Mistä te muut saatte voimaa ja toivoa jatkaa vuosien tuloksettomien yritysten jälkeen? Käyttekö moni terapiassa?Negatesti taas testattu tästäkin siirrosta. Kyllä tämä vaan on niin järkyttävän turhauttavaa. Monta tuhatta meni rahaa. Pakkasessa toki kolme alkiota. En osaa edes enää olla toiveikas vaan käyn hoidoissa tottumuksesta. Eniten tässä harmittaa hinta mikä on tullut tässä ihan kaupan päälle eli ihana ja lämmin toista kunnioittava parisuhde ja aktiivinen seksielämä on kuihtunut täysin hoitojen alle. Kun luomumahdollisuutta ei ole ja jokainen kerta muistuttaa vaan raskaista hoidoista... en edes kaipaa mieheltäni läheisyyttä saati lohdutusta, koska olen niin pettynyt ja vihainen omalle keholleni...tätä en halunnut
Pahoittelut @M4rianne77 negatiivisesta! On se vaan niin väärinMistä te muut saatte voimaa ja toivoa jatkaa vuosien tuloksettomien yritysten jälkeen? Käyttekö moni terapiassa?
Itse raskauduin 06/2018 heti pillereiden lopettamisen jälkeen, siitä keskenmeno ja sen jälkeen en ole raskautunut. Olemme kokeilleet inseminaatioita 3 kpl ja ivf hoitokierros nro 2 nyt menossa. Eikä yhtään haamua edes koskaan tässä välissä. Kaikkii kuulemma aina niin loistavasti ja hyvä edellytys raskauden alkamiseen siksi mentiin pitkään insseilläkin ja mun keho toimii kuin kello ovululaation ym osalta...ja silti paskat! Ikää tulee lisää, pian peli on menetetty ja en ymmärrä mikä on vikana. Edelliset lapset tulleet heti kun lupa on annettu ja uuden miehen kanssa siis hänen spermansa vasta-vasta-ainetekijät nyt ongelmana. Mun mielestä kyllä mun kehossa jotain muuta vialla, koska eikö nuo vasta-aineet ole hyvin hoidettavissa ivf:llä?Hei, uutena voisin kirjoittaa tännekin, kun tavallaan toive olisi päästä ivf-hoitoon. Meillä on nyt meneillään letrozol ovulaatioinduktio + inseminaatio HUSin hoidossa. Takana yritystä 10/2018 alkaen, alkuraskauden km 12/2018 ja 6/2019. Sen jälkeen en olekaan tullut enää raskaaksi.
Mitään kummempaa syytä ei ole löytynyt kuin mulla välillä epäsäännölliset kuukautiset. Mutta siis mulla on jo lapsia edellisestä liitosta. Sekä kuopus että tuo 2018 raskaus sai alkunsa ekasta kierrosta, että "alunperin" olen tullut ihan helposti raskaaksi ja jotakinhan tässä on nyt mennyt vikaan 2018 lähtien.
Luotto tähän hoitoon on aika nolla kun en ole 1,5 vuoteen tullut raskaaksi. Tänäkin vuonna kuitenkin jo 10 tikutettua ovista ilman yhtään tärppiä. Turhauttaa myös että se HUSin viestintä on jotenkin niin "konemaista". Kysymyksiin ei oikein vastata mitään ja olo on että ollaan jossain hoitoputkessa jossa tehdään konemaisesti samat asiat kaikille.
Voisiko joku teistä kokeneemmista vähän valaista julkisen logiikkaa? Että missä vaiheessa inseminaatioista siirrytään ivf-hoitoon, vai odotellaanko tässä vaan ns ikuisesti? Mikä on se peruste, jolla päätetään ivf-hoitoon ryhtymisestä?
Entä jos saisin kolmannen keskenmenon - tehdäänkö siinä vaiheessa jotain testejä, jotka oikeasti saattaisivat paljastaa jonkun syyn tälle? Olen yrittänyt tätä kysyä moneen otteeseen ja vastaus on aina vaan että "sitten selvitettäisiin jos niin kävisi". Jos tietäisin mikä se selvitys olisi, maksaisin sen ilomielin yksityisellä nyt heti. Sori tää avautuminen, mutta tuntuu tosi turhauttavalta kun varmaan kaikki heidän asiakkaat on aika hetkillä mutta viestintä on tommosta nuivaa. Lisäksi tietty ikää tulee koko ajan lisää, mikä ei varsinaisesti helpota.
Onnea @Tuutikki84! Super-ihania uutisia
Tänä aamuna alle 4h pidätyksellä tehty testi... Iik. Virallisesti positiivinen testitulos. Näköjään neljäs kerta oli onnekas
Näköjään silloin kun ei mitään odota ja on jo valmiiksi heittänyt kirveen kaivoon niin käykin näin. Elämä on jännä.
@Nato kolmepäiväinen siirrettiin tällä kertaa, kaikki aiemmat oli blastoja. Sekin oli tässä hassua kun tilastojen mukaan blastoilla on enemmän saatu raskauksia aikaan... Mutta ne onkin tilastoja ja aina on poikkeuksia!
Ja en tiiä oliko vaikutusta sillä että tehtiin luonnonkiertoon, mutta ainakin oma olo oli koko ajan parempi kuin lääkkeellisessä kierrossa. Yksi juttu mitä myös nyt kokeilin oli Donaferty-valmiste jossa on myo-inositolia ym. Se on kai suunniteltu naisille joilla on PCO ja parantaa insuliiniresistenssiä ja solujen laatua? Joku toinenkin (tällä palstalla) jolla on PCO oli muistaakseni raskautunut kun oli käyttänyt myo-inositolivalmistetta... Ehkä sillä on joku vaikutus ollut?
Tänään on taas ollut vatsa välillä tosi kipeä, eli ei ne kivut sitten ihan loppuneetkaan. Oon huomannut että iltapäivisin usein on kaikenlaisia tuntemuksia, aamut ja illat on rauhallisempia
Ha haa! Kuulostaa kyllä ihan multa ja mun mieheltä. Mun mies jaksaa vielä uskoa, vaikka meillä takana 5 epäonnistunutta IVF-hoitoa ja siirtoa eikä plussan plussaa koskaan! Riitaa hänen kanssaan ei saa vaikka yrittämällä yrittäisi! Ja joo, sehän raivostuttaa välillä suunnattomasti. Jotkut vaan osaa olla niin optimistisia, kun itse just päinvastoin. Mut meillä se tasapaino on sit kohdillaan!Kiitos @MammaMimosa @tuutikki @Nato kommenteista! Varovaisesti onnittelen ja jännäilen palstalaisten eri tilanteita ♡
Pidettiinkin "tilannepalaveri" mieheni kanssa ja voi kun hän vaan on koko ajan niin ymmärtäväinen ja antaa tilaa jne. Miten miehen aivot toimivatkin niiin erilailla...huoh. No riitaa me ei näistä asioista saada hänen luonteensa on sellainen. Mua taas alkaa kiehuttaa se tasaisuus ja tilanteen täydellinen hyväksyminen, kun itse olen tulisempi ja näköjään pessimistisempi luonne
Mun piti tähän jo aiemmin vastata, mutta unohdin.... me ei oltu ollenkaan inseminaatiohoidoissa, koska lapsettomuuden isoin syy on siinä että mulla on munanjohtimet tukossa ja siksi IVF oli ainut vaihtoehto. Olin aiemmin siinä käsityksessä, että inseminaatioita tehdään kolme kertaa ennenkuin siirrytään ivf:ään, jos inseminaatiot ei tuota toivottua lopputulosta? Vai onko sekin yksilöllistä, en tiedä.... oon siinä käsityksessä, että inseminaatiot aika harvoin saa raskauden aikaiseksi. Tää käsitys on tullut näitä lapsettomuuspalstoja selatessa siis. Ei niitä kuitenkaan onneksi ikuisesti jatketa, vaan jos ei tulosta synny niin sitten siirrytään ivf-hoitoihin.Hei, uutena voisin kirjoittaa tännekin, kun tavallaan toive olisi päästä ivf-hoitoon. Meillä on nyt meneillään letrozol ovulaatioinduktio + inseminaatio HUSin hoidossa. Takana yritystä 10/2018 alkaen, alkuraskauden km 12/2018 ja 6/2019. Sen jälkeen en olekaan tullut enää raskaaksi.
Mitään kummempaa syytä ei ole löytynyt kuin mulla välillä epäsäännölliset kuukautiset. Mutta siis mulla on jo lapsia edellisestä liitosta. Sekä kuopus että tuo 2018 raskaus sai alkunsa ekasta kierrosta, että "alunperin" olen tullut ihan helposti raskaaksi ja jotakinhan tässä on nyt mennyt vikaan 2018 lähtien.
Luotto tähän hoitoon on aika nolla kun en ole 1,5 vuoteen tullut raskaaksi. Tänäkin vuonna kuitenkin jo 10 tikutettua ovista ilman yhtään tärppiä. Turhauttaa myös että se HUSin viestintä on jotenkin niin "konemaista". Kysymyksiin ei oikein vastata mitään ja olo on että ollaan jossain hoitoputkessa jossa tehdään konemaisesti samat asiat kaikille.
Voisiko joku teistä kokeneemmista vähän valaista julkisen logiikkaa? Että missä vaiheessa inseminaatioista siirrytään ivf-hoitoon, vai odotellaanko tässä vaan ns ikuisesti? Mikä on se peruste, jolla päätetään ivf-hoitoon ryhtymisestä?
Entä jos saisin kolmannen keskenmenon - tehdäänkö siinä vaiheessa jotain testejä, jotka oikeasti saattaisivat paljastaa jonkun syyn tälle? Olen yrittänyt tätä kysyä moneen otteeseen ja vastaus on aina vaan että "sitten selvitettäisiin jos niin kävisi". Jos tietäisin mikä se selvitys olisi, maksaisin sen ilomielin yksityisellä nyt heti. Sori tää avautuminen, mutta tuntuu tosi turhauttavalta kun varmaan kaikki heidän asiakkaat on aika hetkillä mutta viestintä on tommosta nuivaa. Lisäksi tietty ikää tulee koko ajan lisää, mikä ei varsinaisesti helpota.
Joo, tarkotin just näitä julkisen puolen hoitoja joissa usein tehdään asiat aina tietyn protokollan mukaan. Siellä pyritään säästämään rahaa ja siksi varmaan aina ensin kokeillaan kevyempiä hoitomuotoja, jos niillä nähdään olevan edes jonkinlainen mahdollisuus onnistua. Joissakin tapauksissa on tottakai selvää, ettei insseistä oo mitään hyötyä (niinkuin mulla), mutta nähtävästi aika usein kokeillaan ensin silti "jos nyt kuitenkin inssistä tärppäisi". Mitä nyt oon keskusteluista lukenut, niin hyvin harvoin niin tuntuu tapahtuvan@Tuutikki84 puhutko julkisen puolen hoidoista nimenomaan että siellä ensin inseminaatiota ennen ivf:ää? Yksityisellä on varmaan eri tavalla. Meillä ainakin heti yksityisellä suositeltiin ivf:ää (mulla endo) ja niin tehtiin. Sanoivat et turhaa mitään inssiä yrittääkään. Luulen että julkisella oisi kyllä tehty inssiä. Toisaalta aikoinaan siskoni oli myös yksityisellä klinikalla hoidossa, joskin toisella klinikalla, ja hänellä samaten endo, ja siellä klinikka teki alkuun inssiä, mikä oli tuloksetonta ja tuntui ihan rahan lypsämiseltä. Hän sai sittemmin peräti vasta ICSIn myötä lapsen.
Ääk, mä en oo edes tiennyt ettei tyroksiinia sais ottaa samaan aikaan Donafertyn kanssa Otin ne molemmat aamulla samaan aikaan, illalla tietty ei ollut tyroksiinia... mut en tiennyt muuta kuin että ei sais syödä mitään makeaa samaan aikaan ton Donafertyn kanssa. Syön lisäks raskausvitamiinia joka taas _pitää_ ottaa ruuan kanssa, greippimehua join alkukierrosta myös ja en juonut sitä tyhjään vatsaan mutten ottanut mitään lääkettä tai vitamiiniakaan samaan aikaan muistaakseni. On tosiaan aikamoinen työ ajoittaa nuo kaikki eri aikoihin! Nyt ei onneks enää tarvitse kuin tyroksiinia ja vitamiinit, niiden kanssa vielä pärjää hyvin@Tuutikki84 ihanaa, mä jotenkin tiesin/aavistin että pian plussaat, ihanaa <3 Mulla on kans myoinositoli ollut tän syksyn käytössä, en oo ihan säännöllisesti ottanut, mutta yrittänyt lähes joka päivä yhden annoksen ottaa. Paketin mukaan voisi ottaa kaksi. Ongelma on noissa, että kun rauta, tyroksiini ja inositoli pitäs ottaa kaikki tyhjään mahaan ja eri aikaan + greippimehu jossain vaiheessa, joka voi estää lääkkeiden imeytymistä Tällä menolla pitäs paastota koko päivä... No jospa jotain ois aina imeytynytkin. Toivottavasti me muut tullaan pian perässä <3
Oon miettinyt ihan samaa, ei siinä ole järkeä, vähän rahastuksen makua noissa monivitamiineissa. Otan kaikki vitamiinit aina eri purkeista eri aikoihin. Mun Donafertypaketissa luki, että tyhjään mahaan, greippimehu tunnetusti estää monia lääkeaineita imeytymästä, niin oon päätellyt että ei kannata sit varmaan vitamiinienkaan kanssa ottaa. Tyroksiininkin oon yrittänyt ottaa 10-30 min ennen aamupalaa tai yöllä, jos herään vessaan. Mut joskus otan rautatabletin yöllä, koska silloin maha on tyhjimmillään, samalla sit C-vitamiini. D-vitamiini, foolihappo ja B-vitamiinit voi onneksi ottaa aterialla Kalkkia en usko tarvitsevani kun käytän monipuolisesti maitotuotteita. D-vitamiinia otan 70 ug päivässä, sillä mun D-vitamiinitaso on n. 90. Sitten otan yleensä rasvalisää, ne on ihan hyviä ne raskaus-ajan omegat. Ai niin ja gefilustabletit tiettyToi vitamiinien ajoittaminen on kyllä yhtä hässäkkää. En muuten tajua miksi joissain tableteissa on sekä kalsiumia että C-vitamiinia/rautaa, kun eikös ne heikennä/estä toistensa imeytymistä?