat tehdä ruokaa... Varmasti tämän vanhemmatkin osaavat, mikäli vaan haluavat. Monissa tietämissäni parisuhteissa mies tekee ruokaa mielellään.

Ap, ostakaaa muutama hyvä keittokirja ja alkakaa tekemään ruokaa _yhdessä_. Esimerkiksi Aura Liimataisen "Parasta kotiruokaa" sisältää monia hyviä ruokaohjeita.

 

Asenteet, mielikuvat ohjaavat toimintaamme. Ilman ajatusta, tai mielikuvaa ei synny minkäänlaista toimintaa.

Mikäli rooliasetemat ovat iskostenuut alitajuntaan viime vuosituhannelta aikaan "Vaka vanha Väinämöinen -Pohjan akka harvahammas", niin kuviot noudattelevat perinteisiä kaavoja äiti- vaimo valmistaa ruoat, siivoaa, tamppaa metot, etc.

Elämme 2000 luvulla, mutta siitä huolimatta vanhat rooliskäsitteet piinaavat ihmisiä edellenkin -"hyvä äiti- hyvä isä", eivät rakennu senbn mukaan, kuinka isä, tai äiti tekee, toimii yksilönä, vaan tärkeintä lapsille on se, että tehdään yhdessä ja lapssilta kysytään "mitä tänään syötäisiin".

Kolmen lapsen isänä ja kahden lapsen isoisänä ruokailu on haaste, jossa voi rakentaa paljonpuhuttua yhteisöllisyyttä.

Onneksi oma äitini oli ennakkoluuloton ja opetti minulle ruoanlaiton perusasiat.
Nämä perusasiat olen siirtänyt omille lapsilleni, jotka taas ovat siirtäneet "perimän" omille lapsilleeen.

Psykiatri Martti paloheimo (1915-2002) julkaisi vuonna 1999 laajennetun painoksen kirjasta "Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat".
Kirjassaan hän käsitteli aihetta laajemmin.

Googlaa:
> suomalaisen lapsuuden haavat<
> ihminen tavattavissa<
>ihminen tavattavissa ry<.

Jälkimmäisellä haulla löytyy 15 sivuinen lainaus mainitusta kirjasta.

Haulla > tuhoisa äitisuhde< löytyy esimerkiksi Tukiesema foorumilla lainauksia Paloheimon kirjan osiosta -Äidit.

Ehkä edelläolevilla hakusanoilla löytyy mahdollisesti vastauksia moniin kysymyksiin, mikäli on valmis kohtaamaan "reaalimaailman".

Quo vadis?, -Carpe diem!