IVF hoidoissa oleville/sinne joutuville

Harmillista, että täällä on tullut pettymyksiä, tsemppiä @Nytkö ja @Tuutikki84 <3 Mä niin toivon, että mahdollisimman moni plussaa, täällä on nyt niin vähän porukkaa aktiivisissa hoidoissa, että kaikki epäonnistumiset korostuu :( Alkaa itselläkin (vihoviimeiset) toivonrippeet kadota, kun meillä on neljästä pakkasukosta enää se viimeinen pakkasessa, eipä ole enää hirveästi toiveita kolmannesta lapsesta. Mutta oon tehnyt nyt paljon psyykkistä työtä asian hyväksymiseksi. Toivottavasti tämä mun teksti ei masenna/ärsytä hirveästi ketään, mutta täällä on ollut puhe katkeruudesta ym ja nyt mulla alkaa aidosti olla se katkeruusvaihe ohi, kaveri sai juuri vauvan ja tuli vain sellaista onnea kaverin puolesta ja hakeutta, että meille ei sitä kolmatta taidettu suoda. Jatketaan nelistään. Moni varmaan nyt ajattelee, että meillä kuitenkin on se kaksi lasta ja totta, välillä tunnen ihan hirveetä häpeää(kin täällä, kun vatvon kolmannen lapsen saamattomuutta) ja olen erittäin onnekas ja etuoikeutettu kun päästiin tähän pisteeseen. Toisaalta meillä oli huippu lääkäri + hoitotiimi yksityisellä, oltiin nuoria kun aloitettiin ja rutkasti onnea, yksityispuolella ei mitään katkoksia tai turhia odotteluja/ajan tuhlaamista tarvinnut kokea. Toivoisin, että julkisella puolella homma tehostuis, koska aikaa kuluu ihan perkuleesti hukkaan jonottaessa, ja mulla on sellanen tunne, että toistuvat siirrot, tuore + pakkas, on se tämän homman ydin. Siirretään niin monta, että osuu kohdalle huippu alkio ja huiput olosuhteet. Mulla on parempi olo jo kilpparilääkityksen oltua viikon päällä. Väsyttää hitusen edelleen, mutta enää ei ole sitä tappavan lamaavaa aloitekyvyttömyyttä ja sellasta kaikenkattavaa haluttomuutta tehdä yhtään mitään. On tuo tyroksiiini ihan huippu lääke ja onneksi mun lääkäri oli niin skarppi, että ehdotti heti sen aloittamista. Oon jaksanut taas ihan erilailla olla töissä, puuhata töiden jällkeen lasten kans, hoitaa kotia ja asioita. Aiemmin olin kiinnostunut vaan nukkumisesta eikä sekään tuonut levännyttä oloa. Huh. Tsemppiä kaikille vaiheisiin, mä oon epämääräisen pituisella tyroksiinikuurilla nyt ja katsotaan milloin päästään siirtoon, joulu vai tammikuussa. Palailen sitten asiaan. Ootte huippuja kun jaksatte uskoa ja pitää toivoa yllä <3 Ei sitä muuten jaksa kuukaudesta toiseen, onneksi suurin osa palkitaan sillä kalleimalla aarteella <3
Ja onnea plussanneille, ainakin @Liiby <3
 
Harmillista, että täällä on tullut pettymyksiä, tsemppiä @Nytkö ja @Tuutikki84 <3 Mä niin toivon, että mahdollisimman moni plussaa, täällä on nyt niin vähän porukkaa aktiivisissa hoidoissa, että kaikki epäonnistumiset korostuu Alkaa itselläkin (vihoviimeiset) toivonrippeet kadota, kun meillä on neljästä pakkasukosta enää se viimeinen pakkasessa, eipä ole enää hirveästi toiveita kolmannesta lapsesta. Mutta oon tehnyt nyt paljon psyykkistä työtä asian hyväksymiseksi. Toivottavasti tämä mun teksti ei masenna/ärsytä hirveästi ketään, mutta täällä on ollut puhe katkeruudesta ym ja nyt mulla alkaa aidosti olla se katkeruusvaihe ohi, kaveri sai juuri vauvan ja tuli vain sellaista onnea kaverin puolesta ja hakeutta, että meille ei sitä kolmatta taidettu suoda. Jatketaan nelistään. Moni varmaan nyt ajattelee, että meillä kuitenkin on se kaksi lasta ja totta, välillä tunnen ihan hirveetä häpeää(kin täällä, kun vatvon kolmannen lapsen saamattomuutta) ja olen erittäin onnekas ja etuoikeutettu kun päästiin tähän pisteeseen. Toisaalta meillä oli huippu lääkäri + hoitotiimi yksityisellä, oltiin nuoria kun aloitettiin ja rutkasti onnea, yksityispuolella ei mitään katkoksia tai turhia odotteluja/ajan tuhlaamista tarvinnut kokea. Toivoisin, että julkisella puolella homma tehostuis, koska aikaa kuluu ihan perkuleesti hukkaan jonottaessa, ja mulla on sellanen tunne, että toistuvat siirrot, tuore + pakkas, on se tämän homman ydin. Siirretään niin monta, että osuu kohdalle huippu alkio ja huiput olosuhteet. Mulla on parempi olo jo kilpparilääkityksen oltua viikon päällä. Väsyttää hitusen edelleen, mutta enää ei ole sitä tappavan lamaavaa aloitekyvyttömyyttä ja sellasta kaikenkattavaa haluttomuutta tehdä yhtään mitään. On tuo tyroksiiini ihan huippu lääke ja onneksi mun lääkäri oli niin skarppi, että ehdotti heti sen aloittamista. Oon jaksanut taas ihan erilailla olla töissä, puuhata töiden jällkeen lasten kans, hoitaa kotia ja asioita. Aiemmin olin kiinnostunut vaan nukkumisesta eikä sekään tuonut levännyttä oloa. Huh. Tsemppiä kaikille vaiheisiin, mä oon epämääräisen pituisella tyroksiinikuurilla nyt ja katsotaan milloin päästään siirtoon, joulu vai tammikuussa. Palailen sitten asiaan. Ootte huippuja kun jaksatte uskoa ja pitää toivoa yllä <3 Ei sitä muuten jaksa kuukaudesta toiseen, onneksi suurin osa palkitaan sillä kalleimalla aarteella <3
Ja onnea plussanneille, ainakin @Liiby <3
Ymmärrän täysin ajatuksesi tuosta että kun on ennestään lapsia, niin tuntuu väärältä surra sitä ettei lisää välttämättä saa, kun toisilla hoidoissa olevilla (tai luomusti yrittäneillä) ei ole sitä ensimmäistäkään.
Mutta nyt nää on mun mielestä niitä asioita kuin "makuasioista ei voi kiistellä", sä käyt läpi samoja/samantyylisiä hoitoja, tunteita,vauvakuumetta,kaipuuta siihen lapseen. Sulla on ihan täys oikeus tuntea kaikkia tunteita, vaikka sulla on ennestään lapsia.
Mulla on tosiaan aikasemmasta suhteesta kaksi lasta 8v ja 11v ja nykyiswn kanssa pasmuru täyttäö 1v. Ennen passia, olin niin rikki kun tuli negaa negan perään, hajosin ja vajosin mutta koitin pysyä skarppina koska olihan mulla ennestään kaksi ihanaa lasta. Mutta nää on niitä asioita mitä ei vaan voi verrata, vaikka ymmärrän täysin heitä joilla ei ole lapsia, tuntuu heistä taas pahalta sun tai mun teksti. Olipas sekavaa.
 
Tavoitit @Sabriiiina hyvin tuon mun ytimen, se on ihan totta, että se suru kun ei voi päättää omaa lasten lukumäärää, on silti suuri vaikka se kaikkein pahin jäytävä epätoivo siitä, että jäisi täysin lapsettomaksi, onkin luojalle kiitos väistynyt. Mutta muistan sen tunnetilan aina, kun joku täällä asiasta kirjoittaa, että se oli ihan hirveää. Mä en olis henk. koht. hyväksynyt lapsettomuutta koskaan, mut on luotu äidiksi ja perheen emännäksi ja olisin adoptoinut, ostanut lahja-alkioita tai vuokrannut kohdun, ihan mitä vaan, että pääsen äidiksi. Ennen kaikkea toivon, että jokainen tekee ne itselleen sopivat ratkaisut ja löytää sielulleen rauhan, oli se sitten hoitojen jatkaminen/lopettaminen/adoptio/koiranpentu, ihan mitä vaan. Että kaikki sais se onnen, muodossa tai toisessa. Mutta suututtaa ihan hitosti, kun kuulee noistä "ei mahduttu lokakuun pas-jonoon", seuraava IVF vasta 6 kk päästä ja mitä kaikkea muuta paskaa. Sitten inistään, ettei ole veronmaksajia riittävästi ja syntyvyys laskee jne. Ei laskis niin rajusti, jos panostettaisiin enemmän terveydenhuollossa tähän! *murinaa*
 
@Nytkö voi itku, että kävikin noin :(

@Liiby oliko hcg noussut?

@odotuksenodotus ja @janitainen tsemppiä piinailuun! Ootteko vielä uskaltautuneet testaamaan?

Mulla alkoi menkat tänään, taas meni tarkalleen viisi päivää Lugejen lopetuksesta että ne alkoi. Jännä, että toisilla alkaa vuotaa niiden läpi ja mä saan taas odotella tätäkin... mutta näin se on itsellä aina mennyt, luteaalivaihe tuppaa venymään eikä sitä tunnu lääkäritkään tietävän, mistä se johtuu. Todistetusti ovulaatiosta (tai siis LH-piikistä) mennyt joskus 3 viikkoa, että menkat on alkaneet.

Mutta jotain hyvääkin, seuraava siirto tehdään luonnolliseen kiertoon. Laitoin Omapolun kautta hoitotaholle viestiä, että saan niin voimakkaita haittavaikutuksia lääkkeelliseen kiertoon käytettävistä hormonilääkkeistä, etten enää pysty enkä kykene (muotoilin asian vähän toisin, ja aika tiukkaan sävyyn, koska ahdisti niin paljon :D ). Viime yö taisi olla ensimmäinen pitkään aikaan, etten herännyt hiestä märkänä kesken unien... töissä oon ollut välillä tosi kärttyinen ja hikoillut kuin pieni sika ihan jatkuvasti. Plus päänsäryt ynnä muut kivat. Ja luojan kiitos, sain vastauksen että voidaan tehdä siirto luonnolliseen kiertoon! Mä tikutan ovulaatiota niiiiiiin mielelläni kaiken tän jälkeen!

Hyvää viikonloppua kaikille, ja plussaonnea piinailijoille <3
 
Oon kyllä samaa mieltä, että kaikilla on oikeus omiin tunteisiin ja pettymyksiin siitä, että kun raskautuminen ei onnistu kun sitä yrittää.

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että lapsettomuuden pelko ja suru siitä ettei koskaan saisi kokea äitiyttä tai vanhemmuutta, on jotain aivan eriä kuin se, että haluaisi ”vielä sen yhden”, oli se sitten toinen, kolmas tai neljäs. Vaikka keinoja vanhemmuuteen on paljon, ei esim. Adoptio ole kaikille mahdollista, lahjasolut ei välttämättä auta ja kohdun vuokraus ei toistaiseksi ole laillista, joten vaikka se vanhemmuus olisi ainoa asia maailmassa mitä haluaa, ei se välttämättä yksinkertaisesti onnistu millään tavalla. Ja se jos jokin on kaikista surullisinta ja kivuliainta.

Vaikka itse olen tällä hetkellä onnellisesti raskaana, koen edelleen olevani lapseton, niin kauan kunnes se vauva on sylissä ja ”turvassa”. Ja kyllä näin lapsettomana voin tunnustaa juurikin monesti ajatelleeni, että he joilla on jo lapsia, on niin onnekkaita, eikä ole oikeutta valittaa. Vaikka eihän se näin ole. Tunteet kun on myös yleensä asia jota vaikea hallita, eikä se järki läheskään aika niitä ohjaa. Tällä hetkellä oma fiilis on se, että jos tämän yhden saan syliin, en ikinä valita enää lapsettomuudesta, ja jos meille suodaan vaan yksi lapsi, niin olen siitäkin jo ikionnellinen. MUTTA tiedostan myös sen, että aika voi muuttaa ajatuksia ihan päälaelleen. Mutta toistaiseksi on tosi vaikea samaistua ajatuksiin siitä, että harmittaisi ettei saa jotain tiettyä lapsilukua täyteen, kun on se ensimmäinenkin vielä saamatta.
 
  • Tykkää
Reactions: Tuutikki84
@Nytkö voi itku, että kävikin noin

@Liiby oliko hcg noussut?

@odotuksenodotus ja @janitainen tsemppiä piinailuun! Ootteko vielä uskaltautuneet testaamaan?

Mulla alkoi menkat tänään, taas meni tarkalleen viisi päivää Lugejen lopetuksesta että ne alkoi. Jännä, että toisilla alkaa vuotaa niiden läpi ja mä saan taas odotella tätäkin... mutta näin se on itsellä aina mennyt, luteaalivaihe tuppaa venymään eikä sitä tunnu lääkäritkään tietävän, mistä se johtuu. Todistetusti ovulaatiosta (tai siis LH-piikistä) mennyt joskus 3 viikkoa, että menkat on alkaneet.

Mutta jotain hyvääkin, seuraava siirto tehdään luonnolliseen kiertoon. Laitoin Omapolun kautta hoitotaholle viestiä, että saan niin voimakkaita haittavaikutuksia lääkkeelliseen kiertoon käytettävistä hormonilääkkeistä, etten enää pysty enkä kykene (muotoilin asian vähän toisin, ja aika tiukkaan sävyyn, koska ahdisti niin paljon ). Viime yö taisi olla ensimmäinen pitkään aikaan, etten herännyt hiestä märkänä kesken unien... töissä oon ollut välillä tosi kärttyinen ja hikoillut kuin pieni sika ihan jatkuvasti. Plus päänsäryt ynnä muut kivat. Ja luojan kiitos, sain vastauksen että voidaan tehdä siirto luonnolliseen kiertoon! Mä tikutan ovulaatiota niiiiiiin mielelläni kaiken tän jälkeen!

Hyvää viikonloppua kaikille, ja plussaonnea piinailijoille <3
Kiitos! En ole viitsinyt testailla, kun Ovitrelle voi vielä näkyä. Maanantaina vasta sitten. Maani myynyt olo, kun rinnat ei ole kasvaneet ollenkaan ja ainoassa kunnolla alkaneessa raskaudessa (joka myöhemmin meni kesken) kasvoi rinnat ennen testiä. Tuntuu että eipä tää voi onnistua. Viime päivinä on ollut aikamoista väsymystä, liikuttumisherkkyyttä ja vähän vatsakipuilua mutta nää kaikki taitaa mennä ystävämme Lugesteron + Terolut -yhdistelmän piikkiin:confused:
 
Kiitos! En ole viitsinyt testailla, kun Ovitrelle voi vielä näkyä. Maanantaina vasta sitten. Maani myynyt olo, kun rinnat ei ole kasvaneet ollenkaan ja ainoassa kunnolla alkaneessa raskaudessa (joka myöhemmin meni kesken) kasvoi rinnat ennen testiä. Tuntuu että eipä tää voi onnistua. Viime päivinä on ollut aikamoista väsymystä, liikuttumisherkkyyttä ja vähän vatsakipuilua mutta nää kaikki taitaa mennä ystävämme Lugesteron + Terolut -yhdistelmän piikkiin
Tsemppiä! Täällä on rintojen kipeydestä lähtien oireita,muuten hyvä mutta ne on ollu jo ennen siirtoa xD mulla on luget aamuin illoin ja eilen pistin gonapeptylin.
 
  • Tykkää
Reactions: odotuksenodotus
Hei! En ookkaan hetkeen kirjotellut :) eilen tehtiin punktio mutta ei päästä siirtoon hyperin takia. 21 munasolua kerättiin ja ens viikolla tietää montako pääsee pakkaseen. Harmittaa kun joutuu 2kk vielä oottelemaan..

no mutta onko jollakulla ollu hyperstimulaatiota? Mietin tässä että kuinka kipeänä tässä on ”normaalia”? Oon syönyt tälle päivää nyt 3x 600mg buranaa ja 1g panadolin. Turvotus on sitä luokkaa ettei voi istua ku vatta on hengityksen tiellä :D toisaalta maaten ja liikkumatta on ihan ok, välillä kipuilee. Vessassa käynti sattuu mutta pissa kulkee. Kävely on kivuliasta. Lihaksia särkee ja lämpö 37.2, toisaalta nenäki on tukossa että oisko flunssaa.. melko varma oon että maanantaina en oo työkunnossa :D Voi surkeus!
 
@odotuksenodotus kai ne oireet voi vähän vaihdella eri kierroissa, älä vielä heitä kirvestä kaivoon :) ymmärrän kyllä että huolestuttaa, sitä kyllä tarkkailee itseään ja oireitaan suurennuslasin kanssa tossa vaiheessa. Mulla Luget sai rinnat aina pinkeiksi, mutta tuntuu että ekoilla kerroilla se vaikutus oli voimakkaampi, myöhemmin rintojen turvotus oli lievempää.

@Lina87 kuulostaa aika pahalta hyperstimulaatiolta :eek: kannattaa ottaa naistentautien päivystykseen yhteyttä, jos yhtään menee pahemmaksi. On nimittäin jo aika vaarallinen tila.
Mä oon luovuttanut aiemmin munasoluja ja kerran kävi niin, että sain lievän hyperin. Maha tuntui ihan perunasäkiltä, oli kipeä ja paisunut, yskiminen ja kävely sattui. Kävin tarkistuksessa siellä klinikalla minne luovutin soluja ja onneksi ei mitään pahempaa ollut, meni sitten ihan lepäämällä ohi. Mutta sairaslomaa tarvitsi useamman päivän. Luulen että maanantaina et varmaan töihin vielä pääse, koska kestää aikansa toipua tuosta hyperistä :(
 
  • Tykkää
Reactions: odotuksenodotus
@odotuksenodotus kai ne oireet voi vähän vaihdella eri kierroissa, älä vielä heitä kirvestä kaivoon ymmärrän kyllä että huolestuttaa, sitä kyllä tarkkailee itseään ja oireitaan suurennuslasin kanssa tossa vaiheessa. Mulla Luget sai rinnat aina pinkeiksi, mutta tuntuu että ekoilla kerroilla se vaikutus oli voimakkaampi, myöhemmin rintojen turvotus oli lievempää.

@Lina87 kuulostaa aika pahalta hyperstimulaatiolta kannattaa ottaa naistentautien päivystykseen yhteyttä, jos yhtään menee pahemmaksi. On nimittäin jo aika vaarallinen tila.
Mä oon luovuttanut aiemmin munasoluja ja kerran kävi niin, että sain lievän hyperin. Maha tuntui ihan perunasäkiltä, oli kipeä ja paisunut, yskiminen ja kävely sattui. Kävin tarkistuksessa siellä klinikalla minne luovutin soluja ja onneksi ei mitään pahempaa ollut, meni sitten ihan lepäämällä ohi. Mutta sairaslomaa tarvitsi useamman päivän. Luulen että maanantaina et varmaan töihin vielä pääse, koska kestää aikansa toipua tuosta hyperistä
no niin mie kans mietin että ”kehtaanko” soittaa :D mulle tiputettiin punktion jälkeen iv-nesteitä ja käskettiin juua ja levätä. Oonki juonu niin että yöllä kävin neljästi vessassa :D sanottiin että voi käydä vaikka kävelyllä. Mun kävelyt rajoittuu vessan ja sängyn välille. Ehkä kannattaapi soittaa ja varmistaa. Paljonko sie tarvit kipulääkkeitä lievässä hyperissä? Mä en päässy eilen omin avuin sängystäkään ylös et siinä mielessä tänään on parempi :D
 
no niin mie kans mietin että ”kehtaanko” soittaa mulle tiputettiin punktion jälkeen iv-nesteitä ja käskettiin juua ja levätä. Oonki juonu niin että yöllä kävin neljästi vessassa sanottiin että voi käydä vaikka kävelyllä. Mun kävelyt rajoittuu vessan ja sängyn välille. Ehkä kannattaapi soittaa ja varmistaa. Paljonko sie tarvit kipulääkkeitä lievässä hyperissä? Mä en päässy eilen omin avuin sängystäkään ylös et siinä mielessä tänään on parempi
Soita ihmeessä hoitavaan paikkaan/naistentautien päivystykseen, kuullostaa nimittäin jo siltä että pitäs mennä näytille. Mulla oli lievä, ei tarvinnut jäädä osastolle vaan kotiin pääsin lepäämään. Näytille mars! ❤
 
  • Tykkää
Reactions: Tuutikki84
Heippa.. mä palaan takaisin tänne palstalle. Monta vuotta lapsettomuutta takana ja kolme kohdunulkopuolista. Nyt uusi IVF käyntiin. Tehdään tällä kertaa pidemmällä kaavalla eli menossa nyt Synarela-suihke. Se on minulle siis aivan uusi lääke ja pistää mietityttämään.. menkkojen pitäisi alkaa mutta ei kuulu, ei näy. Lääkäri varattu 20.10 ja mietinkin että mitä siellä mahdetaan tehdä? Onko joku kontrolli ja haittaako että menkat eivät ole alkaneet..? Taitaa lääke nyt pidentää kiertoa. Miten yllättävää taas että kaikki menee meillä vaikeamman kautta..
 
Heippa.. mä palaan takaisin tänne palstalle. Monta vuotta lapsettomuutta takana ja kolme kohdunulkopuolista. Nyt uusi IVF käyntiin. Tehdään tällä kertaa pidemmällä kaavalla eli menossa nyt Synarela-suihke. Se on minulle siis aivan uusi lääke ja pistää mietityttämään.. menkkojen pitäisi alkaa mutta ei kuulu, ei näy. Lääkäri varattu 20.10 ja mietinkin että mitä siellä mahdetaan tehdä? Onko joku kontrolli ja haittaako että menkat eivät ole alkaneet..? Taitaa lääke nyt pidentää kiertoa. Miten yllättävää taas että kaikki menee meillä vaikeamman kautta..
Mulla ainakin on Synarela viivytellyt kuukautisia välillä piinallisenkin pitkästi. Lääkäri on vaan sanonut että odottele rauhassa vuotoa.
 
@Tuutikki84 hienoa että saat luomukiertoon siirron!!
@Sabriiiina kovasti tsemppiä sulle piinapäiviin. Ne on minun mielestä ihan kamalat ja voimia niihin nyt!

mulla hcg noussut hyvin. Pp14 oli siis arvo 144, pp pp19 oli arvo yli 2000. Käsittääkseni hyvä nousu, varhaisultra ainakin varattiin ja sitä nyt ootellaan tässä, on 1,5 vk päästä. Tämä on sellaista etapista etappiin.

lapsettomuuteen Liittyvistä tunteista, meilläkin tämä tilanne että yksi lapsihan on jo hoidoilla saatu ja tavallaan olin toivonut, ja olettanutkin, että hoidot ja tunteet ois helpommat tällä kertaa kun se lapsi jo on. Huomasin kuitenkin, että hyvin vaikeaa oli tälläkin kerralla. Tuntui, että se sama lapsettomuuden kamala kokemus on läsnä tässäkin. Epätoivo ei ole niin suuri, mutta tosi paljon surua. Mä en valitettavasti ole vielä täysin päässyt eroon kateuden tunteesta, jota välillä tunnen, kun mulla on varsinkin paljon kavereita, joilla on paljon lapsia. He esim postaa koko ajan instaan kuvia lapsilaumoistaan ja mukana tekstiä, tyyliin ”niin kiitollinen näistä kaikista kullanmuruistani.. jnejne” joka kerta kun avaa instan niin nämä on sen täyttänyt. Huomasin, että mulla oli helpompaa, kun sain laitettua niin ettei nämä ystävien päivitykset aina lävähdä mun naamalle kun avaan instan. Runsaasti kuvia raskausvatsoista ja vauvoista. En vain aina jaksa. Tällaisissa tilanteissa se näkyy, et sitten mykistän niiden seuraamisen ja muokkaan sisällöt esim harrastusten mukaan. Suurperhettä en itse koskaan saa. Onneksi on edes tämä yksi. Välillä siis nämä tunteet helpottaa ja nyt taas hoitojen aikana on ollut enemmän pistoja sydämessä. Mutta mä ajattelen, että ne on vaan tunteita ja sallittuja.Ne kertoo siitä mitkä asiat on mulle tärkeitä ja joita en toiveista huolimatta ole saavuttanut ja on ok että se tuntuu pahalta. Se saa tuntua. Vain siten se voi helpottaa, että antaa sen tunteen vaan tulla ja olla. Ei se ole vaarallista.ehkä tulee päivä, ettei vaikeita tunteita enää tule!
 
Heippa.. mä palaan takaisin tänne palstalle. Monta vuotta lapsettomuutta takana ja kolme kohdunulkopuolista. Nyt uusi IVF käyntiin. Tehdään tällä kertaa pidemmällä kaavalla eli menossa nyt Synarela-suihke. Se on minulle siis aivan uusi lääke ja pistää mietityttämään.. menkkojen pitäisi alkaa mutta ei kuulu, ei näy. Lääkäri varattu 20.10 ja mietinkin että mitä siellä mahdetaan tehdä? Onko joku kontrolli ja haittaako että menkat eivät ole alkaneet..? Taitaa lääke nyt pidentää kiertoa. Miten yllättävää taas että kaikki menee meillä vaikeamman kautta..
Mulle sanottiin, että menkkojen pitää olla alkanut ennen kontrolliultraa ja jos ei ole niin sitten aikaa pitää siirtää viikolla. Mun hoitopaikassa aikataulu menee aina niin, että kontrolliultra on keskiviikkona. Ja jos silloin kaikki on ok (eli munasarjat lepotilassa), alkaa piikittelyt. Tuolla siis tarkistetaan, että Synarela on toiminut oikein. Tsemppiä hoitoihin!

Minä täällä odottelen, että kuukautiset alkaisi. Nyt kierto jo 38 pv ja mulla yleensä 28-31 pv. Raskaana en todellakaan ole ja ovistakaan en tässä kierrossa löytänyt. Se oli ihan blanco kun testailin.. Yleensä sen bongaan. Mitkähän vaihdevuodet tässä jo tulee. Mullahan oli kaksi Ivf-hoitoa melkein peräkanaa. Oiskohan se sekoittanut kierron?
 
Mulla ainakin on Synarela viivytellyt kuukautisia välillä piinallisenkin pitkästi. Lääkäri on vaan sanonut että odottele rauhassa vuotoa.
voi että kun sitä odottelua on takana jo niin kauan että ärsyttää kun aina vaan odotellaan ja odotellaan.. laitan viestiä maanantaina lääkärille jos kuukautiset eivät ole alkaneet siihen mennessä. Mulle sanottiin sieltä vaan että kuukautisista ja niiden alkamisesta ei tarvitse ilmoittaa. Niin poisjäämisestä ei mitään juttua sitten ollutkaan..
 
Mulle sanottiin, että menkkojen pitää olla alkanut ennen kontrolliultraa ja jos ei ole niin sitten aikaa pitää siirtää viikolla. Mun hoitopaikassa aikataulu menee aina niin, että kontrolliultra on keskiviikkona. Ja jos silloin kaikki on ok (eli munasarjat lepotilassa), alkaa piikittelyt. Tuolla siis tarkistetaan, että Synarela on toiminut oikein. Tsemppiä hoitoihin!

Minä täällä odottelen, että kuukautiset alkaisi. Nyt kierto jo 38 pv ja mulla yleensä 28-31 pv. Raskaana en todellakaan ole ja ovistakaan en tässä kierrossa löytänyt. Se oli ihan blanco kun testailin.. Yleensä sen bongaan. Mitkähän vaihdevuodet tässä jo tulee. Mullahan oli kaksi Ivf-hoitoa melkein peräkanaa. Oiskohan se sekoittanut kierron?
kiitos tsempeistä! Mä luulen että mun pitää maanantaina laittaa lääkärille viestiä et mitäs tehdään kun menkat ei ala
 
@Lina87 en muista enää paljonko otin silloin särkylääkettä, kun siitä lievästä hyperistä on 7 vuotta aikaa. Sen vaan muistan, että varmaan yhteensä melkein viikon jouduin lepäilemään ja vettä piti juoda paljon.

Täällä on ollut keskustelua lapsettomuuden aiheuttamista tunteista... oma ymmärrykseni on, että se lapsettomuuden tuska ei poistu vaikka lapsen saisikin. Jos on aina halunnut saada lapsia ja se on yksi elämän isoimmista unelmista, niin kyllä siitä jonkinlainen trauma jää, jos sen unelman toteutuminen uhkaa jäädä toteutumatta. Itse oon jotenkin pelännyt aina, etten saisi lapsia, koska aina oon tiennyt haluavani äidiksi. (Ja siis arvasin jo murkkuikäisenä ettei mun hormonitoiminta oo ihan normaalia, kun oli kaikki pco-oireet ja epäsäännöllinen kuukautiskierto, vaikka asiaa ei tutkittu silloin). Lapsena unelmoin isosta perheestä, aikuisena oon ajatellut että pari lasta olisi kiva. Ja sitten kun tuli selväksi, ettei lapsia voi luonnollisin menetelmin saadakaan, niin on ollut tosi vaikeaa hyväksyä se tosiasia, että omaa lapsilukua ei saa itse päättää. Tai edes sitä, saako niitä lapsia välttämättä ollenkaan.

Vaikka onhan se hyvinkin yleistä, että ei saa juuri sitä määrää lapsia kuin haluaa. Moni saa vähemmän kuin on suunnitellut, jotkut taas saavat enemmän kuin mitä oli alunperin suunnitelmana. Ja lapsia ei vaan tule kuin tilauksesta, paitsi joillekin harvoille onnekkaille.

Itsellä kun ei oo yhtään lasta, niin suurin toive olisi saada edes se yksi lapsi, että saisi kokea äitiyden, kaikki siihen liittyvät asiat. Ja se yksikin lapsi tuo jo hirveästi iloa. Ihanaa olisi silti, jos saisi sen kaksi, kuten oli alunperin ajatellut. Julkisella puolella ivf-hoitoihin pääsee silloin, kun lapsia on alle kaksi, ja käsittääkseni pakkaseen jäävät alkiot siirretään vaikka se kaksi lasta olisi jo saatu hoidoilla. Eli periaatteessa on mahdollisuus saada enemmänkin kuin kaksi lasta. Silloin kun me saatiin tieto että ollaan saatu kuusi alkiota, niin mä jo ehdin miettiä, että mitäpä jos meillä jää alkioita "yli" eli jos raskaus alkaa vaikka ekasta siirrosta jne, että mitä niille lopuille tehdään. No, nyt ei tarvi ainakaan sitä miettiä, kun on tehty kolme tuloksetonta alkionsiirtoa. Toivoisin vaan, että saisi edes yhden lapsen näistä jäljellä olevista alkioista.
 

Yhteistyössä