vertaistukea avioliittoa jatkavalle petetylle?

[Sydän kipeänä]

Aviolmiehelläni oli vajaan kuukauden mittainen suhde toiseen naiseen. Tämä päättyi saatuani asiasta tietää ja tilanteen tavallaan valjettua pettäjällekkin. Oli aikalailla ilmeisesti niin kaksoiselämää kuin voi olla, kaukana todellisuudesta. Mies ei osaa kertoa syytä pettämiselle.

Avioliittomme on kestänyt 4 vuotta, yhdessä olemme olleet 7 vuotta.. Meillä on kaksi pientä lasta. Elämä on ollut lapsiperheen arkea, mutta yhteisiäkin hetkiä on löytynyt. Seksielämä on ollut olematonta miehen haluttomuuden takia, itse olisin kaivannut paljon enemmän. Miehelläni on paniikkihäiriön takia lääkitys joka haittaa seksiä, eikä hyvin ollut mennyt pettäessäkään.. Meillä on paljon tehtävää jos aiomme selviytyä, se on selvä. Miehellä on myös omat ongelmansa ilmiselvästi setvittävinä. Molemmilla on kuitenkin tahto jatkaa. Rakkautta on. Pariterapiaan olemme lähteneet ja takana on jo joitain käyntejäkin.

Toisina päivinä pystyy elämään ihan ok ja arki sujuu. Toisina päivinä putoaa pohja pois eikä itkusta ole tulla loppua. Tahtoisi vain ajan kuluvan nopeammin niin että kipu haalistuisi ja jäisi enemmän taustalle. Joinakin hetkinä usko meinaa loppua, kun kipu viiltää sydäntä eikä saa oikein henkeä. Toisena hetkenä selviytyy päivistä ihan hyvin ja toivoa on paljonkin. Tuore asia on, ja siksikin mielessä päivittäin (ei onneksi enää aivan jokainen minuutti) ja elämää joutuu elämään päivä kerrallaan.

Nyt taas sattuu niiin paljon. Itku tuli rajuna ihan puun takaa parin päivän rauhallisemman olon jälkeen. Pikkuinen tuossa leikkii vieressä ja mietin tätä elämää. Miksi sen pitää satuttaa niin kovin, tottahan se on se oma mies joka satuttamisen teki, valinnallaan. Nyt vain pitäsi pystyä myös katsomaan omaa valintaani silmiin, ja se on se jatkaminen. Uhri ei voi olla lopun elämää, sillein ei rakenneta minkäänlaista tulevaisuutta. Mutta vielä kipu on liian kova.

Kovasti kaipaisin kuulumisia kohtalotovereilta jotka ovat avioliittoaan jatkaneet, missä menette tänään?

 

[no]

jos miehesi olisi kuolemaisillaan ja heräisi kuitenkin henkiin, niin se olisi ihana asia. nyt kun hän on aiheuttanut surun ja pettymyksen ja tullut kuitenkin takaisin, niin se ei olekaan niin hieno asia? olisi jäänyt sille tielleen? kysymys on omasta kyvystäsi selviytyä pettymyksestä ja antaa anteeksi. pallo on sinulla ja tulevaisuutenne on sinun käsissäsi, aika outoa, että sinä olet nyt ratkaisija, vaikka et ole tehnyt mitään väärää.
Elämä on valintoja, ehkä valinta olisi helpompi, jos sinulla olisi kymmenkunta lasta ja mökin ikkunat virtsarakosta.

 

[mi]

Saman koin itsekin vajaa vuosi sitten. Eli mies petti ensimmäisenä avioliittovuotena. Sain hänet kiinni pettämisestä tekstarit katsomalla, kun vaistoni aavisteli jotain olevan pielessä. Syynä oli kuulemma miehen masentuneisuus ja kyse ei kuulemma ollut suhteesta, vaan kaveruudesta joka lähti käsistä. Mies ei aluksi myöntänyt, mutta kun todisteet olivat niin selvät, hän lopulta myönsi pettäneensä. Mies oli itsekin henkisesti hajalla paljastuttuaan ja uhkaili tappaa itsensä. Tuntui, että minun, petetyn, piti lohduttaa pettäjää ja vahtia ettei hän tee mitään itselleen. Minua ei kukaan lohduttanut.

Menimme pariterapiaan, joka auttoi siinä mielessä, että sain tietää miten pettämisestä toivutaan, mitä lainalaisuuksia siinä toipumisprosessissa on. Ja että avioliitto voi jatkua uskottomuudenkin jälkeen. Tärkeää on että ollaan ehdottoman rehellisiä toisille ja petetty saa vastaukset pettäjältä kaikkiin kysymyksiinsä. Minulla ainakin oli pää täynnä kysymyksiä. Petetetyn toipuminen on sitä, että raivo- ja itkukohtauksia tulee alussa aika tiheään, ja ne harvenevat ajan kuluessa. Ne tulevat ihan yhtäkkiä pienimmästäkin ärsykkeestä. Pettäjän on pakko kestää ne raivopurkaukset ja yrittää ymmärtää. Minun mies ei välillä kestänyt, vaan alkoi ryyppäämään. Pahimmat riidat aiheuttivat sen, etten nukkunjut koko yönä, vaan itkin tuntikausia. Välillä otin avuksi rauhoittavat lääkkeet, jottasaisin sen verran nukuttua, että voisin mennä töihin.

Kun tapahtuneesta on pian vuosi, huomaan, etten ole saanut raivareita enää aikoihin, ja katkeruuskin on hävinnyt. Olen kai antanut anteeksi, koska viha vahingoittaisi itseäni ja veisi voimiani liikaa. Luottamus on aika hyvin palautunut. Uskoisin, että kaiken kokemamme helvetin jälkeen mieheni ei tekisi uudestaan samaa virhettä. Kyllä noin tuskallisesta virheestä voi oppia. Uskottomuudesta toipumiseen menee kokemukseni ja kuulemani mukaan noin vuosi.

Älä ajattele että sinussa on jotain vikaa. Et ole ruma,vastenmielinen tai kelpaamaton. Kyllä se pettäjä on se joka teki elämänsä virheen, jos hän kerta sinua rakastaa. Ja kai hän rakastaa, jos haluaa vielä jatkaa kanssasi, eikä lähtenyt sen toisen naisen matkaan.

 

[siinäs taas näki]

Sekä petetty että pettäjä ovat mielenterveysongelmaisia.

 

[christin4]

Olet tainnut itse elää pumpulissa kun luulet että näitä sattuu vain mielenterveysongelmaisille. Älä nouse muiden yläpuolelle. Kyllä pettäminen voi sattua omallekin kohdallesi.

 

[siinäs taas näki]

miten niin? No molemmat vetelevät mielenterveyslääkkeitä unettomuuksissaan ym. ahdistusoireineen.

 

[siinäs taas näki]

... ja juoksevat terapiassa. Ei ne asiat ole terveen ihmisen puuhaa.

 

[christin4]

Kyllä nimenomaan kannattaa käydä terapiassa, jos on kokenut jotain niin raskasta, että ei meinaa voimat riittää edes työssä käyntiin. Minun mielestä on tyhmempää olla menemättä puhumaan asioista ulkopuolisille, jos vaikka parisuhteessa on liian vaikea tilanne, jotta siitä keskenään selvittäisiin. Kumma kun joillekkin terapia tai masennus on niin kamalan tabuja asioita.

 

[christin4]

Rauhoittava lääke ei ole mielenterveyslääke, että tiedoksi vaan

 

[siinäs taas näki]

mutta silloin pitää myöntää olevansa mielenterveysongelmainen. Jos petetty huutaa ja raivoaa niin hänellä on mielenterveysongelma.

realismia, realismia ....

 

[siinäs taas näki]

Rauhoittava lääke ei ole mielenterveyslääke, että tiedoksi vaan

Mikäs se sitten on nimeltään? Mielen kipulääkekö?

 

[christin4]

ja itsekkö olisit hillitty kun viilipytty jos sua olis pettäny rakkain ihmises? ootpä kylmä kun jääkaappi. Tosi tunteeton ihminen

 

[siinäs taas näki]

... masennus, unettomuus, ahdistus, paniikkihäiriöt, mielialanaaltoilu esim. raivoaminen ja itkeminen pitkittyessään ovat oireita, joita kutsutaan mielenterveysongelmiksi ja niihin käytettävä lääkitys ovat mielenterveyslääkkeitä ja lisäksi keskusteluhoitoa kutsutaan terapiahoidoksi.

On siis kysymys mielenterveysongelmista.

 

[siinäs taas näki]

ja itsekkö olisit hillitty kun viilipytty jos sua olis pettäny rakkain ihmises? ootpä kylmä kun jääkaappi. Tosi tunteeton ihminen

En ole mutta puhutaan nyt asioista oikeilla nimillä.

 

[sydän kipeänä]

Iso kiitos vastauksestasi mi!

christin4 kirjoittaa asiaa myös, vaikka ei varmasti kannata lähteä näiden tiettyjen kanssa kinaamaan turhasta
..se harmi nimettömänä kirjoittamisessa on että joutuu tekemään sen näille palstoille joissa on paljon provoja ja kylmiä ihmisiä. Muutamissa ihanissa nettiyhteisöissä itsekkin elän mutta niissä ei tästä voi puhua, olen liian tunnistettava. harmi. Sillä pidämme mieheni kanssa tämän salassa lähimmiltä. En halua päivittelyjä jne vaan rauhan rakentaa.. myös turhaa kipua olisi, kun olemme niin läheisiä mm. vanhempiemme kanssa. Kaksi läheisintä ystävää tietää, sillä täydellinen salaus on mahdotonta ja on joku jolle puhua.

 

[hellapiru]

Meidän suhteemme on kestänyt kolmisen vuotta. Noin vuosi sitten sain tietää että mies oli ainakin suhteemme alkuvaiheessa pitänyt yhteyttä toiseenkin naiseen. Väitti ettei kyse ollut kuin puhelinyhteydestä mutta meni luu kurkkuun kun löysin herran läppäriltä alastonkuvia tästä toisesta naisesta. Muutama viikko siinä meni pohtiessa maailman menoa ja uhkavaatimusten vs. uskollisuuslupausten jälkeen suhde jatkui.

Sitten taas syksyllä tuli tekstari jossa kyseltiin kuulumisia "pitkästä aikaa". Koska suhteen jatkumisen edellytys on koko ajan ollut että kaikki puhelimeen ja s-postiin liittyvä viestintä näytetään ja kerrotaan, sain tietää että tämä olikin nyt sitten toinen "pano" jossa on käyty "vain kerran joskus". Taas seurasi itkua ja hampaankiristystä. Tiesinhän minä että mies valehtelee - ei kukaan yhden illan juttu kysele perään monen vuoden jälkeen! Mies myönsi kyllä että tähänkin naiseen oli tullut pidettyä yhteyttä minunkin aikana, mutta "vain tekstareilla silloin tällöin" ja vain sen tähden ettei ole kehdannut sanoa toiselle että lopettaa yhteydenpidon ! No huh-huh. Kyllä itsekin nyt taas tätä kirjoittaessani totean että voihan venäjä kuinka s-tanan tyhmä minäkin olen... (kun siis edes kuuntelen tuollaista paskaa).

No jokatapauksessa taas jatketaan. Onhan mies kiltti ja kaikinpuolin ihana (muuten). Pelin henki on kuitenkin se että mihinkään ei hänellä ole oikeutta mennä yksin, tarkoitan siis iltamenoja, ja aika ajoin tarkistan kännykän lokin ja luen s-postitkin.
Ja silti mielessä kaikertaa vähintään pari kertaa kuukaudessa, ainakin heti silloin jos mies soittaa töistä lähtiessään käyvänsä kotimatkalla "jonkun" kautta. Sama asia jos itse olen illalla poissa, ja mies kotona niin mietin kieltämättä että mitäpä tuo puuhastelee, onko edes kotona ?!
Ja sitten taas joskus käy sääliksi kun hän on nykyisin niin tossun alla, mutta mielestäni kuitenkin saa alistua tähän koska on itse soppansa keittänyt.

Saa nähdä tuleeko luottamus koskan takaisin ?

 

[christin4]

Oletko "siinä taas näki" itse koskaan kokenut mitään vaikeaa elämässäsi?

 

[siinäs sen näki]

On kuitenkin hyvin tärkeää myöntää olevansa kuitenkin ongelmainen edes itselleen. Se näkyy kuitenkin myös ulospäin vaikka sairautta peittelisikin. Valitettavasti.

Supi, supi sitten vaan. Kuiskataan ettei kukaan kuule: teillä on mielenterveysongelmia ......... molemmilla.

 

[christin4]

Itselläs taitaa olla sellainen ongelma että olet narsisti. Katso sanakirjasta mitä se tarkoittaa.

 

[siinäs nyt näki]

Oletko "siinä taas näki" itse koskaan kokenut mitään vaikeaa elämässäsi?

Juu on. Ihmiset vetelevät vaan pilvinpimein mielenterveyslääkkeitä ja sanovat olevansa terveitä.

 

[siinäs nyt näki]

Itselläs taitaa olla sellainen ongelma että olet narsisti. Katso sanakirjasta mitä se tarkoittaa.

Taidat itse olla? Olen tottunut siihen, että se joka "haukkuu" on lopulta itse sitä.

Näin sanovat myös ammattilaiset.

 

[christin4]

Ikävää että tänne kirjoittelee viisastelijat, jotka eivät edes yritä auttaa niitä, jotka toivovat vertaisapua. Petettyjä on paljon, jos kerran joka toinen suomalainen pettää parisuhteessa. Siitä usein vaan vaietaan liian kipeänä asiana, vaikka asiasta olis tärkeä puhua ja saada tukea saman kokeneilta ja neuvoa, kuinka siitä voi selvitä. Ajan kanssa siitä hyvin usein selvitään ja opitaan.

 

[siinäs taas näki]

Elämä ei ole vaan paapomista vaan myös usein realismiin herättämistä.
Realismi on useille ikävä asia. Mutta usein se auttaa parhaiten, vaikka aluksi kirpaisee.

 

[christin4]

Jos sulla ei ole antaa aloittajan kaipaamaa vertaistukea niin ehkä kannattais etsiä toinen aihe jossa voit antaa elämänohjeita ylhäältäpäin.

 

[pilleri-ville]

Juu mene sinä "siinäs nyt näki" vaikka Kelan kassalle väittelemään mielenterveysongelmista ja -lääkkeistä!