Taas yksin

[Jonsku77]

En tiedä, onko tämä oikea paikka kirjoittaa asiasta, mutta haluaisin kuitenkin kuulla toistenkin mielipiteitä ja kysellä, onko minulla kohtalotovereita. Siis taas yksin. Viikonloppu alkamassa ja minä tyttäremme (5kk) kanssa taas kotona kahdestaan. Isin menojalkaa alkoi taas vippasta ja pitihän se rankan työviikon päätteeksi päästä rentoutumaan baariin kavereiden kanssa. Huomenna sitten taas keskustellaan ja mieheni lupaa olla seuraavan viikonlopun kotona meidän kanssa. Odotan tulevaa viikonloppua kun kuuta nousevaa ja kun se koittaa, niin taas olemme tytön kanssa kaikista lupauksista huolimatta kahdestaan. Lähes kaikki viikonloput menevät samalla mallilla. En jaksa enää tätä oravanpyörää... Mitä siis pitäisi tehdä? Hoidan jo muutenkin lastamme paljon itsekseni. Viikonloppuisin hoitohommia voisi jakaa, mutta olen aina viikonloppuna yksin. Olen sanonut asiasta miehelleni, mutta muutosta ei vaan tunnu tulevan - lupauksista huolimatta.

 

[gygyg]

Jätä se. Sit sen on pakko hoitaa lasta ainakin joka toinen viikonloppu.

 

[toinen yksinäinen]

Hei!
Sympatiat sinulle ja voimia kovasti. Meillä tilanne ei kyllä ole sama sillä mies ei ole kovinkaan monesti ollut baarissa vauvan syntymän jälkeen (6,5kk) mutta tuo yksin oleminen kuulostaa niin tutulle!!! Meillä yksin olon tosin aiheuttaa se että mies on AINA töissä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Ainahan se on paljon töitä tehnyt mutta nyt kun ole itse päivät kotona (aiemmin vuorotyötä ja opiskelua) siihen kiinnittä enemmän huomiota. No joo, eihän minun tässä pitänyt synkistellä ja valittaa omasta kohtalosta, halusin vaan toivotta sulle jaksamista!

 

[ccccccccccccccc]

no jaksamista tosiaan!
mulla jotain samaa kuin edellisellä: mies on AINA töissä. jonkun terapeutinkin ohjeen mukaan annoin tänäänkin hetken aikaa "hengähtää" kun mies tuli klo 20 töistä. luki kyllä lapselle iltasadun ja laittoi sänkyyn (minä puin tein iltatoimet, annoin iltamaidon ja pesin hampaat...), sitten söi leipää (laitoin leivän & co pöytään...), kun nousi pöydästä ja minä avasin suun sanoakseni että haluan jutella, mies ilmoitti lähtevänsä äidilleen kylään. 50min kotiintulonsa jälkeen, klo 20.50.
siis että muakin tympäisee...

 

[Mimosa`]

No onpa syvältä... Mitä jos tuumaat miehellesi huomenna aamulla, että tänään on sitten mun vuoro lähteä tuulettumaan, pumppaat maidot (jos vauva syö rintaa) jääkaappiin, ja lähdet ulos, tekemään mitä haluat... baariin, leffaan, kaverille... Ja toistat tämän saman kaavan niin pitkään, kuin miehesikin toistaa omaansa. Yhtäläinen oikeus sullakin on vapaa-aikaan, on se kotona vauvan kanssakin olo oma "työmaansa"...

Tsemppiä ja Voimia!

 

[Ringblom]

No aika epäreilulta kuulostaa. Hoitaako miehesi lasta kuitenkin joskus? Siis osaako? Jos miehesi tulee kuitenkin hyvin vauvan kanssa timeen niin lähde joku viikonloppu yksin johonkin vaikka koko päiväksi! Silloin miehesi saa hoitaa vauvan yksin ja huomaa, ettei se todellakaan ole mitään kevyttä hommaa ja lekottelua. Kuulostaa myös siltä, että miehesi ei oikein kunnioita sinun toiveitasi ja halua viettää aikaa yhdessä perheenä. Yritä istuttaa miehesi alas ja keskustella asiasta vakavasti. Kannattaa toimia ja yrittää kaikin keinoin saada mies ymmärtämään, ennenkun tilanne menee liian pahaksi ja väsyt siihen täysin.

Sinullakin on oikeus omaan aikaan, muista se. Ja miehesi ei enää voi tehdä mitä huvittaa nyt kun hänellä on perhe. taitaa olla miehelläsi kasvun paikka ja aika ajatella muitakin kuin itseään! Jaksamista sinne!

 

[I]

Minä ainakin vaatisin vastaavasti omaa aikaa. Vaikka sydämestä saattaa kirpaista, niin jätät vauvan hyvien ohjeiden kanssa isän hoitoon ja lähdet itse tuulettumaan. Ihan vaikka vaan kahville kaverin kanssa. Minua ainakin harmittaisi ihan mielettömästi, jos mies luulisi olevansa oikeutettu menemään niin kuin haluaa. Suoraan sanottuna minä kerroin mielipiteeni tästä asiasta jo ennen kuin vauvaa edes suunniteltiin, eikä miehellä ollut siihen paljoa vastaan panemista. Muuten olisi jäänyt lapset hankkimatta. Alistumalla kotona olemiseen annat kierteen jatkua. Vain sinä itse voit sen katkaista. Jos todella haluat miehen jäävän kotiin viikonloppuisin, pane hänet hoitamaan lasta. Näin lapsen ja isän välille muodotsuu kiinteämpi suhde ja hänen luultavasti tekee itsekin mieli jäädä kotiin sinun ja lapsen kanssa. Hän myös ehkä tajuaa silloin, että se lapsen hoito ei ole aina niin herkkua tai helppoa.

 

[Toinen]

Hei, meillä on sama tilanne kuin ap:llä, vauva vaan on jo taapero, yli yksivuotias. Meilläkin aina luvataan, mutta enää en jaksa edes uskoa noihin lupauksiin, kotona olosta ja ryyppäämättäolosta. Olen sanonut, että, jos tämä meno ei lopu, me lähdemme. Nyt mies itkee sitten kännissä sitä, kun minä jätän hänet. Hmm... Olen kokeillut L:n vikkiä jä jätin pojan isänsä kanssa kotiin ja lähdin itse kaverini kanssa viiheteelle. Lopputulos: lapsemme oli hoidossa mummolassa ja isänsä kuudelta su-iltana kännissä, kun minä tulin kotiin. Joten ei toimitnut sekään meillä. Ehkä ainut oikea ratkaisi olisi lähteä, mutta millähän vaan saisin siihen voimaa jostain? Olen monta kertaa jo päättänyt, että nyt saa olla, mutta täällä me edelleen ollaan...

 

[Riina6]

Onko teillä mitään yhteistä koko perheen harrastusta? Me olemme käyneet sunnuntaisin vauvauinnissa ja se on todella mukavaa. On kiva päästä tekemään jotakin yhdessä kodin ulkopuolella. Uinnin jälkeen menemme usein jonnekin kivaan paikkaan syömään ja vauva (5kk) on tavallisesti uinnin jälkeen niin sippi, että nukkuu pöydällä turvakaukalossa. Saamme siis mieheni kanssa syödä ja jutella ihan rauhassa, eli on vähän kahdenkeskistä aikaa. Yhteiset menot ja puuhat lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta.

 

[ohikulkija2]

Ap:n ja Toisen ongelmat taitavat olla jo sitä luokkaa, etteivät ne ihan vauvauinnilla ratkea. Alkoholisimi on vakava sairaus. Voimia teille tosiaankin.

 

[Aioli]

Minusta alkuperäisen tilannekuvaus ei anna perusteita diagnosoida alkoholismia.
Selvältä silti näyttää, että ap:n miehellä on ongelma vastuunkannon ja prioriteettien kanssa. Ihan liian tyypillistä taitaa olla tuo, että tuoreella isällä on hankaluuksia hahmottaa uutta paikkaansa perheessä siihen kuuluvine vastuineen ja tukea äitiä. Tätäkin voi kai käytännössä merkitä se, että isän rooliin tunnetusti kypsytään hitaammin.
Vaikka tilanne on takuulla yleinen, kannattaa varmasti vaatimalla vaatia, että istutte alas ja keskustelette tilanteesta. Ei ole todellakaan ok, että toinen liehuu kaiket viikonloput baarissa vastoin toisen toiveita ja rikkoo toistuvasti lupauksiaan. Kylä yhteiselämä ja lapsen kasvattaminen yhdessä edellyttää luottamusta, kunnioitusta ja vastuunjakoa.
Minkähän ikäisiä olette? (Onko nuorella isällä jäänyt kaverivaihde päälle.) Millainen tunnelma teillä on kotosalla silloin kun mieskin on siellä? (Pakeneeko mies kriisiytynyttä tilannetta baariin?) Oliko lapsi toivottu? (Kieltäytyykö mies vastuusta, koska lapsi oli sinun projektisi?) Oletteko ennen vauvan syntymää ehtineet keskustella siitä, millaisia käsityksiä teillä on isän ja äidin roolista perheessä? (Ehkä teillä on erilaiset käsitykset siitä, millaista perhe-elämää haluatte viettää.) Mitä olette sopineet työnjaosta? (Ehkä miehesi pitää luonnollisena, että äiti vastaa lapsenhoidosta.)
Voimia sulle ap ja kaikille muille vastaavassa tilanteessa!

 

[jade x]

moi.

itse olen samanlaisessa tilanteessa ollut kuin sinä ja tietyllä tavalla tilanne on vieläkin päällä. poikamme on nyt 1,5v ja ekat puolivuotta meni hyvin..oltiin perheenä. sitten mies aloitti ne ryyppäilynsä..pikkuhiljaa kasvatti määrää.ei juonut viikonloppuisin,mut saatto kadota viikolla ryyppään ilmoittamatta ja joskus moneksikin päiväksi. monta kertaa istutin sen alas puhumaan ja ilmaisin etten siedä tollaista ja ettei minun kuulu yksin hoitaa lasta.vastuu tulisi miehenkin ottaa. ei todellakaan auta yhteinen harrastus näihin ongelmiin,ongelma on liian syvä. koitin myös kaikki nuo,että kävin itsekin viihteellä joskus,mutta se tehosi vain ehkä viikoksi,kunnes ukko oli taas menossa. nyt sitten viikko sitten sanoin että kiitos mulle riitti,en jaksa enää. heitin pihalle..mahdollisuuksia olen antanut miljoonan,enää en jaksa. nyt sitten riidellään elatuksista ja mies ryyppäilee kaverijengeissä. helpommalla olisin päässyt jos olisin aiemmin luovuttanut..mies on siis 25v ja vissiin vielä kaverivaihe päällä. nyt sit koitetaan tässä voimistua,voimiahan tämä vaatii että kestää eron. mutta kaipa aika auttaa joskus..että voimia sinne,mitä teetkin. mutta kannattaa kyllä laittaa kova kovaa vastaan,ettet ,masennu,kuten minulle kävi.

tässä oli mun tarina..jos vähän auttoi..

 

[mie35]

monikin on kertonut kuukautisten muuttuneen runsaammiksi synnytyksen jälkeen.
niin mullakin.
mutta onko se nyt sitten yhtä runsasta vuotoa loppuajan (viiskymppiseksi?)?
mulla lapsi reilu 2v ja vuodot PALJON runsaampia ja päivän pitemmän ajan kuin ennen. ennen oli 6pv, nyt vuotaa 7-8pv.
ehkäisy on kondomi, koska en hormoneja halua ja toinen lapsi on ajatuksissa.

 

[Minä ja Vauva]

Juuri tämänkaltaisen asian takia päätin tehdä lapsen yksin. Isä on kyllä kuvioissa (auttaa paljon) mutta viikonloput rilluttelee edelleen. Meillä toimii kahden talous hyvin, olen siis paperilla yh, käytännössä yhteishuoltajuus. Eikä minua haittaakaan tuo isän viikonloppuryyppäys, eipä TARVITSE antaa lasta isälleen! Toivottavasti vaan kasvaisi aikuiseksi ennenkuin vauva ymmä'rtää isänsä touhuja.

 

[huhhuh...]

Onpa täällä hirveästi alkoholiongelmaisten puolisoita!! Tuntuu kurjalta teidän ja lastenne puolesta. Ei se ole todellakaan normaalia eikä ainakaan minusta ok, että miehet/isät vetää lärvejä viikonloppuisin yksin tai kaveriporukassa saatikka että viikolla häippäsevät päiväkausiksi jonnekin. Itse en sellaista touhua katselisi pitkään.

Luin tätä ketjua, koska itsekin tunnen oloni välillä yksinäiseksi lapsen kanssa kun mies tekee pitkää päivää töissä, mutta tuo alkoholismi on asia erikseen. Hakekaa ihmeessä apua, pitäkää miehillenne vakava puhuttelu ja vetäkää sitten omat johtopäätöksenne.

Tsemppiä kaikille!!

 

[Minä:]

Tämä menee nyt hieman aiheen vierestä, mutta miettikää vakavasti millaisen lapsuuden haluatte lapsillenne antaa. Oman mieheni äiti on alkoholisti ja siitä syystä hän ei misssään tilanteessa halua että lapsemme joutuu näkemään meitä vanhempia humalassa. Siis ei hän mikään absolutisti ole, vaikka tosi harvoin kyllä käy nykyään missään. On itseasiassa tainnut kerran käydä baarissa tyttömme syntymän jälkeen (nyt tyttö 7kk). Hän itse joutui näkemään ja kokemaan niin hirveitä asioita alkoholin takia koko lapsuutensa ja nuoruutensa ettei soisi sitä kenellekkään. Minullekkaan ei ole edes kaikkea kertonut, ei kuulemma kukaan tiedä kaikkea. On sanonut että kertoo aikanaan.

Kuten sanoin tämä nyt ei liity varsinaisesti aiheeseen mutta jäin vaan miettimään että juoko Ap miehesi kotona? Toivottavasti ei, sillä vauvalle/lapselle luo valtavaa turvattomuudentunnetta kun äiti tai isä muuttuu yhtäkkiä erilaiseksi alkoholin seurauksena. Minä en ikimaailmassa haluaisi että lapseni joutuu pelkäämään siksi että isän tai äidin pitää saada juoda. Toki jompikumpi vanhemmista voi ottaa silloin tällöin kaljan tai pari ja osoittaa myös sen että alkoholia voi nauttia sivistyneesti. Mutta silloin aina toisen vanhemmista pitää olla selvinpäin.

 

[Toinen viikonloppu yk]

Se on monella miehellä tapana, eikä tarvitse olla edes alkoholiongelma! Minäkin vietän viikonloput monesti yksin lasten kanssa koska mies on aina töissä. Tahdosta se riippuu minusta, ihan hyvin hän voisi aikansa organisoida niin että jäisi perheellekin jotain. Mutta näin on nyt marjat meillä. Viikolla minulla taas ei liikene hänelle paljonkaan aikaa koska olen tiiviisti ja pitkään töissä, pystyäkseni olemaan lasten kanssa edes viikonloput. Pitäisin oikeutenani mennä jopa kavereitten kanssa kaljalle tai elokuviin töitten jälkeen, miehen vahtiessa lapsia, mutta en taida sentään raskia. Täytyy mennä kuuntelemaan miehen murheita, muuten hän voi alkaa tuntea itsensä YKsinäiseksi, ja sitähän ei miehet ratkeamatta kestä.

 

[epäileväelli]

no jaksamista tosiaan!
mulla jotain samaa kuin edellisellä: mies on AINA töissä. jonkun terapeutinkin ohjeen mukaan annoin tänäänkin hetken aikaa "hengähtää" kun mies tuli klo 20 töistä. luki kyllä lapselle iltasadun ja laittoi sänkyyn (minä puin tein iltatoimet, annoin iltamaidon ja pesin hampaat...), sitten söi leipää (laitoin leivän & co pöytään...), kun nousi pöydästä ja minä avasin suun sanoakseni että haluan jutella, mies ilmoitti lähtevänsä äidilleen kylään. 50min kotiintulonsa jälkeen, klo 20.50.
siis että muakin tympäisee...

Ai että äidin luo... Joo joo!!

 

[dfdf]

Minusta alkuperäisen tilannekuvaus ei anna perusteita diagnosoida alkoholismia.

Kylla jonkin sorttinen alkoholiongelma on, jos joka viikko dokaa koko viikonlopun. Ongelmakayttajan annosmaarat tayttyvat kylla kahdenkin kapakkaillan aikan, jos on tottunut ottaja ja varsinkin jos viela sunnuntainakin tasoittelee. ..

 

[1111]

Miksi tämä ikivanha viesti piti nostaa?

 

[njaa]

Varmaan siksi, että samaisia ongelmia on monilla muillakin pienten lasten äideillä ja niistä halutaan n keskustella.