Pitäiskö erota?

[Wiiiideo]

Haluaisin mielipiteitä (ASIALLISIA) koskien meidän perhetilannettattamme. Olemme seurustelleet puolisoni kanssa vajaat kaksi vuotta. Meillä on 8kk:n ikäinen ihana poikavauva, eli tulin raskaaksi todella pian seurustelun aloittamisesta. Riidat alkoivat suunnilleen heti plussauksen jälkeen. Muutuin itse kauheaksi hormonihirviöksi, joka raivosi ja itki kaikesta, paiskoin tavaroita ja uhkailin erolla. Mies surffaili netissä pornosivustoilla katselemassa silikonitissejä, kun itse kärsin huonosta itsetunnosta turvonneen olemukseni kanssa. Eikä viitsinyt edes salailla käyntejä multa... ihanaa :/

No raskausaika oli helvettiä ja molemmat odotimme vauvan syntymää kuin kuuta nousevaa. Ajattelimme kai, ettei tää voi pahemmaks enää mennä... Nooooooh, väärin luultu. Riidat jatkuvat edelleen ja hoidan yksin lapsen. Mies käy töissä, harrastuksissa, ulkona jne ja minä hoidan lapsen ja kodin. Omaa aikaa minulla ei juuri ole. Mies on töissä klo 14-00, tulee kotiin ja alkaa surffamaan netissä, jossa vierähtää aikaa aamuyöhön. Menee nukkumaan ja nukkuu yli puolen päivän ja lähtee sit melkein suoraan töihin. Lasta ei nää viikossa siis juuri ollenkaan. Tekee usein pitkiä työputkia. Riidellään edelleen kaikesta, eniten just siitä ku hän ei tee kotona mitään. Tänään hänellä oli vapaapäivä. Hän heräsi klo 13, avasi tietokoneen ja surffaili sillä niin kauan kunnes oli aika lähteä kavereiden luo. Edelleen on samalla tiellä. Ja huominen menee taas töissä.

Kahdestaan emme käy ikinä missään, mieheni ei halua lähteä mun kanssa minnekkään. Mieluumin menee kavereidensa kanssa (+näiden tyttöystävien)... Olen yrittänyt ehdottaa elokuvia, baari-iltaa, stand uppia jne, mutta kuulema mikään ei nappaile.

Olen aikalailla loppuun ajettu ja joudun syömään masennuslääkkeitä. Saan raivokohtauksia ja välillä tuntuu, että vihaan miestäni. Tiedän, että ero on tässä tilanteessa melkein ainoa ratkaisu ja toinen puoli minusta haluaisi sitä, toinen taas ei (poikamme takia)... Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Ja onko tästä vielä mahdollisuus nousta ylös? Vai pitäisikö vaan luovuttaa ja erota.... Olen niin vanhanaikainen, että ydinperhe merkitsee minulle paljon ja siksi haluaisin vielä yrittää. Olemme molemmat tosi nuoria, itse 24 ja mies vasta 22.

 

[wiiiideo]

Ohop, tullut näköjään vähän kirjoitusvirheitä, mut antakaa anteeks

 

[sutinasussu]

Pelasta ittes ja lähde pois. :hug:

 

[kokenut]

Voi kuule! Kerroitkos tuossa minun elämästäni!?
Tuo kuulostaa erittäin tutulta
Meillä lähes sama tilanne.. Yritä puhua miehesi kanssa. Mä tein niin ja n

 

[hivenenhullu]

liian nopeasti tuli teille tuo arki, en usko että tuosta on yhdessä pois pääsyä.. erotkaa ja olkaa tahoilalnne riidattomia ja onnellisia

 

[Kamala]

Puhukaa miehesi kanssa. Mitä sä haluat, mitä miehesi haluaa. Tulevaisuuden suunnitelmista, kaikesta. Jos häntä ei kiinnosta tuon taivaallista puhumiset ja asioiden korjaamiset, taitaa ero olla väistämätön. :/

 

[Pesky Pixie]

No aika ikävältä tuntuu. Sun pitää miettiä, että mitä muutoksia itse haluaisit siihen elämään että haluaisit jatkaa, ja että onko ne muutokset realistisia tavotteita. Sitten istutat miehen samaan pöytään ja kysyt, että haluaako se ihan totta olla yhdessä sun kanssa ja onko se elämäänsä tyytyväinen. Jos on, niin sitten pakkaat kassisi, jos ei, niin sitten juttelette siitä että onko se muutos mahdollinen.

 

[Kamala]

liian nopeasti tuli teille tuo arki, en usko että tuosta on yhdessä pois pääsyä.. erotkaa ja olkaa tahoilalnne riidattomia ja onnellisia

Meille tuli myös miehen kanssa nopeasti arki vastaan, ja alku oli vaikeaa. Mutta molemmilla riitti halua ja tahtoa elää yhdessä, kohta kymmenen vuotta ollaan porskuteltu.

Aina ei kannata heti heittää kirvestä kaivoon.

 

[kokenut]

nyt tökkii tuo viestin lähetys..mutta siis nyt suunta ylöspäin meillä!(jatkoa aikaisempaan tekstiin)

 

[.....]

Painin täällä vähän samankaltaisen ongelman kanssa ja vähän saman kaltainen tilanne meilläkin. Seurusteltiin vain vähän aikaa kun tulin raskaaksi. Ja hormoonit ovat tehneet minusta ikävän ihmisen. Ja vaikka lähes päivittäin mietin, ettei tästä todellakaan tule enää mitään niin silti en haluaisi erota. Ja haluankin vielä katsoa josko minusta tulisi vielä iloinen ihminen ja löydän kaverini uudelleen joiden kanssa voin käydä ulkona jolloin saan varmasti vähän uutta näkemystä elämään. Koska syytän ongelmistamme myös itseäni vaikka meilläkin mies pyörii netissä paljon (tosin pelaa pokeria), eikä osallistu lapsen hoitoon juuri mitenkään, nukkuu vapaa päivinä puoleen päivään (tai kun oli työtön niin alku iltaan ja valvoi aamuyöhön). Hän kyllä lähtisi minun kanssa liikenteeseen ja ollaan käytykin yhdessä ulkona, mutta en ole nauttinut siitä juuri lainkaan. Ollaan ehkä kuitenkin menty sitten miehen mieltymysten mukaan jotka ei todellakaan ole samat kuin minulla. Mutta tässäkin asiassa taidan joutua katsomaan peiliin kun en omia mielipiteitä ole tuonut kunnolla esiin.
Mutta siis aion vielä katsoa josko tilanne parantuisi ajan hiukan kuluessa. Jos tällaista on vielä puolen vuoden - vuoden päästä niin on kait molemmille parempi, että erotaan

 

[.....]

Meille tuli myös miehen kanssa nopeasti arki vastaan, ja alku oli vaikeaa. Mutta molemmilla riitti halua ja tahtoa elää yhdessä, kohta kymmenen vuotta ollaan porskuteltu.

Aina ei kannata heti heittää kirvestä kaivoon.

No näin minäkin haluaisin ajatella, että ei vielä kirvestä kaivoon kun arki tosiaan taisi tulla liian nopeasti ja tilanne saattaa vielä muuttua.

 

[wiiiideo]

Kyllähän tässä itelleen palveluksen tekis jos lähtis pois, mutta tuo pieni ihminen kuitenkin viihtyy isänsä kanssa silloin kun isällä sattuu hänelle aikaa olemaan... Jotenkin sen voimalla jaksaa. Ja mä tiiän, et mun miehellä pyörii sama "erota vai ei"-ajatus päässään. Hänkin vihaa välillä mua ja mun valitusta ja raivokohtauksia ja vaatimuksia, mutta seksi ja ne harvat hyvät hetket pitää meidät yhdessä. Rakkautta en kuitenkaan enää koe, mutta odotan, että tunteet palaisivat jos tilanne korjaantuisi Voi olla, että haaveeksi jää :`(

 

[tytsyjen äiti]

Aika ikävältä teidän tilanne kuulostaa.. Meillä oli miehellä vähän samanlaisia elkeitä kun esikoinen syntyi, hoidin paljon lasta yksin kotona ja mies vietti edelleen lähes "poikamies"elämää. Tulin uudelleen raskaaksi, ja puhuttiin tosissaan asioista, sanoin etten jaksa yksin kahden pienen kanssa, ja menon on muututtava. Nykyään meillä on asiat ihan hyvin, mies on vähentänyt ryyppy/kaverireissujaan, hoitaa tyttöjä niin että mäkin pääsen välillä ulos yms. Eletään ihan normaalia lapsiperheen elämää. Vaatii kyllä muutoksia elämäntapaan jos on tottunut joka viikonloppu menemään tai valvomaan kotona tietokoneella aamuyöhön. Voimia sulle, ja harkitse tarkkaan mikä on teille parhaaksi ja mitä itse jaksat.

 

[.....]

Toivottavasti tilanne paranee oli se sitten suuntaan tai toiseen...

 

[mä, nykyään tyytyväinen]

Avioliittoja on kolmenlaisia: vaikeita, erittäin vaikeita ja suorastaan mahdottomia. Siinä on vaihtoehdot. - Ota topakampi asenne ja pistä mies kuosiin, kyllä sinä siihen pystyt, se on varmaa. Tosin, mikäpä minä olen neuvomaan, kun olen ollut naimisissa vasta 30 v.

 

[a]

Mies ei tainnut olla ihan vielä valmis vastuuseen..Keskustelua ehdotan minäkin, mieluiten niin että on aikaa (viikonloppuna?) ja rakentavassa hengessä vaikka ketuttaisikin. Kerro, että lapsen hoitaminen on raskasta ja tarvitset apua. Sekä sen, miten hän aikoisi toimia isänä, jos lähdette eri teille. Ehkä se havahduttaisi siihen, että suhde omaan lapseen ei ole itsestäänselvyys. Tunteistaan ei kannata murehtia, ne vaihtelevat hyvänkin avioliiton aikana. Pääasia on toinen toisensa kunnioittaminen, välittäminen ja taito keskustella keskenään. Ehkä miehesikään ei voi kovin hyvin eikä oikein osaa hanskata tilannetta muuten kuin välttelemällä.

 

[hippimamma]

uulostaa niin tutulle. Me erottiin kun odotin toista lastamme. Nyt kun erosta on kohta kolme vuotta yritämme uudelleen... Nyt vasta alkaa sujua, mutta vielä on MOLEMMILLA opittavaa. Tuollaisia miehiä täytyy vaan lelliä ja kehua jatkuvasti , jotta heidän itsetunto paranee...ja yrittää vaan purra hammasta.

Kuulostaa että HÄN on masentunut. Ja niin sinäkin taidat olla Toivon että saat ratkaisun tehtyä, joko yksin tai yhdessä.

Ota yhteyttä minuun pikavestillä, jos haluat.

t:se joka myös vaikeina aikoina odotti vain päivää jolloin kaikki kääntyy hyväksi

 

[Noora]

Lähde pois suhteesta. oot vielä nuori ja saat rakennettua sen ydinperheen varmasti jonkun muun kanssa. Jos pysyt suhteessa vielä pitempään ja tulee mahdollisesti toinen lapsi niin lähteminen on entistä vaikeampaa ja samoin uuden kumppanen löytäminen. Jos on vaikeaa nyt niin mihinkäs se tilanne vuosien mittaan vaihtuisi?