V
vierailija
Vieras
Olen ollut etäsuhteessa muutaman kuukauden miehen kanssa, joka asuu reilu 100km päässä. Olen aina ollut se, joka viikottain ajaa miehen luokse. Toki sillä tavalla ymmärrettävää, kun minulla on auto. Silti alkaa tuntumaan, kun kuluja tulee. Molemmat olemme opiskelijoita, joten hirveästi ylimääräistä ei ole. Olen sanonut miehelle, että on tervetullut tulemaan meillekin, mutta ei ole tullut vaan itsestäänselvyytenä pitää aina sitä, että menen hänen luokseen aina kun mahdollista.
Minulla on lapsia, joita hän ei tunnu ottavan paljoakaan huomioon. Puhuu esimerkiksi, että kun opiskelut loppuu voidaan muuttaa mihin vain yhdessä ja matkustella.
On puhunut paljon tulevaisuudesta, yhteen muutosta, yhteisistä lapsista sekä naimisiinmenosta. On hyvin tunteellinen ja läheinen ihana mies, mutta nyt on alkanut tämä kaikki hieman ahdistamaan.
On sanonut myös heti tapailun alusta lähtien, että rakastaa minua mikä nyt tuntuu todella oudolta. Itse en ainakaan heti tunne rakkautta.
Onkohan tämä ihan tuhoon tuomittua, vai pitääkö vain antaa suhteelle aikaa?
Minulla on lapsia, joita hän ei tunnu ottavan paljoakaan huomioon. Puhuu esimerkiksi, että kun opiskelut loppuu voidaan muuttaa mihin vain yhdessä ja matkustella.
On puhunut paljon tulevaisuudesta, yhteen muutosta, yhteisistä lapsista sekä naimisiinmenosta. On hyvin tunteellinen ja läheinen ihana mies, mutta nyt on alkanut tämä kaikki hieman ahdistamaan.
On sanonut myös heti tapailun alusta lähtien, että rakastaa minua mikä nyt tuntuu todella oudolta. Itse en ainakaan heti tunne rakkautta.
Onkohan tämä ihan tuhoon tuomittua, vai pitääkö vain antaa suhteelle aikaa?
